Lepopäivä: sämpylöitä ja lehtileikkeitä

Hellou!

Tänään oon viettänyt ihanaa lepopäivää rennon oleilun ja kiireettömän fiiliksen kera.

Päätin, että uinun tänään niin pitkään kuin uinuttaa (kello oli kuitenkin klo 10.30 herättämässä, varmuuden vuoksi), ja heräilin vähän yhdeksän jälkeen. Aamutoimet, kahvia keittimeen ja aamupuuroa nassuun. Samalla pyöräytin spelttijauhoista sämpylätaikinan ja toin sen olohuoneeseen lämpöpuhaltimen eteen kohoamaan.

Aamupalan seuraksi katselin Frendejä dvd:ltä. Tuli sellainen fiilis, että tartteis jotain näperreltävää, ja päätin jatkaa lehtien leikkelyä. Mullahan on siis ollut jo useamman kuukauden (kokonaisen vuoden?) ajan vireillä projekti, jossa otan kuukausien varrelta kertyneistä terveys- ja liikuntalehdistä talteen kaikki kiinnostavat jutut. Ne voi olla yksittäisiä iskulauseita, kuvia ruoka-aineista tai kuntoiluvälineistä, reseptejä tai kuntoiluohjeita. Ruokajutut aion koota omaan kansioon, kun oon ensin liimannut ne värikkäille kartongeille. Mukaan saattaa ajan saatossa päästä omiakin reseptejä.

Ote leikkeistä.

Ote sämpylöistä. Välipalaksi siis yksi sämpyläinen margariinilla ja valkoista appelsiiniteetä. 164 kcal.

Liikuntajutuille mulla ei oo vielä omaa kansiota, mutta ne vois laittaa vaikka isoon vihkoon. Samaan vihkoon voisin kirjata omia treenejäkin. Nyt tavoitteellisen saliharjoittelun aloitettuani olis varmastikin hyödyllistä pitää kirjanpitoa painoista ja toistomääristä. Toisaalta siihen tarkoitukseen pienempi vihko vois olla kätevämpi, koska sen saisi helpommin mukaan salille. Ellen sitten ulkoa muista tekemieni liikkeiden yksityiskohtia. Onhan mulla kuitenkin se sama treenirunko, joka on paperilla, joten luultavasti muistaisin kotiin päästyäni toistojen määrät ja käyttämäni painot. Täytyy pohtia.

En saanut tänään (vieläkään) käytyä kaikkia lehtiä läpi, mutta selkeästi voiton puolella ollaan. Todennäköisesti ruoanlaittointokin vain kasvaa, kun saan reseptit ojoon upeaan kansioon. Ja sitten oon nähnyt niin suuren vaivan, että pakkohan mun on myös kokeilla niitä reseptejä. :D

Hassua muuten, että tästä keskiviikosta ei meinannut edes tulla lepopäivä. Olinhan jo kirjannut viime sunnuntaina tekemääni löyhään liikuntasuunnitelmaan lepopäivän tälle päivälle, mutta jo eilen illalla mieleeni alkoi hiipiä toisenlaisia ajatuksia. Mietin, että jos sattuisin heräämään aikaisin (yhdeksän-puoli kymmenen maissa), voisinhan käydä pikaisesti salilla tekemässä yhdistelmätreenin nyrkkeilyä ja kuntopyöräilyä. Pyörän selässä aika kuluisi rattoisasti jotain hyvää lehteä lukiessa. Eikä aikaa tarvitsisi käyttää kuin korkeintaan puolitoista tuntia koko reissuun. Sitten jäisi mainiosti aikaa ennen töitä käydä suihkussa, tehdä eväät ynnä muuta. Luovuin kuitenkin jo ennen nukkumaan menoa tästä ajatuksesta - mähän olin suunnitellut pitäväni lepopäivän. No, tänään Frendejä kytätessäni sain toisen idean: mitä jos kävelisin tänään töihin? Ulkona on kaunis, aurinkoinen ilma, ja "vain" kahdeksan miinusastetta. Eikä mun tarvitse kävellä koko matkaa. Ehdin jo katsoa Reittioppaasta kuinka pitkä matka jäisi, jos menisin ensin metrolla yhden pysäkin ja siitä bussilla muutaman pysäkin, ja kävelisin loppumatkan. 6,4 kilometriä - senhän talsii noin tunnissa. Eli ei edes tarvitsisi lähteä kovin aikaisin. Sain itseni kuitenkin luopumaan tästäkin ideasta, koska kävelykin on liikuntaa. Ja tänään mulla piti olla LEPOPÄIVÄ. 

Ahh.

Kumma, että täytyy käskemällä käskeä itseään olemaan harrastamatta liikuntaa. :D Siinä taas huomaa sen, että oon oikeesti jäänyt koukkuun liikkumiseen. Entisessä elämässäni ei olis tullut kysymykseenkään, että olisin lähtenyt edes puolen tunnin kävelylenkille huvikseni - saati sitten että vapaaehtoisesti lähtisin etuajassa töihin ja kävelisin koko reilun kymmenen kilometrin työmatkan. Pakkasessa. Silloin liikunta oli todella vähäistä ja satunnaista. Joo, kävin salilla, mutta treeni oli tavoitteetonta ja epäsäännöllistä. Saattoi tulla yhtäkkiä muutaman viikon treenitauko ihan syyttä. Joskus innostuin sulkapalloilusta, ja käytiin äidin kanssa parin kuukauden ajan joka viikko pelaamassa. Sitten tuli usean kuukauden tauko, ihan syyttä. Nautin liikkunnasta silloin kun sitä harrastin, mutta siitä ei ollut tullut elämäntapaa. Ihan vasta viime kuukausina on alkanut tuntua siltä, että liikkumisesta on tullut pysyvä elämäntapa. Luulen, että se lähti edellisestä liikuntaspurtista, jota edelsi viikon liikkunnaton jakso. Spurtin aikan tajusin, kuinka mukavaa liikkuminen ja eri lajien harrastaminen onkaan, ja kuinka kuusi tuntia liikuntaa viikossa ei juurikaan tuottanut vaikeuksia. Ei liikunta mulle pakkopullaa oo ikinä ollut, mutta mitä pidemmälle spurtti eteni, sitä enemmän musta tuntui, että haluan todellakin ylläpitää tätä hyvää motivaatiota ja liikkumisintoa. Spurtin jälkeen päätinkin, että viikkominimi liikuntaa on mulle kolme tuntia. Ja suurin osa siitä on oltava kunnon hikiliikuntaa. Kahden spurtin väliset muutamat viikot onnistuinkin tuossa kolmen tunnin tavoitteessa, ja nyt tokan spurtin puolivälin ylittäneenä näyttää siltä, että spurtin jälkeen tuun liikkumaan vähintään neljä tuntia viikossa. Koska pelkästään salitreenit ja keskivartalokuntopiiri ahmaisee noin kolme ja puoli tuntia, eikä ne riitä mulle, vaan haluan enemmän vaihtelua liikuntaviikkoihini. Tietysti aion mennä oman jaksamisen mukaan, enkä ota stressiä siitä, jos nyt jollekin viikolle sattuisi kertymään ainoiksi liikuntakerroiksi vain nuo PT:n suunnittelemat treenit.

Tällainen fiilis liikunnasta tulee. Tosin menee tovi ennen kuin voin nostaa tollaisia painoja. :D

Ja tällainen olotila on. Mulla. Nyt.

Long story short, oon hirvittävän motivoitunut liikkunnasta juuri nyt. Enkä nää motivaatiolle loppua, koska se on nyt mun elämäntapa. Niin hullulta kuin se (edelleen) kuulostaa omiin korviin, nautin liikkumisesta, itseni haastamisesta, hiestä ja kipeistä lihaksista. Se hyvänolontunne liikunnan aikana ja sen jälkeen on vaan jotain niin sanoinkuvaamatonta. Kyllä te tiedätte. :)

Alrighty then, nyt tää lähtis mukavan lepopäivän ihanasta syleilystä kylmään iltapäivään ja viikon keskimmäiseen työpäivään. Ainakin töissä saa sitä liikuntaa. :)

Palaillaan!

- Jenni