sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Muuttunut nainen

Muutos. Sanana ja käsitteenä pelottava, kutkuttava, jännittäväkin. Muutos voi myös vapauttaa ja puhdistaa, oli se sitten henkistä tai fyysistä. Siitä ajattelin vähän kirjoitella tänään. :)

Oon muuttunut paljon viimeisten kolmen ja puolen vuoden aikana. Ei, perusluonteeni - se positiivisuus, sisukkuus ja rauhallisuus - ei ole muuttunut mihinkään. Sen sijaan oon löytänyt itsestäni uusia piirteitä, piilossa olleita puolia ja sen, mikä tuntuu oman itseni sisimmältä ytimeltä. Siitä oon ylpeä (vaikka kaikki havainnot eivät ookaan olleet positiivisia). Vaikka en aina joka tilanteessa ihan joka ihmisen kanssa osaakaan näyttää kaikkia puolia itsestäni, oon aina oma itseni ja se riittäköön. :)

Elämäntaparemontin myötä monet piintyneet ajattelumallit ja -tavat ovat heittäneet niin sanotusti häränpyllyä, ja tuntuu että vieläkin saan harva se päivä uusia ahaa-elämyksiä. "Ahaa, puuron voi valmistaa tälläkin tavalla!", "Ahaa, huomenna pidänkin lepopäivän, kun kroppa huutaa uupumuksesta!" jne. Pieniä havaintoja, mutta niin tärkeitä. :) Oon oppinut, varsinkin ihan viime aikoina, kuuntelemaan omaa kehoani ja sen viestejä. Aina ei tarvitse mennä sen alkuperäisen suunnitelman mukaan, vaan tilanteen ja fiiliksen muuttuessa poiketa siitä. Ja se on ihan ookoo. Joskus se tarkoittaa väliin jääneitä treenejä, puolen pussin juustonaksuherkuttelua tai ihan vaan pään nollaamista omassa rauhassa musiikkia kuunnellen. Itseäni vartenhan mä elän tätä elämää ja teen niitä valintoja.

Käytännössä tämä huikea valinnanvapaus ja kuuntelu tarkoittaa sitä, että juhlissa voin ottaa rennosti, vaikka dieetti olisikin kesken. Mikään ei kaadu yhden kolmen ja puolen tuhannen kilokalorin päivään (oho! :D).

Eilisten synttärijuhlien annoslautanen (en santsannut): fetasalaattia, focacciaa, lihavarras ja makkara. Omnom. Nomnomnom. Nom.

Ja siis tosiaan: eilen tuli syötyä (ja juotua) yhteensä ne kolme ja puoli tuhatta kaloria. Eikä tullut edes morkkis! Kuvan ruoka-annoksen lisäksi popsin ihan pienen määrän sipsejä, parikymmentä karkkia ja ehkä kuusi tai seitsemän keksiä. Mahaan upposi myös juustokakkuja (kyllä, kahta eri laatua :P, mutta ei kokonaisia sentään :D), lisää focacciaa, pari mietoa juomaa ja muutama pieni mukillinen valkoviiniä. Kaikki maistui hyvältä ja mitään en ahmimalla ahminut. Eli joo, en todellakaan noudattanut omaa mahtavaa suunnitelmaani syödä niin hyvin dieetin mukaisesti kuin pystyn, ottaa vain vähän juotavaa ja pysyä erossa makeista herkuista. :D Mutta that's life, ja oon tyytyväinen siihen, että onnistuin pitämään edes jonkin kurin ja maltin juhlissa, enkä esimerkiksi lätrännyt alkoholin kanssa sen enempää. Juhlat oli muuten ihan törkeän hauskat! :)))

Synttäripippalot oli käytännön esimerkki uudenlaisesta rentoudesta ja oman kehon kuuntelusta (se suorastaan huusi, että "ota sitä juustokakkua, voit ihan hyvin syödä sitä pikkulusikalla suoraan tarjoiluvadilta" :D). Syöminen ja juominen juhlatilanteessa oli myös aika lailla malliesimerkki siitä, kuinka haluan viettää elämääni tän dieetin jälkeen. Kun oon itselleni sopivassa painossa, aion edelleen syödä terveellisesti ja harrastaa säännöllisesti liikuntaa, mutta myös osata rentoutua hyvässä seurassa, hyvän ruoan ja juoman parissa. Elämän pienet (isot) ilot - ystävät ja ruoka. :')

Howdy!

Ikävämpi esimerkki, tai oikeastaan muistutus, siitä mitä seuraa rentoutumisesta herkkujen ja ystävien parissa, antoi itsestään vihiä onneksi vasta yöllä. Olimme palanneet sairaan kalliin taksimatkan päätteeksi juhlista kotiin, ja paneuduin lähes heti maate. Kello oli noin neljä aamuyöllä. Maate mennessä vatsa tuntui jo kipeältä ja jotenkin kovahkolta, mutta sain kuitenkin unen päästä kiinni... Vain herätäkseni puoli viideltä siihen, että nyt täytyy muuten äkkiä lentää vessaan! Joo, ei ne herkut ja erityisesti niiden sisältämä sokeri tosiaan sovi mulle. :D Sen opetti jo taannoinen vapaasyöntipäivä. Vaikka eilen vedinkin määrällisesti huomattavasti vähemmän herkkuja kuin vapaasyödessä, ilmeisesti se oli vatsalle siltikin liikaa. Juustokakku, keksit ja karkit tulivat ulos hyvin nestemäisessä muodossa. Pöntöllä istuessa vierähti varmaan sellaiset reilu puoli tuntia (tavaraa riitti). Ensimmäisen "satsin" ulostuessa luulin että se oli jo siinä, mutta välittömästi mulle tuli huono olo, ja jouduinkin halaamaan pönttöä lattialla istuma-asennossa pari minuuttia. Eka fiilis oli, että ei hitto, oonko mä saanut jostain noroviruksen, mutta muutamasta yökkäysrefleksistä huolimatta oksennusta ei ilmestynyt ja sainkin parkkeerata takapuoleni uudestaan pöntölle. Huh. Mutta ei se mukavaa silti ollut, koska ikinä ennen en oo kokenut noin huonoa oloa syömisen jälkeen. Eri asia, jos vatsa menee sekaisin, mutta tuollainen kuvotus ja läheltä piti-laatta on kyllä aivan jotain uutta. Uutta ja epämiellyttävää, never again. Mitään en kuitenkaan kadu, koska ripsasta huolimatta ne Matador Mixit, juustokakut ja vadelma-rusina-keksit maistuivat tosi hyviltä. Note to self: ensi kerralla niitä maltillisemmin. :D

Kaikessa on kuitenkin se hopea(vai kulta?)reunus: tyhjennyksen jälkeen sain heti unesta kiinni ja aamulla herätessä - tadaa! - mulla oli erittäin kevyt ja virkeä, hyvin krapulaton olo. :) Tänään onkin maistunut dieetin mukainen ruoka ihan uudella tavalla. Ja tästä on hyvä jatkaa kohti kahta viimeistä dieettiviikkoa. :)

Everything's gonna be okay... :) (kuva perjantailta)

Alkuperäisestä suunnitelmasta on poikettu muullakin tavalla tällä viikolla. Ja sekin liittyy kehon viestien kuunteluun. Uhosin viime viikkokatsauksessa tekeväni kaikki neljä salitreeniä putkeen peräkkäisinä päivinä. Perjantaina lepo, lauantaina lenkki ja sunnuntaina toinen lepo. Kuinkas sitten kävikään..?

Keskiviikkona palasin vähäksi aikaa majapaikkaan salin ja töiden välissä. Viikon kolmas treeni, jalat ja vatsa, oli sujunut muikeasti ja fiilis oli hyvä. Työpäivän aikana fiilis kuitenkin muuttui, ja tapahtui samalla tavalla kuin neljä viikkoa aikaisemmin: uuvahdin ihan totaalisesti. Tällä kertaa ei tuntunut siltä, että voisin vaikka uinahtaa seisaalleni, mutta olo oli todella väsynyt ja hieman voimaton. Nuutuneeksi sitä en kuvailisi, väsymys oli enemmänkin fyysistä. Sellaista todella kouriintuntuvaa, kroppa huusi lepoa. Eikä se sitä tietenkään saanut, koska työt piti hoitaa ja vielä kaksi työpäivää olisi jäljellä. Mikä siis eteen? Seuraavan päivän salisuunnitelmat uusiksi (eli ei ollenkaan salille), ei kännykkää herättämään, lepoa ja ruokaa ennen torstain työpäivää. Dieetin mukaista ruokaa toki. Ja ai että se teki hyvää! Torstai sujui virkeissä merkeissä, enkä tuntenut morkkista treenin väliin jäämisestä.

Perjantaina vanhat suunnitelmat piti, eli se oli lepopäivä. Tein kuitenkin lyhyen kävelylenkin töiden jälkeen, ja pääsin nauttimaan tähän mennessä kevään lämpimimmästä päivästä - ainakin täällä meillä päin. :) Tuulenvirekin oli niin lempeä.


Jos metsään haluat mennä nyt... Ja mähän halusin! :) Niiiiiin kaunista. :)

Vaikka tekemättä jäänyt salitreeni (edelleen) kummitteleekin mielessä, jätän sen nyt kokonaan tältä viikolta ja suuntaan katseen ensi viikkoon. Sunnuntai jääköön lepopäiväksi, ellen sitten innostu illemmalla lähtemään leppoisalle kävelylenkille. Saa nähdä. :)

Tää on aivan huikeaa, koska rankoista treeneistä, suunnittelemattomista lepopäivistä ja ajoittaisesta väsymyksestä huolimatta mulla on koko_ajan tajuttoman hyvä olo. Kehossa, mielessä, ihan joka saralla. Tuntuu, että uuden ruokavalion ja treenien myötä oon herännyt uudelleen eloon pitkän horrosvaiheen jälkeen. Kuten jo viime viikolla toitotin, musta tuntuu että oon palannut omaksi itsekseni. Ja vielä enemmäksi. En osaa sitä tarkemmin selittää, mutta luotan teidän lukijoideni fiksuuteen, että ymmärrätte kyllä mitä tarkoitan. :)

Se on kuitenkin se kokonaisuus mikä merkitsee. Toki, yksittäisistä valinnoista juuri muodostuu se kokonaisuus, mutta kokonaisuus ei ole yhden tai kahden valinnan summa, vaan paljon monisäikeisempi juttu. Dieetti, hyvin alkanut elämäntapamuutos, liikuntaputki... Ne ei mene pilalle sen takia, kun oot kerran valinnut "väärin". Kun oot kerran vedellyt surutta jäätelöä, viettänyt kostean illan ystävien kesken tai jäänyt makoilemaan sohvalle sipsipussi kourassa. Se on elämää. :)

Kun sulla on se motivaatio tehdä omaa juttua ja tavoitella tavoitteitasi, sä myös teet sen. Ei ole väliä, kauan siinä kestää, koska kyseessä on sun oma loppuelämä. Kunhan vain pitää sen "maalin" selkeänä mielessään koko ajan, sinne lopulta pääsee. Ihan jokainen, en huijaa. ;) Maalihan voi olla niinkin yksinkertainen asia kuin "haluan elää loppuelämäni terveenä, toimintakykyisenä ja onnellisena". Ja jos sitä todella haluaa, siihen löytää keinot ennemmin tai myöhemmin.

:))

Sitten, jotta tämä maratonpostaus ei olisi vain tylsää tekstiä ja paria kuvaa ripoteltuna sinne tänne, laitetaan muutama kaikkien suosikkikuva tähän väliin. Ja suosikkikuvilla tarkoitan tietysti muutoskuvia. ;D Ne on ainakin mun henkilökohtaisia suosikkeja, blogissa kuin blogissa. :)

Pidemmittä puheitta, tuoreet kroppakuvat:

Edestä.

Takaa.

Sivulta.

Ja vertailun vuoksi, edelliset kroppakuvat:

Ei asiat nyt niin huonosti oo, kun hymykin irtosi. :D

Pikku selkäpoimut, onpa söpöt. :)

Edelleen harmittaa toi käsi. :/ Mulla on siis aika kaareva selkä, se luonnollinen notko, mikä ei tuossa nyt näy.

3,6 kiloa siis eroa noiden kuvasarjojen välillä, ja mun mielestä sen eron kyllä huomaa. Toivottavasti ero välittyy teille lukijoillekin, koska se on suoraan verrannollinen mun kepeään oloon. Kevyt, keventynyt, lihaksikkaampikin olo on vallinnut nyt mulla jo pari viikkoa. :) Vaatteet istuu paremmin ja keskivartalotuntuma on tyystin erilainen kuin dieetin alkaessa. Korsetti alkaa tiivistyä, I think. :)

Tästä on hyvä jatkaa. :) Ja tähän on hyvä myös lopettaa, nimittäin tämä blogipostaus.

Palaillaan!

- Jenni

Viikko 21: Opettelua ja juhlintaa

Hej på alla!

Leppoisissa sunnuntaitunnelmissa kirjoittelen. :)

Sunnuntai on kyllä parhaimmillaan silloin, kun ei tarvitse lähteä mihinkään. Tänään oon tosin vieraillut läheisessä pizzeriassa ja eri reissulla Ärrällä, mutta ne molemmat on lyhyehkön kävelymatkan päässä. Saipahan ainakin raitista ilmaa ja kuuli lintujen liverrystä. :)

Pidemmittä puheitta, tässä viikon 21 liikunnat:

- ma: sali (selkä, hauis, vatsa) 43 min.
- ti: sali (rinta, olkapäät, ojentajat) 47 min.
- ke: sali (jalat, vatsa) 43 min.
- to: -
- pe: kävely 26 min.
- la: -
- su: -

= 2 h 39 min.

Kuten voitte huomata, melko laiha saldo ja yksi salitreenikin jäi uupumaan. Mutta siitä kirjoittelen illan toisessa postauksessa (vielä työn alla). :P

Tiistaisali. Tyhjää täynnä! Tai oli siellä hetkellisesti pari tyyppiä yhtä aikaa.

Vaikka treeniviikko jäi vajaaksi, sisälsi kulunut viikko monia upeita hetkiä. Listaihmisenä laitan niitä ihan ranskalaisilla viivoilla tuohon alle. :)

- uusi kilolukema: 56 (eli tämän hetken paino, tai siis viimeksi mitattu, on 56,6 kg)
- juhannuskeikkaliput saapuivat
- aurinko!
- lauantain synttäripippalot

Joo, seassa on blogin aihepiiriin kuulumattomiakin asioita, mutta kun oon niin innoissani! Lähdetään miehen kanssa juhannuksena Lontooseen, ja syy siihen löytyy juurikin noista tällä viikolla postissa tulleista keikkalipuista. Nään vihdoinkin yhden lempparibändeistäni, Foo Fightersin livenä. :') Liput ostin jo viime vuoden puolella, mutta toimitus tapahtui vasta nyt. Ja NYT se on konkreettista (satatuhatta sydänsilmähymiötä). Lontoo, Wembley ja FF - here we come! :))) Reissulle on toki suunniteltu muutakin mukavaa tekemistä, mutta niistä ja matkasyömisistä postailen sitten reissun jälkeen.

Ihanaa on ollut huomata keväisen (kesäisen?) luonnon puhkeaminen kukkaan, kasvavat voikukat ja lisääntynyt valo. Kohtahan se alkaa jo vähentyä, mutta kuitenkin. :D Ulkona on mukava olla lämpimämmässä säässä, ja juoksujalka alkaa jo vipattaa. Dieetin jälkeen oon päättänyt kohottaa oikein toden teolla juoksukuntoa. Pitäisi jaksaa juosta reilut neljä kilsaa elokuun loppupuolella, kun menin tunkemaan itseni yhden juoksutapahtuman yhteen viestijoukkueeseen. :) Jaksanhan jo nyt (ainakin luulen niin), mutta vauhdin ja tekniikan kanssa varmasti riittää hiomista. Odotan kieli pitkällä ensi kuun lopun lomarahoja, joista oon itseni kanssa sopinut ostavani uuden sykemittarin. Sen kanssa leikkiessä varmaan juoksujututkin helpottuu huomattavasti. :P Ei toki se itse juokseminen, mutta oheistoiminta.

https://www.tomtom.com/fi_fi/sports/multi-sport/index.html?WT.Click_Link=top_nav_4

Yllä olevasta pätkästä näkee vähän tämän himoitsemani sykemittarin ominaisuuksia. Kyseessä siis TomTomin mittari, joka mittaa sykkeen ranteesta. Arvostelut, joita oon aparaatista lukenut, on olleet kovin positiivisia, ja uskon todellakin saavani rahoilleni vastinetta sitten kesemmällä. :))

Ruokapuolella ei mitään kummempaa uutta - dieettiruokia ja pari repsahdusta. Yksi harkittu, jota ei repsahtamiseksi edes voi kutsua, ja loput ei-niin-harkittuja. Se yö, kun en saanut millään unta ja linnoittauduin sohvaan ja mutustelin siinä puolikkaan pussillisen juustonaksuja. Se päivä, kun olin kuolemanväsynyt (koska en ollut nukkunut kuin puolitoista tuntia edellisenä yönä - tässä on selkeä syy-seuraus-suhde :D) ja suuhun katosi Amerikan pastilleja ja vielä kotimatkalla ostaa pätkäisin pähkinä-Royalin. Ja söin sen, se oli tosi hyvää. :P Se sunnuntai, kun hain miehelle salamipizzan ja otin siitä yhden kahdeksasosan kokoisen palan. Ja söin sen, se oli tosi hyvää. :P

Tyhjä naksupussi yön pimeydessä.

Mutta mitäpä noista repsuista, elämää se vain on. :) Mistään dieetin ohi syödyistä jutuista ei tullut morkkis, en inhonnut itseäni itsekurin puutteen takia, eikä myöskään putki jäänyt päälle. Ehkä tää viikko oli tavallaan sellaista opettelua, että millaista mun elämä voisi olla dieetin jälkeen. Rentoa syömistä ja sopivasti herkuttelua, ei kuulosta hullummalta. :) Miinuksilla oon kuitenkin ollut joka päivä (lukuunottamatta eilistä) tällä viikolla, joten senkään suhteen en oo huolissani. Joidenkin mielestä saatan vaikuttaa jopa liian huolettomalta, mutta älkää huolehtiko - dieetti ja tavoitteet liikunnan ja terveyden saralla ovat edelleen kirkkaina mielessä. En aio ikinä enää ottaa takapakkia itsestäni huolehtimisen kanssa. :) Viime vuosi oli siis eräänlainen aallonpohja tässä uudessa, terveellisemmässä elämässäni. Onneksi tajusin ajoissa ottaa ohjat takaisin omiin käsiini ja tehdä voimakkaan korjausliikkeen. Nyt on jälleen hyvä olla omassa kehossa. :)

Vertailun vuoksi, laitetaan niitä terveellisiäkin ruokakuvia.

Lepopäivän aamupala: rahkaa, pellavansiemenrouhetta ja marjoja.

Perunaton (lue: lepopäivän) lounas: seitiä ja porkkanaa.

Työpäivän eväs: seitiä, lankkuperunoita, porkkanaa, kirsikkatomaatteja, parsa- ja kukkakaalia.

Treenin jälkeinen ateria: jauhelihaa, riisiä ja hemmetin mehevän näköisiä kirsikkatomaatteja.

Viikonlopun aamuhetki: uusi Aku, kaurapuuroa, pellavansiemenrouhetta, mansikoita, kananmunaa ja valkuaisia.

Juustokakku!

Viimeinen kuva ei tietenkään kuulu samaan terveelliseen kategoriaan muiden kuvien kanssa, mutta sain siitä oivan aasinsillan eilisiin synttärijuhliin. :D

Kuten jo viime viikolla mainitsin, eilen juhlittiin ystäväni miehen pyöreitä vuosia ystävien, hyvän ruoan ja juoman sekä musiikin voimin. Musiikkia tuottivat sekä YouTube että SingStar. :D Juhlista tuli ihan superhauskat: ruoka oli ihanaa, juustokakut (molemmat) maistuivat täydellisiltä ja kaikki sujui mahtavassa hengessä. Naurua, juomaa ja ilakointia riitti. :)) Eli kaiken kaikkiaan oikein onnistuneet pippalot, joihin kannoin oman korteni auttamalla edellisenä päivänä juhlavalmisteluissa. Muun muassa leivoin tuon kuvassa näkyvän juustokakun, josta sain juhlissa vuolaita kehuja. Ja täytyy kyllä itsekin myöntää, että se oli kaikista parhaiten onnistunut tekele kaikista leipomistani juustokakuista. :P Todennäköisesti täytyy samalla reseptillä/tekniikalla tehdä dieetin loppumisen kunniaksi uusi kakku. :PP

Juhlissa sain jälleen maistaa (ihan kirjaimellisestikin :DD) elämää sellaisena, kun se voisi olla dieetin jälkeen. Ja hyvältähän se maistui! Olo yöllä kotiin saavuttua ei sitten ollutkaan niin hyvä, mutta siitä(kin) lisää myöhemmässä postauksessa.

Ensi viikon suunnitelmissa on ripotella salitreenit pitkin viikkoa, käydä pitkästä aikaa juoksulenkillä (mielellään seurassa, mutta saa nähdä), nähdä kavereita ja perhettä sekä nauttia alkavasta kesästä. Aika hyvä viikko siis tulossa, uumoilen. :)

Nyt tää lähtis valmistelemaan huomisia eväitä, palaillaan! :))

- Jenni

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Viikko 20: Kaurapuuro, hikinoro ja jumitus

Hmm, kovin kuvaavat sanat tälle viikolle..? :D Tarkemmin ajatellen, ehkä parhaat sanat kertomaan fiiliksistä.

Avataan hieman. 

1. Kaurapuuro: se on hyvää! Tuntuu, että oon löytänyt (kaura)puuron uudestaan, eikä sen syöminen tunnu tällä hetkellä yhtään tylsältä. Jossain vaiheessa meinasi alkaa tökkiä, mutta vaihtelu virkistää. :) Eli normaali raejuustolisuke on dieetin neljällä vikalla viikolla vaihtunut kananmunaan ja valkuaisiin, ja se toimii! Hihkun sen takia, koska eka yritys tehdä kattilassa puuroannos epäonnistui karusti. Lopulta sekoittelin mikrossa maukkaan litkun - en ollut oikein hiffannut kuinka olisi järkevää sotkea sekaan ne valkuaiset ja kananmuna. :DD  Mutta sittemmin puuron valmistus on onnistunut hienosti, eikä kattilaepisodista jäänyt traumoja (mikrossa en siltikään suosittele tekemään), vaan ainekset porisevat sulassa sovussa siellä. :) Puuro myös maistuu ihan yllättävän hyvältä - kananmuna tuntuu sopivan kauran makuun, ja marjalaatuja vaihtelemalla saa aikaan uusia makuyhdistelmiä. Nam!

Valmistumassa. Kaurapuuro munanvalkuaisilla ja kananmunalla, mustikoita, puolukoita ja pellavansiemenrouhetta.

2. Hikinoro: joka valui eilistä jalka-vatsa-treeniä tehdessäni. Tämä on merkittävää siksi, etten ikinä salilla oo hikoillut niin, että hiki valuisi. Mulla oli käsipainot molemmissa käsissä, tein askelkyykkykävelyä ja yhtäkkiä tunsin, kuinka hikikarpalo lähti matkaan hiusrajasta, suoraan keskeltä otsaa. :D Pakko oli jättää kävely paria askelta vajaaksi ja pyyhkiä noro ennen kuin se ehti edetä nenälle (ja pahimmassa tapauksessa suuhun :D). En tiedä tarviiko tätä analysoida näin paljon, mutta tää on mun blogi, ja taidan. Toiset hikoaa luonnostaan enemmän kuin toiset, joten en osaa sanoa oliko hien valuminen hyvä vai huono juttu. Oma hikitilanteeni salitreeniä vääntäessä on yleensä ollut sellainen, että hikeä muodostuu ja paidan/topin selkämys on jonkin verran kostea. Pään alueelle hikeä tulee enemmän kuin pienen kosteuden verran, karpaloita, muttei valumiseen asti. Eli hikirannejuttu (hmm, onko sille nimi?) on riittävä varuste mulle. Mutta eilen niitä olisi kyllä tarvinnut pari (tai ihan pyyhkeen), sen verran hikinen treeni oli. Eli tästä voisi vetää ainakin sen johtopäätöksen, että tein tarpeeksi isoilla painoilla (mitkä ei todellakaan ole millään mittapuulla isot) ja treeni meni myös tämän päivän tuntemuksien perusteella perille. Jei! :)

3. Jumitus: sekä painon että lihasten. Ensimmäiseksi mainitusta en ole kovin huolissani, sillä paino ei ole myöskään noussut. Eikä se kyllä voikaan, koska oon jatkuvasti miinuskaloreilla. Uskon, että keho tässä paraikaa sopeutuu pienempään energiamäärään (kulutuksen pysyessä samana) ja paino rupeaa pikku hiljaa tippumaan alaspäin. Ei mulla mikään kiire ole, enkä ollutkaan odottanut saavuttavani yhtä suurta pudotusta dieetin viimeisellä puoliskolla kuin ensimmäisellä. Tietysti myös toivon sitä mahdollisuutta, että jumitus ei ole jumitusta lainkaan, vaan kehonkoostumuksen muutosta rasvasta lihakseksi. Sehän olisi se ideaalitilanne. :) Jonkin verran lihasmassaa varmasti on tullutkin, ja keventyneen keskivartalo-olon perusteella rasvaakin on palanut. Tällä hetkellä on aika hyvä olla omassa kehossa. :) Vaikkakin. Tiedän aiemman kokemuksen perusteella, että neljä kiloa alemmassa painossa mulla on todella hyvä olla omassa kehossani. Siinä painossa mulle oli muodostunut jo vähän lihasmassaa, ja rasvat oli alhaalla (siis omaan kehitykseeni ja kehooni suhteutettuna). Oli oli todella kevyt. Eli pitäen tämän aiemman olotilan mielessä, aion tavoitella pienempää kilolukemaa. Tottakai oman kehon tuntemukset huomioon ottaen - jos vaikka 55-kiloisena tunnen olevani hyvässä kuosissa, en tieten tahtoen hamua alempaa lukemaa. Aika sen lopulta näyttää. :)

Lihasten jumitus onkin sitten kinkkisempi juttu. Viime vuoden alussa treenatessani kaksi kertaa viikossa salilla ja kerran viikossa keskivartaloa kuntopiirin muodossa, tuntui että kaikki niska-hartiakivut kaikkosi. Nyt taas tilanne tuntuu menneen huonompaan suuntaan, ja jumituksia on ollut melkein joka päivä. Ainoastaan välittömästi salitreenin jälkeen olo on tuntunut kaikin puolin rennolta ja kivuttomalta. Se rentous on jatkunut aina seuraavaan päivään asti. Pähkäiltyäni asiaa tulin siihen tulokseen, että jumin on pakko johtua venyttelyn puutteesta. Oon ollut sen suhteen liian laiska, ja vain muutaman kerran viikossa venytellyt yläkroppaa. Ilmeisesti se ei riitä, joten tästä päivästä lähtien rupean venyttelemään myös muuta kehoa. Silloin viime vuoden alussa panostin venyttelyyn niin että joka treenin päätteeksi kävin koko kropan läpi lyhyillä venytyksillä - siihen meni noin 10 minuuttia aikaa. Se ei ole kovin paljon. Nyt treeniaikataulu on ollut niin tiukka ja treenit niin rankkoja, ettei todellakaan oo napannut jäädä salille tekemään venytyksiä, ja ne on sitten kokonaan jääneet tekemättä. Eli ainoa vaihtoehto on ottaa se aika kotona: levittää matto ja vaan venytellä. Monta kertaa viikossa, rauhassa koko keho, ja mielellään vielä treenipäivänä (heti kotiin tultua tai myöhemmin samana päivänä, riippuen työvuorostakin). Uskoisin sen auttavan. Toivon sen auttavan, koska tää olotila ei oo mukava. Hartioista ja niskasta säteilee kipua päähänkin, ja siitä tulee hieman pöhnäinen olo. Kun tekemistä riittää, sitä ei niin huomaa, mutta vähänkin paikallaan ollessa se kyllä tuntuu. Venyttely siis kehiin!

Näiden pohdintojen (joo, hieman avaan otsikkoa, niin..! :D) jälkeen siirrytään viikon kuviin. Ruokaa ja muutakin.

Eväsboksista löytyi alkuviikosta kanaa, perunoita, porkkanaa ja kurkkua.

Aika yksinkertaista: jauhelihaa, riisiä ja tomaattia (pyhä kolminaisuus?). Suola ja Sprite Zero myös mukana aterialla.

Oho! Leffan kanssa murruin, ja oli pakko saada naposteltavaa. Pikkusuolaisboksista napsin yhden lokerollisen, eli noin 192 kalorin verran. Ääntä kohden katosi myös kolme palaa sokeritonta suklaata, hups.

Eräs välipala (eikä ookin hienosti aseteltu?): kinkkua, riisikakkuja ja manteleita. Plus Sprite Zeroa.

Voi miten pienen näköinen annos! Kanaa, perunoita, porkkanaa, kukka- ja parsakaalia.

Jauhelihaa, riisiä, pinaattia ja porkkanaa. Porkkanoista kehkeytyi ihanan (muttei liian!) pehmeitä pannulla. :P

Viikkoon kuului muutakin kuin ruokaa. :) Esimerkiksi tämä treenille lähtöä edeltävä laulu-/sanoitusten opiskelusessio.

Keikka! Kyllä muutaman uuden biisin sanat ehti tarttua päähän. :) En (tietääkseni?) kuulu kovaäänisimpiin hoilaajiin, joten vierusseuraajat saivat nauttia myöskin bändistä. :D Hyvä oli!

Kuten kuvista saattaa huomata, syntilista kasvoi tällä viikolla, kun söin jälleen ohi dieetin. Tai jälleen ja jälleen, en kuitenkaan kovin montaa kertaa oo "sortunut". Ja kuten sanottu, kokonaiskuvaa ajatellen mitään vahinkoa ei ole voinut tapahtua. Ihminen mäkin vaan oon. Dieetin loputtua voisin tehdä oman postauksen ruokapuolesta: mitä hyvää, mitä huonoa, ja listana kaikki ohi syödyt jutut. Ruoka-analyysi. :)

Aina välillä tuntuu, että ruoat on yksipuolisia (no onhan ne) ja kaipaisi muuta. Ei välttämättä herkkuja, leipää tai pastaa, mutta vaihtelua. Tai toki herkkuja, leipää ja pastaakin. :D Mutta enemmän valinnanvapautta: sitä että voisi kaupasta valita mitä haluaa hevi-osastolta, paistaa välillä kotletteja tai kalapuikkoja jos siltä tuntuu ja herkkuhampaan kolottaessa ottaa sivistyneesti keksin tai pari. Oon kuitenkin niin sitoutunut tähän dieettiin, että oon oppinut vastustamaan suurinta osaa mieliteoista ja pysytellyt ruokavalion mukaisissa sapuskoissa. Tätä mielenlujuutta olisi tarkoitus jatkaa dieetin jälkeenkin, mutta rennommalla otteella. Järkevää, rentoa painonhallintaa. :)

Sitten! Viikon 20 liikunnat:

- ma: sali (pakara, olkapäät) 44 min.
- ti: sali (selkä, vatsa, hauis) 47 min.
- ke: -
- to: kävely 33 min. kotitreeni (rinta, olkapäät, ojentajat) 36 min.
- pe: -
- la: sali (jalat, vatsa) 1 h
- su: -

= 3 h 40 min.

Vanhat Niket pääsivät pitkästä aikaa kävelylenkille...

...jolla sää oli mitä hienoin. Kuvassa eivät näy taivaan kaikki upeat värit, sillä silloin sieltä löytyi myös uhkaavan tummansinisiä sadepilviä. Sairaan hieno taivas!

Näköjään kotioloissakin sai tehtyä buenon rinta-olkapää-ojentaja-treenin. Pienin muokkauksin tosin - salilla en käytä lastaa lämmittelyyn, eikä kotioloista löydy taljaa tai mutkatankoa. Onneksi korvaavat liikkeet löytyivät helposti. :)

Kotitreeniasu.

Vikan salitreenin asu.

Jälleen oikein mainio treeniviikko, oon tyytyväinen. Oikeastaan yksi kotona tehty treeni vain paransi tyytyväisyyttäni, sillä sain varmistuksen sille, että juuri sen treenin voi tehdä kotioloissakin. Muita treenejä ei mun välineillä sitten voikaan. On mukavaa tietää, että olemassa on myös vaihtoehto jäädä kerran viikossa kotiin huhkimaan. :) Salilla aion kuitenkin käydä ahkerasti, koska siitä maksan ja sieltä löytyy parhaat välineet ja tunnelma. Lihaskimppujen treeniä kattoessa saa vaan lisää motivaatiota. ;D

Ensi viikosta tulee treenillisesti tiukkaakin tiukempi rutistus. Vapaa-ajan menojen takia siis. Neljä salia heti maanantaista alkaen putkeen, perjantaina lepopäivä, lauantaina lenkki ja sunnuntaina lepoa. En vielä tiedä tuleeko lenkistä juoksupainotteinen, vai tyydynkö kävelemään. Molemmat on hyviä vaihtoehtoja, sillä kävelykin on mulle tosi mieluisaa. Kunnon terapiasessio oman itseni kanssa. ;)

Ruokapuolella ensi viikko asettaa haasteita sekä perjantaille että lauantaille. Perjantaina joudun vain hiukan sumplimaan, mutta lauantaina lähden juhlistamaan ystävän miehen synttäreitä, ja siellä on monia vaaran paikkoja. Oon kuitenkin tehnyt päätöksen, että saan syödä ohi dieetin juhlissa. En mitä sattuu ja kuinka paljon haluan, mutta tarkoituksena on koostaa ateria(t) juhlissa tarjottavista antimista niin hyvin kuin dieetin mukaisesti pystyn. Eli en edelleenkään aio ottaa makeita herkkuja enkä leipää. Alkoholia tosin oon varautunut ottamaan kolme-neljä annosta, mutta siihen pistän rajan. Sellaista tilannetta ei voisikaan tulla, että yhtäkkiä tekisi mieli juoda tai syödä enemmän - tiedän kyllä rajani. Ja tiedän myös juhlien tarjoilusta sen verran, että siellä on kevyempääkin murkinaa. Voinhan aina myös vetäistä piiloprotskupatukan vessassa. :DD

Juhlista, treeneistä ja muustakin enemmän seuraavassa viikkokatsauksessa, tällä alkaa olla jo riittävästi pituutta. Toivottavasti jaksoitte lukea. ;)

Palaillaan!

- Jenni

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Viikko 19: Hyvä olo

Hei vaan!

Niin, ei tätä fiilistä voi vaan muuten kuvailla. Hyvä, jopa törkeän hyvä, olo tällä hetkellä omassa kehossa. Mieli on rauhallinen, kroppa on tiivistynyt ja hyvin ravittu. Tulevaisuus näyttää positiiviselta. Tuntuu, että oon vihdoin palannut täysin omaksi itsekseni. :) Ja se tunne on hieno! Niin hieno, että ihan liikutun. :')

Mahtava olo on tällä viikolla tullut ainakin näistä syömisistä:

Alkuviikon preppailuja: lohkoperunoita, seitiä, smoothieta ja kasviksia monelle päivälle. :)

Vähän herkku- ja välipalaostoksia: irtotuotteita ja kasa Quest-patukoita Punnitse & Säästästä. :P Testasin ekaa kertaa S'mores-makua ja rakastuin. <3

Oho, söin ohi dieetin. Töissä ruokisruoan jälkkäriksi maitokahvi ja riisipiirakka.

Uudella blenderillä valmistettu juna-aamupala: rahkaa, pellavansiemenrouhetta, marjoja ja banaania.

Treenin jälkeinen ateria (niin nähty, tiedän, mutta katsokaa vielä kerran): jauhelihaa, lankkuperunoita ketsupilla, miniluumutomaatteja, kurkkua ja ananasta.

Hyvä ruoka, parempi mieli. :) Enkä siis oo (ellei joku oo jo sitä huomannut) mikään gurmeeruokailija tai mestarikokki - mulle riittää ihan vaan tilkassa rypsiöljyä paistettu, hyvin maustettu jauheliha. Ja se maistuu hyvältä. Dieetin jälkeen aion pysytellä tällä linjalla, mutta vaihtelun vuoksi voisi tehdä jauhelihasta välillä myös kastiketta ja pihvejä. Ja lasagnea ja cannelloneja. Ja lihapullia. :P

Treeneistä tuli myös hyvä mieli. Tein radikaalin päätöksen ja treenasin vain kolme kertaa salilla. Kaikki neljä treeniä tuli kuitenkin tehtyä, sillä ymppäsin yhden treenin liikkeet viikon kahden viimeisen treenikerran yhteyteen. Eli torstaille ja perjantaille napsahti erityispitkät treenit (ja samalla armoton, tykyttävä päänsärky molempina työiltoina :O en tiedä oliko asioilla yhteys).

Liikuntaviikko 19 näytti tällaiselta:

- ma: sali (selkä, vatsa, hauis) 46 min.
- ti: intervallilenkki 25 min.
- ke: -
- to: sali (pakara, olkapäät, rinta) 1 h 6 min.
- pe: sali (jalat, vatsa, ojentajat) 1 h
- la: -
- su: -

= 3 h 17 min.

Pienet on painot! (yhden jalan perseprässi)

Ou jee, hyvä viikko. :) Eri treeneistä on löytynyt ne omat suosikkiliikkeet, joista tulee tosi hyvä lihastuntuma tai joita on muuten vain mukavaa/haastavaa tehdä. Suosikeista mainittakoon yhden jalan prässi, kaikki viparit ja voimapyörä. Myös jalkatreeni kokonaisuudessaan on mainio. Kaikki on siistiä!

Oon miettinyt aika paljon, miten sitten jatkossa dieetin jälkeen. Oon pystynyt aika lahjakkaasti käymään salilla (ja vieläpä jäsensalilla :)) sen kolme-neljä kertaa viikossa, mutta en usko haluavani sitä pidemmällä tähtäimellä. Salin lisäksi haluan monipuolisuutta liikuntapalettiin: sulkapalloa, uintia, nyrkkeilyä - eli kaikkia vanhoja suosikkeja. Juoksukuntoa aion kehittää ihan huolella, enkä taas vain innostu ja lopeta, innostu ja lopeta. Kokeiluun pääsee lähikuukausina myös kiipeily/boulderointi ja vesijuoksu. Mutta siis edelleen pidän pääpainon salilla, koska sieltä saan parhaiten haluamani tulokset. :) Uumoilin kahden-kolmen viikoittaisen salitreenin olevan riittävä ja toteutettavissa oleva määrä mulle. Kolme olisi optimi, kaksi minimi. Riippuen työviikon rankkuudesta ja muista liikunnoista. Ja lomasta, koska kaupungissa vietetyt lomaviikot varmastikin kuluu suureksi osaksi liikunnan parissa. Lomalla on aikaa ja energiaa enemmän, joten silloin saatan löytää itteni jopa neljänä päivänä salilta. Saliohjelma voisi olla kolmijakoinen, sitä pitää sumplia sitten lähempänä dieetin loppua.

Hyvä olo jatkukoon, vaikka ruokapuolella tiukentuu. Heti huomenna korkkaan uuden treeniviikon pakara-olkapää-treenillä. :) Myöhemmin viikolla pääsen myös toivottavasti ekaa kertaa saleilemaan hyvän ystäväni kanssa, ja torstaille oon suunnitellut aerobisen päivän. Eli joko pitkä kävely- tai rankka intervallilenkki. Muutkin treenikuviot on selvillä, ja toivon mukaan energiatasot pysyy korkealla ja pystyn pitäytymään suunnitelluissa treeneissä. Kehoa kuunnellen, toki.

Jep, siinä oli tämä viikko, ensi viikolla jatkuu. Palaillaan! :)

- Jenni

lauantai 9. toukokuuta 2015

Ei enää ikinä

Örgh. Terveisiä mättöpäivän jälkeisestä dagen efteristä.

Kysymys ei siis ole krapulasta: ei henkisestä eikä fyysisestä. Join kyllä muutaman annoksen alkoholia, mutta koska olin niin täynnä koko päivän, se ei noussut yhtään päähän. Henkistä kankkusta ei tollaisesta sallitusta herkuttelusta voisikaan tulla, ja hyvä niin. Fyysinen olotila on tällä hetkellä edelleen täysi ja ilmavaivainen. Mässäys pisti vatsan kunnolla sekaisin, ja istuin keskiyön jälkeen muutaman hikisen tovin pöntöllä tyhjentelemässä päivän syömissaldoa. Säästän teidät yksityiskohdilta.

Mitäs sitten tuli syötyä? No näitä:

Keskiyön starttipaketti: lakritsi-Kismet, Pätkis, lakupötkö ja uutuuskarkkipussi. Tein myös valmiiksi juustokakun.

Lisää yöherkkuja: juustonaksuja.

Runsas ja rasvainen aamupala: kahden munan munakas (keltuaisineen päivineen), puolitoista makkaraa, pekonia, paprikaa sekä moniviljapatonkia oivariinilla, juustolla ja kurkulla. Juomaksi kiivi-limemehua ja kahvia. Täytti!

Yöllä uumeniini katosi myös ensimmäiset patonkipalat ja neljä keksiä. Oli vaan pakko saada heti kun on "lupa". :D Ensi havainnot syömisistä: makea maistui äklömakealta, eikä herkkuja tehnyt todellakaan mieli enempää. Lakritsi-Kismet lähti kaupasta mukaan muutenkin testimielessä (uutuusmaku, ja oon tunnetusti uutuuksien uhri), ja vaikka patukka oli ihan ookoo, ei sitä toiste tarvitse syödä. Jo puolessavälissä hiipi äklö olo, koska se_vaan_oli_niin_makeaa. Eli jonkinasteista vieroittumista herkkuihin oli jo ehtinyt tapahtua. :) Jee. :) Sen sijaan Pätkis ja laku maistuivat oikein hyviltä - pieni koko oli juuri sopiva eikä makeus ehtinyt puskea läpi.

Runsaan aamupalan jälkeen alkoi valmistatuminen ystävän kyläilyyn. Eräs parhaista tyypeistä oli tulossa tänne miehen residenssiin meidän kanssa viettämään leffa- ja juhlapäivää. Juhlan aiheena hänen aiemmin tällä viikolla olleet synttärinsä. Meillä on tämän ystäväni kanssa pitkät perinteet leffapäivien saralla, ja niihin kuuluu aina syöminen. Syöminen, juttelu ja elokuvien sekä sarjojen katselu. :)) Se on parasta. :)

Tarjoilut oli seuraavanlaiset:

Suolaisia herkkuja, sokeritonta suklaata ja lajitelma makeita namupaloja (jogurtti-, jogurttimarja-, tumma-, valko- ja maitosuklaapäällysteisiä lakuja, riisipalloja, pähkinöitä, mysliä ja banaanilastuja). Löytyi kulhosta myös tavallisia saksanpähkinöitä. :DD

Shamppanjaa, mansikoita ja vinirypäleitä.

Juustokakku. :P

Kuvan ulkopuolisista mätöistä mainittakoon kolme erilaista dippiä ja kasa dippivihanneksia (joista syötiin ehkä yhteensä kymmenen palaa :D). Alkoholipuoli hoitui shamppanjalasillisen lisäksi pienellä kirsikkaoluella, tilkalla suklaalikööriä ja kolmella Jägermeister-shotilla. Kolmella siksi, kun piti kulauttaa jokaisen Suomen maalin kunniaksi. :D Leffojen ja sarjan lisäksi vahdattiin siis tietysti myös matsi. :) Ja hyvä matsi olikin!

Jossain vaiheessa (aika pian) mulle alkoi tulla täysinäinen olo ja kävin vaihtamassa löysempiin housuihin. Mahassa ei kuitenkaan ollut vielä alkanut kiertää, vaikka hiukan epämiellyttävä herkkupöhnä olikin jo laskeutunut ylleni. Syöminen kuitenkin jatkui, koska aina pienen tauon jälkeen olo tuntui hiukan paremmalta. Ja kaikkea tosiaan oli ihan riittämiin, enkä halunnut että meille jää kamalat herkkukasat lojumaan.

Salami-aurajuusto-katkarapu-valkosipulipizzaa ja Pepsi Maxia.

Varsinaiseksi ruoaksi oli varattuna pizzaa. Kävimme hakemassa ihan kunnon ravintolasta jokaiselle annokset, mutta omani meni hiukan hukkaan. Siinä vaiheessa kun ruoka oli haettu ja vielä lämmin, ei ollut aamupalasta ehtinyt kulua riittävän kauan eikä mulla ollut edes nälkä. Halusin kuitenkin maistaa, ja nuo kuvan kaksi palaa jäivätkin ainoiksi koko päivänä. Pizza oli ihan jees, mutta valkosipulin maku oli niiiiin vahva, että se peitti ihan kaiken muun alleen. Eli jos en olisi tiennyt mitä muita täytteitä pizzassa oli, en olisi todellakaan saanutkaan tietää. Ei hyvä, ensi kerralla täytyy muistaa sanoa, että ei niin vahvalla kädellä valkosipulia, kiitos.

En laskenut kaloreita, koska tankkauspäivän pointtina on nimenomaan tankata huolehtimatta energiamääristä tai ravintosisällöistä. Utelias luonteeni kuitenkin teki pienet päässälaskut tänään, ja sai tulokseksi vähän päälle 6000 kcal. Ihan hyvä saldo! :) Luulisi tuon määrän riittävän hiilarivarastojen täyttämiseen. Tänään kevyemmin ja normaaliin dieettiruokavalioon palaten. Huomenna alkaakin viimeiset neljä viikkoa ja ruokavaliosta karsiutuu aika paljon kaikenlaista pois (muun muassa banaanit, yhyyyyyyh). Päivittäinen kalorimäärä vähenee noin viidelläsadalla, mutta treenit pysyy samana. Eli odotettavissa on nälkää, nälkä-ärsytystä ja todennäköisesti enemmän himotuksia. Mutta hyvin todennäköisesti myös mahtavia tuloksia, koska aineenvaihdunta saa taas uuden boostin ja rupeaa toivon mukaan toimimaan yhtä tehokkaasti kuin dieetin alussa. Tai on se koko ajan toiminut loistavasti - siitä todistaa lähes joka-aamuöiset vessakäynnit. Mies ei oo oikein tykännyt mun kahden minuutin lorotteluista. :D

No, I don't have that feeling! (yet)

Mitä sitten opin eilisestä tankkauspäivästä? Tarvitseeko siitä oppia mitään, vai riittääkö että siitä vain ottaa kaiken irti? No ei ehkä tarvitse oppia, mutta opin silti. :) 

Opin, että vähemmän oikeasti on enemmän, mitä herkkuihin tulee. Neljä viikkoa lähes kokonaan ilman lisättyä sokeria ja kaikenlaisia herkkuja tekivät tehtävänsä: elimistöni tottui puhtaaseen, terveelliseen ruokaan, suureen määrään kasviksia ja siihen, että nälkää tai ähkyä ei tarvitse tuntea. Mieleni tottui siihen, että morkkista ei tarvitse tuntea. Olo tuntui melkein koko ajan tosi hyvältä. 

Herkkupäivään kohdistui hirveästi odotuksia ja se oli mielessä tälläkin viikolla koko ajan. Mutta se oli lattea. Kaiken kaikkiaan se oli sanalla sanoen lattea, koska todellisuus ei vastannut (onneksi!) odotuksia, eikä herkut maistuneet enää yhtä hyvältä kuin ennen. Ainoastaan juustokakku, Pätkis, laku, kirsikkaolut ja suklaalikööri ylsivät sinne korkeimpaan nautintoluokkaan - olisin hyvin pärjännyt vain niillä. Mutta kaikkea pitää kokeilla, ja koska muitakin mättöjä oli hankittu, niitä myös puputettiin. Eilisestä kuitenkin opin sen, että jos ja kun pidän vastaavan tankkauspäivän, herkkuja tulee olemaan vähemmän. Mieluummin lähden vaikka hyvään ravintolaan syömään kunnon annoksen jälkiruokineen, ja kotioloihin saa riittää tuoreet marjat, muutamat valikoidut suklaapatukat ja korkeintaan yksi karkkipussi. Jäätelö, leipä ja omat leipomukset ovat myös varteenotettavia kandidaatteja. :P

En kyllä jaksa uskoa, että kovin usein tuun pitämään mättöpäivää. Tavoitteena on dieetin jälkeen opetella järkevää herkuttelua. Se voisi käytännössä tarkoittaa sitä, että perusruokavalio on niin puhdas ja terveellinen, että voin hyvällä omallatunnolla ottaa melkein mitä tahansa herkkua silloin kun siltä tuntuu. Totuus on kuitenkin se, että kun syö riittävästi ja oikein, ei herkkuja edes tee mieli niin paljon. Mutta jos rupeaa tekemään, voin ihan hyvin käydä ostamassa yhden suklaapatukan tai ottaa maukkaan näköistä piirakkaa kylässä. Ja jos siltä tuntuu, voin muutaman viikon välein herkutella yhtenä päivänä vähän runsaammin. Kunhan en ajaudu vaaralliseen sokerikoukkuun, herkuttelun pitäisi tästedes sujua vaivattomammin. Ilman stressiä, morkkista ja övereitä. :)

Joo alempi. Kiitos.

Tähän loppuun vielä muutama sananen tekstin alussa mainitsemistani vatsaoireista. Jouduin juuri keskeyttämään kirjoittamisen ja rientämään vessaan tyhjennykselle. TMI, tiedän, mutta tavara oli edelleen löysää ja vatsassa hieman vielä möyrii. Suurin syyllinen lienee sokeri, mutta ehkä suurilla syömismäärillä ja rasvallakin on osuutta asiaan. Ei enää ikinä uudestaan. Ei ollut sen arvoista. Herkkupäivästä epäonnistuneen olisi kuitenkin tehnyt koko päivän kestävät vatsaongelmat - mulla sentään alkoi tapahtua vasta illalla. Eli hyvä päivä se eilinen oli. :)

Mutta eilen oli eilen ja tänään on tänään. Tänään, tarkemmin sanottuna nyt, tää jatkaisi viherjuoman ja veden nauttimista, rupeaisi suunnittelemaan aamupalaa ja valmistelemaan äitienpäivälahjaa sekä -korttia. :) Palaillaan!

- Jenni

perjantai 8. toukokuuta 2015

Kehitystä ei voi pysäyttää

Perjantaipikapostaus!

Se siitä alkuviikon painon päivityksestä.. Mutta on ollut KIIRE! Salilla käymiseen ennen töitä menee ihan tuhottoman paljon aikaa. :O Siihen kun lisää vielä heräämisen ja aamutoimet, syömisen, suihkun ja töihin valmistautumisen, ylimääräistä aikaa ei juuri jää. Eilen ehdin levätä reporankana sängyllä ruhtinaalliset kymmenen minuuttia ennen kuin piti rientää töihin. Mutta en valita! Kaikesta kiireestä, yksitoikkoisesta ruokavaliosta ja lihaskivuista huolimatta nautin tästä suunnattomasti. :) On mahtavaa huomata muutoksia olossa, kropassa ja vihdoin myös pääkopassa. Onnistumiset syömisissä ja treeneissä motivoivat vaan jatkamaan eteenpäin. Ja se konkreettisuus - mä itse oon saanut aikaan tän kaiken ja se näkyy! Rasvakerroksen alta alkaa kuoriutua pikku lihakset, oikeanlaista pyöreyttä tulee suotuisiin paikkoihin.

Toisessa kuvassa oli parempi ilme, tässä parempi haba. :D

Mites se paino sitten? Tässä vaiheessa saisin paljon irti myös ympärysmittojen seuraamisesta, mutta en oo saanut aikaiseksi ostaa uutta mittanauhaa. Joten kiloja tarkkailemalla edetään. Monesti laihduttajat ei tiedä, missä painossa olisi hyvä olla - normaalipainosta on kulunut ehkä yli kymmenen vuotta, tai tavoitteet muuttuu kesken kaiken. Ja omaa kehonkoostumusta hoikistuneena on vaikea ennustaa. Oma painotavoitteeni oli hyvin selkeä Suuren Painonpudotusprojektin alkaessa: 55 kiloa. Luku perustui siihen mitä joskus olin ollut: löysä (lue: liikuntaa harrastamaton), 55-kiloinen 14-vuotias. :D Tuolloin olin jo kasvanut täyteen pituuteeni, ja muistan käyttäneeni S-koon vaatteita. Olin toki valmistautunut muuttamaan tavoitepainoani projektin edetessä, mutta ei ilmennyt tarvetta. En asettanut mitään aikarajaa, mutta kilot karisivat sutjakkaasti vuoden aikana. 55 kilon paino tuntui hyvältä, vaikka pää pääsi muutokseen mukaan vasta joskus pitkälti seuraavana vuonna. Tiesin, että kehon koostumuksessa olisi parantamisen varaa, mutta halusin keskittyä painonhallintaan, terveelliseen syömiseen ja liikunnalliseen elämään. 

Vuoden aikana nälkä kuitenkin kasvoi. Aloin hamuta urheilullisempaa, timmimpää kroppaa. Salitreeni kiinnosti kovasti, ja olin lähes täysin varma, että se olisi mun juttu. Se olisi myös paras keino muokata vartaloa haluamaani suuntaan. Enkä ollut väärässä. Treenaaminen PT:n johdolla alkoi (edelleen 55-kiloisena), ja kahden kuukauden tulokset oli huikeita. Rasvaa paloi lähes 9 kiloa ja lihasta tuli melkein 4 kiloa. Ja paino putosi 53 kiloon. Silloin sain esimakua siitä, millaisessa kehossa mun olisi tosi hyvä olla. Painon putoamisen huomasin keskivartalossa kaikista eniten: senttejä lähti vyötäröltä ja mahan ympäriltä ja toive vatsanahkan palautumisesta heräsi. Olin ulkonäkööni ja olooni erittäin tyytyväinen. Tuossa painossa mun rasvat oli myös pudonneet 22,5 prosenttiin, mikä oli jo aika hyvä lukema. Siitä saisi mennä korkeintaan muutaman prosenttiyksikön alemmas.

Kehonmuokkausprojekti koki kuitenkin rajua vastatuulta, ja viime vuoden liikkumattomuuden ja herkuttelun seurauksena vaaka näytti reilut 60 kiloa, kun nykyinen kiinteytysprojekti alkoi. Tänään - tadaa! - sain katsella mukavaa 56,9 kilon lukemaa. :) Eli tasan tarkkaan 3,3 kiloa on nyt haihtunut. :)) Neljännellä viikolla ei voi olla muuta kuin tyytyväinen tulokseen, varsinkin kun tiedän että paino ei ole voinut tällä treeniohjelmalla lähteä lihaksista. Ja senkin takia, koska mulla on hormonaaliset turvotukset tällä hetkellä päällä, eli oikea paino on varmaankin vielä vähän pienempi. :) 

Ensi viikolla pudotus jatkuukin tiukemmalla ruokavaliolla, mutta sitä ennen ah-niin-odotettu mättöpäivä. :P Seonhuomennaaaaah! :))) Luvassa postausta herkkujen laadusta, määrästä ja tuntemuksista kehossa. Sunnuntaina. Jos pääsen ylös sängystä.

Tähän hätään en ehdi muuta kirjoitella, paitsi tietysti treenikuulumiset voisin päivittää. Viikon kaikki neljä salitreeniä on nyt tehty! Tein päätöksen tiivistää neljä treeniä kolmeen treenikertaan välttääkseni sunnuntain "treenipakon". Mun oli pakko pitää jälleen suunnittelematon lepopäivä keskellä viikolla (vaikka olin siis uumoillut lepääväni sekä lauantain että sunnuntain), mutta olin tiistaina niin heikossa hapessa illalla töissä, että oli pakko ottaa iisisti keskiviikkona. Omaa kehoa pitää kuunnella. :) Eli ei tullut neljää salitreeniä tälle viikolle, mutta tulipahan ainakin kaikki treenit tehtyä.

Nyt tää lähtis valmistautumaan töihin lähtöön. Palaillaan! :)

- Jenni

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Viikko 18: Treeniä, lepoa ja räkää, treeniä

Moi!

Otsikko tiivistääkin kuluneen viikon mitä mainioimmin. :D

Viikko alkoi lupaavasti niin syömisten kuin liikunnankin osalta. Torstaina illalla olin tehnyt kolme neljästä salitreenistä, ja vaikka kurkku oli vähän kipuillut sekä pientä yskimistä ilmeni pitkin viikkoa, olo oli hyvä. Mutta mutta. Perjantaina alkoikin räkä lentää (anteeksi karu ilmaus :D), eli nuha iski ihan kunnolla, niin että makuaistikin katosi. Joten ei tullut kuuloonkaan, että lähtisin suunnitellulle intervallilenkille - lepoa siis (jälleen). Nuhan lisäksi kurkku tuntui tosi karhealta ja puhekin alkoi olla ihan kähinää, jonka lisäksi yskitti. Tiesin kuitenkin, että kyse on vain pikku flunssasta - se ei nosta mulle kuumetta ja menee ohi parissa-kolmessa päivässä. Vaikka olo oli muuten ihan jees, jätin suosiolla liikunnat liikkumatta. 

Vielä lauantaina tirskuin, mutta tänään on ollut onneksi jo melkein normaali olo. Pientä räkäisyyttä, mutta ei enää yskää ollenkaan. :) Joten treeniä kehiin! Tälle päivälle sainkin kiitettävästi liikuntaa, koska kävin ihanalla, aurinkoisella päiväkävelyllä ja illalla kuritin kotioloissa jalkoja ja vatsaa. Olisi siis ollut viikon viimeisen salitreenin paikka, mutta muokkasin siitä kotitreenin. Vähän kevyempi, mutta parempi ottaakin kevyemmin. :) Ja parempi kotitreeni kuin ei treeniä ollenkaan!

Tässä viikon 18 liikunnat:

- ma: kävelyt 25 ja 33 min., sali (selkä, hauis, vatsa) 48 min.
- ti: kävelyt 25 ja 33 min., sali (rinta, ojentajat, olkapäät) 55 min.
- ke: -
- to: sali (pakara, olkapäät, selkä) 1 h 6 min.
- pe: -
- la: -
- su: kävely 57 min., kotitreeni (jalat, vatsa) 32 min.

= 6 h 14 min.

Maanantain salia.

Sunnuntain kävelyä.
 
Nuo alkuviikon kävelyt on siis työmatkakävelyjä, koska olin tuolloin pari päivää majailemassa lähempänä duunipaikkaa. :) Se on kyllä ihan parasta käppäillä metsän ja katujen läpi auringon noustessa. :))

Oon tyytyväinen liikuntoihin, vaikken taaskaan saanut ehjää saliviikkoa täyteen. Sairastaminen on kuitenkin eri asia kuin laiskuus, enkä mielestäni ottanut "liian kevyesti" pienen flunssani takia. Jälkitaudit pelottaa jonkun verran, vaikka tosiaan flunssa oli sieltä lievemmästä päästä. Jos ensi viikolle saisi ne neljä salia kasaan - thumbs up! :)

Ruokapuolella oon jälleen hieman soveltanut - en kuitenkaan niin että montaa kertaa olisin syönyt ihan täysin jotain dieettiin kuulumatonta. Mutta kuten sanottu, liikun heikoilla jäillä herkkujen kanssa, ja tällä viikolla se jää petti vähäksi aikaa. Vahingot ei ole suuria - vaikea kuvitella että yksi 500 kcalin plussapäivä nostaisi painoa. :D Mutta harmittaahan repsahtaminen silti. Toisaalta: ellen oisi lipsunut eilen, sipsit ja suklaa ja jäätelö edelleen kummittelisivat mieleni perukoilla. Parempi vaan, että rehellisesti myönsin ittelleni himotukset ja taivuin niiden edessä, niin sain koko herkkuasian pois systeemistäni. Ensi lauantaina onkin jo sitten se varsinainen tankkauspäivä. :P

Alla viikon sapuskoja:

Mehukasta kanaa, riisiä, kurkkua ja kirsikkatomaatteja.

Sitä soveltamista: tonnikalaa suoraan purkista, riisikakkuja ja kirsikkatomaatteja. Plus jälkkärikahvi.

Höh, Blogger käänsi kuvan ylösalaisin (en jaksa tapella). Aamukaurapuuro pellavansiemenrouheella, raejuustolla ja mansikoilla.

Auringon siivilöimä aamupala: munakas, kesäkurpitsaa, tomaattia ja paistettua banaania. :P Sekä kahvia mantelimaidolla ja vettä.

Mallikasta syömistä siis, lukuunottamatta eilisiä herkkuja ja kaksi kertaa syötyjä hapankorppuja (hyi mua). Viikkotasolla jäin reippaat 1000 kcal miinukselle. Huomenna on ohjelmassa salitreeni jäsensalilla, jossa pääsen kurkkimaan vaa'alle muutaman päivän tauon jälkeen. En odota suurta pudotusta, mutta luulisi että jotain on lähtenyt. Päivittelen varmaan alkuviikosta tuoreet lukemat. :)

Tälle illalle ei ole enää muuta ohjelmaa kuin telkkarin tölläämistä: Suomen ja Tanskan välinen lätkämatsi alkaa pian. :)) Ilman perinteisiä herkkuja, mutta se on pärjättävä. :) On mulla vielä iltapalarahka syömättä. Huomiselle on laitettu sekä työeväät, että treenin jälkeinen ateria valmiiksi, joten aamulla on helppo vain vetää kahvit ja aamupalat naamariin, ja lähteä salille.

Toivon mukaan salin jälkeen jää syömiseltä, suihkulta ja töihin valmistautumiselta sen verran aikaa, että pääsen testaamaan tätä:

 
Pikku keittiöapuri! OBH Nordican blenderi, jossa irrotettava juoma-astia. :)))

Mun tehosekoitin on tällä hetkellä saavuttamattomissa, ja täällä väliaikaiskodissa on nihkeästi keittiötilaa (koska oon jo vallannut pöperöilläni, shakereilla, sun muilla ylimääräiset tasot :D), joten päädyin tällaiseen (heräte)ratkaisuun. Tehoja laitteessa on suht vähän, mutta tarkoitus onkin tehdä ainoastaan ihanan raikkaita ja pehmeitä smoothieita - en liiemmin tykkää käyttää jääpaloja, juomasta tulee liian kylmää mun makuun. Ja tuo irrotettava pullo on kyllä niin kätevä keksintö, että siinä oli ihan tarpeeksi syytä adoptoida vehje. :)

Nyt vielä viimeiset blogi- ja FB-surffailut ennen matsia. Palaillaan! :)

- Jenni