tiistai 29. heinäkuuta 2014

Niskasta kiinni nyt

Moi!

Nyt on aika. Nimittäin oikeasti ryhtyä toimenpiteisiin. Tyytymättömyys omaan löysyyteen (niin henkiseen kuin fyysiseenkin) kasvaa koko ajan, joten asialle on tehtävä jotain. Mesoan aina siitä, että miksi ihmiset valittavat asioista, jotka he itse voivat muuttaa... Enkä aio olla yksi näistä aikaansaamattomista tyypeistä!

Suunnitelmia!

Laiskuus ja aikaansaamattomuus on olleet epämiellyttäviä piirteitä, joista en todellakaan oo tykännyt itsessäni viime aikoina. Olin kuitenkin aika reippaasti lähtenyt pudottamaan painoa vuonna 2012, onnistunut siinä ja omaksunut paljon uusia, terveellisiä elämäntapoja. Siksi on ollut vaikeaa hyväksyä tämä vaihe, mikä mulla on nyt kestänyt lähes viisi kuukautta. Mutta elämäähän se vain on, ja kuten sanottu, oon kyllä nauttinut siitä. :)

Vaihe on silti vain vaihe, ja nyt on aika tänkin tytön ryhdistäytyä ja kammeta itsensä pikku hiljaa alkuvuoden mittoihin ja elämäntyyliin. Muutama kilo pois, herkuttelu maltilliseksi ja LIIKUNTAA. Viimeinen kohta on hyvästä syystä isolla kirjoitettu - se on tärkein. Liikunnasta saa vaan niin paljon energiaa ja hyvää oloa. Plus tietty se muokkaa kehoa, jonka rakentaminen on mulla vielä pahasti kesken. Älkää käsittäkö väärin - tottakai oon helvetin (sori voimasanasta!) tyytyväinen siihen, mitä oon jo saavuttanut, enkä missään nimessä inhoa itseäni. Osaan olla itselleni armollinen - enhän muuten olisi voinut levähtääkään tähän nykyiseen kuntooni. :D Nautin kevyemmästä olemuksestani, koska tottahan toki 58 kiloa on vähemmän kuin 85 kiloa, joten siinä perspektiivissä hiljattain kertyneet nelisen kiloa tuntuvat tosi mitättömiltä. Ja vaikka sanonkin olevani vielä "keskeneräinen", en ole tyytymätön. Mut tekee tyytyväiseksi niin kuljettu matka kuin myös tulevat haasteet, muutokset ja suunnitelmat. Tykkään siitä, kun saa ja haluaa asettaa itselleen tavoitteita ja haastaa itsensä yhä uudelleen ja uudelleen. Uskon, että matka kohti unelmavartaloa on vähintään yhtä palkitsevaa ja kivaa, kun määränpään lopullinen saavuttaminen. Ja sitten kun oon unelmavartalossani, on hyvin todennäköistä että keksin itselleni uusia tavoitteita ja haasteita. Kyllähän sitä unelmaakin täytyy jollain tavalla ylläpitää. ;)

Anyway, mistä mun piti kirjoittaa tänään, on uusi asenteeni. Mähän teen, enkä vain yritä! Aiemmin oon todennut kirjallisten suunnitelmien toimivan mulle parhaiten, joten kipaisin viime sunnuntaina kaupasta ittelleni vihkon ja paketin puuvärejä. Kolmikulmaisia, ergonomisesti muotoiltuja kyniä. :D Oon vakaasti sitä mieltä, että musta valkoisella auttaa mut pääsemään tästä suosta ylös. Ehkä myös asiasta julkksiesti kirjoittaminen, vaikka ei mun blogillani niin kauheasti lukijoita olekaan.

Yksinkertainen vihko ja värit korostamiseen. :)

Aivot tarvitsivat polttoainetta raskaaseen suunnittelutyöhön. Viinirypäleitä, leipäjuustoa ja kuplivaa makuvettä.

Vihkoon aion merkata tavoitteita, suunnitelmia ja tuloksia. Se on kaavailtu loppuvuodeksi 2014 ja jaoteltu viikoittain. Eli joka viikolle ja myös kuukaudelle asetan muutaman tavoitteen, ja joka viikko kirjoittelen ylös liikunnat ja herkuttelut. Ainakin, en vielä supertarkkaan tiedä mitä kaikkea vihkossa tulee olemaan. Kaloreita aion laskea toisinaan, ja nekin merkkaan vihkoon. Aion skriivata joka viikon kohdalle myös plussia ja miinuksia kyseiseltä viikolta. Näin pysyn paremmin kärryillä missä mennään ja missä mahdollisesti on parannettavaa. :)

Alkaneelle viikolle oon laittanut yksinkertaiset tavoitteet: ei mitään herkkuja ennen perjantai-iltaa ja liikuntaa vähintään kolme kertaa. Tuo liikuntatavoite pysyy jatkossakin, lukuunottamatta ensi viikkoa, jolloin oon osan viikosta ulkomailla. Eilen laskin päivän syödyt kalorit, jotta saisin jotain osviittaa siitä, paljonko energiaa kertyy sellaisena päivänä, kun en herkuttele. Nautin viisi ateriaa, joista tuli 2107 kcal, eli ihan passeli määrä työpäivälle. Suuhun katosi tattaripuuroa lisukkeilla, ruisleipää, ohrarieskaa, leipäjuustoa, viinirypäleitä, vadelmia ja ateriankorvikejuoma. Noin yksinkertaisesti lueteltuna. Syömisessä on vielä parannettavaa, mutta runko on mielestäni ihan kohdillaan. Enemmän kasviksia ja tosiaan se herkuttelu aisoihin, niin eiköhän kilot ala sulaa. :)

Oon aika huikealla fiiliksellä tällä hetkellä - jotenkin ihan uudenlainen tarmo ja motivaatio omaa hyvinvointia kohtaan. Toivokaamme sen pysyvän! :)

Nyt tää lähtis kauppaan (enemmänkin haluais kirjoitella, mutta gotta gooooooooo...) ja sen jälkeen valmistautumaan neljänneksi viimeiseen työpäivään ennen lomaa. :) Palaillaan!

- Jenni

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Arkivapaan ruokakokeilut

Moi!

Pitkästä aikaa. :) Tiedän, olen ollut aikaansaamaton ja vähän laiskakin. Sama tilanne edelleen: blogi-ideoita on monenlaisia, otan kuvia lähes joka päivä, suunnittelen tekstejä... Mutta viimeistely ontuu. 

Liikuntarintamalla ei juurikaan uutta, eli edelleen hiljaiseloa sillä suunnalla - muutama lenkki kävellen/juosten ja satunnaisia muita liikuntakertoja tässä viime viikkojen aikana. Tuntuu hölmöltä koko ajan tolkuttaa, että "tää on vain vaihe", kun tätä on kestänyt jo jokusen kuukauden. Mutta siltikin - kerta kiellon päälle - tää on vain vaihe! :D Tiedän, että mulle koittaa vielä kovan treenaamisen ja muutaman ekstrakilon tiristelyn aika. Se aika ei vaan ole nyt. Täytyy kyllä sanoa, että nautin elämästäni ihan tällaisenaankin. :)

Viime viikonlopun reissu Tampereelle ja irlantilainen kahvi.

Tänään mulla oli poikkeuksellinen arkivapaa (mikä tietää lauantaivuoroa, yyh) ja päätin kuluttaa sen keittiössä. Tai kävin mä ulkonakin kahdesti - kaupassa. :D Siinä tuli kyllä ihan kivasti kävelyä, ja se taisi olla ihan sopivakin määrä ottaen huomioon helteisen sään. Halusin harjoittaa kokkaustaitojani, jotka on siis ihan olemattomat. Osaan onneksi seurata ohjeita, joten tällä(kin) kertaa vältyin suuremmilta katastrofeilta. Ainoastaan yksi osa tänään tehdystä sapuskasta meni roskiin. :D

Valitsin päivän ruokalajiksi pulled porkin ja salaatin. Jälkkäriksi juustokakkua. Koska ruoka oli tavallaan yllätys eräälle, en valmistanut sitä ihan oikeaoppisesti. Tiesin, että yksi työvaihe pitäisi jättää pois kokonaan, ja se oli tietysti lihan marinointi edellisenä iltana. Tiesin myös marinoinnin poisjättämisen vaikuttavan jonkun verran lihan mureuteen ja makuun. Mutta ottaen huomioon olosuhteet, jotka muutenkin oli ruoan teon loppuvaiheessa kiireiset (miten mä oon AINA näin huono ajanhallinnassa?!?), valmis ruoka oli yllättävän hyvää. Näin mulle kerrottiin, vaikka olin ite (kuten aina) kriittisempi.

Kaupasta oli loppunut 1,2 kilon pulled pork (mitä ikinä se onkaan, en tiedä kun tosiaan oli loppunut, ehkä joku valmiimpi tuote?), enkä halunnut mennä siitä mistä aita on matalin ja ostaa valmista pulled pork-pakettia (siinä olisi ollut kastike mukana, sekä liha olisi ollut valmiiksi kypsennettyä ja vaatinut vain puolisen tuntia uuniaikaa), joten päädyin viljaporsaan kassleriin. Köntsä painoi 800 grammaa ja siinä oli 15 prosenttia rasvaa. Hieroin pintaan (hätäisesti, koska oli kiire saada possu uuniin) suolaa, sokeria, grillausmaustetta, jauhettua inkivääriä, korianteria, chiliä ja paprikaa, sekä ikisuosikkiani mustapippuria. Päätin, etten erikseen valmista marinadia, koska aika oli tosiaan kortilla (ai miten niin, mullahan oli vapaapäivä?? :D). Liha uuniin ensin puoleksi tunniksi 200 asteeseen ja loppuajaksi 150 asteeseen. Kaiken kaikkiaan se ehti muhia noin neljä tuntia ja vartin, sitten oli pakko ottaa pois. Joissain ohjeissa lihaa kypsennettiin (yleensä hiukan miedommalla lämmöllä) jopa 15 tuntia, mutta se tosiaan olisi vaatinut valmisteluja jo edellisenä iltana. Olin vähän huolissani mureudesta, mutta kun aloin riipiä uunista tullutta könttiä, liha irtosi juuri kuten kuuluukin. Jee! :) Vaikkakin pidempi kypsennysaika olisi mureuttanut lihaa entisestään.

Ready to go.

Kyllä siitä nyhdettyä sai!

Sämpylätkin mun oli tarkoitus tehdä itse, ja teinkin niitä aika pitkälle, mutta jotain meni karmeasti pieleen ja kaikki lensi roskikseen. :D Luulen, että syy oli hiivassa - todennäköisesti ei ollut liuennut kunnolla maitoon. Eli heti ensimmäinen työvaihe päin reisiä. :D No, hätä ei onneksi ollut minkäännäköinen, vaan pakastimesta löytyi pari valmishampurilaissämpylää. Koska laitoin ruokaa itseni lisäksi toiselle, joka vieläpä saapuisi kotiin nälkäisenä raskaan työn raatajana, annoin jalosti molemmat sämpylät hänelle. Ja itse asiassa se olikin hieno ratkaisu ravintosisällöllisesti - eipä ainakaan mennyt tämän neidin suuhun turhia hiilareita. ;) Nyhtöpossu kera salaatin oli sopivan täyttävä ateria. :) Lihan pinnasta tuli mukavan rapsakka ja liha itsessään ehti kypsyä tarpeeksi mureaksi.

Salaattiainekset: lehti- ja jääsalaattia, rucolaa, fetaa, omenaa, paprikaa, kurkkua ja hunajamelonia.

Mun annos. :P

Toisen annos. :P Hamppareiden välissä possun lisäksi paistettua sipulia, kurkkusalaattia ja kastiketta.

Uunin ollessa koko päivän varattuna porsaalle jäi jälkiruoan valmistus vasta myöhemmäksi. Juustokakku on mun yksi ehdottomista lemppareista, mitä makeisiin jälkiruokiin tulee, joten se lähti kokeiluun. Erilaisia reseptejä selailtuani päädyin Arlan sivuilta löytyvään New York Cheesecakeen. Halusin tehdä kakun uunissa, enkä hyydyttämällä, ja ohje vaikutti suht yksinkertaiselta. Seurasin ohjetta tarkasti muuten, paitsi taikinan valmistamisen loppuvaiheessa käytin tavallisen sokerin sijasta vaniljasokeria. Laskin myös kalorit huvikseni - lopputulos huikeat 4989 kcal! Eihän sitä isoa palaa tarvitse ottaa... ;) Kokkaillessa havaitsin, että multa luonnistuu jotenkin paremmin leipominen kuin "ruokaruoan" laitto. Ehkä koska olen aina ollut erittäin perso makealle? :D Ja jos pitäisi jompikumpi valita, niin ehdottomasti harjoittaisin leipomistaitoa kuin pääruoan valmistamistaitoa. Tietysti parempi, jos pärjää edes välttävästi molemmissa. :)

Juustokakkuun tuli (omin pikku kätösin) murskattuja keksejä, sokeria ja voita...

... kasa tuorejuustoa ja kananmunia...

...jotka muiden ainesten kanssa yhdistettynä näytti tältä uuniin mennessä.

Kun kakku oli paistunut tunnin verran, reseptin mukaisesti sammutin uunin, raotin luukkua ja annoin muhia vielä toisen tunnin 40 minuuttia (ei jaksanut odottaaaaah!). Voi sitä tuoksua!!! Joka levisi ympäri asuntoa - sitä ei päässyt pakoon millään! Minuutit vain mateli, kun nenään kantautui ihanat, tuoreen juustokakun aromit ja tiesin, etten VOI SAADA SITÄ. Jälkilämmön jälkeen kakku sai levätä jääkaapissa vielä reilut kolme tuntia ennen maistamista. Jännitin koko sen ajan sitä, onko kakku varmasti kypsä vai leviääkö se pöydälle heti kun poistan irtopohjavuoan reunat. :D No ei onneksi levinnyt. Makukin oli aivan hyvä - olen tyytyväinen. Oon leiponut viimeisen kuukauden sisällä jo kahdesti ja onnistunut! Se on mulle paljon se. :P

NAM.

Joskus aion kokeilla leipoa kevyempiä versioita herkuista, mutta sitä ennen haluaisin ottaa haltuun perinteisempiä reseptejä (kuten tämän päivän juustis ja edellinen leipomus browniet). Tykkäisin kovasti leipoa esim. juhliin ja lahjaksi. Ja oon innoissani kaikenlaisista koristeluista - niissä on vain mielikuvitus rajana. :) Voisikin jo alkaa miettiä seuraavaa leivontakokeilua. Ehdotuksia? Mitä te tykkäätte leipoa?

Ois vielä muutakin asiaa, mutta päivän aihe on suurinpiirtein käsitelty ja kello näyttää karmivasti nukkumaanmenoaikaa. Tai oikeastaan jo sen yli. Kauheeta, kun melkein ehti tulla jo lomafiilis tosta yhdestä ylimääräisestä vapaapäivästä. :D No, vielä viisipäiväinen työviikko, yksi vapaa, täysi viikko töitä ja oikea loma (josta tulee HUIPPU!)! Sitä odotellessa. :P

Palaillaan!

- Jenni