perjantai 6. marraskuuta 2015

Tök-kii

Moi pitkästä aikaa!

Mennään suoraan asiaan. Blogin kirjoittaminen tökkii nyt ihan toden teolla. Siitä todisteena verkkainen päivitystahti ja viikkokatsausten puuttuminen. En osaa sanoa tarkemmin syytä - en vaan tällä hetkellä löydä motivaatiota tai intoa postailla.

Toisaalta haluaisin panostaa blogin ulkoasuun, päivittää useammin (pari-kolme kertaa viikossa) ja työstää valmiiksi teksteiksi kaikki luonnoksissa lymyävät raakileet... Mutta kun ei huvita. Kai mulla on joku blogi-identiteettikriisi. :D

Halusin rehellisesti kertoa teille, missä mennään. Jos joku vaikka meinaa huolestua, kun musta ei kuulu. Kyse ei ole siis perinteisestä "kaikki meni läskiksi, en viitsi enää blogata" -tapauksesta, vaan pelkästään (blogi)motivaation hukkumisesta.

En kuitenkaan hautaa koko blogia - tämä saattaa olla ohimenevää. Aion nyt ottaa itseltäni kaikki päivityspaineet pois ja rauhassa hakea uutta inspiraatiota bloggailulle. Jossain vaiheessa varmasti alkaa ilmestyä niitä luonnostekstejä ja katsaus menneeseen kuukauteen/kuukausiin tai jonkinlainen kuulumispostaus. :)

Meinasin olla laiska ja jättää tämän tekstin kuvattomaksi, mutta tässä kuitenkin todiste siitä, että kaikki on hyvin:

Keskiviikkoaamun salireissulta.

Olisi mukavaa tietää, että mahdollisen paluun koittaessa teitä lukijoita vielä on. Postaustoiveet ja kaikenlaiset kommentit ovat edelleen tervetulleita. :)

Mutta nyt - palaillaan! :)

- Jenni

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Viikko 40: Kevyesti ja harkiten

Hei vaan!

Tämä viikko sujui hyvin! Erilainen se oli (mutta hyvällä tavalla) edellisiin verrattuna. :)

Aamuvuoroviikolla vaaranpaikkoja luo aikaiset herätykset. Univelka, armoton väsymys, herkkuhimot. Nämä ovat suoraa seurausta toisistaan - en ole aamuihminen. Ja kun joka toinen viikko tekee iltavuoroa, on mahdotonta pitää sama heräämisen ja nukkumaan menon rytmi koko ajan.

Päätin heti maanantaina olla reipas, vaikka kevyttä viikkoa viettelinkin. Mars salille töiden jälkeen tekemään aerobista soutulaitteen parissa. Tein intervallitreenin, jossa tuli ihan mukava hiki. Vastusta oli seiskan verran. Soutelin välillä tasaista vauhtia ja intervalleina pelasin kalapeliä. En tiedä johtuiko se pienemmästä vastuksesta (aina ennen oon vedellyt kympillä), mutta kalaa oli tosi hankala saada liikkumaan ylöspäin - sai riuhtoa ihan toden teolla. Siinä oli oikeaoppinen soututekniikka kaukana. :D Ja ihan muutaman kerran kirosin, kun musta kala nappasi multa pisteet. Oon ehkä hieman kilpailuhenkinen. Tämä soutukertomus ei välttämättä avautunut niille, jotka ei oo tutustuneet tuohon peliin. Siinä siis on tarkoituksena omaa kalaa soutamalla liikuttamalla syödä erikokoisia kaloja ja samalla väistellä mustia pahiskaloja. Oikein hauskaa (lue: raivostuttavaa) ja mukavaa vaihtelua perussoutamiselle. :)

Täytekuva muutaman viikon takaa. Näyttää siltä, ettei mulla olisi housuja. Oli mulla.

Tiistaina olin pakannut salirepun mukaan, mutta otin vastaan tarjotut ylityöt ja jätin suosiolla liikunnan väliin. Varsinainen työpäivä oli tosin kevyemmästä päästä, eikä ylimääräiset reilut kolme tuntiakaan olleet raskaita, mutta päivä olisi venynyt liian pitkäksi. Illalla salilta paluun jälkeen on aina kuitenkin suihkua, syömistä, eväiden tekoa sun muuta. Keskiviikkona kävin shoppailemassa, torstaina tein ylitöitä (ja shoppailin) ja perjantaina ohjelmassa oli ravintolassa syömistä.

Salille tai muuta liikuntaa harrastamaan olisin toki päässyt jo perjantai-iltana, mutta valitsin sen sijaan rauhallisen koti-illan. Tuntui kivalta, ettei ole pakko mennä. Ja vaikka perjantai olikin jo neljäs päivä putkeen ilman vapaa-ajan liikuntaa (vaikka kyllä kaupoissa kiertely käy ihan liikunnasta), en kokenut ahdistusta tai polttavaa hinkua päästä ottamaan hikeä. Toisaalta en myöskään pelännyt, että salille paluu viivästyisi tai olisi vaikeaa. Tiesin, että menen sinne sitten kun koen keventelyn riittävän. Ja mitä pidemmälle viikko ehti, sitä enemmän ajattelin salille menoa ja kunnon treenaamisen jatkumista. Lepo siis teki tehtävänsä. :)

Lauantaina kävi niin harvinaislaatuisesti, että sain miekkosen mukaan kävelylenkille. Ihana, viileän kuulas syyspäivä, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta - toki sellainen täytyi hyödyntää. :)

Metsässä.

Kävelyllä muistin jälleen, kuinka mukavaa liikuntaa se onkaan. Päätin, että kyllä sitä täytyy ruveta ujuttamaan salitreenin lomaan. Kerta viikossa voisi olla sopiva tavoite. :)

Tänään sunnuntaina tuntui, että vihdoin on aika. Yhdeksän kokonaista päivää ilman saleilua (vaikka toki oon käynyt siellä) riitti. Olin aika täpinöissäni aamulla, kun heti heräämisen jälkeen vedin treenihousut jo valmiiksi päälle ja aloin fiilistellä tulevaa lihasrääkkiä. :'D Paikalla oli muitakin sunnuntaitreenin tekijöitä, mutta hyvin sattui olemaan juuri mun tarvitsemat paikat ja painot vapaina. Ainoastaan yhden liikkeen tekemistä jouduin hieman lykkäämään, kun käsipainot oli toisaalla käytössä. Hyvin siis meni! :) Tuntumankin puolesta, eikä tarvinnut tehdä pienemmillä painoilla.

Viikon 40 liikunnat:

- ma: sisäsoutu 30 min.
- ti: -
- ke: -
- to: -
- pe: -
- la: kävely (6,5 km) 1 h 9 min.
- su: sali (vatsa, olkapäät, ojentajat) 49 min.

= 2 h 28 min.

Kevyt viikko, joo, mutta tarkotuksena olisi jatkossa välttää noita neljän viivan putkia. Hieman kaksipiippuinen juttu sinänsä, koska töissä tulee kuitenkin liikuttua. Eli vaikka viivaa näkyykin, on päivän aikana saattanut palaa tuhannen kalorin verran liikkuessa. Mutta kun se on työtä.

Mitäs sitten ruokapuolelle? Kuten myöhäisessä edellisviikon katsauksessa kerroin, herkuttelu on saatava aisoihin. Ja se on saatu. HYVIN varovaisesti sanon tämän. Viime aikoihin verrattuna tämä on kuitenkin huikea muutos: kokonaiset kolme (peräkkäistä) päivää oon syönyt siististi tällä viikolla. Enkä muinakaan päivinä oo sikaillut. Optimistisin mielin lähden uuteen, siistimmän syömisen viikkoon. Tämä voi toimia! :)

Epäilyttävän kiiltävät proteiinikeksit. :D Koostumus hiukan liian leipämäinen, reseptiä täytyy siis kehittää.

Eväänä töissä itsetehty sämpylä, kurkkua ja porkkanaa.

Välipalana töissä skyr ja riisikakkuja.

Linssikastiketta! (hän huudahtaa voitonriemuisena) Vihreitä papuja lisukkeena - toimi. :P

Uusi, hyödyllinen tuttavuus: inkivääriä ja kahvia sisältävät karkit.

Sitruunaraita-juustokakku. Nammmmm. :P

Kävelylenkin jälkeen nautittu kahvila-ateria: kevyt-Jaffaa ja juusto-kinkkusämpylä.

Muutama sananen yllä näkyvistä kuvista. Ihan tuntuu, että olisin tehnyt jonkinmoisen läpimurron tällä viikolla! :)

Ensinnäkin, tutustuin vihdoinkin niihin linsseihin. Punaisiin sellaisiin. Heitin kattilaan tomaattimurskaa, juuston makuista kermaa, linssit ja muutamat mausteet. Niitä sitten jonkin aikaa poristelin, jaoin kahteen epätasaiseen annokseen ja söin hyvällä ruokahalulla kahdella eri aterialla. Tomaatti ehdottomasti sopi linssien kaveriksi, kuten myös vihreät pavut ja riisi. Juustokermasta en olisi niin varma. Vaikka juuston suuri ystävä olenkin, pienempi määrä olisi ollut parempi. Olin jättänyt seuraavan päivän evääksi suht ison annoksen kastiketta ja keittänyt siihen vähän riisiä kylkeen. Ja kyllä se juuston maku alkoi tunkea hiukan liian voimakkaana läpi, kun olin päässyt noin puoleenväliin annosta. Kehityskelpoinen kastike, mutta tulee kyllä jatkossakin kuplimaan mun kattilassani. :P

Toinen hieno uutuus: inkivääri-kahvi-karkit. Katselin niitä kaupassa jo kesällä, mutta en voinut ostaa, kun myyjä ei saanut askille hintaa mistään. :D Nyt kun bongasin namut uudelleen, oli pakko testata. Mieletön maku! Ei siinä tapauksessa, jos ei ole kahvin tai inkiväärin ystävä, mutta mulle just täydellinen. Ihanasti jää viipyilemään vielä pitkäksi aikaa karkin mussuttamisen jälkeen suuhun. :P Askin hinta oli aika suolainen (oisko ollut vähän päälle 2,5 euroa?), eikä siitä löytynyt kuin seitsemän karkkia, mutta sanoisin että hintansa väärti. Kelpo ratkaisu makeannälkään (koska noita ei voi edes kahta syödä peräkkäin, niin voimakkaita) ja haluaisin uskoa myös inkiväärin ja kofeiinin piristävään vaikutukseen. Onhan noissa toki sokeria.

Sitten, viikon plussat ja miinukset:

- vähänlaisesti liikuntaa
- lauantaina erittäin epäsäännölliset syömiset ja ihan liian vähän kasviksia
- sunnuntaina liikaa karkkia (puolustuksekseni voin vedota halunneeni testata perusteellisesti uutta karkkipussia, mutta tekosyyhän tuo on... :D)

+ osoitin itsehillintää, enkä edes kertaakaan kiemurrellut herkkuhimoissani
+ kokeilin uutta ruoka-ainetta
+ olin kolme päivää ilman mitään herkkuja

Joo, työsarkaa on vielä. Alan kuitenkin pikku hiljaa ymmärtää, että mun suurin sarka on ruokavalio. Se on mun kompastuskivi, koska oon niin laiska ruoanlaittaja ja perso herkuille. Old habits die hard. Mutta aion tehdä töitä asian kanssa. Oonhan jo saanut aikaan vaikka mitä hienoja elämäntapamuutoksia, miksen siis onnistuisi tässäkin? Kyse on kuitenkin enemmänkin viilauksesta kuin suurensuuresta mullistuksesta.

Tarmokasta ja terveellistä tulevaa viikkoa teille (ja mulle)! Palaillaan :)

- Jenni

perjantai 2. lokakuuta 2015

Viikko 39: Kuusi päivää arkea ja sitten juhla

Heips!
 
Lyhyehkö katsaus viime viikkoon. :) Lyhyehkö siksi, ettei ole juuri mitään kerrottavaa (koska viikkoon ei juuri mahtunut muuta kuin otsikossa mainitut asiat). Ja siksi myös, koska tää on jo ihan tarpeeksi myöhässä. Ollaan lähempänä jo tämän viikon loppua, hups.
 
Pidemmittä puheitta, viikon 39 liikunnat:
 
- ma: sali (hauis, selkä) 30 min.
- ti: -
- ke: -
- to: sali (jalat) 39 min.
- pe: -
- la: -
- su: -
 
= 1 h 9 min.
 
Paljon viivoja. Paljon myös duunia, koska tosiaan olin kuutena päivänä töissä. Mahdollisuus olisi ollut tehdä enemmänkin, mutta mulle riitti 46-tuntinen työviikko. Ne ei olleet kamalan helppoja päiviä. Varsinkin lauantaina olin ihan kuolemanväsynyt duunipäivän jälkeen ja sen takia skippasin salinkin. En kuitenkaan pode huonoa omaatuntoa vähäisestä treenimäärästä - sen sijaan tiedostan oman rajallisuuteni. Ja sen, ettei tarvitse painaa joka päivä hiki hatussa töissä ja salilla. Ehkä sitten voisikin, kun se työnteko olisi vähemmän vauhdikasta ja fyysistä, mutta toistaiseksi mennään tällä tyylillä. Kehoa kuunnellen ja kompromisseja tehden. Kompromisseja siinä mielessä, että liikuntoja voi siirrellä ja peruuttaa.
 
Painopäivitystä. Joo, oon viime aikoina hokenut että painolla ei ole niin suurta merkitystä, ja enemmän merkkaa oma olo ja mistä se keho on koostunut. Mutta koska mulla on elämäntaparemontin aikaista kokemusta erilaisista painoista ja koostumuksista, mulle on muodostunut tietty "haamuraja". 62 kilon painossa olisin juuri ylittänyt indeksin mukaisen rajan normaalipainon ja lievän ylipainon välillä, mutta jo pelkkä kutosella alkava luku ei tunnu hyvältä. Ei, kun tiedän millainen olo mulla on ollut lähempänä edellistä kymmenlukemaa. Siinä vaiheessa, kun olisin kasvatellut lihasta pidemmän aikaa, korkeampi lukema olisi enemmän ookoo - koska se koostumus. Viime viikolla, vaikka menkkaturvotukset olivat poistuneet ja mielestäni herkutkin olivat mahtuneet kulutukseen, vaaka näytti peräti 61,5 kiloa. Se on liikaa. Ja mahakin tuntui pursuavan tavallista enemmän housunkauluksen yli. Nää on pieniä juttuja, joita muut ei huomaa ja jotka voi monista lukijoistakin tuntua ylireagoinnilta tai muuten vaan naurettavalta, mutta oma keho on aina oma keho. Ja vaikka sen muutokset (lue: omasta syystä aiheutunut lihominen) välillä ahdistaakin, oon tyytyväinen siihen, että oon nykyään kehotietoisempi. Se auttaa tekemään fiksuja valintoja.
 
Toki osa viime viikon painosta saattoi olla väliaikaista, esimerkiksi syömisistä johtuvaa turvotusta, mutta se sai mut vähän heräämään tähän älyttömään herkutteluun. Vähemmän on enemmän, ja tällä viikolla oon tehnyt tuosta kliseisestä lauseesta totta myös käytännössä. Tarkoitus olisi oppia rento, mutta itsehillintää sisältävä suhtautuminen herkkuihin. Edelleen aion olla itselleni armollinen, mutta haluan opetella tietoista herkuttelua. Päästä pois siitä väsymyksen ja sokeriaddiktion aiheuttamasta vetämisestä. Mietin, että voisi olla hyvä idea kirjoitella aina viikkokatsauksen yhteyteen plussat ja miinukset syömisistä. Pysyisi itekin paremmin kärryillä, ja täältä voisi jälkeenpäin tarkistella miten on sujunut. :)
 
Viime viikon ruokia:
 
Halloumijuustoa, salaattia, tomaattia ja kurkkua.
Kanaa, lohkoperunoita, salaattia, kurkkua ja paprikaa. Ehkä tomaattiakin, en saa selvää.
Sämpylöitä (mantelijauhetta, ruisjauhoja, juustoraastetta, kananmunaa ja turkkilaista jogurttia).
En tiedä onko tää epätarkka vai höyryinen. :D Mutta porkkanapihvejä, tuorepastaa, pestoa, hemapaa ja pakupoa (parsakaalia, kukkakaalia ja porkkanaa pakasteena).
Herkkuhetki (siis yksi monista, mutta ainoa leivoksen sisältävä): kahvia kermalla ja hasselpähkinä-maitosuklaa-donitsi.

Seuraavan viikon suunnitelmista on turha kirjoitella, koska nyt on jo sen viikon perjantai. :D Sen verran voin kertoa, että oon vietellyt kevyttä viikkoa (olisikohan ensimmäinen "virallinen" ikinä? tai taisi mulla dieetin aikana olla). Olin pohtinut sitä jo jonkun aikaa, ja viime viikon lopulla alkoi tuntua oikealta hetkeltä höllätä. Eli kevyt viikko alkoi käytännössä jo viikko sitten perjantaina, viikon vikan salitreenin jälkeisenä päivänä. Totesin, että mulle paras tapa mennä kevyemmin on pysytellä kokonaan poissa lihasten treenaamisesta. Vaikka oonkin käynyt välillä harvakseltaan salilla, on mulle kertynyt ihan hyvin kertoja edellisten seitsemän viikon ajalta. Varsinkin kun tarkastelee treenihistoriaa: löytyy ihan tästä elämäntaparempankin ajalta kokonaisia viikkoja (ja peräkkäisiäkin sellaisia), etten ole tehnyt mitään liikunnallista. Yhtä opettelua tää on edelleen, mutta onneksi ei ole kiire, vaan voi rauhassa hakea sitä itselleen sopivaa liikkumis- ja syömistapaa. :)

Ai niin, otsikossa mainittu kuuden päivän arjen jälkeen koittanut juhla oli pikkuveljen rippijuhlat. :) Alla näkyvässä, niiiiin kauniissa kirkossa. :)

Helsingin Tuomiokirkko ja sininen taivas.

Juhlista mulla ei ole kuvia - ei edes tarjoiluista. Sikäli harvinaista, kun yleensä räpsin kuvia paikasta riippumatta, annoksesta kuin annoksesta. :D En vaan kehdannut ruveta lihakeittolautasen ääressä hakemaan kännykkää ja asettelemaan annoksen komponentteja kuvaukselliseen muotoon. Tarjoilut ja tunnelma olivat kuitenkin kohdillaan (vaikkakin lähes kaksituntinen tilaisuus kirkossa oli aika tappava). :) Lihakeiton ja ruisleipäpalan lisäksi join kupillisen kahvia ja makustelin mansikkatäytekakkua.

Huomenna pääsee taas juhlimaan, tällä kertaa synttäreitä. Ja sunnuntaina, silloin tulee tämän viikon katsaus. :)

Palaillaan

- Jenni

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Viikko 38: Viisi tarraa!

Hahaa! Aloin kirjoittaa tätä katsausta hyvissä ajoin (keskiviikkona :D), jotta se varmasti valmistuu julkaisukelpoiseksi sunnuntaihin mennessä. Ja valmistuihan se! :)
 
Otsikon viisi tarraa viittaa tietenkin siihen, että tein mitä uhosin: kävin viisi kertaa salilla (ja sain viisi uutta tarraa seinälle). Selvää oli jo maanantaina, etten joka kerralla tulisi harjoittamaan lihaksia. Tiistai muodostuikin oivaksi päiväksi aerobiselle, koska se on perinteisesti mulle aamuvuoroviikon vaikein päivä. En tiedä mikä siinä on, mutta tiistaina on lähes joka kerta ylivoimaisesti vaikeinta herätä, ja koko päivä menee (pahemmassa) sumussa (kuin muut päivät). Tämä tiistai oli töissä tosi rankka, joten tuntui hyvältä istahtaa kuntopyörän ääreen, jahka olin salille päässyt. Keskiviikkona olikin jo sitten mukavampi mennä salille - parempi energiataso, vaikka oli ihan yhtä aikainen herätys kuin tiistainakin.

Kuntopyöräilyasu.

Torstain treeni meni vähän kehnommin. Kehnommin siinä mielessä, etten saanut kunnon treenifiilistä ihan heti, vaan salille päästyäni tuntui jopa hieman pakkopullalta. Älkää käsittäkö väärin. Edelleen nautin salihommista, eikä mikään treeni oo koskaan tuntunut turhalta tai tyhmältä. Torstaina alkoi vaan jotenkin puuduttaa se, että joka ikinen päivä tapahtui samat jutut: pakkasin roimat määrät evästä, että saan syötyä töissä kolme kertaa (aamupala, välipala, lounas), ja vielä bussissa salille välipalan sekä treenin jälkeen palkkarin, otin mukaan salirepun ja tietysti matkustin sen saman matkan salille. Päivä toisensa jälkeen. Uskon, että se on kuitenkin vain tottumiskysymys - enhän oo ikinä aiemmin noin monena päivänä töitten jälkeen harrastellut. Yleensä oon päässyt lähtemisen vaikeudesta ja matkan pituudesta yli, kun pääsen salin puolelle tekemään... Nyt ei käynyt niin. Olin saanut kasaan viikolle jo kaksi oikein hyvää lihastreeniä, ja tiesin jättäväni yhden lihasryhmän viikonlopulle. Joten mitä treenaisi? Tätä kiperää kysymystä sitten pohdin ja otin samalla alkulämpöä kuntopyörässä. Kunnon first world problems. :D Mutta se on tuttu juttu mulla väsyneenä: pöhnäisen olon lisäksi on joskus vaan_tosi_vaikea_päättää. Ihan yksinkertaisimmatkin päätökset on yhtäkkiä hankalia. Sain kuitenkin tehtyä sellaisen päätöksen torstaina, että treenaan niitä lihaksia, joiden kurittamisesta oli kulunut pisin aika. Ja vaikka päättämättömyys ja hienoinen pakkopullan tuntu hiukan söivätkin treeni-iloa, oli se(kin) ihan kelpo treeni. Tää sepustus venähti nyt pitkähköksi... Ehkä voisin joku kerta kirjoitella salihommista ihan itsenäisen postauksen (se on ollut suunnitelmissa kyllä!). :)
 
Kyllä siellä haba-aavistus näkyy. :D

Ja sepustus jatkuu (piti vaan laittaa väliin kuva keventämään tekstipötköjä). :D Viime katsauksessa kerroin huipentavani treeniviikon lauantaina jalkatreeniin. Kun se lauantai sitten koitti, mulla olikin tosi vastahakoinen olo. Halusin jäädä kotiin, enkä lähteä yhtään mihinkään (tai en ainakaan salille). Takana oli ylimääräinen vapaapäivä, sillä myös meidän liitto meni lakkoon. Energiaa olisi pitänyt riittää, kun lepoakin oli saanut työviikon rasitusten jälkeen. Lauantaimälsyys (on se sana) tuntui kuitenkin niin voimakkaana, että otin riskin ja siirsin treenin sunnuntaille. Riskin siksi, että niiiiiiiiin monta kertaa aiemmin on koko liikunta jäänyt väliin, kun oon ensin siirtänyt (ehkä parikin kertaa) ja sitten en ookaan saanut itseäni revittyä minnekään. Joskus (teko)syynä on ollut työt, joskus lihaskivut, joskus ihan puhdas laiskuus ja saamattomuus. Tänään kun heräsin ja rupesin aamutoimiin, kellossa oli aivan eri ääni. Tein tietoisen päätöksen, että en enää halua olla se ihminen. Se ihminen, joka keksii tekosyitä ja valitsee mieluummin löhöilyn ja syömisen liikunnan sijasta. Se tarkoittaisi, että olisin askeleen lähempänä sitä vanhaa minää, joka ei ollenkaan välittänyt siitä, mitä suusta meni alas, liikunnan harrastamisesta puhumattakaan.

Olen muuttunut. Menen salille. Ja menin salille. Treeni oli hyvä! :)

Siitä päästäänkin viikon 38 liikuntoihin:

- ma: sali (vatsa, ojentajat, selkä) 48 min.
- ti: kuntopyöräily 1 h

- ke: sali (hauis, olkapäät) 37 min.
- to: sali (ojentajat, vatsa) 46 min.
- pe: -
- la: -
- su: sali (jalat) 38 min.

= 3 h 49 min.

Eheä treeniviikko: sain kaikki lihasryhmät käytyä läpi vähintään kerran. Rintaa en oo treenannut vähään aikaan - en jotenkaan koe tarpeelliseksi treenata sitä erikseen. Voisihan sitä uteliaisuuttaan joku päivä kokeilla. Testata kuinka sujuu ja miten voimatasot on muuttuneet (saahan se alue kuitenkin osumaa muissa treeneissä). Pakaraa en myöskään oo kokenut tarpeelliseksi enää eriyttää, vaan teen jalkatreenin yhteydessä (joskus enemmän, joskus vähemmän) takamukseen kohdistuvia liikkeitä.

Ruokapuoli on näyttänyt tällaiselta:
Eväsrasiassa soijanakkeja, kesäkurpitsaa, porkkanaa, tomaattia ja fetaa.
Yhdellä aamupalalla hulluttelin, enkä syönytkään perinteistä sotkua, vaan ruisleivän oivariinilla ja kinkulla sekä kasan kirsikkatomaatteja, kurkkua ja omenaa. En ihan noita kaikkia, osa jäi myöhemmäksi.
No sitä perinteistä sotkua (jota voi syödä kaikkina vuorokauden aikoina, tämä ei ole aamulta): skyriä, soijajogurttia, chiaa, kaurahiutaleita, pähkinöitä, raakakaakaojauhetta ja mansikkaa.
Makea aamupala: riisikakkuja hillolla ja maapähkinävoilla. Pariin laitoin vain hilloa, mutta kenties joihinkin olisi voinut sivellä sitä vähän kevyemmällä kädellä... :D
Verenluovutuksen jälkeiset antimet: appelsiinimehua, kahvia kermalla ja Marianne-karkki. Leivän vein kotiin, mies söi sen.
Itse tehtyä (tortillapohja)pizzaa, kuvassa puolikkaat molemmista mun lätyistä. Toiseen meni tonnikalaa, fetaa ja tomaattia, toiseen paprikaa ja mausteeksi mustapippuria. Molemmissa tomaattimurskaa ja juustoraastetta, kyljessä kurkkua. Juomana Pepsi Maxia. Tehtiin noita vielä toisenkin kerran tällä viikolla. :P

Samoilla linjoilla on menty, ei mitään mullistuksia. Ruoanlaitto ei työviikon aikana kamalasti kiinnosta, vaikka uusia reseptejä ja ruoka-aineita olisikin mukava kokeilla. Aika ei vaan oikein riitä. Seuraavaksi ajattelin testailla linssejä, vähän vieraampaa raaka-ainetta. :P Linssivinkkejä siis otetaan vastaan oikein mielellään!

Herkkuhampaan suhteenkaan ei mitään uutta auringon alla. Kolottanut on, ja yhtenä päivänä oon pystynyt vastustamaan sitä kolotusta. Jee, sekin on edistystä! :'D Kulutus on tosin ollut tällä viikolla (varsinkin ma-to) niin suurta, että herkut ovat todennäköisesti uponneet sen piikkiin. Vaaka ainakin näytti tiistaista torstaihin koko ajan vähän vähemmän. Eihän siitä mitään voi päätellä, mutta kiva kuitenkin. Tänään vaaka olikin rikki, joten en saanut kattavaa painodataa tältä viikolta. Mittanauhan voisin kyllä käydä ostamassa lähiaikoina - luulen että se olisi mulle tässä vaiheessa ainakin yhtä tärkeä ellei jopa tärkeämpi apuri kuin vaaka.

Ensi viikolla meinasin vähän rauhoittua tossa tarrahommassa, ja tehdä vain neljä visiittiä salille. Oon jo päättänyt päivätkin, mutta voi olla että ne tulee vielä muuttumaan. Riippuu ihan töistä (onko tarjolla yli-sellaisia) ja jaksamisesta. We'll see. :)

Viettäkäähän rentouttavat sunnuntain viimeiset tunnit. :) Palaillaan!

- Jenni

maanantai 14. syyskuuta 2015

Viikot 36-37: Lomalta arkeen

Haudi!
 
Tupla taas - ollut aikamoista haipakkaa nämä kaksi viikkoa. Lomaa toki, mutta myös kiirettä ja arkea, ylitöitä, salia, risteily... :D (Vähän ehkä myös kirjoitusinnon puutetta.)
 
Aloitetaan kauimmaisesta viikosta. Heti viikon alussa oli erilainen fiilis. Ei enää tuntunut, että "kyllähän tätä lomaa on vielä jäljellä", vaan heti iskostui luihin ja ytimiin se, että nyt oikeasti viedään viimeisiä. Siltikin neljän viikon kesäloma tuntui todella pitkältä - ihanaa kun aika kului kerrankin hyvällä tapaa hitaasti! :)
 
Tarkoitus oli käydä kolme kertaa salilla ennen loman huipennusta (Lontoooooooooh! Foo Fightersssss!), mutta alkuviikosta kohtasin yllättäviä vaikeuksia (joita en se laajemmin lähde avaamaan.) Eli vain kaksi kertaa pääsin treenille. Olihan ne hyviä sessioita, ei siinä mitään. Se on kyllä jännä juttu, että treeni on aina hyvä (ellei jopa loistava) tai vähintään mukiinmenevä, vaikka etukäteen ei niin innoissaan olisikaan hyppelemässä salille. Kehitystä tapahtuisi nopeammin, kun kävisin useammin. Ja lihasryhmien jakamisessa eri päiville olisi jotain järkeä. ;) Lähteminen on mulle edelleen se vaikein osuus. Oon kuitenkin petrannut, ja aion vastakin. :)

Alla viimeisen lomaviikon ruokia (osa kotimaasta, osa muilta mailta vierahilta):

Riisipiirakka juustolla, riisikakkuja maapähkinävoilla ja hillolla sekä kurkkua.
Italianpataa kirsikkatomaateilla.
Soijanugetteja, salaattia, kirsikkatomaatteja ja fetaa.
Vähän evästä hotellille ja kaupungin humuun: banaani, hedelmiä pussissa ja erilaisia patukoita. Questin minttupatukkaa en ollut vielä ehtinyt maistaa, eikä se pettänyt. :P Meridianin mantelipatukka vaikutti mielenkiintoisemmalta kuin maistui, kun taas Pulsinin patukat tuntuivat ja maistuivat oikein rouheilta. :P Pitivät myös hyvin nälkää! Täytyykin tutkia, saako noita Suomesta.
Hotelliaamupala: mysliä mantelimaidolla ja mansikoilla (viinirypäleet napostelin erikseen), liian kova kiivi, vesimelonia, sitrushedelmä (oon huono noissa, en erota klementiiniä, satsumaa ja mandariinia), suklaaleipomus ja kahvia.
Fiksu ruoka konserttialueella... :D Chips with cheese. Ja ketsuppia, jota röpöttelin taitavasti housuille niin että molempiin lahkeisiin jäi symmetriset tahrat.
 
Reissusta sen verran, että oli ihan superia! HIUKAN jännitti lähteä ensimmäistä kertaa ulkomaille yksin, mutta kaikki meni hienosti. Luovin suurkaupungissa aika kivuttomasti - siitä on suuri kiittäminen aikaisempaa Lontoon matkaa. Monet käytännön asiat, kuten kummalle puolelle katsoa tietä ylittäessä (okei, se myös lukee tienpinnassa :D) ja asemilla liikkuminen oli tuoreessa muistissa. Olihan mulla vähän yksinäistä siellä, mutta se oli oma valinta - oli vaan pakko päästä katsomaan yhtä maailman parhaista bändeistä. (sydänsilmähymiö) Keikka oli huikea, pitkä ja enemmän kuin osasin edes odottaa. Vieläkin tuntuu epätodelliselta, että oon nyt todella nähnyt FF:n. :')
 
Mutta takaisin blogin aihepiiriin. :) Tässäpä nyt ne (vähäiset) liikuntamäärät viikoille 36 ja 37:
 
- ma: -
- ti: -
- ke: kuntopyöräily 1 h ja sali (olkapäät, hauis) 35 min.
- to: sali (vatsa, ojentajat) 41 min.
- pe: -
- la: -
- su: -
 
- ma: -
- ti: sali (ojentajat, olkapäät) 38 min.
- ke: -
- to: -
- pe: sali (jalat, hauis) 43 min.
- la: -
- su: -
 
= 3 h 37 min.

Treenin jälkeen. :D
 
Parempi kuin ei mitään! :) Oon ylpeä siitä, että oon kyennyt säännölliseen saleiluun. Ehkä tästä pikku hiljaa alkaa tulla elämäntapa. :) Vaikka voihan niitä mutkia tulla edelleen matkaan ihan milloin vain. Oon kyllä valmis tekemään töitä näiden terveellisempien, liikunnallisten elämäntapojen ylläpitämiseksi.
 
Kesäloma on tosiaan nyt muisto vain, ja viikon töiden jälkeen olin taas ihan uupunut. Duunia riittää! Heti maanantaina kysyttiin seuraavaksi päiväksi ylitöihin. Ja överitarjoukset jatkuikin koko viikon - laskin, että jos olisin ottanut kaikki tunnit vastaan, mun työviikosta olisi venynyt kuusipäiväinen ja 56 ja puolen tunnin mittainen. Huh! :D Tein kuitenkin vain kaksi pidempää päivää (tiistaina ja keskiviikkona), koska viikko oli muutenkin raskas ja sisälsi enemmän seisomatyötä kuin yleensä. Jonka takia yksi salikerta jäi jälleen väliin. Oli pakko kuunnella kehoa. Mieluummin nukun riittävästi ja treenaan tehokkaasti, enkä uuvuta kroppaa liialla työllä ja liian monella kovalla treenillä. Viime viikolla vähemmän oli enemmän. :)
 
Syömisen suhteen ollut ihan ookoo olo. Herkkuja tulee mätettyä joinain päivinä ihan liikaa, mutta muuten on pysynyt hanskassa. Toivon löytäväni paremman tasapainon, kun työt on nyt lähteneet rullaamaan. Ja säännöllinen liikunta on tietenkin olennainen osa sitä tasapainoa. Lomalla taisin syödä aika lailla samalla tavalla kuin arkenakin, mutta koska työn kulutus oli poissa, paino nousi. En usko, että pysyvästi, eikä edes mitenkään ahdistavasti. Itse asiassa oon tällä hetkellä samoissa lukemissa kuin huhtikuussa juuri ennen dieettiä. :D Olo on siltikin aivan erilainen: vaikka löysää on kehossa vieläkin, niin tietyt paikat tuntuu kiinteämmiltä. Varmasti jonkun verran painonnoususta voi laittaa lihaskasvun piikkiin. :) Mutta tosiaan, arkeen on nyt palattu ja kunhan en täysin ranttaliksi pistä herkkujen kanssa, rasvan pitäisi ruveta palamaan. Vähitellen.

Viime viikon syömäpuolta:
 
Parit minikokoiset smoothiet (niin söpöjä!) ja uusi Tupla-proteiinipatukka. Jälkimmäinen oli niin hämmentävä ja kiehtova näky kaupan hyllyllä, että pakkohan se oli testata. Maukas oli, hyvin suklaapatukkamainen mutta kuitenkin proteiinipitoinen. Menisi oivasti herkkunälkään, mutta hinnan takia en ehkä välipalaksi kovin usein ostaisi.
Paneroitu kalafile, tuorepastaa, porkkana, kurkkua ja tomaattia.
Töissä eväänä proteiinipatukka, kirsikkatomaatteja ja jättiomena. Sekä kahvi patukan kanssa, nam. :P
Yksi kaiken kaikkiaan neljästä risteilyn buffetpöydän lautasista. :D Nuo on siis minikokoisia: hampurilainen ja tortilla, molemmissa kasviksia ja nyhtökanaa. Muut lautaselliset sisälsivät alkusalaatin, leikkelelihaa, lohta, pastaa ja lajitelman jälkkäreitä. :P Lisäksi valkoviiniä ja vettä. Röh.

Mulla on hiukan kirittävää saleilun suhteen (mikäli muistatte sen tarrankeräysjutskan ja matka-arvonnan), ja tulee olemaan haasteellista saada kasaan kaikki haluamani käynnit. En ota paineita asiasta, vaan meen edelleen kehoa kuunnellen ja rauhassa. Niin että jokainen treeni tuntuu mielekkäältä, eikä kroppa väsy liikaa. Paljon (terveellistä) ruokaa, välillä lepoa ja positiivinen asenne - enköhän selviä niillä. Herkkujen kanssa kun teen vielä hieman töitä, ahkera salilla käyminen voisi alkaa kohta jo näkyä... :D

Tänään hilpaisin töitten jälkeen salille ja aion tehdä saman seuraavina kolmena päivänä (sekä lihastreeniä että aerobista oon suunnitellut). Perjantaina me vissiin lakkoillaan, joten sen voisi pitää täysin lepopäivänä. Lauantaina oon suunnitellut huipentavani treeniviikon jalkatreenillä, ja sunnuntaina täyslepo. Ja hei, pitkästä aikaa mulla on sellainen olo, että nää suunnitelmat toteutuu! :) Vaikka pää onkin sumeana väsymyksestä ja lihakset hellinä salista, oon ihan intoa täynnä. :)

Nyt tää lähtis pesulle ja löhöämään, palaillaan!

- Jenni

maanantai 31. elokuuta 2015

Viikko 35: Saksassa ja salilla

Heissan!
 
Kolmas lomaviikko lomailtu, yksi jäljellä. Kuten otsikko kertoo, viikko koostui tasan kahdesta asiasta. Eikä siinä mitään - ihan sairaan kivaa oli! :)
 
Neljän päivän reissu Hampurissa tarjosi muun muassa näin upeaa katutaidetta. :)
...ja näin upeaa kukkaloistoa daaliapuutarhassa. :)

Saleilut oli pakko rytmittää reissun mukaan, joten treenipäiviksi valikoituivat maanantai, lauantai ja sunnuntai. Lauantain treenin jälkeen kävin itseni kanssa monet keskustelut siitä, mitä seuraavan päivän treeni sisältäisi, koska se vaikuttaisi seuraavankin viikon salihommiin. Välillä ehdin jo päättää, että meen sunnuntaina fiilispohjalta, ainoana rajoituksena tietysti se, etten voisi treenata samoja lihasryhmiä kuin lauantaina. Mutta sitten taas soudin ja huopasin, kunnes päädyin jotensakin tyydyttävään lopputulokseen. Vaikeita päätöksiä! :D
 
Viikon 35 liikunnat näyttivät siis tällaisilta:
 
- ma: sali (jalat, vatsa) 50 min.
- ti: -
- ke: -
- to: -
- pe: -
- la: sali (olkapäät, vatsa, hauis) 52 min.
- su: sali (ojentajat, selkä) 48 min.
 
= 2 h 30 min.
 
Sain joka treenissä hyvän tuntuman lihaksiin. Taidan alkaa pikku hiljaa oppia näitä salihommia, vaikka ihan kaikki ei vielä tuukaan selkärangasta. Kiinnitän edelleen (myös jatkossa) tarkasti huomiota liikeratoihin ja siihen, että liike tuntuu oikeassa paikassa. Ja jotain oon tehnyt oikein, kun sain viime viikolla pitkästä aikaa nostaa painoja monessa liikkeessä! :) Tietysti ne painot olisi tässä vaiheessa vieläkin isommat, jos olisin käynyt huhti-toukokuisen dieetin jälkeen enemmän salilla. Mutta ei se mitään, nyt on niin hyvä treenifiilis, ettei mikään voi pysäyttää kehitystä! :P
 
Ruokailut oli viime viikolla hieman poikkeukselliset reissailun takia. Hotelliaamiaiselta ei juuri kasviksia löytynyt, eikä muutenkaan tullut syötyä ihan ruokapyramidin mukaan. Kasvisten (= kuidun) puutteen huomasi kyllä vatsan toiminnassa... Täytyisi pitää reissun päälläkin huolta siitä, että syö kunnolla. Eikä mennä aina helpoimman kautta.

Anyway, tällaista meni suuhun:
 
Mun ja miekkosen lentokone-eväät menomatkalla. Onnistuin kehittämään ittelleni pienen lentopelon, Bailey's lievitti.
Muutama olut tuli juotua. Kuvassa miedompi versio ja aikas siisti hanateline, 1900-luvun alun sukeltajankypärä. :D
Hard Rock Cafe, jo perinne ulkomaanreissuilla. Meidän tilaus oli mystisesti unohdettu ja saatiin ruoat ilmaiseksi, reilua! Otin Twisted mac, chicken & cheese-annoksen, jossa makaronia juustokastikkeessa, paprikaa ja grillattua kananrintaa. Makaronia oli PALJON.
Perjantai-illan noutoruoka (tietenkään jääkaapissa ei ollut mitään) Suomeen palattuamme: falafelit ranskalaisilla. Vieressä uusi, uljas Naketano-hupparini, jonka löysin törkeän halvalla viimeisen päivän viimeisestä ostospaikasta Hampurissa. (tähän sydänsilmähymiö)
Paluu "arkeen": aamupalaksi kaurapuuroa kananmunalla kera mustikoiden.

 
Lomailu on ihanaa, ulkomailla on aina mukavaa... Mutta on se kivaa olla takaisin tutussa ja turvallisessakin. Vieras kaupunki (joka kuitenkin niin äkkiä tuntuu tutulta) ja jatkuva uusien asioiden tulva on loppujen lopuksi tosi uuvuttavaa. Oon herkästi innostuvaa tyyppiä ja tykkään tutkia, ihmetellä ja vaikuttua. Heittäydyn helposti tunteelliseksi - en mistään sen ihmeellisemmästä kuin siitä yksinkertaisesta havainnosta, kuinka hienoa on saada matkustaa, toteuttaa itseään, nähdä ja kokea uutta, elää. Tai no okei, ei se ehkä niin yksinkertainen havainto ookaan. :D Ehkä juuri se mun tunteellisuus ja voimakas asioiden kokeminen saakin mut uupumaan, niin että jokaisen lyhyenkin reissun jälkeen tuntuu aika loppuun kulutetulta. Se on silti sen arvoista. :')
 
Matkustamisesta voisi kirjoittaa enemmänkin, mutta se ei kuulu tän blogin aihepiiriin, niin jätän aiheen tähän. Tulee sitä varmasti jatkossa sivuttua, heti seuraavassa viikkokatsauksessa ainakin... :)
 
Viimeinen lomaviikko on käynnistynyt. Ihan hullun pitkältä on tuntunut tää aika! :)) Ja siltikin mulla on olo, etten ehdi tehdä kaikkea mitä haluan tällä viikolla. Mutta niinhän se monesti tuppaa olemaan, ettei vuorokauden tunnit meinaa riittää. Katsotaan, miten ne riittää sitten kun palaan töihin. :D Tärkeintä on priorisoida, ja se onnistuu miettimällä mitä oikeasti haluaa tehdä. Ja mitä on ihan pakko tehdä (kuten maksaa laskut, plääh). Neljä ekaa päivää menee liikuntapitoisesti: suunnitelmissa kolme salia ja yksi pitkä kävelylenkki. Siinä sivussa ajattelin kokkailla, lukea rästikirjoja pois, katsella pari sarjaa rästistä, nähdä kavereita ja fiilistellä sitä vähää, mitä lomasta on vielä jäljellä. :D Ja viikonloppuna... tittidii: meikä lähtee Lontooseen!

Kesäkuun taivas Hyde Parkin yllä. :))))))))

Oon superinnoissani! Ja samalla kauhuissani, koska lähden yksin, enkä oo ikinä matkustanut ulkomaille yksin. Tarkoitus ei todellakaan ollut matkata tänä kesänä enää minnekään Hampurin jälkeen, mutta toisin käy. Juhannuksen Lontoo-reissu oli kokonaan suunniteltu Foo Fightersin keikan ympärille, mutta kuten ehkä tiedättekin, tuo keikka peruuntui. Ja vaikka olinkin (ehkä sekunnin) tosi pettynyt, tiesin, että vielä nään tuon huikean bändin ja tulen nauttimaan tulevasta Lontoon matkasta ilmankin keikkaa. Mutta enpähän silloin osannut arvata, että näkisin FF:n näin pian! Olin ounastellut heidän heittävän peruuntuneiden keikkojen korvaavat vasta loppuvuodesta, marraskuussa, kun he palaisivat Eurooppaan. Kun tieto uusista Britannian keikoista tuli, en joutunut kahta kertaa miettimään. Mulle riitti se, että peruuntuneiden konserttien lipunostajille tarjottaisiin etuosto-oikeus lippuihin ja että mulla olisi lomaa keikkojen aikaan. Niin siinä sitten kävi, että pulitin aikamoisen summan siitä, että lähden minireissulle Lontooseen (ja Milton Keynesiin, jossa keikka on). Yksin. :D Siitä tulee huippua!
 
Nyt tää jatkaisi aamukaffen nauttimista, palaillaan! :)
 
- Jenni


sunnuntai 23. elokuuta 2015

Viikot 33-34: Reissuja, rusketusta ja rauhaa

Heip vaan kaikille!
 
Katsaus tulee nyt tuplana, koska edellisen viikonvaihteen aikana hengailin mökillä. Loma on ollut ihan huippu tähän mennessä: säästä ei oo voinut valittaa (vaikka suomalainen kyllä keksii valittamisen aihetta kaikesta) ja seura on ollut mitä parhainta. Aamulla kun on herännyt, ihana onnentunne on vallannut mielen - tänäänkään mun ei tarvitse lähteä töihin. Ja vaikka joskus on ollut päivälle joitain etukäteissuunnitelmia, aamuisin tuntuu että mikä tahansa on mahdollista. :)
 
... Kuten seuraavat liikunnat! (höhöö, eikö ollut hieno aasinsilta?)
 
- ma: sali (jalat, olkapäät) 57 min.
- ti: kävely (1,6 km) 17 min. ja sali (selkä, vatsa, hauis) 53 min.
- ke: -
- to: sali (ojentajat, pakarat) 43 min.
- pe: -
- la: -

- su: -
 
Landekävelymaisemat, vol 1.
Landekävelymaisemat, vol 2.
 
- ma: kävely (2,6 km) 34 min.
- ti: lenkkeily (14,6 km) 2 h 17 min.
- ke: sali (hauis, ojentajat, vatsa) 56 min.
- to: kävely (6,3 km) 1 h 6 min.
- pe: -
- la: -
- su: sali (selkä, olkapäät) 36 min. ja venyttely 30 min.
 
= 8 h 49 min.
 
Jeejee! Nyt rullaa, ja iso kiitos siitä lomalle sekä tietysti omalle motivaatiolle liikuntaa kohtaan. :) Kävelylenkit on olleet mielekkäitä ja tehokkaita, koska maasto on ollut paikoin haasteellista ja pituudetkin ihan kiitettäviä. Salihommat on tuntuneet helpoilta - niiiiin paljon enemmän liikkumavaraa, kun ei tarvitse työpäivän mukaan suunnitella treenejä. Ainoastaan loman muihin menoihin on nyt pitänyt sumplia nuo salit, koska reissaamista on tapahtunut jonkun verran. Oon tyytyväinen siitä, että oon pitänyt kiinni suunnitelmistani. Tai noh, yksi suunniteltu salireissu peruuntui, koska tilanne tien päällä eli...
 
Missäs sitä ollaan sitten reissattu?
 
Mökillä. Maavedellä Savossa.
Sama paikka, pihakeinussa. Kertaakaan ei satanut!
Toisessa savolaisessa pikkukylässä, Nerkoolla. Rauhaisat veet, joihin joskus ajetaan traktorilla. :D
Lappeenrannassa. Näkymä linnoitukselta.

Ihana kesä-Suomi. :) <3 Vaikka kuinka rakastankin ulkomailla palloilua, on meillä täällä kotimaassakin tosi upeita paikkoja. Ja niitä on hyvä kierrellä juuri tällaisten pidempien lomien aikana. Tosin viikonloppureissut keskellä työrupeamaakin on ihan jees. :)
 
Tämän kesäloman Suomi-reissut on nyt reissattu, jäljellä on pari Eurooppaan suuntautuvaa matkaa. Niistä ensimmäisestä kuulette jotain seuraavassa katsauksessa. :) Lähtöön on enää kaksi yötä (yritän kovasti pysyä päivien mukana, vaikka tässä alkaa pikku hiljaa kadota käsitys siitä, milloin on esimerkiksi arki ja viikonloppu...:D), jännää! :) Jännää myös liikuntojen kannalta: ensi viikolle tulee ensin yksi salitreeni, sitten reissu, ja loppuviikolle hurja kahden päivän liikuntaputki. Tai sitten ei, matkailu saattaa väsyttää liikaa. ;D
 
Vaikka lomalla oonkin, ruokailu on pysynyt jotenkin hallussa. Mökillä tuli makusteltua muutamat grillimakkarat, ja herkkuja oon nauttinut suunnilleen saman verran kuin tavallisena arkenakin. Eli joinain päivinä ihan liikaa. :D Joku roti kuitenkin on ollut.
 
Alla osviittaa siitä, mitä suuhun on päätynyt.
 
Keravalaisen lounaspaikan antia: savulohikeittoa krutongeilla, pala leipää levitteellä, pinaattiohukaisia puolukkahillolla, fetaa, paprikaa ja kurkkua. Eri lautaselle kasasin vielä hieman riisiä ja broilerikastiketta. Jälkkäriksi otin maitokahvin ja pari keksiä.
 
Tuorepastaa, tonnikalaa, kurkkua ja tomaattia.

Suklaajäätelöä.
Soijanugetteja, porkkanaa, kurkkua ja tomaattia.
Pikkupiirakoita juustolla, rahka ja marjoja.
Tofujäätelö ja kahvi maidolla.
Grillattua possupihviä, paprikaa ja kesäkurpitsaa.

Hotelliaamiainen: munakasta, kirsikkatomaatteja, sämpylä levitteellä, juustolla ja kurkulla, vesimelonia, ananasta, croissant, mysliä ja siemeniä kera jogurtin ja vadelmahillon, appelsiinimehua ja kahvi maidolla. Ei jäänyt nälkä.
 
Painosta vielä hieman tähän monsteripostauksen loppuun. Haluaisin tosin ajatella, että tällaista pidempää postausta ei ole raskasta lukea, kun kuvat kivasti rytmittävät tekstiä. Eikä tässä (vielä!) olekaan niin kovin paljon sitä tekstiä. :P
 
Tämä nykyinen kesäloma on mun neljäs nykyisessä työpaikassa. Ekana kesänä lomapäiviä oli kertynyt sen verran, että sain pitää puolentoista viikon kesäloman. Wuhuu! :D Tuntui hiukan raskaalta se työvuosi, varsinkin sitten ihan vuoden lopussa. Tuo vuosi (2012) oli muutenkin poikkeuksellinen, koska vasta totuttelin säännölliseen, kokopäiväiseen työntekoon ja samalla tein elämäntapamuutosta. Minikesäloman aikana paino nousi hieman (kilon, hui!). Se jäikin ainoaksi kerraksi painonpudotustaipaleella, kun tuli lisää. Päivärytmiin palattuani otin käyttöön järeämmät aseet (kalorien laskennan) - olihan tavoitepainoon tuolloin vielä noin seitsemän kiloa matkaa.
 
Kesällä 2013 puhalsikin jo ihan eri tuulet, koska olin tottunut fyysiseen työhön sekä uuteen, terveellisempään ja liikuntapitoisempaan elämääni. Vuosilomaa mulla oli normaalit viisi viikkoa, joista kolme pidin yhteen putkeen heinä-elokuussa. Paino ei noussut, ja liikunta maistui kohtuullisen hyvin. :)
 
Blogia rupesin kirjoittamaan syksyllä 2013, joten seuraavan vuoden tapahtumat onkin "yleisessä" tiedossa. Kesä tuli ja meni, nyt jälkikäteen ajateltuna aikamoisessa sumussa. Sitä on vaikeaa selittää - niin vaikeaa, että saatan innostuessani tehdä siitä jopa erillisen tekstin. Mutta viime vuosi oli monella tapaa mulle kasvun paikka. Paljon tapahtui. :') Kesälomakiloja ei varsinaisesti tullut, koska siinä vaiheessa kun mulle koitti kolmen viikon loma, olin jo ollut tuhdimmassa kunnossa parin kuukauden ajan. Kesä, kuten ei myöskään kevät eikä syksy, ollut loistokas liikuntamielessä. Sitä voisi harmitella, mutta koska se on menneisyyttä, mieluummin otan siitä opiksi. :)
 
Aurinko häikäisi, kun piti poseerata tuoreiden pakettien kanssa.
 
Tänä kesänä on ollut jälleen ihan tasapainoinen olo kehon suhteen. Ihan kesän alussa paino käväisi dieetin jäljiltä 56 kilossa ja tasaantui sitten 58-kiloluvulle. Tänään (kiitos puolukkapäiväturvotusten) vaaka näytti 60,5 kiloa. Käsivarret ja jalat tuntuu kiinteytyneen kaikista parhaiten, kun taas keskivartalossa on vielä työsarkaa. Pikku hiljaa... :)
 
Rusketuskuva jäi nyt ottamatta ja laittamatta tähän postaukseen, vaikka otsikossa tuo sana on mainittukin. Ehkä se ei sentään yksi tärkeimmistä edellisviikkojen asioista oo, halusinpahan vaan kolmen r-alkuisen sanan otsikon. :D
 
Palaillaan! :)
 
- Jenni