sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Viikko 38: Viisi tarraa!

Hahaa! Aloin kirjoittaa tätä katsausta hyvissä ajoin (keskiviikkona :D), jotta se varmasti valmistuu julkaisukelpoiseksi sunnuntaihin mennessä. Ja valmistuihan se! :)
 
Otsikon viisi tarraa viittaa tietenkin siihen, että tein mitä uhosin: kävin viisi kertaa salilla (ja sain viisi uutta tarraa seinälle). Selvää oli jo maanantaina, etten joka kerralla tulisi harjoittamaan lihaksia. Tiistai muodostuikin oivaksi päiväksi aerobiselle, koska se on perinteisesti mulle aamuvuoroviikon vaikein päivä. En tiedä mikä siinä on, mutta tiistaina on lähes joka kerta ylivoimaisesti vaikeinta herätä, ja koko päivä menee (pahemmassa) sumussa (kuin muut päivät). Tämä tiistai oli töissä tosi rankka, joten tuntui hyvältä istahtaa kuntopyörän ääreen, jahka olin salille päässyt. Keskiviikkona olikin jo sitten mukavampi mennä salille - parempi energiataso, vaikka oli ihan yhtä aikainen herätys kuin tiistainakin.

Kuntopyöräilyasu.

Torstain treeni meni vähän kehnommin. Kehnommin siinä mielessä, etten saanut kunnon treenifiilistä ihan heti, vaan salille päästyäni tuntui jopa hieman pakkopullalta. Älkää käsittäkö väärin. Edelleen nautin salihommista, eikä mikään treeni oo koskaan tuntunut turhalta tai tyhmältä. Torstaina alkoi vaan jotenkin puuduttaa se, että joka ikinen päivä tapahtui samat jutut: pakkasin roimat määrät evästä, että saan syötyä töissä kolme kertaa (aamupala, välipala, lounas), ja vielä bussissa salille välipalan sekä treenin jälkeen palkkarin, otin mukaan salirepun ja tietysti matkustin sen saman matkan salille. Päivä toisensa jälkeen. Uskon, että se on kuitenkin vain tottumiskysymys - enhän oo ikinä aiemmin noin monena päivänä töitten jälkeen harrastellut. Yleensä oon päässyt lähtemisen vaikeudesta ja matkan pituudesta yli, kun pääsen salin puolelle tekemään... Nyt ei käynyt niin. Olin saanut kasaan viikolle jo kaksi oikein hyvää lihastreeniä, ja tiesin jättäväni yhden lihasryhmän viikonlopulle. Joten mitä treenaisi? Tätä kiperää kysymystä sitten pohdin ja otin samalla alkulämpöä kuntopyörässä. Kunnon first world problems. :D Mutta se on tuttu juttu mulla väsyneenä: pöhnäisen olon lisäksi on joskus vaan_tosi_vaikea_päättää. Ihan yksinkertaisimmatkin päätökset on yhtäkkiä hankalia. Sain kuitenkin tehtyä sellaisen päätöksen torstaina, että treenaan niitä lihaksia, joiden kurittamisesta oli kulunut pisin aika. Ja vaikka päättämättömyys ja hienoinen pakkopullan tuntu hiukan söivätkin treeni-iloa, oli se(kin) ihan kelpo treeni. Tää sepustus venähti nyt pitkähköksi... Ehkä voisin joku kerta kirjoitella salihommista ihan itsenäisen postauksen (se on ollut suunnitelmissa kyllä!). :)
 
Kyllä siellä haba-aavistus näkyy. :D

Ja sepustus jatkuu (piti vaan laittaa väliin kuva keventämään tekstipötköjä). :D Viime katsauksessa kerroin huipentavani treeniviikon lauantaina jalkatreeniin. Kun se lauantai sitten koitti, mulla olikin tosi vastahakoinen olo. Halusin jäädä kotiin, enkä lähteä yhtään mihinkään (tai en ainakaan salille). Takana oli ylimääräinen vapaapäivä, sillä myös meidän liitto meni lakkoon. Energiaa olisi pitänyt riittää, kun lepoakin oli saanut työviikon rasitusten jälkeen. Lauantaimälsyys (on se sana) tuntui kuitenkin niin voimakkaana, että otin riskin ja siirsin treenin sunnuntaille. Riskin siksi, että niiiiiiiiin monta kertaa aiemmin on koko liikunta jäänyt väliin, kun oon ensin siirtänyt (ehkä parikin kertaa) ja sitten en ookaan saanut itseäni revittyä minnekään. Joskus (teko)syynä on ollut työt, joskus lihaskivut, joskus ihan puhdas laiskuus ja saamattomuus. Tänään kun heräsin ja rupesin aamutoimiin, kellossa oli aivan eri ääni. Tein tietoisen päätöksen, että en enää halua olla se ihminen. Se ihminen, joka keksii tekosyitä ja valitsee mieluummin löhöilyn ja syömisen liikunnan sijasta. Se tarkoittaisi, että olisin askeleen lähempänä sitä vanhaa minää, joka ei ollenkaan välittänyt siitä, mitä suusta meni alas, liikunnan harrastamisesta puhumattakaan.

Olen muuttunut. Menen salille. Ja menin salille. Treeni oli hyvä! :)

Siitä päästäänkin viikon 38 liikuntoihin:

- ma: sali (vatsa, ojentajat, selkä) 48 min.
- ti: kuntopyöräily 1 h

- ke: sali (hauis, olkapäät) 37 min.
- to: sali (ojentajat, vatsa) 46 min.
- pe: -
- la: -
- su: sali (jalat) 38 min.

= 3 h 49 min.

Eheä treeniviikko: sain kaikki lihasryhmät käytyä läpi vähintään kerran. Rintaa en oo treenannut vähään aikaan - en jotenkaan koe tarpeelliseksi treenata sitä erikseen. Voisihan sitä uteliaisuuttaan joku päivä kokeilla. Testata kuinka sujuu ja miten voimatasot on muuttuneet (saahan se alue kuitenkin osumaa muissa treeneissä). Pakaraa en myöskään oo kokenut tarpeelliseksi enää eriyttää, vaan teen jalkatreenin yhteydessä (joskus enemmän, joskus vähemmän) takamukseen kohdistuvia liikkeitä.

Ruokapuoli on näyttänyt tällaiselta:
Eväsrasiassa soijanakkeja, kesäkurpitsaa, porkkanaa, tomaattia ja fetaa.
Yhdellä aamupalalla hulluttelin, enkä syönytkään perinteistä sotkua, vaan ruisleivän oivariinilla ja kinkulla sekä kasan kirsikkatomaatteja, kurkkua ja omenaa. En ihan noita kaikkia, osa jäi myöhemmäksi.
No sitä perinteistä sotkua (jota voi syödä kaikkina vuorokauden aikoina, tämä ei ole aamulta): skyriä, soijajogurttia, chiaa, kaurahiutaleita, pähkinöitä, raakakaakaojauhetta ja mansikkaa.
Makea aamupala: riisikakkuja hillolla ja maapähkinävoilla. Pariin laitoin vain hilloa, mutta kenties joihinkin olisi voinut sivellä sitä vähän kevyemmällä kädellä... :D
Verenluovutuksen jälkeiset antimet: appelsiinimehua, kahvia kermalla ja Marianne-karkki. Leivän vein kotiin, mies söi sen.
Itse tehtyä (tortillapohja)pizzaa, kuvassa puolikkaat molemmista mun lätyistä. Toiseen meni tonnikalaa, fetaa ja tomaattia, toiseen paprikaa ja mausteeksi mustapippuria. Molemmissa tomaattimurskaa ja juustoraastetta, kyljessä kurkkua. Juomana Pepsi Maxia. Tehtiin noita vielä toisenkin kerran tällä viikolla. :P

Samoilla linjoilla on menty, ei mitään mullistuksia. Ruoanlaitto ei työviikon aikana kamalasti kiinnosta, vaikka uusia reseptejä ja ruoka-aineita olisikin mukava kokeilla. Aika ei vaan oikein riitä. Seuraavaksi ajattelin testailla linssejä, vähän vieraampaa raaka-ainetta. :P Linssivinkkejä siis otetaan vastaan oikein mielellään!

Herkkuhampaan suhteenkaan ei mitään uutta auringon alla. Kolottanut on, ja yhtenä päivänä oon pystynyt vastustamaan sitä kolotusta. Jee, sekin on edistystä! :'D Kulutus on tosin ollut tällä viikolla (varsinkin ma-to) niin suurta, että herkut ovat todennäköisesti uponneet sen piikkiin. Vaaka ainakin näytti tiistaista torstaihin koko ajan vähän vähemmän. Eihän siitä mitään voi päätellä, mutta kiva kuitenkin. Tänään vaaka olikin rikki, joten en saanut kattavaa painodataa tältä viikolta. Mittanauhan voisin kyllä käydä ostamassa lähiaikoina - luulen että se olisi mulle tässä vaiheessa ainakin yhtä tärkeä ellei jopa tärkeämpi apuri kuin vaaka.

Ensi viikolla meinasin vähän rauhoittua tossa tarrahommassa, ja tehdä vain neljä visiittiä salille. Oon jo päättänyt päivätkin, mutta voi olla että ne tulee vielä muuttumaan. Riippuu ihan töistä (onko tarjolla yli-sellaisia) ja jaksamisesta. We'll see. :)

Viettäkäähän rentouttavat sunnuntain viimeiset tunnit. :) Palaillaan!

- Jenni

maanantai 14. syyskuuta 2015

Viikot 36-37: Lomalta arkeen

Haudi!
 
Tupla taas - ollut aikamoista haipakkaa nämä kaksi viikkoa. Lomaa toki, mutta myös kiirettä ja arkea, ylitöitä, salia, risteily... :D (Vähän ehkä myös kirjoitusinnon puutetta.)
 
Aloitetaan kauimmaisesta viikosta. Heti viikon alussa oli erilainen fiilis. Ei enää tuntunut, että "kyllähän tätä lomaa on vielä jäljellä", vaan heti iskostui luihin ja ytimiin se, että nyt oikeasti viedään viimeisiä. Siltikin neljän viikon kesäloma tuntui todella pitkältä - ihanaa kun aika kului kerrankin hyvällä tapaa hitaasti! :)
 
Tarkoitus oli käydä kolme kertaa salilla ennen loman huipennusta (Lontoooooooooh! Foo Fightersssss!), mutta alkuviikosta kohtasin yllättäviä vaikeuksia (joita en se laajemmin lähde avaamaan.) Eli vain kaksi kertaa pääsin treenille. Olihan ne hyviä sessioita, ei siinä mitään. Se on kyllä jännä juttu, että treeni on aina hyvä (ellei jopa loistava) tai vähintään mukiinmenevä, vaikka etukäteen ei niin innoissaan olisikaan hyppelemässä salille. Kehitystä tapahtuisi nopeammin, kun kävisin useammin. Ja lihasryhmien jakamisessa eri päiville olisi jotain järkeä. ;) Lähteminen on mulle edelleen se vaikein osuus. Oon kuitenkin petrannut, ja aion vastakin. :)

Alla viimeisen lomaviikon ruokia (osa kotimaasta, osa muilta mailta vierahilta):

Riisipiirakka juustolla, riisikakkuja maapähkinävoilla ja hillolla sekä kurkkua.
Italianpataa kirsikkatomaateilla.
Soijanugetteja, salaattia, kirsikkatomaatteja ja fetaa.
Vähän evästä hotellille ja kaupungin humuun: banaani, hedelmiä pussissa ja erilaisia patukoita. Questin minttupatukkaa en ollut vielä ehtinyt maistaa, eikä se pettänyt. :P Meridianin mantelipatukka vaikutti mielenkiintoisemmalta kuin maistui, kun taas Pulsinin patukat tuntuivat ja maistuivat oikein rouheilta. :P Pitivät myös hyvin nälkää! Täytyykin tutkia, saako noita Suomesta.
Hotelliaamupala: mysliä mantelimaidolla ja mansikoilla (viinirypäleet napostelin erikseen), liian kova kiivi, vesimelonia, sitrushedelmä (oon huono noissa, en erota klementiiniä, satsumaa ja mandariinia), suklaaleipomus ja kahvia.
Fiksu ruoka konserttialueella... :D Chips with cheese. Ja ketsuppia, jota röpöttelin taitavasti housuille niin että molempiin lahkeisiin jäi symmetriset tahrat.
 
Reissusta sen verran, että oli ihan superia! HIUKAN jännitti lähteä ensimmäistä kertaa ulkomaille yksin, mutta kaikki meni hienosti. Luovin suurkaupungissa aika kivuttomasti - siitä on suuri kiittäminen aikaisempaa Lontoon matkaa. Monet käytännön asiat, kuten kummalle puolelle katsoa tietä ylittäessä (okei, se myös lukee tienpinnassa :D) ja asemilla liikkuminen oli tuoreessa muistissa. Olihan mulla vähän yksinäistä siellä, mutta se oli oma valinta - oli vaan pakko päästä katsomaan yhtä maailman parhaista bändeistä. (sydänsilmähymiö) Keikka oli huikea, pitkä ja enemmän kuin osasin edes odottaa. Vieläkin tuntuu epätodelliselta, että oon nyt todella nähnyt FF:n. :')
 
Mutta takaisin blogin aihepiiriin. :) Tässäpä nyt ne (vähäiset) liikuntamäärät viikoille 36 ja 37:
 
- ma: -
- ti: -
- ke: kuntopyöräily 1 h ja sali (olkapäät, hauis) 35 min.
- to: sali (vatsa, ojentajat) 41 min.
- pe: -
- la: -
- su: -
 
- ma: -
- ti: sali (ojentajat, olkapäät) 38 min.
- ke: -
- to: -
- pe: sali (jalat, hauis) 43 min.
- la: -
- su: -
 
= 3 h 37 min.

Treenin jälkeen. :D
 
Parempi kuin ei mitään! :) Oon ylpeä siitä, että oon kyennyt säännölliseen saleiluun. Ehkä tästä pikku hiljaa alkaa tulla elämäntapa. :) Vaikka voihan niitä mutkia tulla edelleen matkaan ihan milloin vain. Oon kyllä valmis tekemään töitä näiden terveellisempien, liikunnallisten elämäntapojen ylläpitämiseksi.
 
Kesäloma on tosiaan nyt muisto vain, ja viikon töiden jälkeen olin taas ihan uupunut. Duunia riittää! Heti maanantaina kysyttiin seuraavaksi päiväksi ylitöihin. Ja överitarjoukset jatkuikin koko viikon - laskin, että jos olisin ottanut kaikki tunnit vastaan, mun työviikosta olisi venynyt kuusipäiväinen ja 56 ja puolen tunnin mittainen. Huh! :D Tein kuitenkin vain kaksi pidempää päivää (tiistaina ja keskiviikkona), koska viikko oli muutenkin raskas ja sisälsi enemmän seisomatyötä kuin yleensä. Jonka takia yksi salikerta jäi jälleen väliin. Oli pakko kuunnella kehoa. Mieluummin nukun riittävästi ja treenaan tehokkaasti, enkä uuvuta kroppaa liialla työllä ja liian monella kovalla treenillä. Viime viikolla vähemmän oli enemmän. :)
 
Syömisen suhteen ollut ihan ookoo olo. Herkkuja tulee mätettyä joinain päivinä ihan liikaa, mutta muuten on pysynyt hanskassa. Toivon löytäväni paremman tasapainon, kun työt on nyt lähteneet rullaamaan. Ja säännöllinen liikunta on tietenkin olennainen osa sitä tasapainoa. Lomalla taisin syödä aika lailla samalla tavalla kuin arkenakin, mutta koska työn kulutus oli poissa, paino nousi. En usko, että pysyvästi, eikä edes mitenkään ahdistavasti. Itse asiassa oon tällä hetkellä samoissa lukemissa kuin huhtikuussa juuri ennen dieettiä. :D Olo on siltikin aivan erilainen: vaikka löysää on kehossa vieläkin, niin tietyt paikat tuntuu kiinteämmiltä. Varmasti jonkun verran painonnoususta voi laittaa lihaskasvun piikkiin. :) Mutta tosiaan, arkeen on nyt palattu ja kunhan en täysin ranttaliksi pistä herkkujen kanssa, rasvan pitäisi ruveta palamaan. Vähitellen.

Viime viikon syömäpuolta:
 
Parit minikokoiset smoothiet (niin söpöjä!) ja uusi Tupla-proteiinipatukka. Jälkimmäinen oli niin hämmentävä ja kiehtova näky kaupan hyllyllä, että pakkohan se oli testata. Maukas oli, hyvin suklaapatukkamainen mutta kuitenkin proteiinipitoinen. Menisi oivasti herkkunälkään, mutta hinnan takia en ehkä välipalaksi kovin usein ostaisi.
Paneroitu kalafile, tuorepastaa, porkkana, kurkkua ja tomaattia.
Töissä eväänä proteiinipatukka, kirsikkatomaatteja ja jättiomena. Sekä kahvi patukan kanssa, nam. :P
Yksi kaiken kaikkiaan neljästä risteilyn buffetpöydän lautasista. :D Nuo on siis minikokoisia: hampurilainen ja tortilla, molemmissa kasviksia ja nyhtökanaa. Muut lautaselliset sisälsivät alkusalaatin, leikkelelihaa, lohta, pastaa ja lajitelman jälkkäreitä. :P Lisäksi valkoviiniä ja vettä. Röh.

Mulla on hiukan kirittävää saleilun suhteen (mikäli muistatte sen tarrankeräysjutskan ja matka-arvonnan), ja tulee olemaan haasteellista saada kasaan kaikki haluamani käynnit. En ota paineita asiasta, vaan meen edelleen kehoa kuunnellen ja rauhassa. Niin että jokainen treeni tuntuu mielekkäältä, eikä kroppa väsy liikaa. Paljon (terveellistä) ruokaa, välillä lepoa ja positiivinen asenne - enköhän selviä niillä. Herkkujen kanssa kun teen vielä hieman töitä, ahkera salilla käyminen voisi alkaa kohta jo näkyä... :D

Tänään hilpaisin töitten jälkeen salille ja aion tehdä saman seuraavina kolmena päivänä (sekä lihastreeniä että aerobista oon suunnitellut). Perjantaina me vissiin lakkoillaan, joten sen voisi pitää täysin lepopäivänä. Lauantaina oon suunnitellut huipentavani treeniviikon jalkatreenillä, ja sunnuntaina täyslepo. Ja hei, pitkästä aikaa mulla on sellainen olo, että nää suunnitelmat toteutuu! :) Vaikka pää onkin sumeana väsymyksestä ja lihakset hellinä salista, oon ihan intoa täynnä. :)

Nyt tää lähtis pesulle ja löhöämään, palaillaan!

- Jenni