keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Luukku 4: Ah, lepoa!

Keskiviikosta tulikin treenipäivän sijasta lepopäivä, joten mikäs sen sopivampi aihe nelosluukulle kuin lepo. Mun piti siis muuvata ja vatsa-selkätreenata, mutta poikaystävä päättikin viedä Pleikkarin mukanaan heti aamuvarhaisella töihin lähtiessään, niin jäin ilman dvd-laitetta. Meiltä kun ei löydy tavallista dvd-soitinta. Olisin toki voinut käydä salilla/lenkillä/nostella käsipainoja, mutta päätinkin pitää lepopäivän. Pyrin pitämään joka viikko vähintään yhden lepopäivän, ihan vain jaksamisen ja treeni-innon takaamiseksi. Tai kyllä sitä treeni-intoa joskus riittäisi viikon jokaisellekin päivälle, mutta kroppa huutaa lepoa. Tärkeintä on kuunnella kroppaansa. :)

Oon miettinyt aika paljon tätä lepo-asiaa, ja todennut että se on tosi yksilöllistä. Vaikka lähes kaikki asiantuntijat ja tutkimukset liputtavat levon tärkeyden puolesta, on niitäkin, jotka pystyvät ihan huoletta treenaamaan joka päivä. Ja paino putoaa/lihakset kasvaa/kroppa kestää. Mutta meitä on moneksi, ja itse kuulun levon kannattajiin.

Lepopäivänä voi suunnitella vaikka seuraavaa lenkkireittiä!

Tässä lepopäivän/-päivien plussapuolia:

+ lihas kasvaa levossa, eli liikunnassa rikkoutuneet lihassäikeet korjaantuvat ajan ja levon kanssa, tärkeää on tietysti myös syödä paljon proteiinia
+ siinä missä kroppa lepää, myös mieli lepää, eikä tarvitse joka päivä miettiä, miten, kauan ja mihin kellonaikaan liikkuu, ja kuinka rakentaa päivän syömiset fiksusti siihen ympärille
+ liiallisen ja liian kovatehoisen liikunnan seurauksena on ylikunto, joka puolestaan voi johtaa vakavampaankin sairastumiseen
+ jää aikaa muulle elämälle
+ saa puhtia tulevien päivien liikuntoihin, ja parhaimmassa tapauksessa herättää kadoksissa olleen liikuntakipinän

Jos miettisin vielä hetken, keksisin varmasti useampiakin plussapuolia. 

Omalla kohdallani olen pari kertaa painonpudotusvaiheessa todennut sen, että lepo tekee tosi hyvää. Silloin, kun takana on ollut useamman viikon hektinen jakso, jolloin töitä, liikuntakertoja ja muita vapaa-ajan rientoja on riittänyt, muutaman päivän lepo on ollut juuri se asia, mitä olen kaivannut. Vaikka on tuntunut vaikealtakin olla harrastamatta liikuntaa, on olo levon jälkeen ollut huikean paljon energisempi ja on jaksanut paremmin. Tietysti tässä on se varjopuoli, että jos lepo venähtää liian pitkäksi, voi liikunnan uudelleen aloittaminen olla koko ajan vaikeampaa ja vaikeampaa.

Toissa viikolla mulla oli täysin liikunnaton viikko. En ole siitä ylpeä, mutta olen tyytyväinen että niin kävi. Ja "käymisellä" tarkoitan tässä tapauksessa sitä, että mulla ei yksinkertaisesti vain ollut motivaatiota lähteä harrastamaan yhtään mitään liikunnallista. Aina oli muka parempaa tekemistä. Jollekin päivälle olin miettinyt jotain hikoiluttavaa, mutten sitten saanut mitään aikaiseksi. Siltä viikolta ainoat poltetut kalorit tuli siis töistä. Ja seuraavan viikon tiistaina vaaka näytti ilosanomaa: paino noussut kilon! Olin kyllä syönyt tavallista holtittomammin, mutta uskon liikunnan puuttumisella olleen suuri vaikutus nousuun. 

Joo, joskus se tuntuu mälsältä, mutta kroppa kiittää. :)

Koska yksi kokonainen viikko oli humpsahtanut levoksi, liikuntaspurtti sattui todella otolliseen aikaan. Viime viikon rehkimisen ja tarkemman syömisen tuloksena, kuusi päivää myöhemmin karmeasta vaakalukemasta, paino oli pudonnut puoli kiloa. Eli ehdottomasti ei enää viikon mittaisia lepotaukoja mulle! :D

En siis halua tällä tekstillä tuomita ketään, joka tykkää treenata ympäri viikon. That's fine. Meidät on rakennettu eri tavalla: niin laihduttamisessa, painonhallinnassa kuin treenaamisessakin on yhtä monta erilaista oikeaa tapaa, kuin on ihmisiäkin. Kehotan jokaista vain kuuntelemaan omaa kehoaan, siis oikeasti kuuntelemaan - se kyllä kertoo milloin pitää liikkua ja milloin levätä. Vaikka liikunta onkin koukuttavaa ja fiilistä nostattavaa, ei levosta saisi tulla huonoa omaatuntoa. Yhtä lailla se on kehon huoltamista siinä missä liikuntakin ja terveellisesti syöminen.

Lepopäivä ei ole yhtä kuin mässäilypäivä. Vaikka ajatukset vaeltelisi rasvaisissa ja sokerisissa herkuissa, lepopäivä ei tarkoita lupaa vetäytyä sohvan nurkkaan mässäilymaratonille. Silloin syödään myöskin terveellisesti.

Homerin välipaloja terveellisemmät vaihtoehdot.

Mun lepopäivän ruokiin kuului pari purkkia rahkaa, raejuustoa, maitoa, kurkkua, mansikoita, mustikoita, päärynä, banaani, kaurahiutaleita, soijalesitiiniä, raakapatukka ja välipalakeksi. Lisäksi napsaisin joulukalenterisuklaat, töissä pari Julia-konvehtia (oli pakko maistaa uutta appelsiininmakuista) ja kahviosta ilmaiseksi saadun piparin. Päivän ateriat oli melko niukat yksinkertaisesta syystä: herkuttelin 600 kalorin edestä tiistain ja keskiviikon välisenä yönä, mutta tietysti keskiviikon puolella. Yllättävää kyllä, pärjäsin niukalla syömisellä hienosti ja nälkää näkemättä koko päivän töissä, enkä illallakaan ottanut mitään herkkua kotona. Kalorit pysyi siis kurissa. Hyvä minä!

Huomenna (tai siis tänään) jatkuu liikuntaspurttailu uinnin merkeissä. Vähän jänskättää pysyykö sitä enää pinnalla, mutta aion yrittää! :D

Nyt uinumaan!

- Jenni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti