sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Viikko 40: Kevyesti ja harkiten

Hei vaan!

Tämä viikko sujui hyvin! Erilainen se oli (mutta hyvällä tavalla) edellisiin verrattuna. :)

Aamuvuoroviikolla vaaranpaikkoja luo aikaiset herätykset. Univelka, armoton väsymys, herkkuhimot. Nämä ovat suoraa seurausta toisistaan - en ole aamuihminen. Ja kun joka toinen viikko tekee iltavuoroa, on mahdotonta pitää sama heräämisen ja nukkumaan menon rytmi koko ajan.

Päätin heti maanantaina olla reipas, vaikka kevyttä viikkoa viettelinkin. Mars salille töiden jälkeen tekemään aerobista soutulaitteen parissa. Tein intervallitreenin, jossa tuli ihan mukava hiki. Vastusta oli seiskan verran. Soutelin välillä tasaista vauhtia ja intervalleina pelasin kalapeliä. En tiedä johtuiko se pienemmästä vastuksesta (aina ennen oon vedellyt kympillä), mutta kalaa oli tosi hankala saada liikkumaan ylöspäin - sai riuhtoa ihan toden teolla. Siinä oli oikeaoppinen soututekniikka kaukana. :D Ja ihan muutaman kerran kirosin, kun musta kala nappasi multa pisteet. Oon ehkä hieman kilpailuhenkinen. Tämä soutukertomus ei välttämättä avautunut niille, jotka ei oo tutustuneet tuohon peliin. Siinä siis on tarkoituksena omaa kalaa soutamalla liikuttamalla syödä erikokoisia kaloja ja samalla väistellä mustia pahiskaloja. Oikein hauskaa (lue: raivostuttavaa) ja mukavaa vaihtelua perussoutamiselle. :)

Täytekuva muutaman viikon takaa. Näyttää siltä, ettei mulla olisi housuja. Oli mulla.

Tiistaina olin pakannut salirepun mukaan, mutta otin vastaan tarjotut ylityöt ja jätin suosiolla liikunnan väliin. Varsinainen työpäivä oli tosin kevyemmästä päästä, eikä ylimääräiset reilut kolme tuntiakaan olleet raskaita, mutta päivä olisi venynyt liian pitkäksi. Illalla salilta paluun jälkeen on aina kuitenkin suihkua, syömistä, eväiden tekoa sun muuta. Keskiviikkona kävin shoppailemassa, torstaina tein ylitöitä (ja shoppailin) ja perjantaina ohjelmassa oli ravintolassa syömistä.

Salille tai muuta liikuntaa harrastamaan olisin toki päässyt jo perjantai-iltana, mutta valitsin sen sijaan rauhallisen koti-illan. Tuntui kivalta, ettei ole pakko mennä. Ja vaikka perjantai olikin jo neljäs päivä putkeen ilman vapaa-ajan liikuntaa (vaikka kyllä kaupoissa kiertely käy ihan liikunnasta), en kokenut ahdistusta tai polttavaa hinkua päästä ottamaan hikeä. Toisaalta en myöskään pelännyt, että salille paluu viivästyisi tai olisi vaikeaa. Tiesin, että menen sinne sitten kun koen keventelyn riittävän. Ja mitä pidemmälle viikko ehti, sitä enemmän ajattelin salille menoa ja kunnon treenaamisen jatkumista. Lepo siis teki tehtävänsä. :)

Lauantaina kävi niin harvinaislaatuisesti, että sain miekkosen mukaan kävelylenkille. Ihana, viileän kuulas syyspäivä, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta - toki sellainen täytyi hyödyntää. :)

Metsässä.

Kävelyllä muistin jälleen, kuinka mukavaa liikuntaa se onkaan. Päätin, että kyllä sitä täytyy ruveta ujuttamaan salitreenin lomaan. Kerta viikossa voisi olla sopiva tavoite. :)

Tänään sunnuntaina tuntui, että vihdoin on aika. Yhdeksän kokonaista päivää ilman saleilua (vaikka toki oon käynyt siellä) riitti. Olin aika täpinöissäni aamulla, kun heti heräämisen jälkeen vedin treenihousut jo valmiiksi päälle ja aloin fiilistellä tulevaa lihasrääkkiä. :'D Paikalla oli muitakin sunnuntaitreenin tekijöitä, mutta hyvin sattui olemaan juuri mun tarvitsemat paikat ja painot vapaina. Ainoastaan yhden liikkeen tekemistä jouduin hieman lykkäämään, kun käsipainot oli toisaalla käytössä. Hyvin siis meni! :) Tuntumankin puolesta, eikä tarvinnut tehdä pienemmillä painoilla.

Viikon 40 liikunnat:

- ma: sisäsoutu 30 min.
- ti: -
- ke: -
- to: -
- pe: -
- la: kävely (6,5 km) 1 h 9 min.
- su: sali (vatsa, olkapäät, ojentajat) 49 min.

= 2 h 28 min.

Kevyt viikko, joo, mutta tarkotuksena olisi jatkossa välttää noita neljän viivan putkia. Hieman kaksipiippuinen juttu sinänsä, koska töissä tulee kuitenkin liikuttua. Eli vaikka viivaa näkyykin, on päivän aikana saattanut palaa tuhannen kalorin verran liikkuessa. Mutta kun se on työtä.

Mitäs sitten ruokapuolelle? Kuten myöhäisessä edellisviikon katsauksessa kerroin, herkuttelu on saatava aisoihin. Ja se on saatu. HYVIN varovaisesti sanon tämän. Viime aikoihin verrattuna tämä on kuitenkin huikea muutos: kokonaiset kolme (peräkkäistä) päivää oon syönyt siististi tällä viikolla. Enkä muinakaan päivinä oo sikaillut. Optimistisin mielin lähden uuteen, siistimmän syömisen viikkoon. Tämä voi toimia! :)

Epäilyttävän kiiltävät proteiinikeksit. :D Koostumus hiukan liian leipämäinen, reseptiä täytyy siis kehittää.

Eväänä töissä itsetehty sämpylä, kurkkua ja porkkanaa.

Välipalana töissä skyr ja riisikakkuja.

Linssikastiketta! (hän huudahtaa voitonriemuisena) Vihreitä papuja lisukkeena - toimi. :P

Uusi, hyödyllinen tuttavuus: inkivääriä ja kahvia sisältävät karkit.

Sitruunaraita-juustokakku. Nammmmm. :P

Kävelylenkin jälkeen nautittu kahvila-ateria: kevyt-Jaffaa ja juusto-kinkkusämpylä.

Muutama sananen yllä näkyvistä kuvista. Ihan tuntuu, että olisin tehnyt jonkinmoisen läpimurron tällä viikolla! :)

Ensinnäkin, tutustuin vihdoinkin niihin linsseihin. Punaisiin sellaisiin. Heitin kattilaan tomaattimurskaa, juuston makuista kermaa, linssit ja muutamat mausteet. Niitä sitten jonkin aikaa poristelin, jaoin kahteen epätasaiseen annokseen ja söin hyvällä ruokahalulla kahdella eri aterialla. Tomaatti ehdottomasti sopi linssien kaveriksi, kuten myös vihreät pavut ja riisi. Juustokermasta en olisi niin varma. Vaikka juuston suuri ystävä olenkin, pienempi määrä olisi ollut parempi. Olin jättänyt seuraavan päivän evääksi suht ison annoksen kastiketta ja keittänyt siihen vähän riisiä kylkeen. Ja kyllä se juuston maku alkoi tunkea hiukan liian voimakkaana läpi, kun olin päässyt noin puoleenväliin annosta. Kehityskelpoinen kastike, mutta tulee kyllä jatkossakin kuplimaan mun kattilassani. :P

Toinen hieno uutuus: inkivääri-kahvi-karkit. Katselin niitä kaupassa jo kesällä, mutta en voinut ostaa, kun myyjä ei saanut askille hintaa mistään. :D Nyt kun bongasin namut uudelleen, oli pakko testata. Mieletön maku! Ei siinä tapauksessa, jos ei ole kahvin tai inkiväärin ystävä, mutta mulle just täydellinen. Ihanasti jää viipyilemään vielä pitkäksi aikaa karkin mussuttamisen jälkeen suuhun. :P Askin hinta oli aika suolainen (oisko ollut vähän päälle 2,5 euroa?), eikä siitä löytynyt kuin seitsemän karkkia, mutta sanoisin että hintansa väärti. Kelpo ratkaisu makeannälkään (koska noita ei voi edes kahta syödä peräkkäin, niin voimakkaita) ja haluaisin uskoa myös inkiväärin ja kofeiinin piristävään vaikutukseen. Onhan noissa toki sokeria.

Sitten, viikon plussat ja miinukset:

- vähänlaisesti liikuntaa
- lauantaina erittäin epäsäännölliset syömiset ja ihan liian vähän kasviksia
- sunnuntaina liikaa karkkia (puolustuksekseni voin vedota halunneeni testata perusteellisesti uutta karkkipussia, mutta tekosyyhän tuo on... :D)

+ osoitin itsehillintää, enkä edes kertaakaan kiemurrellut herkkuhimoissani
+ kokeilin uutta ruoka-ainetta
+ olin kolme päivää ilman mitään herkkuja

Joo, työsarkaa on vielä. Alan kuitenkin pikku hiljaa ymmärtää, että mun suurin sarka on ruokavalio. Se on mun kompastuskivi, koska oon niin laiska ruoanlaittaja ja perso herkuille. Old habits die hard. Mutta aion tehdä töitä asian kanssa. Oonhan jo saanut aikaan vaikka mitä hienoja elämäntapamuutoksia, miksen siis onnistuisi tässäkin? Kyse on kuitenkin enemmänkin viilauksesta kuin suurensuuresta mullistuksesta.

Tarmokasta ja terveellistä tulevaa viikkoa teille (ja mulle)! Palaillaan :)

- Jenni

perjantai 2. lokakuuta 2015

Viikko 39: Kuusi päivää arkea ja sitten juhla

Heips!
 
Lyhyehkö katsaus viime viikkoon. :) Lyhyehkö siksi, ettei ole juuri mitään kerrottavaa (koska viikkoon ei juuri mahtunut muuta kuin otsikossa mainitut asiat). Ja siksi myös, koska tää on jo ihan tarpeeksi myöhässä. Ollaan lähempänä jo tämän viikon loppua, hups.
 
Pidemmittä puheitta, viikon 39 liikunnat:
 
- ma: sali (hauis, selkä) 30 min.
- ti: -
- ke: -
- to: sali (jalat) 39 min.
- pe: -
- la: -
- su: -
 
= 1 h 9 min.
 
Paljon viivoja. Paljon myös duunia, koska tosiaan olin kuutena päivänä töissä. Mahdollisuus olisi ollut tehdä enemmänkin, mutta mulle riitti 46-tuntinen työviikko. Ne ei olleet kamalan helppoja päiviä. Varsinkin lauantaina olin ihan kuolemanväsynyt duunipäivän jälkeen ja sen takia skippasin salinkin. En kuitenkaan pode huonoa omaatuntoa vähäisestä treenimäärästä - sen sijaan tiedostan oman rajallisuuteni. Ja sen, ettei tarvitse painaa joka päivä hiki hatussa töissä ja salilla. Ehkä sitten voisikin, kun se työnteko olisi vähemmän vauhdikasta ja fyysistä, mutta toistaiseksi mennään tällä tyylillä. Kehoa kuunnellen ja kompromisseja tehden. Kompromisseja siinä mielessä, että liikuntoja voi siirrellä ja peruuttaa.
 
Painopäivitystä. Joo, oon viime aikoina hokenut että painolla ei ole niin suurta merkitystä, ja enemmän merkkaa oma olo ja mistä se keho on koostunut. Mutta koska mulla on elämäntaparemontin aikaista kokemusta erilaisista painoista ja koostumuksista, mulle on muodostunut tietty "haamuraja". 62 kilon painossa olisin juuri ylittänyt indeksin mukaisen rajan normaalipainon ja lievän ylipainon välillä, mutta jo pelkkä kutosella alkava luku ei tunnu hyvältä. Ei, kun tiedän millainen olo mulla on ollut lähempänä edellistä kymmenlukemaa. Siinä vaiheessa, kun olisin kasvatellut lihasta pidemmän aikaa, korkeampi lukema olisi enemmän ookoo - koska se koostumus. Viime viikolla, vaikka menkkaturvotukset olivat poistuneet ja mielestäni herkutkin olivat mahtuneet kulutukseen, vaaka näytti peräti 61,5 kiloa. Se on liikaa. Ja mahakin tuntui pursuavan tavallista enemmän housunkauluksen yli. Nää on pieniä juttuja, joita muut ei huomaa ja jotka voi monista lukijoistakin tuntua ylireagoinnilta tai muuten vaan naurettavalta, mutta oma keho on aina oma keho. Ja vaikka sen muutokset (lue: omasta syystä aiheutunut lihominen) välillä ahdistaakin, oon tyytyväinen siihen, että oon nykyään kehotietoisempi. Se auttaa tekemään fiksuja valintoja.
 
Toki osa viime viikon painosta saattoi olla väliaikaista, esimerkiksi syömisistä johtuvaa turvotusta, mutta se sai mut vähän heräämään tähän älyttömään herkutteluun. Vähemmän on enemmän, ja tällä viikolla oon tehnyt tuosta kliseisestä lauseesta totta myös käytännössä. Tarkoitus olisi oppia rento, mutta itsehillintää sisältävä suhtautuminen herkkuihin. Edelleen aion olla itselleni armollinen, mutta haluan opetella tietoista herkuttelua. Päästä pois siitä väsymyksen ja sokeriaddiktion aiheuttamasta vetämisestä. Mietin, että voisi olla hyvä idea kirjoitella aina viikkokatsauksen yhteyteen plussat ja miinukset syömisistä. Pysyisi itekin paremmin kärryillä, ja täältä voisi jälkeenpäin tarkistella miten on sujunut. :)
 
Viime viikon ruokia:
 
Halloumijuustoa, salaattia, tomaattia ja kurkkua.
Kanaa, lohkoperunoita, salaattia, kurkkua ja paprikaa. Ehkä tomaattiakin, en saa selvää.
Sämpylöitä (mantelijauhetta, ruisjauhoja, juustoraastetta, kananmunaa ja turkkilaista jogurttia).
En tiedä onko tää epätarkka vai höyryinen. :D Mutta porkkanapihvejä, tuorepastaa, pestoa, hemapaa ja pakupoa (parsakaalia, kukkakaalia ja porkkanaa pakasteena).
Herkkuhetki (siis yksi monista, mutta ainoa leivoksen sisältävä): kahvia kermalla ja hasselpähkinä-maitosuklaa-donitsi.

Seuraavan viikon suunnitelmista on turha kirjoitella, koska nyt on jo sen viikon perjantai. :D Sen verran voin kertoa, että oon vietellyt kevyttä viikkoa (olisikohan ensimmäinen "virallinen" ikinä? tai taisi mulla dieetin aikana olla). Olin pohtinut sitä jo jonkun aikaa, ja viime viikon lopulla alkoi tuntua oikealta hetkeltä höllätä. Eli kevyt viikko alkoi käytännössä jo viikko sitten perjantaina, viikon vikan salitreenin jälkeisenä päivänä. Totesin, että mulle paras tapa mennä kevyemmin on pysytellä kokonaan poissa lihasten treenaamisesta. Vaikka oonkin käynyt välillä harvakseltaan salilla, on mulle kertynyt ihan hyvin kertoja edellisten seitsemän viikon ajalta. Varsinkin kun tarkastelee treenihistoriaa: löytyy ihan tästä elämäntaparempankin ajalta kokonaisia viikkoja (ja peräkkäisiäkin sellaisia), etten ole tehnyt mitään liikunnallista. Yhtä opettelua tää on edelleen, mutta onneksi ei ole kiire, vaan voi rauhassa hakea sitä itselleen sopivaa liikkumis- ja syömistapaa. :)

Ai niin, otsikossa mainittu kuuden päivän arjen jälkeen koittanut juhla oli pikkuveljen rippijuhlat. :) Alla näkyvässä, niiiiin kauniissa kirkossa. :)

Helsingin Tuomiokirkko ja sininen taivas.

Juhlista mulla ei ole kuvia - ei edes tarjoiluista. Sikäli harvinaista, kun yleensä räpsin kuvia paikasta riippumatta, annoksesta kuin annoksesta. :D En vaan kehdannut ruveta lihakeittolautasen ääressä hakemaan kännykkää ja asettelemaan annoksen komponentteja kuvaukselliseen muotoon. Tarjoilut ja tunnelma olivat kuitenkin kohdillaan (vaikkakin lähes kaksituntinen tilaisuus kirkossa oli aika tappava). :) Lihakeiton ja ruisleipäpalan lisäksi join kupillisen kahvia ja makustelin mansikkatäytekakkua.

Huomenna pääsee taas juhlimaan, tällä kertaa synttäreitä. Ja sunnuntaina, silloin tulee tämän viikon katsaus. :)

Palaillaan

- Jenni