maanantai 4. tammikuuta 2016

Tammikuun neljäs

He-hei!

Long time no seen! Enkä nytkään lupaile, että mun rustauksia tullaan näkemään säännöllisesti, mutta ainakin pieni kuulumispläjäys tähän väliin. :)

Lähes tasan kaksi kuukautta on kulunut edellisestä tekstistäni (hui!). Mitäs tuona aikana onkaan tapahtunut?

...leikkasin tukan

Naps naps.

...lopetin lihansyönnin

Soijanugetteja, ranskalaisia ketsupilla, tomaattia ja vihreitä papuja.

...harrastin liikuntaa...

Tarkemmin sanottuna 15 salikäynnin, yhden kotitreenin ja parin kävelylenkin muodossa. Reiluun kahdeksaan viikkoon aika mitätön määrä, mutta parempi kuin ei mitään. Tuohon mahtuu tosin kokonainen kahden ja puolen viikon liikkumaton jakso, kun painoin duunissa pitkää päivää ja viikkoa. No okei - niin varmasti monet muutkin tekee ja silti jaksaa liikkua. Mä nyt vaan tein tälla kertaa sen valinnan, että keskityin työntekoon ja riittävään lepoon.

...tein joulun alla paljon töitä ja vietin sen jälkeen ansaittua ylimääräistä vapaata...

Joka loppuu huomenna, kun koittaa paluu arkeen. Joulun alla olin siis mukana projektiluontoisessa työssä, joka vaati vähän enemmän panostusta kuin mun normityö, mutta joka myös oli mukavan haastavaa ja kivaa vaihtelua. :) Silti tuntuu ihan kivalta palata normaaliin päivärytmiin.

Parin kuukauden blogihiljaisuuteen mahtui myös ystävien tapaamista, pikkujouluilua, jouluilua ja uuden vuoden juhlintaa, Tampereen ja Tallinnan reissuja sekä penkkiurheilua. Viimeisintä usein kylmän oluen kera.

...josta päästäänkin oivana aasinsiltana syömisiin! :D (Ja juomisiin, vaikkei niistä olekaan mitään kummempaa kerrottavaa. Ei siis mitään ryyppyputkia tai sellaisia - ainoastaan pari kosteampaa iltaa sekä useampi parin-kolmen juoman istuskelu hyvässä seurassa.)

Mutta ne syömiset. Kuten jo mainitsinkin, olen siirtynyt lihattomaan ruokavalioon. Mulle se tarkoittaa tällä hetkellä sitä, että kaikki eläimen liha on jäänyt pois. Punainen, valkoinen, riista, kala, äyriäiset. Oon siis lakto-ovo-vegetaristi (mutta kenties joskus vielä vegaani). Tein päätöksen marraskuun alun (FB-tapahtuma) lihattoman viikon innoittamana. Sitä ennen olin jo ollut hyvin kiinnostunut kasvisruokavaliosta. Muutokset kasviperäiseen olivat kuitenkin olleet enemmänkin yksittäisiä valintoja ennen kuin tein oikeasti sen päätöksen. En vain halunnut enää syödä eläimiä. En halunnut että enää yksikään eläin joutuu kuolemaan mun takia. Toki käsitän, että nuo perustelut ovat hiukan tekopyhiä, kun vielä kulutan maito- ja kananmunatuotteita, mutta näillä mennään nyt. Voisin innostua tekemään oman postauksen tästä aiheesta jossain vaiheessa. :)

Liha on jäänyt pois, mutta herkut pysyy. Sad to say. Oon tänään (hei, maanantai!) ottanut itteäni niskasta kiinni ja päättänyt olla kokonaisen päivän ilman herkkuja. En muista milloin viimeksi oon ollut. Kyllä, surullista. Sokerikoukku on karmea, mutta myös muuta schaibaa on mennyt kurkusta alas. Pikaruokaa, pakastepizzoja, sipsejä. Tavallista, terveellistä ruokaakin välillä ihan liian isoja/kaloripitoisia annoksia.

Onneksi vaa'alla ei ole vielä näkynyt pomppauksia - joulun jälkeen kun kävin, oli kahden ja puolen viikon liikunnattomuuden ja holtittoman mässyttämisen seurauksena tullut vajaa kilo lisää. Eikä niitä (ylöspäin) pompahduksia tullakaan näkemään. Jos johonkin täältä kuudenkympin paremmalta puolelta mennään, niin alaspäin, takaisin viiskytluvulle. Ei sitä vaakaa tarvitse tuijottaa niin orjallisesti, tiedän sen. Mutta edelleen toistan, että oltuani monissa eri lukemissa ja hiukan erilaisissa kehonkoostumuksissa, tiedän mikä on ittelleni se mukava paino. Toki sitä en tiedä (vielä!), millainen fiilis ja vaakalukema olisi sellaisessa tilanteessa, jossa oon treenannut kovaa ja tavoitteellisesti ja syönyt oikein useamman kuukauden tai jopa vuoden ajan. Hyvinkin voisin kuvitella painavani saman verran kuin nyt kehonkoostumuksen ollessa täysin toisenlainen.

Tasapainoa ja järkevyyttä syömisiin ja liikuntaan löytyy toivottavasti jo seuraavan kahden viikon aikana. Keventelen herkkujen osalta, liikun säännöllisesti ja opettelen tekemään uusia sapuskoja. Ja sitten...

Ilmoittauduin tänään! (kuva pöllitty LIFW:in Facebook-sivuilta)

Nettivalmennusta pukkaa, kyllä. Mietin jo viime vuoden puolella, että joku valmennus olisi kiva - joko netin välityksellä tapahtuva tai personal trainer. Koska huomisesta alkaen mulla ei ole enää salijäsenyyttä (siitäkin voisin kirjoitella eri postauksessa), valitsin nettivalmennuksen. Lean In 5 Weeks on juttu, jota olin uteliaana tsekkaillut jo aiemmin ja joka vaikuttaa kaikin puolin mulle sopivalta. Viime kevään 8 viikkoa kestäneestä Fitbody Challengesta opin sen, ettei niin pitkät rupeamat sovi mulle ollenkaan. Kyseinen valmennus toki sai aikaan juuri sen mitä halusinkin, eli toi säännöllisen salitreenin jälleen osaksi mun arkea, mutta kahdeksan viikkoa oli liian pitkä aika noudattaa ruokavaliota. LIFW:in ruokavaliosta mulla ei ole hajuakaan, mutta toivon sen sisältävän enemmän liikkumavaraa kuin aiemman dieetin pöperöt. Ja iso plussa olisi se, että mukana olisi kasvis- tai ehkä jopa vegaanivaihtoehtoja. Se jää nähtäväksi. :)

LIFW:istä haen uusia treenituulia (mukana on vissiin aika paljon kehonpainotreenejä, mitkä ei oo mulle niin tuttuja), ryhmän ja valmentajan mukana tuomaa tsemppiä sekä helppoutta ja järkeä ruokavalioon. Ja tietysti niitä viittä luvattua miinuskiloa. ;) Ellen tässä kahden viikon aikana aktivoidu bloggaamisessa, niin viimeistään valmennuksen alkaessa. :)

Kuulumispostaus alkaa olla paketissa. Ei kovin johdonmukainen tai viilattu, mutta totuudenmukainen. Ja oli kyllä mukavaa kirjoitella pitkästä aikaa! :) Ehkä tästä tulee tapa. ;) Postaustoiveita saa esittää.

Palaillaan!

- Jenni