maanantai 2. joulukuuta 2013

Luukku 2: Rocky-fiiliksiä

Tänään olin ihan pähkinöissäni, kun pakkailin säkkihanskoja treenikassiin tietäen, että kohta pääsen hakkaamaan ekaa kertaa moneen kuukauteen. Enkä suinkaan työpaikan liikuntatiloihin, joissa aiemmat kohtaamiseni säkin kanssa olivat tapahtuneet, vaan omalle salilleni! Tajutonta, meillä on nyrkkeilysäkki siellä! Bongasin tämän körilään ilokseni eilen, kun kävin ihka ekalla ryhmäliikuntatunnilla uudella salilla. Tuntihan oli siis venyttely, ja siksi viime viikon liikunnoissakin pilkistää yksi treeni venyttely-otsakkeen alla. Tavallisia liikunnan jälkeisiä venyttelysessioita en laske erilliseksi liikunnaksi, mutta ohjattu tunti on eri asia. Tunti oli aivan taivaallinen ja venytykset ihanan pitkiä. :)

Happy little boxer.

Nyrkkeilin iskutyylejä, nopeutta ja kulmia vaihdellen 30 minuuttia. Pidin kaksi taukoa. Treenin jälkeen piipahdin vaa'alla: 53,9 kiloa! Eli kuuden päivän takainen 54-alkuinen lukema on historiaa (huh). Päätteeksi pieni kävely ulkoilmassa. Päivän otsikon teeman mukaisesti mun oli tarkoitus tehdä pieni porrasspurtti osana kävelylenkkiä, mutta olin niin taulapää, että lähdin salilta ihan väärään suuntaan... Käveltyäni päälle sata metriä muistin, että munhan piti mennä portaille! Joten nyt ette nää kuvaa niistä. :(



Portaat löytyvät ihan salin vierestä, ja olen heti ne nähtyäni (eli joskus viime vuoden puolella todennäköisesti) ristinyt ne Rocky-portaiksi. Koska leffoissa Rocky treenaa portaissa(kin). Toki ne ovat täysin erilaiset kuin nämä mun portaat, mutta jotenkin heti tulee fiilis, että haluaa juosta ne ylös niin kovaa kuin jaloistaan pääsee, ja päässä alkaa soida Rockyn teemabiisi. Tosin itse termi "Rocky-portaat" juontaa juurensa niinkin kauas kuin Egyptiin, jossa lomailimme poikaystävän kanssa viime vuoden joulukuussa. Hotellialueellamme oli melko paljon portaita (ei kovin pitkiä), ja niitä kulkiessa keksin kerran hyräillä kyseistä teemabiisiä. Menin vissiin aika vauhdikkaasti. :D Eli oikeastaan Rocky-portaat voi olla mitkä tahansa portaat, joita voi kirmata ylös teemabiisin tahdissa, tuli se sitten oman pään sisältä tai kuulokkeista.

Winner's lunch: lasillinen rasvatonta maitoa, kaurapuuroa raejuustolla, soijalesitiinillä, mantelirouheella ja banaanilla. 429 kcal.

Rocky-elokuvista vielä sananen. Ne pitäisi joskus (pian!) katsoa uudelleen ihan ajatuksen kanssa - oon viimeksi lapsena nähnyt ne. Meiltä löytyy hyllystä elokuvat, mutta koska poikaystävä on tuntunut ottaneen elämäntehtäväkseen elokuvien keräämisen, löytyy meiltä lukuisia muitakin leffoja. Siis katsomattomien hyllystä, kaiken kaikkiaan meillä on yli tuhat elokuvaa. Iskän kanssa siis katseltiin pienenä Rockyjä, ja nyt aikuisena Sylttyä on tullut katseltua muissakin elokuvissa. Rambo on kova, mutta väittäisin Rockyn olevan vielä kovempi. Tai en väittäisi, kysehän on makuasiasta. Eli mun mielestä Rocky päihittää Rambon hahmona, mutta Rockyn hahmo saattaisi päihittää Rambon ainoastaan lähitaistelussa, jos siinäkään. Uskoisin, että aseen tai veitsien kanssa Rocky olisi tunari.

The Italian Stallion.

Nyrkkeilijän treenityylissä on jotain mua viehättävää. Tietysti pääasiassa tykkään säkin hakkaus-osiosta, en oo ihan varma oisko musta ihmisen lyöjäksi. :D Iso säkki on mukava, mutta olisi hauskaa koittaa joskus naputella päärynäpalloakin. Sellaisen saisi jopa melko kätevästi kiinni melkein minne tahansa päin kotia, koska se vie vähän tilaa ja on paljon huomaamattomampi kuin säkki. Tosin pelkkä yksinäinen päärynäpallo katossa olisi aika surullisen näköinen. Kaapista multa löytyy hyppynarukin, mikä on ilmeisesti myös tärkeä nyrkkeilijän treeniväline. Tai siis ainakin Rockyn. Lapsena en ikinä oikein päässyt "sisään" naruhyppelyn vauhdikkaaseen maailmaan, mitä nyt välillä piha- ja välituntileikeissä pompin. Ruutuhyppely oli enemmän mun makuun. Muistelen, että mun oli tosi vaikea hyppiä yksin narulla nopeasti ja ilman välihyppyjä (miksikä niitä kutsutaan?). Siis sellaisia, ettei heti hypyn jälkeen pyöräytetä narua uudestaan ympäri ja hypätä, vaan hypätään tavallisesti (siis ei narun yli) kerran ja vasta sitten narun yli, ja tätä toistetaan joka hypyn kohdalla. Olisin kyllä valmis koittamaan naruhyppelyä uudestaan näin aikuisena, siitä tulisi oiva lisä Rocky-treeneihin. :P Hyppynaru kainaloon, salille hakkaamaan säkkiä, säkiltä suoraan pikku lenkille joka huipentuu porrasjuoksuun (vaikka muutama kerta edestakas), portaiden yläpäässä hyppynarusessio ja kävellen kotiin. Ei paha, vai mitä? Voisi olla kevään treeniohjelmassa tuollainen.

Nyrkkeilyn ja kävelyn lisäksi teen illemmalla kotona vatsa-selkätreenin dvd:ltä. Päivän liikuntasaldon pitäisi sen jälkeen kivuta lähes puoleentoista tuntiin. Aika hyvä aloitus!

Nyt tää alkais laittaa ruokaa ja valmistautumaan illan lätkämatsiin. Ihan hallille paikan päälle lähden katsomaan, kun Jokerit löylyttää Kärppiä!

- Jenni

2 kommenttia:

  1. Voi Syltty! Mun mies diggailee ihan täpinöissä Rockya (ja Ramboa). Ja kyllähän noita filmejä katsoo, jos ei muutakaan oo tarjolla :).

    Mua kans lajina kiehtoo tuo nykkeily. Joskus aikanani kävin jonkun kuntonyrkkeilyn alkeiskurssin, oli muuten raskasta hommaa (ainakin silloin kun ei ollut minkäänlaista kuntoa). Kauhulla muistelen sitäkin treeniä, jossa piti maata selällään, sitten nousta ylös, spurtata toiseen päähän salia ja takaisin ja tämä x miljoona.
    No nyt tulee hakattua vain ilmaa combatissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä taas muistelen kauhulla mun viime syksyistä ekaa (ja tokaa ja kolmatta) combatia, kun olin ihan puhki jo ekan viiden minuutin jälkeen, ja ainoa salista joka joutui pitämään hengähdystaukoja. :D Oli se kyllä hauskaa, ja nyt varmasti jaksaisin paljon paremmin, kun on kunto kohonnut.

      Poista