tiistai 25. helmikuuta 2014

Kaksi kautta neljä tai viisi

Feeling great!

Tiistai on puolessavälissä ja viikon treeneistä kaksi on pulkassa. Eilen kävin tosiaan salilla nyrkkeilemässä ja kuntopyöräilemässä, yhteensä 50 minuutin sessiolla. Itsetietoinen olo iski, kun salivastaava saapui yllättäen ryhmäliikuntasaliin, jossa mätkin täyttä häkää säkkiä, kokoamaan kuntokeskuksen mainoskilpiä. :D Mutta pokka piti ja jatkoin tekemistä. Jotenkin vielä vaan sellainen heiveröinen olo, kun säkillä käyn - erityisesti jos joku näkee. :D

Maanantain yhdistelmätreenin lukemat.

Oli tosi kivaa ja hiki virtasi. Sanomattakin selvää, mutta sanoinpa kuitenkin. :)

Tänään päätin lähteä salille vetäisemään viikon ekan koko kropan treenin. Rinnalleveto-pystypunnerrus-yhdistelmässä tuntui osuvan ekaa kertaa kunnollinen liikerata - taidan oppia tekemään oikein! Treeni sujui jouhevasti, syke pysyi koholla ja loppujäähdyttely juoksumatolla meni nopeasti joskin hiukan väsyneillä jaloilla. Päivän luvut: kesto 1 h 8 min, kalorit 471. Happy, happy. :)

Tiistain treeniasu ja -naama.

(rasvainen) Palkkari: ruisleivät maksamakkaralla, puolikas banaani ja meetwurstia on the side. Plus vihreää teetä. 399 kcal.

Uhkaa jälleen kerran tulla kiire töihin lähdön kanssa, mutta halusin kirjoittaa tämän postauksen ja mähän kirjoitan! Mutta ei mulla enää kauheasti asiaa ole. :D Hyvä fiilis, hyvät liikunnat, hyvä ruoka.

Loppuun vielä iloinen kuva:

Pullistelin, hahaa!

Nyt tää lähtis haukkaamaan kala-herne-maissi-paprika-parsakaalinvarsi-lounasta ja valmistautumaan töihin lähtöön. Palaillaan!

- Jenni

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Viikko 8, 50/50

Otsikko viittaa liikunnan jaksotukseen. Ja on erheellinen, koska viikossa on seitsemän päivää. Mutta tää on mun blogi, ja saan ajatella, että oon treenannut tällä viikolla puolina päivistä (ei varmana ole kieliopillisesti oikein sanottu... :D), jos haluan.

Todellisuudessa viikon 8 liikunnat meni näin:

- ma: nyrkkeily 10 min., juoksumatto 36 min.
- ti: -
- ke: kuntosali 1 h 1 min.
- to: -
- pe: kuntosali 1 h 11 min.
- la: -
- su: keskivartalokuntopiiri 50 min., venyttely 30 min.

= 4 h 18 min.

Eli siis joka toinen päivä treeniä, joka toinen lepoa, 50/50. Oon tyytyväinen treenimäärään - mitäpä sitä suotta hamuamaan hulluja tunteja, jos joka liikuntakerta on tehokas ja täysillä vedetty? Kuten olikin. :) Paikat sain ihan kiitettävän kipeiksi, niin ei edes tehnyt mieli liikkua noina lepopäivinä. Paitsi eilen lauantaina olin vähällä lähteä salille kuntopyöräilemään. Mutta sitten muistin, että jalat ovat hiukan lihasarat, ja mun ainoat urheilurintsikat ovat juuri kuivamassa pesun jäljiltä. Eli jäin kotiin.


Oikein!

Eilisestä vielä sen verran, että otin tosi rennosti syömisten kanssa. Ja rennosti ottamisella en tarkoita vain herkuttelua, vaan sitä, että söin kun on nälkä, enkä välittänyt vaikka päivän kalorit menisivät yli kulutuksen. Herkuiksi valikoituivat pieni kourallinen karkkeja, pala herkkutrio-jäätelöä ja kaksi riviä suklaata. Niiden takia energiansaanti pomppasi reilun tonnin ja pari sataa kulutusta korkeammalle, mutta mua ei haitannut niin yhtään! Tää on ihmeellistä, sillä muutama viikko sitten olisin kärvistellyt omantunnontuskissa ja suunnitellut kaikenmoisia korjausliikkeitä seuraavalle päivälle. Mutta nyt olin rauhallinen. En laihduta, joten tarvetta miinuksille ei ole, eikä yhden päivän räikeät plussat saa mun kehossa mitään muutoksia aikaan. Ja koska lauantain herkut mahtui viikkokiintiöön, ei syytä huonolle omalletunnolle. 

Mun pitää opetella luopumaan repsahdus-ajattelusta ja ajatella suurempaa kokonaisuutta. Eli että on tärkeää herkutella vähemmän ja täyttää päivän energiantarve monipuolisella ja laadukkaalla ravinnolla. Mutta aina joskus on höllättävä ja otettava jäätelöä ja suklaata ja karkkia. :P Päiviä, jolloin syön kaikkia kolmea, on kuitenkin hyvin harvassa.

Kuvia viikolta 8:


Tiistain helppo illallinen: ranskalaisia ketsupilla, kalapuikkoja, kurkkua ja pinaattia. 371 kcal.

Keskiviikon hätänälkävälipala: leipää ja maksamakkaraa. 358 kcal.

Maailman hienoimmat G-lovesin salihanskat saapuivat vihdoin! Törkeän mageet ja hyvä pito! Ja niin pehmeätkin! 

Perjantai-illan mahti-iltapala: teetä, juustoraastetta, kurkkua, ruisleipä cashewpähkinävoilla, päärynä ja raakapatukka. 514 kcal.

Sunnuntaiaamu ja puurolautasen paluu (lauantaina söin erilaisen aamiaisen). <3 Kaurapuuroa, raejuustoa, rypsiöljyä, omena. Kyytipoikana kahvi maidolla. 365 kcal.

Sunnuntain keskivartalokuntopiirin ja venyttelytunnin välillä iski nälkä. Onneksi olin ennakoinut asian, ja apu oli lähellä. Quest <3. Vika patukka muuten hupeni siinä!

Viikko 8 oli oikein rento ja mukava. Aikaiset herätykset tuntuivat tietysti yhtä hirveiltä kuin aina, mutta niistäkin selvittiin ja seuraavaksi onkin edessä rento nukkumaviikko. Luulisin silti, että joinain aamuina herään melko aikaisin, kun treenillä on kivempi käydä hyvissä ajoin ennen töihin lähtöä. Inhoan sitä ainaista kiirettä, eväidentekopaniikkia ja vaatekriisejä. :D

Viime viikolla en asettanut sen ihmeellisempiä tavoitteita. Sain kuitenkin syötyä parsakaalia kahtena päivänä, jee! Ja treenikulutukset olivat hyviä - yhteensä 1780 kcal. Lihaksissa tuntui. Juoksemaankin pääsin. Ja nyrkkeilemään, se oli huippua! Olen tyytyväinen. Ensi viikolla jatkukoon sama hyvä liikkumis- ja ruokafiilis.

Koska seuraavalla viikolla on muutamana päivänä jo sovittua menoa, joudun toden teolla suunnitelemaan viikon treenejä. Joudun myös miettimään, mitä liikuntaa hirveän kovasti haluaisin harrastaa - siis salin ja keskivartalotreenin lisäksi. Lepokin täytyy muistaa.

Luonnostelin seuraavanlaista:

- ma: nyrkkeily ja kuntopyöräily
- ti: sali
- ke: lepo
- to: sali
- pe: lepo
- la: sali
- su: ohjelmasta riippuen lepo tai Move Fitness

Nuo salit ovat siis joko salitreeni tai keskivartalokuntopiiri, en ihan vielä tiedä minä päivänä teen mitäkin. Ja sunnuntain iltaohjelma on vielä niin kysymysmerkki, että sille päivälle ei uskalla tehdä mitään vakaita suunnitelmia. Plus silloin saatan kokea alkupäivästä hiukan heikkoa oloa, koska olen ollut rellestämässä edellisenä iltana... :D Toki olisi mukavaa mennä sulkkistelemaan ja uimaankin, mutta kaikkea ei millään ehdi. Kun on työtkin, kaverit, poikaystävä, ja tietysti omaa, rentouttavaa aikaakin pitää löytyä. Ehkä seuraavalla viikolla pääsee palloilemaan. :)

Tämä oli nyt tässä. Toivottavasti jaksoitte lukea kaikki kolme sunnuntain postausta. Tytöllä oli asiaa! :D

Palaillaan!

- Jenni

Herkkukatsaus

Tämä piti skriivata jo aiemmin (hmm, heti maanantaina ekan herkkurajoitusviikon jälkeen), mutta jäi. Törkeä väsy taas joka päivä töiden jälkeen, ja kaikenlaista menoa ja liikuntaa ja lätkää ja mitä lie. :D Parempi silti myöhään kuin ei milloinkaan.

Ennen kuin mennään varsinaisiin lukuihin, voisin jakaa sanasen tai pari tämänhetkisestä mielentilastani. Vaikka herkut edelleen maistuvat hyvältä, mulla on eräänlainen zen-tila asian kanssa: tiedän liiallisen herkuttelun sabotoivan tavoitteitani, joten en enää harrasta liiallista herkuttelua. En koe luopuvani mistään, koska haluan timmimmän kehon enemmän kuin hetkellisen sokerihuuman. Ja kyllähän silti vielä "saan" herkutella. Herkuttelu vain nykyään tarkoittaa mulle eri asiaa kuin ennen. Ja hyvä niin. :)

Viime viikko meni nipin napin 15 prosentin herkkurajan sisään. Siis ajatus on saada viikon kokonaisenergiasta korkeintaan 15 % herkuista. Mitkä sitten lasken herkuiksi?

Ehdottomasti herkkuja.

Oon miettinyt asiaa, ja tullut tällaiseen tulokseen:

- jäätelö
- kaikki karkit
- keksit, sekä makeat että suolaiset
- suklaa
- leivonnaiset
- pikaruoka (Mäkki, Hese, pizzerian pizzat ym.), ellei salaatti tai smoothie
- sokerilimut
- sipsit
- popcorn
- pakastepizzat

En ole varma jäikö jotain tosta listasta pois, mutta ainakin nuo miellän herkuiksi. Jos teen itse vaikka pizzaa tai keksejä, en laske sitä herkuksi, koska voin (ja teen) aina tehdä kevyemmän version. Esimerkiksi viimeksi kaurakeksejä tehdessäni korvasin vehnäjauhot kokonaan raakakaakao- ja proteiinijauheella, heivasin sokerin täysin ja laitoin vähemmän margariinia. Joten noita keksejä en laskenut herkuiksi. :)

Seuraavaksi raakaa herkkufaktaa, eli kaikki herkut mitä oon nauttinut kuluvan ja edellisen viikon aikana.

(viime viikko)

- tiistai: Tucceja tuorejuustolla, 219 kcal
- torstai: minttusuklaajäätelöä, pieni lakupötkö, pikkupussi Nacho Cheese Ballseja, 534 kcal
- perjantai: ystävänpäiväsuklaata, juustonaksuja, 713 kcal
- lauantai: suklaata, pizzaa 411 kcal
- sunnuntai: iso karkki, minttusuklaajäätelöä, 323 kcal

= 2200 kcal (viikon kokonaisenergiansaanti 15174 kcal, joten herkkuprosentti 14,5!)

Suosikki-BonBon-tikkari: korvavaikku.

(tämä viikko)

- maanantai: rockslide brownie, 552 kcal
- tiistai: Tucceja, toffeeta, tikkari, 282 kcal
- torstai: leffapopcorn, karkkia 375 kcal
- perjantai: tikkari 52 kcal
- lauantai: karkkia, suklaata, jäätelöä 690 kcal

= 1951 kcal

Ei ole lihavoitu tuo jälkimmäisen viikon kokonaisherkkuluku, koska en tiedä jääkö se lopulliseksi. Todennäköisesti jää, mutta otetaan nyt varman päälle. :D

Monen laihduttajan mielestä nuo luettelemani herkuttelut ja niiden sisältämät energiamäärät voivat tuntua hurjilta. Todellisuudessa, omalla kohdallani, kyse on kuitenkin parannuksesta ja huikeasta muutoksesta herkuttomampaan elämään. Se ei tarkoita sitä, etten nauttisi elämästä - on niin paljon muitakin syömisiä joista voi nauttia, kaikki ei ole herkkuja! Elämääni on ilmestynyt ihan uudenlaisia herkkuja, jotka ovat terveellisiä ja joista saa joitain ravintoaineitakin. Vanhat, perinteiset, herkuiksi miellettävät herkut tulevat aina olemaan osa elämääni, mutta pienempinä annoksina. En edes enää kaipaa tosi herkuttelun tuomaa turvonnutta, ähkyistä ja pallomaista oloa. Vähemmän on enemmän tässä asiassa.

Vielä kuva vahvistamaan asiaa.

Kuvan tarina: olimme Hesessä poikaystäväni kanssa - minä otin kahvin maidolla, hän aterian lisäksi tämän jädeannoksen. Näytti hyvältä, mutta ei tehnyt YHTÄÄN mieli! Tuli hurskas olo.

Summa summarum (en tykkää tosta sanonnasta, mutta meni jo :D), herkkurajoitusviikot ovat alkaneet hyvin. Vaikkakaan ei ole syytä puhua viikoista, sillä nämä herkuttomammat ajat tulevat kestämään läpi elämäni. En keksi mitään syytä sille, miksen pystyisi siihen. Olen oman elämäni herra. Tai neiti. Olen zen-tilassa. Pystyn mihin vain!

Sellaisia herkkumietteitä.

Palaillaan!

- Jenni

Eväät levällään

Koska syöminen on yksi elämän peruspilareista ja kaiken lisäksi aivan ihana asia, tässä postauksessa kerron viikon duunieväistäni. Mitä sitä onkaan tullut syötyä?

Vaikka olen useasti valitellut sitä, kuinka eväiden teko voi olla työlästä, oon aika tyytyväinen, että jaksan niitä väsätä. Toisinaan tokki ostan kaupasta eväät, jos kiire, mutta yleensä ne on kotoa haalitut. Sen perusteella, mitä kaapeista sattuu löytymään. Joskus sovellan myös edellisen päivän, tai iltavuoroon mentäessä saman päivän, ruokia.

Maanantai

Pyöräytin hyvin yksinkertaisen salaatin sunnuntaina paistetusta taco-maustetusta naudan jauhelihasta. Lihan lisäksi laitoin jäävuorisalaattia, kirsikkatomaatteja ja raejuustoa. Rasia oli hervottoman kokoinen - ainakin syötävää riitti. :P Kylkeen palanen naan-leipää.


545 kcal.

Välipalana söin myöskin naania, omenan ja välipalakeksin. Päivän aikana kului myös muutama kuppi kahvia. Mutta se nyt on sanomattakin selvää (joten en erikseen muiden päivien kohdalla puhu kahvista) - aamuvuoro. :D

Tiistai

Uusi yhdistelmä: juustoraastetta, raejuustoa ja kirsikkatomaatteja. Yllättävän toimiva. Mukana myös vaaleahkoa leipää cashewpähkinävoilla ja appelsiini.


419 kcal.

Välipalaksi oikein mehukas päärynä ja luonnonjogurttia.

Keskiviikko

Parjattu parsakaali pääsi eväspussiin. Tai ei se mikään parjattu ole, tuli vain hieno alkusointu tuohon lauseen alkuun. :D Olin edellisenä iltana kypsentänyt parsakaalia uunissa, pirskoteltuna sitruunamehulla, mustapippurilla ja grillausmausteella. Oudot mausteet, tiedän. Mutta jotain piti kokeilla, ja lopputulos ei ollut niin hirveä kuin pelkäsin. Sitruunamehua olisi voinut laittaa kevyemmällä kädellä, mutta muuten jees! Seurana ruisleivät margariinilla, juustolla ja kurkulla, sekä päärynä ja luonnonjogurttia.


464 kcal.

Pikkueväänä banaanipannaria.

Torstai

Makea lounas tällä kertaa: banaanipannaria (sis. kananmuna, banaani, vaniljasokeri) rahkalla ja appelsiinilla. Makuhermoja kutkuttava yhdistelmä, joka varmasti pääsee evääksi uudestaankin. :P


390 kcal.

Välipalana parapähkinöitä noin 20 grammaa ja ateriankorvikejuoma. Naposteluporkkanoita kului myös lähes koko pussillinen työpäivän aikana.

Perjantai

Koko viikon eväitä tarkastellessa nämä ehkä tylsimmät. Mutta pääasia, että nälkä lähtee. Ruisleivät margariinilla ja juustolla, kyljessä rahka ja päärynä.


381 kcal.

Välipalaksi raejuustoa ja tuhti raakapatukka. Kuvaan pääsi vesipullokin, koska työpäivä oli erityisen rankka meillä tapahtuneesta ohjelmistopäivityksestä sun muista testauksista johtuen, ja vettä kului sen takia enemmän kuin normaalisti. Nesteytys on toki aina tärkeää, kun liikkuu paljon. :) Ja muutenkin, pari litraa päivässä vettä ihmisen tiellä pitää!

Sellaista sapuskaa tällä viikolla töissä. :) Oon vihdoin ja viimein oppinut pakkaamaan reilusti evästä mukaan. Ennen kävi liian usein niin, että söin kyllä itseltäni nälän pois ruokatunnilla, mutta en syönyt tarpeeksi ja uusi nälkä tuli kummittelemaan liian pian. Lisäksi tämä usein tarkoitti sitä, että työpäivän aikaiset kalorit jäivät melko alhaisiksi, joka aiheutti iltapäivällä ja illalla mättämistä. Ja erityisesti herkuttelua, koska illansuussa oli vielä "varaa" ottaa jotain energiatiheää epäterveellisyyttä.

Viime aikoina oon tajunnut, että mun täytyy oikeasti syödä! Enhän mä enää halua laihtua, vaan nyt tavoitteellisen treenin aikakauden alettua mun on entistä tärkeämpi syödä tarpeeksi ja monipuolisesti. Monena iltana oonkin joutunut lisäilemään lautaselle reilulla kädellä esimerkiksi pähkinöitä, jotta saisin päivän kalorit oikeaan lukemaan. Työpäivinä kulutan paljon, ja siihen vielä mahdolliset liikunnat päälle.

Viime aikoina mulle on tullut myös eräänlainen varmuus siitä, etten oikeasti liho. Olinhan jo vuoden verran hallinnut kilojani ja pysynyt samassa painossa, mutta vasta nyt tuntuu, että tässä koossa olen jäädäkseni. Ruoka-asiat ei aiheuta enää samanlaista päänvaivaa kuin joskus, varsinkin kun herkuttelukin on kurissa. Terveellisemmällä ruoalla mun on yksinkertasesti vaikeaa saada liikaa energiaa.


Oli kyse mistä tahansa. Jos sitä haluaa, sen saa! Uskon.

Vaikka tavoitteenani ei olekaan enää koko ajan alempi vaakalukema, parin viime viikon aikana tuo lukema on ollut alhainen. Viime viikon maanantain jälkeiset punnitukset ovat näyttäneet lukemia 53.3, 53, 53.3, 52.9, 52.7 ja 53 kiloa. Tuossa järjestyksessä ja aina samalla vaa'alla. Oon vähän hämmentynyt noista tuloksista, sillä en tosiaan oo tahallani laihtunut. Viime vuoden lopussa ja tämän vuoden alussa, ennen salitreenin aloittamista, vaaka näytti tasaisia lukemia väliltä 54-56 kg, joten voisi kuvitella että olen oikeasti nyt keventynyt eikä kyse ole luonnollisesta painonvaihtelusta. En keksi kehitykselle muita syitä kuin rankentuneet treenit ja parempi syöminen. Ja paremmalla syömisellä tarkoitan herkkujen vähentämistä.  Mutta, koska tosiaan oon harrastanut lihastreeniä (ja tietty aerobistakin) ja syönyt hyvin, en saata uskoa painoa lähteneen lihasmassasta. Kun en edes tietoisesti oo ollut miinuskaloreilla. 

Keskivartalon ympärysmitat näyttäisivät pienentyneen jonkun verran, joten löytyisikö selitys siitä? Kapoisempi vyötärö ja erityisen kevyt olo = pari pudotettua kiloa? :) Siinä tapauksessa ei haittaa. Joudun vielä reilun viikon verran elämään epätietoisuudessa, ja sitten pääsen uuteen kehonkoostumusmittaukseen. Siellä ne todelliset luvut sitten paljastuvat.

Tänä viikonloppuna taitaa sitten tulla useampi postaus: vaikuttaisi olevan aikaa ja asiaa. Jotain kroppakuvia ainakin. Viikkokatsausta. Herkkuhöpinää. :) Mutta ei ehkä ihan noita kaikkia, koska nyt on jo sunnuntai ja keskipäivä. Let's see. =)

Palaillaan!

- Jenni

tiistai 18. helmikuuta 2014

Uusi juoksuvaihde silmässä

Kuten otsikostakin voi päätellä, kävin eilen juoksemassa. Sunnuntain viikkokatsauksessa siitä mainitsinkin jo. Oli siis muutama tunti luppoaikaa eilen ennen ystävän kanssa sovittuja kahvilatreffejä, ja menin huhkimaan duunipaikan kuntoilutiloihin.

Siellä on kyllä mukavaa: molemmat salihuoneet on pienehköjä, ja välineet sekä laitteet on järjestelty tiiviisti, mutta paikka ei ole ikinä liian täynnä. Sopivan rauhaisaa siis vaikkapa kehittää sitä juoksukuntoa! Ja radion saa soittamaan hyvää musiikkia. :)

Eilinen treeni koostui kahdesta osiosta: nyrkkeilystä säkkiä vastaan ja juoksusta matolla. Hakkasin epämääräisellä tyylillä ensin kymmenen minuuttia, jotta sain lihakset mukavan lämpöisiksi, ja sitten hyppäsin juoksumatolle. Viihdyinkin ennätyspitkän ajan matolla: 36 minuuttia.

Aloittaessani mulla ei ollut minkäänlaista suunnitelmaa - tärkeintä oli päästä pitkästä aikaa juoksemaan ja saada sairas hiki päälle. Matolla oli oudot asetukset, ja pian selvisi, että nopeus oli säädetty maileiksi eikä kilometreiksi. Mutta onneksi myöhemmin asiaa tutkiessani nettimuunnin kertoi matkan ja nopeuden kilsoinakin. =) Hapuilun jälkeen pääsin juoksuun ja laitoin nopeuden 5,7 mailiin tunnissa (eli 9,17 km/h). Juoksu kulki ja äkkiä seitsemän minuuttia oli kulunut. Päätin välissä kävellä reippaasti minuutin ja sitten taas juosta. Kävelyvauhdiksi valikoitui 4,1 mailia tunnissa (eli 6,6 km/h).

Loppuluvut. Kilometreissä matka oli 5,15.

Lopulta tuntui vain niin huisilta, että jatkoin lenkkiä 36 minuuttiin asti. Syke pysyi maltillisissa lukemissa (siinä 150-160 paikkeilla) ja askel tuntui ihmeen kepeältä. Olin vähän yllättynyt, koska en tosiaan ollut koskaan viettänyt juoksumatolla niin pitkää aikaa. Mutta ehkä joka sali- ja keskivartalotreenin päätteeksi juostut ja kävellyt loppujäähdyttelyt on kohottaneet aerobista kuntoa. Hyvä näin. :) Juoksuosuudet vedin siis laskevilla minuuteilla (7, 6, 5, 4, 3, 2, 1), joiden välissä ja lopussa minuutin kävelyosuudet, plus alkuhapuilukävely, johon meni myös noin minuutti. 

Tästä se lähtee! Pian mä jo vedän ilman kävelyosuuksia! Tai en tiedä olisinko nytkin jo jaksanut, ajattelin ottaa varman päälle ja kävellä välillä.

Eilinen mattolenkki lupailee hyvää kevään juoksupolkuja varten - varsinkin kun haaveissa häämöttää elämäni ensimmäinen juoksutapahtuma joskus touko-kesäkuussa. :) Pikku hiljaa voisikin alkaa enemmän pelkästään juosta, eikä ainoastaan ranata PT:n tekemiin treeneihin kuuluvia jäähdyttelyjä. Ja kun juoksu on ihan superhauskaa! Nautin mielettömästi siitä, kun hiki vain virtasi ja kuitenkin jalat jaksoi painaa, ja jälkeenpäin oli niin mahtiolo. Tätä lisää. :)

Ei mulla muuta tänään, halusin vaan hehkuttaa.

Huomenna uudet kujeet, eli ensin se mitä ehdin töiden jälkeen Suomen lätkämatsista telkkarista nähdä, sitten illemmalla viikon eka salitreeni. Tänään lepäilin kotona, tein hyvää ruokaa ja banaanipannaria, sekä aika hienot eväät huomiselle duunipäivälle.

Kappas, olihan mulla kokonaisen kappaleen verran lisää asiaa. :D

Mutta nyt iltapalalle ja tutimaan. Palaillaan!

- Jenni

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Viikko 7, Itsekuri

En pantannut tämän postauksen julkaisua sunnuntain viime hetkiin asti, koska luotan itseeni. Etten enää vikoilla viikon tunneilla "ratkea" herkkuihin. Postauksessa esiintyviä lukuja voi siis pitää totena. :)

Viikko oli kaikin puolin hieno! Mitä nyt muutamana päivänä väsytti, kun tuli nukuttua poikkeuksellisen huonosti iltavuoroviikoksi. Se ei kuitenkaan menoa haitannut, vaan treenasin ja söin hyvin. Herkuttelua tapahtui maltillisesti. :P

Viikon 7 kuvia alla, olkaa hyvät.

Maanantain aamupuuro: kaurahiutaleita, raejuustoa, mansikoita ja rypsiölyä. 324 kcal

Tiistaina Burger Kingissä: musta kahvi ja mangosmoothie. 330 kcal.

Minä ja Hockey Bird torstaina.

Torstain lätkämatsieväät: aamupalaksi moniviljapatonkia tuorejuustolla, kirsikkatomaatteja, appelsiini ja kahvia maidolla. Naposteluksi laku, jäätelöä, Nacho Cheese Ballseja ja Pepsi Max. Yhteensä 1013 kcal.

Perjantaisen ystävänpäivän antia: nallekarhunen, pari korttia (itse lähetin seitsemän, kröhöm) ja äidiltä saatu söpö rasia joka sisälsi ihania suklaakonvehteja.

Lauantain välipala: naan-leipää margariinilla, juustolla ja kurkulla, appelsiini ja maitoa. 359 kcal.

Ruokaviikko sujui siis ihan hyvin. Herkkukiintiö täyttyi tänään, kun matsin aikana nautiskelin minttusuklaajäätelöä. Prosenttiluvuksi taisi muodostua jotain tyyliin 14,8, mutta ei se mitään - se on alle 15! Teen huomenna tarkempaa selkoa ensimmäisen herkkurajoitusviikon tuloksista: mitä tuli napsittua, kuinka paljon, ja mitkä ne lopulliset prosentit sitten olikaan. Mutta siis onnistuin (parempi vain laittaa nää jutut omaan postaukseen). :)

Liikunta painottui salitreeniin, ja lepopäiviäkin kertyi komeat kolme kappaletta. Treenit sujuivat hyvin, ja nuo lepopäivät tulivat todella tarpeeseen. Ehti ainakin palautua kunnolla.

Viikon 7 liikunnat:

- ma: -
- ti: keskivartalokuntopiiri 55 min.
- ke: PT-treeni + omat aerobiset ennen ja jälkeen 1 h 20 min.
- to: -
- pe: kuntosali 1 h 12 min.
- la: -
- su: kuntosali 1 h 8 min.

= 4 h 35 min.

Ei ollenkaan huono lukema tälle viikolle, vaikka tulikin noita liikunnattomia päiviä. Tajusin juuri, että tossahan ihan oikeasti jopa ON yksi liikunnaton päivä, sillä lauantaina en harrastanut mitään, eikä silloin ollut myöskään töitä. En muista milloin viimeksi oon levännyt vapaapäivänä. :D Tai onhan se lepoa töistä joka tapauksessa, mutta yleensä oon viikonlopun molempina päivinä lähtenyt jonnekin urheiluaktiviteetteihin. Viikon liikunnoissa paloi yhteensä 2128 kcal, eli kovaa on treenattu. Hyvä vaan, niin palaa se rasvakin sieltä pikku hiljaa! :)

Ensi viikko tuo mukanaan normaalien sali- ja keskivartalotreenien lisäksi pitkästä aikaa nyrkkeilyä säkin hakkaamisen muodossa. Juoksemaankin meinasin mennä. Ihan matolle tosin vain. :) Huomenna rykäisen pienen liikuntatuokion työpaikan tiloissa, ja jään juurikin noita edellä mainittuja tekemään ennen kuin lähden tapaamaan ystävääni keskustaan. Tää on taas näitä aikataulujuttuja: ei viitsi mennä välissä kotiin, kun ei kuitenkaan ehdi tekemään juuri mitään, kun täytyy taas lähteä. Joten käytän ajan hyödyksi ja harrastan liikuntaa. Omalle salille en kumminkaan ehtisi.

Täytekuva. Mutta samaa mieltä oon.

Ruokapuolella ei tiedossa mitään mullistavaa (ainakaan vielä), paitsi että ostin tänään elämäni toista kertaa parsakaalia. Tällä kertaa vain yhden kappaleen. :D Siitä voisi jotain keksiä alkuviikosta. Muuten mennään hyväksi havaitulla proteiinipitoisella linjalla, unohtamatta hyviä rasvoja ja pakollisia hiilareita. Tai enhän mä millään vähähiilarisella ole, luultavasti olis varaa hieman karsia hiilarin syömistä ja korvata osan siitä vaikka rasvalla. Mutta se on sellaista hienosäätöä. :) Tärkeintä, että saisi joka päivä syötyä sen verran kuin kuluttaa, eikä nälkä pääsisi kovin usein yltymään hillittömäksi. Ja että treeni kulkee ja mieli on korkealla. :)

Otsikkoon pureutuakseni: sitä on harjoitettu! Vaikka herkkuja päätyikin massuun lähes 15 prosentin verran kokonaisenergiansaannista, pidin pintani MONESSA tilanteessa. Burger Kingissä, kotona iltaisin poikaystävän mussutellessa kaikennäköisiä karkkeja ja sipsejä vieressä, useana päivänä kaupassa... Enää ei oo pakko ottaa. Ja tänkin viikon herkkuhetket on olleet kaikki harkittuja, eikä ikinä oo tullut "kun antaa pikkusormen, se vie koko käden"-fiilistä. Eli jee!

Nyt valmistautumaan Walking Dead-jakson uusintaan ja iltapalaan. Palaillaan!

- Jenni

Salitreenin ihanuus

Mulla on ollut viimeisen kuukauden ajan niiiin autuas olo! Nyt on kulunut tarkalleen kuukausi ja kolme päivää siitä, kun sain kouraani PT:n tekemät treeniohjelmat (sali ja keskivartalo), ja olo vain paranee. :) 

Vaikka oon aiemminkin veivannut salilla - vuosikausia -, nyt vasta todella tuntuu, että oon löytänyt lajini. Koska aikaisemminhan se treenaaminen oli epäsäännöllisen säännöllistä (vai säännöllisen epäsäännöllistä?), eikä lainkaan tavoitteellista. Nautin hiestä ja tekemisen meiningistä, kuten myös ihanasta lihasten polttelusta, mutta treenilläni ei ollut niin sanotusti päätä eikä häntää. Kehitystä tapahtui hyvin minimaalisesti. Kun henkinen tila oli jo pitkään ollut sellainen, että kehitystä kaivataan ja kipeästi, oon ollut niiiiiin tyytyväinen viime aikojen treeneihin. PT oli paras joululahja ikinä, ja mielelläni maksan hänelle omastakin pussista. En olisi koskaan itse pystynyt tekemään samankaltaisia treeniohjelmia. Puhumattakaan liikkeiden oikeaoppisista suoritustekniikoista ja niiden opastuksesta, kehonkoostumusmittauksista, tsempistä ja henkisestä tuesta, jotka kaikki tulevat PT:n mukana. Ja kun kaiken lisäksi PT:ni on ihan huippu tyyppi! :)


Ihan hyvä huume.

Laskelmat näyttävät, että sitten ensimmäisen treenitapaamisemme, olen tehnyt PT:n laatiman koko kropan kuntosalitreenin 10 kertaa läpi. Yksi kerta tosin jäi vajaaksi, kun sali meni yllättäen kiinni (oma moka! :D), ja yksi treeni tapahtui poikkeuksellisissa olosuhteissa työpaikan kuntosalilla. Keskivartalokuntopiiriä olen huhkinut viisi kertaa. Ja PT:n kanssa olemme treenanneet kaksi kertaa. Ekaa treenisessiota en laske mukaan, koska silloin vain katsoimme liikkeiden suoritustekniikat, toistojen määrät, painot ym. läpi. Toinenkin treenikerta oli vähän "lepsumpi", koska siinä vaiheessa tekniikassa oli vielä niin paljon parannettavaa, ettei päästy kunnolla vauhtiin. Mutta tämä kolmas treeni, joka tapahtui kuluneella viikolla, oli aivan huikea. :) Tekniikkaan täytyi vieläkin puuttua, mutta enemmän mentiin kuin meinattiin, ja PT pisti mut tosi koville. Mikä oli huisia, koska sitä olinkin jo odottanut. :)) Saatiin tehtyä lähes täydellisesti saliohjelma läpi, koska olin jo tullut etukäteen lämmittelemään. Maastavedossa mulla alkoi huipata, joten siinä tehtiin vain yksi sarja, ja keskivartaloliikkeitä katsottiin vain tekniikkamielessä melko pintapuolisesti. Lopuksi jäin kuluttamaan juoksumattoa, ja varsinaiseksi treeniajaksi kertyi hienot tunti ja 20 minuuttia. Kulutuskin nousi niin huikeaksi, että huomasi kyllä että on ollut ammattilainen asialla - siis piiskaamassa mua. :D

Mutta koska treeni oli kuitenkin hieman vajaa, päätin tehdä normaalit kaksi salitreeniä myöhemmin tällä viikolla. Toinen perjantaina, toinen tänään. Perjantaina salilla oli ystävänpäivämeininkiä, ja sai tuoda kaverin treenaamaan ilmaiseksi. Toin äitini. <3 Minä ja äiti ollaan siis jo aikoinaan käyty yhdessä parillakin eri salilla, viimeisimpänä Sats, josta vaihdoin nykyiseen viime marraskuussa. Äiti treenailee vieläkin Satsilla, ja ilmeisesti pidempi matka estää häntä nyt liittymästä mun salille. Koska hän tykkäsi tosi kovasti! Puitteet ja ilmanala oli kuulemma paremmat, sekä välineet tietysti huippuluokkaa. Plus parempi musiikki. :P Salilla oli mukavan hiljaista perjantaiaamuna, ja saatiin molemmat hyvät (joskin erilaiset) treenit tehtyä. Nalletkin pääsivät mukaamme, sadan ekan treenaajan ystävänpäivälahjat. :)


Äiti-tytär-treeni :)

Treeninalle. Sillä ei ole vielä nimeä.

Ehkä saan vielä äidin houkuteltua jäseneksi. Olis mukavaa, jos joku tuttu treenaisi samalla salilla. Vaikka ei treenatessa kauheasti ehdi jutella, niin joskus olisi hauskaa mennä yhtä aikaa aerobiselle tai ryhmäliikuntaan. :) Kenties toiveeni toteutuu jonain päivänä.

Viikon toinen sali oli siis tänään, hyvissä ajoin ennen illan lätkämatsia. Fiilis oli taas kerran hyvä, ja liikkeet sujui suht jouhevasti. Laitettiin muuten PT:n kanssa pariin supersarjaliikkeeseen painavampi tanko, ja sillä oon nyt nää pari treeniä tehnyt. Tää johtuu tietysti siitä, kun lesosin jaksaneeni viime viikolla työpaikan salilla tehdä kaikki supersarjat 12,5 kilon tangolla. :D Mutta tultiin siihen tulokseen, että kahdessa liikkeessä käytän 12,5 kiloa ja kahdessa vanhaa 10 kilon tankoa. Se on tuntunut hyvältä. 

Jalkaprässistä tulee ehkä mun suosikkiliike, koska se jälkifiilis on vaan niin hyvä! Siis heti, kun on astunut prässistä pois - tänäänkin tuntui ettei jalat meinaa kantaa, mutta onneksi sain muutaman kymmenen askeleen jälkeen vähän voimia takaisin ja selvisin lopputreeninkin kunnialla läpi.

Haastetta pitää olla!

Jotenkin salitreenistä tulee aivan erilainen fiilis kuin muusta liikunnasta. Hiki roiskuu siellä kuten muutoinkin liikkuessa, mutta lihaksiin saa painoilla treenatessa aivan erilaisen tuntuman. Call me paranoid, mutta musta oikein tuntuu että lihakset siellä pikkuisen kasvaa joka treenikerralla. Ja se tunne on ihan mahtava! Vaikkei hirveästi olekaan vielä mitään lihasmuotoja nähtävissä, on kehitystä tapahtunut. Varsinkin treenatessa sen huomaa, kun tietysti tuijotan itseäni peilistä koko ajan, että varmasti suoritan kaikki liikkeet puhtaasti. Vielä kun rasva palaa ympäriltä, alkaa niitä muotoja näkyä. :) 

Vaakakin näytti tänään sellaista lukemaa, että aivan varmasti jonkin verran rasvaa ON lähtenyt. Koska ei sitä lihastakaan yksinkertaisesti oo voinut lähteä. Pääsin jälleen uudelle kilolukemalle, kun vaaka näytti 52,9 kg. Kehonkoostumusmittaus on varattu ensi kuun alkuun, ja siellä se totuus sitten paljastuu. En aio olla liian optimistinen. Mutta kun tätä asiaa kääntelee eri suuntiin, mun mielestä se tulos ei vain voi olla mikään muu kuin että rasvaa on palanut. Enemmän tai vähemmän. Lihasta sais olla tullut lisää myös. Saa nähdä :)

Nyt alkaa kirjoittaminen tuntua niin tahmealta, että parasta hypätä suihkuun ja sen jälkeen alkaa laittaa sapuskaa. Matsikin kummittelee kulman takana. :)

Palaillaan! (vielä tänään viikkokatsauksen merkeissä)

- Jenni

torstai 13. helmikuuta 2014

Makeaa mahan täydeltä

Tai ei sittenkään.

Sitten kehonkoostumusmittauksen karmaisevien tulosten kuulemisen, tää tyttö on käynyt rankkaa sisäistä taistelua herkkuja vastaan. Kuten tiedätte, rakkaat lukijani, joskus oon voittanut taistelun, toisinaan en. Pari viime viikkoa on sujunut huomattavasti paremmin alkukankeuden jälkeen, ja onpa tälläkin viikolla pysytty parina päivänä täysin erossa herkuista.

Koska muutkin painivat samankaltaisten ongelmien kanssa, päätimme Manna Masun kanssa tarttua härkää sarvista ja lyödä viisaat päämme yhteen. 

Herkkurajoitus! Sovimme, että kumpainenkin saa viikkotasolla "pyhittää" kokonaisenergiamäärästä 15 % herkuille. Eli siis raa'asti vain sunnuntaina pöytään viikon syödyt kalorit, herkkujen osuudet, muutama monimutkainen laskutoimitus ja prosentit ovat selvillä. Viime viikollahan mulla ei mennyt hullummin: 13 prosenttia herkuttelua, loput parempaa syömistä.

Saavuttaakseni tavoitteeni rasvattomammasta ja kiinteästä kropasta, herkuttelua on rajoitettava. Mutta en ole totaalikieltojen kannattaja, siksi pienet määrät sallittakoon. Kun syö reilusti ja terveellisesti, ei tuo 15 % ole loppujen lopuksi edes kovin suuri määrä herkkuja.

Tottahan se on: mitä enemmän ja pidempään totaalikieltää itseltään jotain, sitä kauheammin repsahtaa kun repsahtaa. Ja käy näin.

Syöminkien todisteet.

Tänään mulla oli lepopäivä, matsipäivä ja herkkupäivä. Lisäksi taiteilin muutaman ystävänpäiväkortin, joten oikein mukavaa ja rentoa oleilua näin ennen työpäivää oon saanut harrastaa. Eilisestä PT-treenistä paikatkin on niin kiitettävästi jumissa, joten lepäily on paikallaan. :) Olympialaiset avattiin kunniakkaasti (vaikkakin neljä päästettyä maalia ON liikaa) Leijonien osalta, ja tää tyttö puputti matsin aikana patonkia tuorejuustolla, kirsikkatomaatteja, appelsiinin, minttusuklaajäätelöä, lakupötkön ja pikkupussin Nacho Cheese Ballseja. Ai niin, ja kahvia, Pepsi Maxia ja vettä kyytipojaksi. Ei vielä tullut viikon herkkukiintiö tosta täyteen, mutta tälle päivälle riitti oikein hyvin. Hiukan ällö olo tuli, huomaa että herkkujen rajoittaminen on jo nyt tehnyt tehtävänsä - ei tee enää niin paljon mieli. Olihan ne herkut tänäänkin maukkaita, mutta tuo määrä riittää. Moneksi päiväksi. :D

Jos jotakuta lukijaa, kanssabloggaajaa, ketä vaan, kiinnostaa liittyä mukaan herkkutaisteluun - tervetuloa! Ilmoittatua voi vaikka tän postauksen kommenttiosiossa. Emme ole määritelleet (kai?) rajoittamisen kestoa, mutta kyllähän siitä olis hyvä tehdä lopullinen elämäntapa. Siis KORKEINTAAN 15 prosentin viikkoherkuttelusta, ei juuri ja juuri 14,999999999999-prosenttisesta. :D Vähempikin toki riittää.

Loppuun kuva kaikille herkkuhimojen kanssa kamppaileville:

WE can & we WILL!

Ihanaa torstain jatkoa kaikille, palaillaan!

- Jenni

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Viikko 6, Parannus

Viikkokatsauksen aika.

Kuudes viikko kuluvaa vuotta meni hirmu hyvin. Edellisen viikon lopussa lupasin petrata herkuttelun kanssa, ja sen tein. Treenasin myös kovaa ja riittävän määrän. Liikuntaspurttikin onnistui! :)

Tässä viikon 6 liikunnat:

- ma: -
- ti: keskivartalokuntopiiri, 53 min.
- ke: Move Fitness 40 min.
- to: kuntosali 1 h
- pe: -
- la: kuntopyöräily 55 min.
- su: kuntosali 1 h 4 min., venyttely 30 min.

= 5 h 2 min.

Kolmelta aikaisemmalta viikolta tuli plussaa yhteensä tunti ja 42 minuuttia, joten loppupeleissä sain kasaan 44 minuuttia ekstraa. Jee!

Exactly!

Tästä on hyvä jatkaa. Meinasin liikkua oman fiiliksen mukaan, kuten tähänkin asti. "Pakolliset" treenit on edelleen kaksi salia ja yksi keskivartalokuntopiiri per viikko, mutta niiden lisäksi haluan välillä vetää pelkän aerobisen, pelata konsoliliikuntapelejä ja käydä ryhmäliikunnassa. Uimaankin ois nasta mennä joku päivä. :) Tuntimäärillä ei niin väliä, kunhan kolme h täyttyy - se riittää mulle. :) Ois kyllä aika outoa, että jollekin viikolle kertyisi vain tuo kolme tuntia, koska pelkkiin PT:n suunnittelemiin treeneihin kuluu vähintään tuon verran aikaa. Mutta ei sitä ikinä tiedä, millaiseksi laiskiaiseksi keksin heittäytyä! :D

Viikon herkut jäivät vähäisemmiksi kuin viime viikolla. Karkeasti laskettuna kokonaisenergiansaannista 13 % muodostui herkuista. Tähän laskin seuraavat viikon aikana nautitut asiat: Mäkkärin chili cheese tops, kokonainen pizzerian normaali pizza, puolet kahvilan jäätelöannoksesta, Tuc-keksit, karkit, yksi pieni olut ja yksi Breezer. Tortilloja en laskenut, koska ne ovat oikeaa kotiruokaa. Vaikka lista onkin melko pitkä, mun mielestä se ei oo ollenkaan paha. Varsinkin karkin mussutus jäi ihan minimiin - ei vain tehnyt mieli. Tyydytin makeannälkääni raakapatukoilla, teellä ja rahkalla lisukkeineen, ja söin joka päivä tarpeeksi ja täyttävästi kunnon ruokaa. Ehkä siinä onkin (siis itsekurin lisäksi :D) avain herkuttomampaan elämään. Täytyy vain syödä!

Muutamia kuvia tältä viikolta alla.


Karkki, jonka kiikutin. Työkaveri toi maanantaina (juuri sopivasti kun itse olin lähdössä jo kotia päin) karkkia irtisanoutumisensa kunniaksi. Otin, mutten nauttinut, vaan vein poikaystävälle, joka tuli hakemaan mut töistä. Ennenkuulumatonta! :D

Tiistai-illan herkut: Quest ja bataattilastuja. Lastut sai mausteikseen mustapippuria ja paprikajauhetta. 442 kcal.

Torstain lounas: salaatti leipäjuustolla, miniluumutomaateilla, paprikalla ja viinirypäleillä. Jälkkäriksi viili, omena ja musta kahvi. 415 kcal.

Torstain iltapala: rahka raakakaakaojauheella ja omenasoseella (Bonne <3). 219 kcal.

Perjantai-ilta ja minä kaukosäädinten herrana. Tai neitinä. Iltapalaksi hapankorppuja margariinilla ja juustolla, appelsiini sekä jogurttia mustaherukoilla ja parapähkinöillä. 446 kcal.

Lauantai-illan huumaa - jouduin lähtemään Petri Nygårdin keikalle. Ja tietty piti päästä vessaan ottamaan selfie.

Sellainen viikko! Oikein hyvät treenit, maukasta ruokaa, maltillisesti herkkuja ja hauska viikonloppu. Hyvä fiilis jatkukoon ensi viikolla. :) Silloin tapaankin jälleen PT:n, mitäköhän hän on keksinyt pääni menoksi... :D Liikuntojen osalta ainoana tavoitteena voisi olla uimaan tai sulkapalloilemaan lähtö. Niitä en oo kauheasti viime aikoina harrastanut.

Nyt tää lähtis tiskaamaan ja laittamaan keksit uuniin. Uunimunakas jo odotteleekin syöjäänsä, pitää vielä hetki malttaa. :P

Palaillaan!

- Jenni

lauantai 8. helmikuuta 2014

Ihmeiden aika ei ole ohi

Edellisen postauksen piti jäädä päivän ainoaksi, mutta sitten tapahtui pari niiiin ihmeellistä asiaa, että oli pakko palata kirjotuspöydän ääreen.

Ensinnäkin, juuri tulin tajuttoman hyvältä pyöräilysessiolta. Se ei sinänsä oo mikään ihme, sillä aina nautin liikunnasta - jopa sen aikana, vaikka kuinka lihaksissa polttelisi ja voimat olisi lopussa. Haluan vain korostaa, että tän päivän treenikerta oli poikkeuksellisen hieno. :)

Sitten, varsinaisiin ihmeisiin. Tuttuun tapaan astuin vaa'alle ennen treenin alkua. Se on vain sellainen rutiini, ja vaikka en enää hamuakaan laihtumista, on hyvä pitää painoa silmällä.

Mun fiilis!

Nähtyäni lukeman 53,2 kiloa (tai en tietenkään juuri tuota lukua nähnyt, vaan sen verran paino tosiasiassa on, kun miinustaa kenkien, vaateiden ja sykemittarin painot) oli pakko astahtaa taaksepäin. Melkein leuka loksahti auki. :D Ei siinä mitään, kävinhän jo viime vuoden puolella 53-alkuisessa lukemassa. Tää on nyt eri juttu. Tunnen sen luissani. Tai tarkemmin sanottuna vatsassani. Mulla on nimittäin viimeiset pari viikkoa ollut kevyt olo. Keskivartalossa on tuntunut sellaista tiukkuutta, jota en oo ikinä eläessäni tuntenut. Vatsalihasten erottuminen on edelleen kaaaaaaaaaauuuuuuuuukana, mutta jotain muutosta on tapahtunut. Oon yrittänyt syödä juuri sen verran kuin kulutan, mutta treenit on tietysti rankentuneet ja lihastreenin osuus viikottaisesta liikunnasta kasvanut - sen täytyy olla selitys. 

Kolmisen viikkoa sitten painoin kaksi kiloa enemmän. Toivon mukaan rasvaa olisi palanut enemmän kuin se kaksi kiloa, ja lihasta tullut edes vähän lisää. Ei se lihasmassa ainakaan oo millään voinut vähentyä. Enkä mennyt tyhjällä vatsalla vaa'alle, vaan takana oli aamupalan lisäksi vajaa tunti ennen treeniä syöty raejuusto-omena-välipala.

Haluan vielä korostaa, että vaaka on tässä vaiheessa mulle todellakin sivuseikka. En erityisesti iloitse alemmasta lukemasta, koska en tiedä kuinka kehonkoostumukseni on muuttunut. Nyt etenen pitäen silmällä oman kehon tuntemuksia, henkistä olotilaa, peilikuvaa ja mittanauhaa. Vaaka tulee vasta listan lopussa. Kehonkoostumusmittausta odotellessa. :)

Päivän pyöräilyasu. Toisen kengän vielä toki laitoin.

Päivän luvut.

Polkemisesta vielä entistä miellyttävämmän tekivät mielenkiintoinen ja suht tuore (numero taisi olla viime vuoden viimeinen) lehti, jonka parissa vajaa tunti kului kuin hujahduksessa. Pyöräily alkoi yllättävissä merkeissä, kun radiosta kajahti soimaan Stam1nan Kuoliaaksi ruoskitut hevoset. Anteeksi bändin ylitsevuotavainen hehkutus jo toisessa peräkkäisessä postauksessa, mutta se_on_vain_niin_loistava. Biisin loputtua havaitsin radioaseman olevan Radio Rock, joka oli erittäin toivottua vaihtelua monesti pauhaavaan NRJ:hin. Musiikki olisi saanut kuulua vain hiukan kovempaa. Treenin aikana kuultiin muun muassa Linkin Parkia, Black Sabbathia ja The Who'ta. Me likey. Polku sai myös arvoisensa päätöksen, kun 55 minuutin jälkeen nousin pyörän selästä ja lähdin hakemaan puhdistusvälineitä, kajareista kantautui toinen Stam1nan biisi. Vaikka Rikkipää ei ole ikinä kuulunut suosikkeihini, kyllähän sitä mielellään kuunteli. Ja tuli sellainen symbolinen fiilis, kun treeni alkoi ja loppui saman yhtyeen tuotannolla. Lopuksi venyttelyt ja kotiin.



Ei oo pakko kuunnella, jos tuntee bändin eikä nappaa. Mutta jos ei tunne, suosittelen ehdottomasti testaamaan!

Eiköhän se oo nyt suihkun aika, ja sitten kokkailun pariin. Ihanaa loppulauantaita kaikille!

- Jenni

Arjen huipennus

Heipä hei!

Mun oli tarkoitus kirjoitella jo eilen, mutta en jaksanut. Nyt on onneksi levännyt olo ja rentouttava viikonloppu alkanut. Ja ens viikolla saa ihanasti nukkua joka aamuna. :) Paitsi silloin, kun täytyy herätä katsomaan olympialaisia.

Alkuviikko meni sumussa, paitsi tiistaina olin pirteä kuin peipponen kun sain pitkästä aikaa kunnon yöunet. Kolme ekaa päivää kuitenkin vain malttamattomana odotin torstaita, koska silloin oli kaikkea kivaa tiedossa. :)

Mistä aloittaisin? No, mennään aikajärjestyksessä. 

Koska olin järjestänyt itselleni tiukan aikataulun, mutta salipäivä oli pakollinen, jouduin treenaamaan epätavallisessa paikassa. Menin siis heti töiden jälkeen duunipaikan salille, hieman epävarmana siitä, löytäisinkö oikeanlaiset välineet. Otin alkulämmöt soutulaitteessa, josta en kauhukseni bongannut enää vanhaa kunnon kalapeliä. Nouuuu! Sitä pelatessa olisi syke noussut vielä enemmän. Mutta jännitys olisi saattanut käydä liian kovaksi. Kehon herättelyliikkeet sain tehtyä ihan hyvin, mutta sitten kohtasin ensimmäisen ongelman. Ei kymmenen kilon tankoa! Ohjelmaani siis kuuluu neljän eri liikkeen supersarjat tangolla, jossa on (tanko mukaan luettuna) 10 kg painoa. Kymppiä ei kuitenkaan näkynyt missään, joten jouduin ottamaan kaikista kevyimmän minkä löysin, 12,5 kilon tangon. Leokon painot näytti vanhoilta ja kolisi epäilyttävästi, mutta päätin että mähän nostan! Kevensin kuitenkin vähän, ja tein kyllä normaalit kolme sarjaa supereina, mutta 15 toiston sijaan 12. Ja kyllä tuntui! Vikassa sarjassa olin aivan puhki, ja varsinkin hauiskääntö teki tosi tiukkaa. Selvisin silti - vähänkö olin ylpeä. Takana oli kuitenkin vain muutama viikko salitreeniä, ja nyt jo jaksoin isoimmilla painoilla. En tosin ihan vielä aio kokonaan siirtyä käyttämään 12,5 kiloa, vaan teen vielä muutaman treenin kympillä.


Himpun verran lyhyempi treeni, joten pienempi kulutuskin.

Supersarjojen jälkeen vuorossa oli jalkaprässi ja ongelma numero kaksi. Ongelmaksi ei muodostunut laitteen säädöt - niihin aina saa apua kuten sain nytkin - vaan se, mitä mulle kerrottiin vähän ennen kuin asetuin prässiin. "Se penkki on sitten kerran pettänyt alta", informoi sama mies, joka oli neuvonut mulle prässin säätämistä. Kiitos tiedosta! Tyyppi yritti rauhoitella mua sanomalla, että tämä on tapahtunut vain kerran (enkä uskaltanut kysyä mitä sitten oli käynyt, oliko painopakka esimerkiksi romahtanut treenaajan päälle), ja uskaltauduin aloittamaan sarjani. Pelkäsin kuitenkin koko ajan, että natiseva penkki oikeasti pettää ja jotain kamalaa tapahtuu. Menisin aivan varmasti niin paniikkiin, että jalatkin pettäisivät. Painot on kuitenkin mulle sen verran raskaat, että oikein tunsin, kun selkäni painautui joka työnnöllä alemmas penkkiin, ja pelkäsin SIKANA. Joten tein vain kaksi sarjaa. :D Mutta edelleen lihaskipu oli huikea seuraavana päivänä - tosin tällä kertaa, kiitos isomman taakan, enemmän käsissä kuin jaloissa. Yläkroppa oli perjantaina ihan jumissa, ja vasemman olkapään/hartian tienoilla juili hyvin ikävästi. Onneksi kipu oli tänä aamuna hävinnyt.

Salin jälkeen Questiä naamariin ja kohti keskustaa. Olin tehnyt taktisen siirron, ja varannut ajan plasmanluovutukseen klo 17. Mulla kun oli samaisessa rakennuksessa muuta menoa klo 19, joten päätin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. En ollutkaan ikinä aiemmin vieraillut Sanomatalon Veripalvelussa, joten ruuhka vähän yllätti mut. Sinne ei ehkä oo fiksua mennä ilman ajanvarausta. Mulla ei ollut kiire, siksi ei haitannut yhtään, että jouduin vähän odottelemaan sopivan luovutuspaikan vapautumista. Luovutus meni hyvin ja pääsin nauttimaan ruokapuolen antimista klo 18 jälkeen.


Ruisleipä (voideltu vain toiselta puolelta, olipa kuivaa) juustolla ja salaatilla, mustaherukkateetä eukalyptushunajalla ja karkki. Nautin myös appelsiinimehua ja toisen namun visiitin aikana.

Oishan se hienoa, vaikka siitä ei saisikaan ikinä tietää. :) Mukaan tarttui myös tyylikäs muistilehtiö.

Mieleni olisi tehnyt napsia enemmänkin karkkeja, mutta hillitsin himoni. Plasmanluovutuksesta ei onneksi tuu ikinä vähäisessäkään määrin heikko olo, kun siinähän saa takaisin punasolut. Jaksoi vielä hyvin pari tuntia, ennen kuin pääsi kotiin löhöämään nojatuoliin. :)

Sanomatalolla oli siis suuri tapahtuma klo 19, jonka takia halusin tulla juuri sinä päivänä luovutukseen. Stam1na, paras suomalainen yhtye, piti uuden levynsä ennakkojulkaisutilaisuuden. Uuden levyn saisi ostaa, ja bändikin oli paikalla. Oon aiemmin muutaman kerran heidät tavannutkin, mutta silloin oli aina enemmän pupu pöksyssä enkä osannut oikein mitään sanoa heille. Jonotuksen aikana ehtikin kerääntyä ihan kiitettävästi perhosia vatsaan, mutta yritin pitää pääni kylmänä. Porukkaa oli saapunut runsain määrin paikalle, joten oma paikka jonossa oli otettava lähes puoli tuntia ennen tilaisuuden alkamista. Hitaasti mutta varmasti etenin kohti odotettua levyä ja itse bändiä. CD:n saatuani kouraan oli pojat jo näköetäisyydellä. Kädet ei sentään tärisseet, ja otin ihan coolisti nimmarit kuoreen yhtyeeltä. Mua jopa tervehdittiin etunimeltä! :D Olin hetken ihan ihmeissäni, mutta sitten tajusin, että Pexin oli ollut pakko kuulla nimeni, kun hain levyn viereisestä pöydästä juuri ennen nimmarien jakoa. Ja sanoin nimeni myyjälle, kun kyseessä oli varaus.


Oijoi! <3

Tyttö lähti hymy korvissa kotiin (ja melkein juoksujalkaa, kun oli niin kiire kuuntelemaan levyä). Loppuilta menikin rattoisasti kuunnellessa levyä, yhteensä kolme kertaa ehdin pyörittää läpi. :D Hyvää kamaa! Erilaista kuin aiempi levy, mutta ei ollenkaan huonolla tavalla. Poikaystävä ei oo vielä niin lämmennyt uutukaiselle, mutta kyllä se vielä pehmittyy. Keikalle kun pääsis lähiviikkoina!

Perjantaina olin jopa tavallista iloisemmalla fiiliksellä, niin kiva torstaipäivä (ja varsinkin -ilta!) oli ollut. Ja viikonloppu olisi alkava pian! Työpäivä sujui nopeasti, vaikka olikin aika rankka.

Perjantain lounas: siemensämpylät, joista toisessa cashewpähkinävoita, toisessa margariinia ja juustoa. Kurkkua, miniluumutomaatteja ja viinirypäleitä. Jälkkäriksi musta kahvi. 484 kcal.

Töiden jälkeen kipaisin hakemassa myöskin ennakkoon tilatun Stam1na-paidan, jota ei saanut edellisen päivän tilaisuudesta. Sitten vietin ihanat pari tuntia kahden tosi rakkaan ystäväni seurassa kahvitellen ja juoruten. :) Parasta. Vaaran paikat kohtasin heti kahvilan tiskillä, kun taistelin herkkuhimoja vastaan. Oli whoopieta, tuorejuusto-suklaamuffinssia, pullaa ja vaikka mitä. Mutta pidin pintani.


Inkivääri-sitruunateetä ja mansikka-basilikasmoothie. Nam!

Ai että olin tyytyväinen pystyttyäni vastustamaan kaffilan kiusauksia. Ja pystyin kotonakin vastustamaan karkkikaapin kutsua, kunnes sorruin. Namuista kertyi vain vaivaiset 491 kaloria, mutta sekin on liikaa. Ja sanon "vaivaiset" siksi, että olisi ollut enemmänkin karkkia naposteltavana, ja joskus aiemmin oonkin ottanut koko ajan vain lisää ja lisää. Kunnes vihkossa on seissyt karmea luku 800 kcal. Eli ihan hyvin pärjäsin. Olisin tietysti voinut olla ottamattakin, mutta mitäpä tuosta. Muutamalta päivältä oli tullut pikku miinukset, joten nollilla ollaan viikkotasolla. :)

Päätin ottaa lauantain herkkujen kannalta kevyemmin: vain tortilloja, ei karkkia tai muutakaan makeaa. Ja tortillathan on ruokaa, eikä herkkuja. :P

Aamu alkoi tällaisella:

Kaurapuuroa kiivillä, kaakaojauheella ja hasselpähkinärouheella. Seassa myös maitoa, joka hassusti imeytyi puuroon. Ja tietysti jättikahvi maidolla. 393 kcal.

Kohta edessä kauppareissu. Jossain vaiheessa lähden polkaisemaan aerobisen salille, ja illalla vissiin keikalle. Siinä välissä tortilloita ja vähän jotain sarjaa tai leffa. Siitä on tämä lauantai tehty. :) Huomenna sitten liikuntaspurtin loppurykäisy ainakin salitreenin ja venyttelytunnin merkeissä. Katsotaan, mitä muuta keksin.

Palaillaan!

- Jenni