Mikä jalo taito?

Heip!

Ajattelin hieman avata blogin nimeä ja ylipäätään ajatusmaailmaani painonpudotuksen, terveellisen syömisen ja liikunnan suhteen. Öhmm, melko laajan kuuloinen aihe, mutta katsotaan minkälaista pohdintaa tästä tulee!

Alunperin aloin kirjoittaa blogia siksi, koska halusin jakaa ajatuksiani ja kokemuksiani painonpudotuksesta ja -hallinnasta. Tähän liittyy olennaisesti syöminen ja liikunta. Syksyllä 2013, kun julkaisin ensimmäisen tekstini, olin itse melko hyvässä tilanteessa painon suhteen. Takana oli edellisen vuoden painonpudotusprojekti ja kulunut vuosi olikin sujunut kivasti normaalipainossa aktiivisesti liikuntaa harrastaen. Koin, etten halua kuormittaa FB-kavereitani ainaisilla liikunta- ja ruokapäivityksillä, ja halusin myös palata kirjoittamisen pariin. Halusin olla jollekin samanlainen inspiraation ja motivaation lähde kuin mitä muutamat blogit olivat mulle olleet. Siispä blogin perustaminen tuntui oivalta ratkaisulta.

2012 elokuussa, kun elämäntaparemonttia takana lähes 8 kuukautta ja paino pudonnut noin 16 kiloa.

Alussa oli helppo keksiä aiheita, joista kirjoittaa. Elämä oli niin radikaalisti muuttunut edellisvuoden alusta alkaen (terveellisten juttujen lisäksi sain päivärytmiini vakituisen työpaikan), että oli luonnollista kertoa kokemistani oivalluksista ja siitä, millaista liikunnallinen arkeni on. Unohtamatta niitä epäterveellisiä juttuja... ;) Tarkoitus ei ikinä ole ollut kaunistella uutta elämääni, vaan kertoa myös epäonnistumisista ja vaikeista ajoista.

Elämässäni tapahtuneiden parisuhdemullistusten, sairaalajakson ja painonnousun myötä blogi jäi pitkäksi aikaa paitsioon. Yli puolet (!) postauksistani on kirjoitettu blogin ensimmäisen puolen vuoden aikana, toinen puolisko seuraavien vajaan viiden vuoden aikana. Noh, elämä välillä heittelee eikä aina riitä aikaa tai energiaa kivoihinkaan juttuihin. Valitettavasti.

Olen useaan kertaan toitottanut täällä blogissa, että painon jojoilu on historiaa ja kilot pysyvät poissa muutaman kilon painon heittelystä huolimatta. No kuinkas sitten kävikään? Vuonna 2016, rapsakkaan 8 kuukauden ajanjakson aikana vaakalukema heilahti peräti 18 kiloa ylöspäin. Ei kovin vakuuttavaa saati jaloa painonhallintaa, eh? :D Olen sittemmin kirjoittanut aiheesta lisää ja todennut, että nyt vaan kävi näin ja uutta pudotusta kehiin. Kyllä ne terveelliset elämäntavat siellä takaraivossa on ja osaan pysyä normaalipainossa - teinhän sitä menestyksekkäästi kolmen ja puolen vuoden ajan. Ylämäet, alamäet, sisu ja sitä rataa.

Otos Paulo Coelho -kalenterini sivulta. 'TILL THE BITTER EEEEEEND RAWWR!!

Olen tehnyt rauhan sen faktan kanssa, että asiat ei aina mene niin kuin suunnittelee. Ja myös tajunnut, että unelmistaan ja tavoitteistaan kannattaa pitää kiinni. Sisukkuus, maalaisjärjen käyttö, oma tahto ja päättäväisyys ovat suotavia ominaisuuksia (kenessä tahansa ihmisessä). Nämä vuodet elämäntapa- ja vähän-muunkin-remontin parissa ovat opettaneet mua paljon, enkä vaihtaisi edes niitä paskoja jaksoja pois. Ne on tehneet musta sen ihmisen, joka oon nyt.

Jotenka: blogin nimi saattaa vaikuttaa (huonolta? vai ovatko ne huonoimmat juuri parhaita..?) vitsiltä juuri nyt, mutta en välitä. Tää on just mun näköinen - toivottavasti pian myös visuaalisesti. Alun perin tarkoitin nimen osittain itseironiseksi. En toki aikonut lihoa - kukapa aikoisi? - mutta tiedostin, ettei ole mitään maagista taitoa, jolla pysyä ihannepainossaan. Tiesin jo elämäntaparemontin alkutaipaleella, että juurikin se painonhallintavaihe tulisi olemaan se vaikein, ja myös pisin, ajanjakso. Laihduttaminen kävi suht helposti silloin kuutisen vuotta sitten, enkä tosiaan arvannut että joutuisin tekemään sen vielä joskus uudestaan. Yet here I am. :'D

Nyt mulla tosin on ehkä vielä paremmat eväät kilojen karistamiseen ja pitämiseen pysyvästi poissa, koska näiden vuosien varrella oon imenyt niin paljon uutta tietoa ja myös empiirisiä kokemuksia terveellisistä elämäntavoista. Plus mulla on ammattilaisen tuki treeneissä ja syömisissä - se jos mikä on kullanarvoinen asia.

Kävin eilen salilla sisäänajamassa joululahjaksi saadut trikoot. Kiitos äiti! <3

Harjoitukset siis jatkuvat! Ensi vuonna aion (duh!) jatkaa salihommia - meillä onkin heti vuoden tokalle päivälle sovittuna treenit PT:n kanssa. Varovaisissa toiveissani on muutaman kilon tiivistymisen jälkeen leuanvetotreenien aloittaminen ja keväämmällä joogajutut. Elämäni ensimmäinen joogaretriittikin on jo varattuna toukokuulle. (sydänsilmähymiö) Juoksuinnostusta varmasti herättelen myös - josko siihen saisi vihdoin kunnon kipinän? Mutta kaikki aikanaan. Tärkeintä on, että liikunta ja muu elämä sen mukana on mielekästä ja merkityksellistä.

Ja mulla totta vie on sellainen olo, että ensi vuodesta sellainen tulee.

Jätän tämän tähän ja palailen ensi viikolla vuoden 2018 liikuntakatsauksen tiimoilta. Ihanaa viikonloppua ja uutta vuotta! <3

- Jenni

Elo-syys-loka-marras-joulu

No hei ja myöhäiset jouluntoivotukset! :) <3

Täällä vielä porskutetaan ja päätin välipäivien ratoksi blogauttaa pitkästä aikaa. Mielessä on muhinut pitkään myös ulkoasun uusiminen (lue: ulkoasun tekeminen :D). Kenties sen aika on piakkoin ensi vuoden alussa. Kaipuu blogimaailmaan on suuri, ja haluaisin takaisin sen entisaikojen hyvän kirjoitusfiiliksen ja -innostuksen.

Viimeksi kirjoittelin painon heilahtamisesta kuusikymmentäluvun puolelle. No mitä tuon elokuisen päivän jälkeen tapahtui?

... Aloitin parisuhteen ihanan ihmisen kanssa. Neljä kuukautta tuli juuri täyteen ja vaikka on vielä aikaista, todella hyvältä tuntuu.

... Vaihdoin hiusväriä. Sittemmin siirryin kasvivärjäykseen ja oon ollut hirveän tyytyväinen lopputulokseen. Taisipa samalla löytyä uusi vakkarikampaaja!

Punapää.

... Söin herkullista ruokaa. Edelleenkään en punnitse ruokiani, mutta kirjaan aika lailla säännöllisesti syömiseni Sulamon laskuriin. Mua rauhoittaa mustaa valkoisella -tieto siitä, miten ravintoaineet ovat jakautuneet ja oonko saanut tarpeeksi esimerkiksi tiettyjä kivennäisaineita. Ruoat ovat vaihdelleet kotona valmistetuista tasapainoisista lautasmallin mukaisista annoksista suoraan paketista popsittuihin soijanakkeihin majoneesin kanssa.

Kasviperäisen ruokavalion johdosta otan purkista monivitamiinin, joka sisältää muun muassa D- ja B12-vitamiinit sekä jodin. Lisäksi käytän kuuriluonteisesti rautaa ja magnesiumia niinä päivinä kun treenaan salilla. Ensi vuonna haluaisin käydä mittauttamassa veriarvot ja nähdä, onko kaikkien tarpeellisten aineiden saanti kohdallaan. 

Poikaystävän tekemä lasagne.

... Herkuttelin. Ei, en ole päässyt eroon satunnaisesta herkuttelusta. Enkä koe tarvettakaan. Yhä vähemmän tulee kunnon ylilyöntejä, ja aina "mässäyskausien" jälkeen (melko piankin) palaan takaisin fiksumpaan syömiseen. Pahin sokerikoukku on siis selätetty, vaikka jos sille päälle satun, pystyn edelleenkin puputtamaan suuria määriä karkkia ynnämuuta makeaa. Huono olohan siitä tulee, varsinkin useamman päivän putkesta, mutta tosiaan harvinaista sellainen nykyään. Kultainen keskitie alkaa olla hallussa.

Oi nam, nää tuli The Vegan Kindin kuukausittaisen boksin mukana. :P

... Kävin salilla. Kamalasti ei oo tullut muuta liikuntaa harrastettua (itse asiassa koko vuoden aikana, kröhöm...), paitsi nyt loppuvuodesta oon kunnostautunut Pokémon Gon saralla. Tälle vuodelle tulee ihan mukava keskiarvo salikäyntien määrässä, ja oon hyvin tyytyväinen kehitykseeni ja treenin säännöllisyyteen. Toukokuussa palkattu personal trainer on hoitanut hommansa mallikkaasti (ihana Ulrika! <3) - treeniohjelmat on olleet mielekkäitä ja sellaisia, joita jaksaa tehdä viikosta toiseen. Myös henkinen valmennus on tuottanut tulosta, ja oon tykännyt paljon esimerkiksi meidän valmennettavien yhteisestä Whatsapp-ryhmästä.

Ensin tosin olin epäileväinen koko kropan treenauksen suhteen, koska olin tottunut tyystin erilaiseen treenityyliin, mutta tämä nykyinen on toiminut loistavasti. Voimatasot on nousseet ja keho muokkautunut. Viimeisen puolen vuoden aikana on vaan vahvistunut se, että salilla käynti on niiiin mun laji. Muutkin liikuntamuodot toki kiinnostaa, mutta ykkönen on selkeä.

Meidän salille on ilmestynyt useita erilaisia re-rack-kehotuksia, tässä mun suosikki.

... Laihduin. Haa, oon saanut painoa tasaisesti pois! Vaikka tahti on ollut hitaampi kuin alunperin suunnittelin, ei tähän voi olla muuta kuin tyytyväinen. Tavoite olla normaalipainossa hyvän ystävän syyskuisissa häissä mureni joskus elokuun korvilla, kun tajusin, ettei ole mitään järkeä ruveta kiristelemään syömisistä vain sen tietyn vaakalukeman takia. Paljon tärkeämpää on se, että paino putoaa tasaisesti ja pysyvästi. 

Sekin on tärkeää, ettei lihaksista lähtisi juuri mitään pois - sillä tavalla keho muokkautuu haluamaani suuntaan enkä jää laihaksi läskiksi kuten edellisen painonpudotuksen aikana. Tuolloinhan vaaka näytti "turvallista" 55 kiloa ja rasvaprosenttini oli 36. Vertailun vuoksi: elokuun alussa kehonkoostumusmittauksessa vaakalukema oli 68 kiloa ja rasvaprosentti 38. Eli kuutisen kiloa ylipainoa muttei mikään järkyttävä rasvamäärä siihen suhteutettuna. Toivon pääseväni uuteen mittaukseen alkuvuodesta - jännä nähdä millaisia muutoksia on tapahtunut. Paino on toukokuusta alkaen karissut kilo kuussa -tahdilla ja salilla on huhkittu, joten tuskin lihasta ainakaan on kadonnut. Keho tuntuu hurjan paljon tiiviimmältä, ympärysmitat on pienentyneet ja vanhat vaatteet alkaa taas mahtua päälle. Jee!

Minä toukokuun alussa (72 kiloa).

Minä joulukuussa (65 kiloa).

... Sisustin. Pikkuhiljaa alkaa asunto rakentua sellaiseksi kuin haluan. Muutin siis heinäkuussa. :D Keittiön sain aika lailla haluamakseni heti alkuun - kiitos vaan äidille, joka hankki mulle uuden ruokailuryhmän. Veronpalautuksia paukahti mukava summa, jonka johdosta sain hankittua vähän ennen joulua lisää istumapaikkoja ja vihdoin myös olohuoneen maton. Asun yksiössä, mutta joo, siinä on "erilliset" makuu- ja olohuoneet sekä keittiö. :D Vielä on tehtävää, koska haluan enemmän juttuja seinille ja kirjahyllytkin vielä uupuvat. Hiljaa hyvä tulee.

Ripustin joulukoristeita valaisimeen. Varjot on upeat!

Haluan tähän loppuun korostaa, ettei rasvaprosenteilla ja kilolukemilla ole mitään väliä - tärkeintä on olla tyytyväinen itseensä, niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Tänä päivänä, kun mindfulness ja body positive -liike ovat arkipäivää, en itsekään halua syyllistyä syyllistämiseen tai muiden elämäntyylien kritisoimiseen. Vaikka puhunkin tässäkin postauksessa kehon rasvamäärästä ja kaloreista, ei elämäni pyöri niiden ympärillä. Terveellisistä elämäntavoista on vain tullut yksi osa elämääni. Muut osat ovat ne samat, mitkä toivottavasti muillakin - työ, ystävät, perhe, harrastukset - eikä mikään osa ole muita tärkeämpi. Mulle on käynyt yhä selvemmäksi se, että kokonaisuus ratkaisee. Jos yksi tai useampi osa elämän palasista on epäkunnossa tai hukassa, haluan keskittyä juuri siihen palaan. Ja koska usein paneudun tärkeiksi pitämiini asioihin intensiivisesti, saattaa vaikuttaa siltä, ettei elämääni muuta mahdu. Sitten kun pala on löytänyt luonnollisen paikkansa ja siihen liittyvät asiat rullaavat vaivattomasti, siirryn seuraavaan palaan. Multitaskaaminen ei oo oikein mun juttu, yksi iso juttu kerrallaan. :D Ideaali tilanne on toki se, ettei paloja tarvitse kauheasti viilailla, vaan kaikki sujuu mutkattomasti. Mutta sellaista elämä harvemmin on - eteen saattaa tulla mitä tahansa milloin tahansa, eikä yhtään mitään kannata ottaa itsestäänselvyytenä.

Jos rupeaisin höpöttelemään elämän palasista oikein toden teolla, tälle tekstille ei näkyisi loppua. Rönsyilykin olisi mahdollista, joten jätän syvällisemmät pohdinnat toiseen tekstiin. :)

Palaillaan!

- Jenni