tiistai 8. toukokuuta 2018

Alkupäivien mietteitä

Hello!

Nyt on muutama päivä valmennusta takana - aika päivittää fiiliksiä. :)

Meillähän oli siis viime lauantaina eka tapaaminen PT:n kanssa. Silloin tehtiin treeni läpi hieman pidemmillä siirtymillä liikkeiden välissä, koska osa rajatusta ajastamme meni treeniohjelmasta ja liikkeistä juttelemiseen. Sarjat tein suunnilleen oikean pituisilla palautuksilla. Eli treeni oli hieman erilainen verrattuna yksin tehtyyn, mutta yhtä kaikki tehokas ja hyvä. Ja sen kyllä huomasi vielä kolmantena treenin jälkeisenä päivänä. :D

Jalat vetreytyivät sen verran eilisellä kävelylenkillä, ettei mun tänään tarvinnut mennä salille pelonsekaisin tuntein. Pientä DOMSia oli vielä havaittavissa, mutta uusi tuttavuuteni kyykky sujui tänään hienosti. Ja siis todella: en ole kyykkytyttöjä. VIELÄ. Olen jokseenkin kammoksunut kyseistä liikettä - aina kun olen sitä jossain muodossa tehnyt, se on tuntunut epämukavalta. Ainoa poikkeus tähän ovat satunnaiset kahvakuulakyykyt ja inhokki-suosikkini askelkyykkykävely. Mutta hei, jos opin rakastamaan askelkyykkykävelyä, miksen oppisi rakastamaan perinteistä takakyykkyäkin?

Salifiiliksiä tältä päivältä.

Treeni tuntuu mielekkäältä ja haastavalta, koska mukana on kyykyn lisäksi muutakin uutta. Mikään ei kuitenkaan tunnu millään tavalla pahalta tai epämukavalta, ja uskon että se johtuu suureksi osaksi omasta asenteestani. Aiemmin en ole vaan ollut oikeassa moodissa oppiakseni uusia, aluksi vaikealta tuntuvia liikkeitä. Sama pätee ruokavalioon.

Tuntuu, että nyt palaset loksahtelevat koko ajan vain paremmin ja tiheämmin kohdalleen. Ensin kyti ajatus siitä, että olisi kiva hankkia personal trainer tai osallistua nettivalmennukseen. Mieluummin personal trainer, koska kaipasin tekemisen meininkiä ihan livenä. Tämä ajatus pyöri mielessäni monia kuukausia, mutten osannut tehdä lopullista päätöstä - oman PT:n palkkaaminen siinsi jossain hamassa tulevaisuudessa (jos sielläkään). Kun Vegan Fitnessin valmennus osui silmääni eräässä Facebook-ryhmässä, tuntui että se voisi olla mun juttu. Ja tavattuani valmentajani Ulrikan, tämä tunne vain vahvistui.

Täytekuva. No ei, halusin vaan esitellä mun uutta tatuointia! :D Se näyttää keskeneräiseltä, koska on - jatketaan parin viikon päästä vetoketjun kanssa.

En ole aikoihin ollut näin innoissani. Enkä todellakaan aikoihin ollut tällä tavalla motivoitunut ja määrätietoinen. Tavoitteet ovat muodostuneet kirkkaina mieleeni ja vaikka tosiaan ollaan vasta alkumetreillä, mulla on niiiiin huippu fiilis tästä valmennusjaksosta! Ehkä hieman omahyväistä sanoa näin (ottaen huomioon jojoiluhistoriani), mutta tiedän että tulen onnistumaan. Neljän kuukauden päästä olen normaalipainossa, sopusuhtainen ja paljon vahvempi (tähän sellainen haba-emoji). Aion silloin myös olla omaksunut fiksujen ruokavalintojen tekemisen ja kokkailun viikoittaiseen rytmiini. Ja sokerikoukku on historiaa. Töitähän mä joudun tekemään valtavasti saavuttaakseni tuon kaiken, mutta I'm so up for it. :)

Huomenna otan aloitusmitat ja -kuvat (JAIKS!). Ne tullaan ottamaan kuukauden välein, ja laitan sitten vasta toisten kuvien ottamisen jälkeen niitä tänne blogiin. On kivaa, että on jotain mitä vertailla. :)

- Jenni

maanantai 7. toukokuuta 2018

Kevätfiiliksiä!

No hei vaan!

Ajattelin tässä herätellä blogia eloon - onko teitä lukijoita vielä siellä? Huikkaa jotain kommenttiboksiin! :)

Toissa lauantain saliasu.

Muutama kuukausi vierähtänyt edellisestä tekstistä, joten pieni tilannekatsaus on paikallaan.

Tammi-helmikuun tavoitteet täyttyivät osittain. Salilla oon käynyt ahkerasti lukuunottamatta (jotain ihme innostuksenpuutos)taukoa, joka kesti vajaat kolme viikkoa. Kävelylenkkejä oon tehnyt aina välillä mutten joka viikko  - josko sitä nyt kevään koittaessa innostuisi niistäkin enemmän? 

Helmi- ja maaliskuussa pidin puolentoista kuukauden herkuttoman, eli sokerin vähentämistavoite meni nappiin. Tänä aikana pannassa oli karkit, suklaa, jäätelö, leivonnaiset, alkoholi, pikaruoka, sipsit, nachot ym. Lähdin motivoituneena herkuttomaan ja odotin huomattavia muutoksia. No, vaikka olikin kivutonta olla mättämättä sokerisia ja rasvaisia herkkuja, ja olo oli jakson aikana vähän virkeämpi, ei herkuttoman loputtua käynyt kuten toivoin. Toiveissa siinsi, että olisin sen verran vieroittunut sokerista, että karkit ym. maistuisi jopa hieman ällöttävältä niiden sisältämän sokerimäärän takia. Mutta ei - ne maistuivat ihan yhtä hyviltä kuin aikaisemminkin. :'D Ja se havainto johtikin sitten aika armottomaan herkutteluun, jolloin käytännössä joka päivä piti saada "jotain hyvää". Joskus suuriakin määriä - en edes kehtaa paljastaa millaisia.

Nyt kuitenkin puhaltaa uudet, terveelliset tuulet, koska mulla alkoi valmennus! Lähdin siis Vegan Fitnessin kelkkaan ja olen ehkä NÄIN innoissani!  Meidän projekti kestää muutaman kuukauden ja mun motivaatio on ihan katossa. Yksi tapaaminen takana uuden PT:n Ulrikan kanssa ja tosi hyvä fiilis jäi. :) Katsottiin salitreenin liikkeet läpi ja sain ruokasuunnitelman. Parin viikon päästä uusi tapaaminen - sitten tutkaillaan millä tavalla on lähtenyt sujumaan ja putoaako paino näillä syömisillä. Pudotustavoitteeksi asetettiin 10 kiloa, eli alkusyksystä painon pitäisi huidella normaalipainon ylärajoilla.

Näinhän se monesti tuppaa olemaan.

En mene valmennuksen tarkempaan sisältöön, mutta aion kyllä kirjoitella tänne sen etenemisestä. Fiiliksiä, kuvia, tuloksia. :P Haasteena mulle ruokavaliossa tulee olemaan ruoan laittaminen (oon niiiin laiska kokki!) ja herkuttelun vähentäminen. Oon tässä eilen ja tänään kyllä kokkaillut jonkin verran - näin alussa kun kaikki on uutta ja ihmeellistä se vielä luonnistuu. :D Toivottavasti hyvät kokkausvibat säilyvät jatkossakin. Ruokasuunnitelma on ihanan monipuolinen ja maukas. Ja saa syödä kunnolla, sekin on ihanaa. :)

Tänään ajattelin vielä lähteä aurinkoiseen ulkoilmaan kävelemään, jotta näin vapaapäivänäkin täyttyisi sykekellon vaatimat ei 10 000, vaan 11660 askelta (mistä lie repäisty? :D).

Palaillaan!

- Jenni

torstai 11. tammikuuta 2018

Alkuvuoden tavoitteita ja saavutuksia

Hello!

Jo toinen blogiteksti tällä viikolla, jei! :)

Kirjoittelen tänään asettamistani tavoitteista tammi-helmikuulle. Mutta ensin ilmoitan ilouutisen: tiistaina vaaka näytti -2 kiloa viime viikosta! Eli joulupöhötykset ovat sulaneet. Täytyy myöntää, että olin hiukan yllättynyt lukemasta - olin miettinyt että kilojen karistamiseen menisi kauemmin. Mutta onneksi ei mennyt ja pääsin painonpudotusmoodiin aiemmin. :)

Viime vuoden liikuntatilastoja:

- kuntosali: 106 kertaa
- kävely: 15 kertaa (96,2 km)
- kuntonyrkkeily (säkin hakkaus): 2 kertaa
- juoksumatto: 2 kertaa (3 km)
- sisäsoutu: 1 kerta

= 126 treeniä ja 105 tuntia

En piiskaa itseäni viime vuodesta, koska se on tärkeintä että ylipäätään liikuin! Vaikka asetinkin tavoitteet "hiukan" yläkanttiin, olen pariin asiaan erityisen tyytyväinen. Tuntimäärällisesti liikuin kuitenkin vähän päälle kaksi tuntia viikossa, vaikka väliviikkoja liikunnasta tuli useampi - silloin en siis liikkunut ollenkaan. Samoin salitreenin kanssa: laiskottelin useamman viikon ja pidin siihen päälle vielä treeniohjelman mukaiset lepoviikot, mutta silti sain keskiarvoksi noin kaksi treeniä per viikko. Tähän täytyy olla tyytyväinen. :)

Entäs sitten ne tämän vuoden tavoitteet? No, aloitetaan pätkimällä ne pienempiin, eli mennään ainakin nyt aluksi kaksi kuukautta kerrallaan. :)

Tähän olisi tullut kuva, mutta mulla on hankaluuksia niiden kanssa (jostain syystä epätarkkoja tietokoneen näytöllä, muttei kännykässä), joten jätän ne suosiolla pois ja pureudun ongelmaan myöhemmin. 

Tässäpä ne tavoitteet tammi-helmikuulle:

- sokerin vähentäminen, eli vähemmän herkkuja, välipalakeksejä, jogurtteja, vanukkaita tms. ja enemmän smoothieita, kasviksia, marjoja ja hedelmiä

- salitreenit 2-3 kertaa viikossa

- kävely kerran viikossa

- paino alle 70 kg, apuna Sulamo

Pitkästä aikaa koen nämä tavoitteet realistisina. Ne ovat myös sellaisia, varsinkin liikuntaan liittyvät, joita voi tilanteen muuttuessa helposti muuttaa. Eli jos salitreenit alkavat rullata hyvään tahtiin, saattaa koittaa aika jolloin käyn säännöllisesti kolme kertaa viikossa treenaamassa. Ja kävelylle lähden keväällä varmasti useammin kuin kerran viikossa. Nyt tavoitteet on kuitenkin tällaiset - päivittelen etenemistä blogiin. :)

Tänään lähden liikkumaan salille selkä-hartiatreenin pariin ja huomenna luvassa jalkojen ja keskivartalon treeni.

Palaillaan!

- Jenni

maanantai 8. tammikuuta 2018

Hei hei mitä kuuluu?

Well hello! :)

Hengissä ollaan! Ja kuten edelliselläkin kirjoituskerralla (hups, yli kolme kuukautta sitten!), taas lomalla. Tää on nyt tällainen ylimääräinen, mutta ah-niin-tarpeellinen-ja-odotettu loma, joka johtuu jouluna tekemistäni erilaisita työtehtävistä. Eli seuraavan kerran menen töihin ensi viikon lauantaina, jee! :)

Pieni tilannekatsaus viime lokakuun jälkeisistä tapahtumista. No, se hyvä pöhinä mikä mulla oli syysloman aikaan ei kestänyt (ylläripylläri). Tunnustan jälleen kerran epäonnistumiseni ja syyt mitkä siihen johtivat. En nyt pureudu tarkemmin aiheeseen, mutta olin vuoden loppupuolella hieman alavireinen ja se tietysti heijastui laajemminkin elämääni - syömiset, varsinkin joulukuussa, meni ihan miten sattuu eikä se hehkuttamani kirjoitusvirekään säilynyt. Oh well, sellaista elämä vaan joskus on. Mulla on tapana aina innostua ja tehdä suunnitelmia, hehkuttaa ja ennakoida, mutta läheskään aina en ole sanojeni veroinen ja homma menee metsään. Tiedostan tämän puolen itsestäni ja teen töitä sen muuttamiseksi. :)


Viime viikon keskimmäinen salilook.

Viime viikolla palasin kahden viikon joulutauon jälkeen salille ja vaa'alle. Käyn siis edelleen vain salilla vaa'alla - oon todennut etten kaipaa sitä härveliä kotiin. Todennäköisesti ravaisin sillä aivan liian usein ja masentelisin hidasta kehitystä koko ajan.

Vahinkoa joulumässäilyistä oli tullut kahden kilon verran. Näin ollen hieno 5,5 kilon pudotus pieneni 3,5 kiloon. Ei siinä mitään, oon kuitenkin tyytyväinen syys-joulukuun saldoon ja tiedän noissa plussakiloissa olevan paljon pelkkää pöhöä.

Vaikka nyt lomailenkin, aion käydä työpaikan salilla sen kolme kertaa viikossa. Mulla ei kuitenkaan reissujen loistaessa poissaolollaan oo muuta kuin aikaa - joten miksi en kävisi? Tein ittelleni viime viikolla uuden treeniohjelman (tässä vuosien varrella "treenipankkiin" kertyneiden liikkeiden ja ohjelmien pohjalta) ja se tuntui mielekkäältä ja hyvältä. Ehkä tää motivaatio säilyy...?

Tiedän että sanoin näin viime postauksessakin, mutta aion todella nyt panostaa siihen mitä laitan suuhun. Mulla on jääkaappi ja hedelmälautanen täynnä kaikkea kevyttä ja maukasta: valmiita smoothieita, hedelmiä ja kasviksia. Pakkasessa on marjoja ja edellä mainittujen lisäksi aion syödä puuroa ja mahdollisimman vähän lisättyä sokeria. Sormet siis ristiin sokerikoukusta pääsemisen takia! En aio vetää niin askeettisesti että jättäisin hiilarit ylipäätään vähemmälle, vaan syön hedelmiä ja smoothieita hyvällä omallatunnolla.


Hieman epätarkkuutta kuvassa, mutta katson sen sormieni läpi. Eiliset syömiset ja lukeminen. Ensin rasvakahvi ja noin litra vettä sitruunalla ja suolalla. Sitten valmista smoothieta, puolikas banaani ja välipalakeksi (ne piti syödä pois kaapista häiritsemästä - lisättyä sokeria :(). Kolmanneksi ateriaksi taas välipalakeksi sekä miniluumutomaatteja, kurkkua ja omenaa tahinin kera.

Kuten kuvasta näkyy, kevyellä linjalla mennään. Tosin edeltävänä yönä mässäilin (koska tiesin että edessä on tiukemmat ajat) ja eilen illalla sorruin vielä salmiakkiin. Tavoitteena kuitenkin siis sokerittomampi elämä. Mulla on käytössä oiva Sulamon kalorilaskuri, jonne oon kirjannut viikkotavoitteeksi 750 gramman pudotuksen. Se tarkoittaa mun kulutuksella, ilman työn tuomaa ekstrarasitusta, noin 1100 kilokaloria per päivä. Tuntuu vähältä, mutta kun syö kolme kertaa päivässä ja täyttää lautasen kasviksilla, hedelmillä ja marjoilla, ei kyse ole mistään kitudieetistä. Ja sitten kun työt alkaa, kulutus nousee ja samalla myös syödyt kalorit. Tää on vain puhdasta matematiikkaa. :)

Jos tästä innostun, kirjoittelen vielä lisää tällä viikolla. Vertaistukea ja tsemppiä kaipaillen - toivottavasti joku vielä lueskelee. :)

Palaillaan

- Jenni

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Takaisin lähtöruutuun?

HEI TYYPIT!

Tai toivottavasti tyypit. :D En tiedä, niin pitkä tauko taas postauksissa. Ihan hävettää. Pitkään olinkin sitä mieltä, etten enää palaa bloggailemaan - aina välillä kun innostun kirjoittamaan, jää innostus tasan yhteen tekstiin ja sitten taas monen kuukauden tauko. Eli en lupaile (tällä kertaa) mitään, mutta yritän kovasti löytää kadonneen blogi-inspiraation.

Täällä ollaan: innostuneena ja inspiroituneena!

Kuva viime viikon salireissulta. Joo, käyn edelleen salilla, joskin hieman harvemmin kuin alkuvuodesta. Hyvä putki katkesi kesällä lomailuun, valitettavasti. Ei tekosyitä, olin vain laiska. :( Loman jälkeen oon käynyt aamuvuoroviikolla kolme kertaa salilla ja iltavuoroviikot oon lepäillyt. Töissä tulee joka tapauksessa liikuntaa, joten ihan pötkönä en sentään oo viihtynyt. Paitsi nyt, kun mulla on kahden viikon syysloma. Täällä nautin pakastepizzaa (ja smoothieta!) dinneriksi, kirjoitan, kuuntelen musiikkia ja katselen YouTubea. Mutta! Kuten Facebook-statukseen kirjasin loman alkaessa viime lauantaina, suunnitelmissa on kirjoittamisen lisäksi ruskakävelylenkit ja kotitreenit kuminauhalla ja kehonpainolla (kuvatodisteita tulee ASAP!). Ellen tänään innostu kävelylle, niin huomenna viimeistään.

Tekstin otsikko viittaa painoon. Keväällä intoilin 75 kiloon pääsystä ja harmittelin painon jumittamista. No, kävi niin että löysän syömisen ansiosta paino nousi jo 78,5 kiloon. Sehän on siis juurikin sama lukema, josta alunperin aloitin elämäntaparemontin tammikuussa 2012. Hups. Reilu kuukausi sitten päätin, tällä kertaa ihan todellisen motivaation kanssa, pudottaa 20 kiloa ensi vuoden kesäkuuhun mennessä. Oon pystynyt aiemminkin yli 20 kilon pudotukseen, miksen pystyisi nytkin?

Syyskuu meni hyvin: -2,5 kg. Ja vaikka nyt lomailenkin, eli fyysisen työn aiheuttama kulutus loistaa poissaolollaan, en aio löystyä! Edes puoli kiloa miinusta on tultava. Eli tämänpäiväinen pizza ei todellakaan tule olemaan perussafkaa mulle lomalla. Iltapalaksi odottaakin smoothiebowl, jossa soijajogurttia, pinaattia, päärynää, spirulinaa, chian siemeniä ja banaania.

No se smoothiebowl. Sekoitin siemenet turpoamaan ja ennen nauttimista lisään päälle banaania.

Yhdeksi lomaprojektiksi voisin ottaa sokerista vieroittautumisen. Hui, pelottaa jo ajatuskin. Mutta se on tehtävä. Ne lyhyehköt ajanjaksot, jolloin oon ollut ilman lisättyä sokeria on olleet kevyempioloisia, selkeämpiajatuksisia (on se sana) ja kaikin puolin mukavempia kuin sokerilla kyllästetty elämä. 

Erityistä suunnitelmaa mulla ei ole, mutta näin äkkiseltään keksin kyllä muutaman avainajatuksen. Ensinnäkin: pitää syödä. En saa päästää nälkää niin suureksi, että hamuan kaapista keksit ja karkit ja kaiken rouskuttamiskelpoisen oli se sitten vegaanista tai ei. Toiseksi: en osta niitä hemmetin sokeriherkkuja kotiin. En edes vielä maistamatonta Kolmen Kaverin lakritsi-kookos-jäätelöä. Jossain kohtaa, kun sokeritonta on takana vaikkapa kaksi tai kolme viikkoa, voin ostaa jonkun yhden herkun. Mutta ei enää sitä joka päivä vähän jotain pientä hyvää-meininkiä. Kolmanneksi: makeutta elämään. ILMAN lisättyä sokeria siis. Mikä siinä oikeasti on niin vaikeaa? Tykkäänhän muutenkin hedelmistä ja smoothieista. Jos laiskottaa, voin ottaa omenan tai kaupan valmiin smoothien. Jos ei laiskota, voin surauttaa ravitsevan smoothien tai leipaista sokerittomia proteiinikeksejä. Keinot kyllä löytyy - toivottavasti motivaatiokin.

Yes yes.

Nou nou.

Motiovaatiosta sananen. Tai pari. :D Nyt tässä tosiaan viime kuun alusta alkaen on ollut hyvä pöhinä päällä painonpudotuksen suhteen. Liikunta on maistunut (aamuvuoroviikkoina), vaikkei joka toinen viikko tehty kolmijakoinen lihaksia kasvatakaan. Kenties kun oon saanut kotitreenit sujumaan, asia korjaantuu ja ne lihakset ei ainakaan vähene kilojen karistessa. Asenteessani on tapahtunut toivottu muutos, joka koskee terveellisten elämäntapojen lisäksi muutakin elämää.

Jonkinlainen kyllääntyminen tapahtui: en enää halunnut elää yli 70-kiloisena. Enkä enää halunnut unelmoida tekemättä mitään konkreettista unelmien eteen. Paino laskuun ja unelmat tavoitteiksi. Painotavoitteen lisäksi asia, jonka eteen olen ruvennut tekemään töitä, on kirjan kirjoittaminen. Oon siitä puhunut jonkin verran täällä blogissakin. Hi-taas-ti oon työstänyt pariakin ideaa, joista ensimmäisen sain jo kaksi ja puoli vuotta sitten. Välillä projekti(t) on mennyt eteenpäin aimo harppauksia, välillä jumittanut monia kuukausia putkeen. Useammin jumittanut. Mutta samoihin aikoihin kun päätin pudottaa painoa, sikisi hurja motivaatio kirjoitushommien suhteen. Ehkä ne jotenkin ruokkivat toisiaan? En tiedä, mutta viime viikkoina oon löytänyt uudelleen kirjoittamisen ilon ja tehnyt töitä kirjan valmistumisen eteen. Jos ja kun asiat sujuvat toivotusti ja aiotusti, kirja on valmis jossain vaiheessa ensi vuonna. En oo ittelleni sen tarkempaa deadlinea asettanut. Unelmia kuitenkin tässä jahdataan. :)

Mistä se motivaatio sitten humpsahti? Yksi vaikuttava asia on ehdottomasti yksityiselämä. Erosin kesällä pitkäaikaisesta miesystävästäni, jonka kanssa asuin (ja asun edelleen, kunnes löydän oman asunnon) yhdessä. Hänen kanssaan koin ihan mielettömiä ulkomaanreissuja, festareita ja muita kivoja juttuja, mutta me ei vaan sovittu yhteen. Eroamispäätös oli yhteinen. Oon kiitollinen tästä ihmisestä elämässäni, ja varmasti pysytään aina ystävinä. <3 Parisuhdetilanne oli kuitenkin jo pidemmän aikaa aiheuttanut tiettyä alakuloisuutta ja alitajuntaista ahdistusta, joka vaikutti muuhunkin elämääni. Eron jälkeen ei tietenkään automaattisesti tullut heti parempi fiilis, vaan eroprosessi oli käytävä läpi omalla painollaan. Paljon mietin sitä, että mitä tein väärin, mitä olisin voinut tehdä toisin ja miksi taas yksi suhde loppui. Kaikkiin kysymyksiin ei edes ole vastausta, mutta käsittelin ja hieman käsittelen niitä vieläkin, koska vain sillä tavoin voin mennä elämässäni eteenpäin ja keskittää energiani muihin asioihin. Suhdeasioista voisi kirjoittaa vaikka pidemmänkin pohdiskelutekstin, mutta jätän tämän nyt tähän. Kaikki on hyvin, elelen tyytyväisenä sinkkuna ja suuntaan katseen asioihin, jotka olivat liian kauan paitsiossa elämässäni.

Jee! Alataljapotkuja!

Muista motivaation vaikuttavista asioista voisin vaikka erikseen kirjoitella. Palaan vielä otsikkoon ja tarkemmin sen kysymysmerkkiin. Kyllä, lähtöruutu kilomielessä, koska niitä oli kertynyt sama määrä kuin aiemminkin pudottamisen aloittaessani. Mutta muuten ei, koska tällä kertaa en lähtenyt nollasta. Tällä kertaa mulla oli jo valmiiksi vaikka mitä tietoa ja kokemusta terveellisistä elämäntavoista. Kyse on enemmänkin kertaamisesta: mitä oon jo oppinut ja miten voisin toteuttaa noita oppeja omassa elämässäni? Miten söin silloin kuin viimeksi pudotin painoa? Mitä hyvää ruokavaliossani on nyt ja mitä siihen tulisi lisätä? Mulla ON jo kaikki avaimet pudotusprojektiin. Ne vain täytyy ottaa käyttöön huikean motivaation ja konkreettisten tavoitteiden siivittämänä. Syyskuu antoi hyvät suuntaviivat, sama jatkukoon nyt lokakuussa! 

Palailen myöhemmin tässä loman aikana niiden liikuntajuttujen merkeissä. ;)

- Jenni

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Tavoitteet numeroina

Haudi!

Tulipas pitkä tauko postauksista. :( Jotenkin vaikea päästä kiinni tähän blogirytmiin - yritän parantaa tapani! Mikäli teitä lukijoita vielä siellä ruudun toisella puolella on? Huudelkaa vaikka jotain kommenttiboksiin. :)

Koska tykkään listoista, tilastoista ja suunnitelmista (sellaisista jotka toteutuu! :D), ajattelin miettiä omia tavoitteita tälle vuodelle numeroiden kautta. Samalla katsastelen kulunutta vuotta.

HeiaHeia kertoo, että olen tänä vuonna harrastanut liikuntaa 46 tuntia. Treenejä on kertynyt 58 kappaletta, joista 52 salia, 4 kävelyä, 1 juoksua ja 1 (säkki)nyrkkeilyä. Okei, ei kovin monipuolista ja viikossa keskimäärin liikutut tunnit jää vajaaseen kolmeen. Oon kuitenkin erityisen tyytyväinen kuntosalilla vietettyyn aikaan, sillä vaikka mukana on kaksi lepoviikkoa salista, viikkotreenilukema on kuitenkin 3,25. Tästä on pitkälti kiittäminen viime syksynä aloittamaani Tikiksen 6 kuukauden treeniohjelmaa - siinä kun oli viimeisellä 8 viikon jaksolla 4 viikkotreeniä. 

Viime viikolta salitreenin yhteydestä.

Ohjelman loputtua muutama viikko sitten pidin ensin lepoviikon ja sitten jatkoin saleilua itse kokoamallani treeniohjelmalla. Teen sitä jälleen noin kahdeksan viikkoa, sitten lepään viikon, sitten taas uutta ohjelmaa kehiin jne. Oon kokenut lepoviikkosysteemin toimivan kohdallani: on mukavaa tehdä viikon ajan jotain muuta kuin salitreeniä ja levon jälkeen on ihan uudenlaista draivia salihommiin. En siis tee ollenkaan salitreeniä lepoviikolla, vaan saatan käydä tekemässä vaikka vatsalihas- ja nyrkkeilytreenin ja kävely- sekä juoksulenkkejä. Tai sitten ihan vaan olen, enkä tee mitään. Viime lepoviikko sattui oivasti juuri sille viikolle, kun käytiin reissaamassa Pariisissa. Siellä tuli toki käveltyä paljon, mutta en laskenut sitä liikunnaksi. Kotiin palattua ehdin vielä käydä kävelylenkillä sillä viikolla.

Miten sitten loppuvuoden laita? Aion jatkaa hyvää saliputkea ja ottaa jossain vaiheessa lenkkeilyn viikko-ohjelmaan. Kävelyllä aion käydä huomattavasti useammin, koska se on vaan niin mukavaa liikuntaa. Raitis ilma, musiikki, rauha omille ajatuksille. <3 

Parin viikon takaiselta kävelylenkiltä.

Peilattuani alkuvuotta asetin koko vuodelle tällaisia tavoitteita:

- salitreeniä 160 kertaa
- kävelylenkkejä 300 kilometriä
- paino 65 kiloa

Simppeleitä, eikö vain? :)

Laskeskelin kaikki tulevat lepoviikot, jo kuljetut kävelykilometrit ja alkuvuoden painon junnaamisen ja päädyin ylläoleviin lukuihin. Helpoin tavoitteista - ellei tule kamalasti flunssajaksoja tai muuta sairastelua - on sali, olenhan jo kohta tehnyt yhden kolmasosan koko vuoden treeneistä. 

Kävelykilometrit kuulostavat suurelta lukemalta, mutta pidän sitä silti realistisena. Tällä hetkellä plakkarissa on siis vain neljä kävelyä, yhteensä 27,8 kilometriä. Jäljellä on noin 272 km. Kun ne jakaa tasaisesti loppuvuodelle, se tekee noin 7,5 kilometriä per viikko. Ei paha, jos tosiaan käyn läpi vuoden kävelemässä. Ja tiedän että kevät- ja kesäkuukausina kävelykärpänen puree ja saatan taivaltaa jopa 15 kilometrin lenkkejä. 

Mulla oli alun perin aivan erilaiset painosuunnitelmat tälle vuodelle. Ei niistä sen enempää, vaan uutta, realistisempaa suunnitelmaa kehiin. Alkuvuoden paino on siis pysytellyt siinä 75 kilossa. Kuten todettu, se on aiiiivan liikaa tällaiselle alle 160-senttiselle tumpille. Toki olisi mukavaa olla "kesäkunnossa", mutta tuntien itseni, annan vähän enemmän aikaa kymmenen kilon karistamiselle. Olen tyytyväinen, jos vuosi loppuu 65-kiloisena. Sali- ja aerobisen treenin yhdistelmällä rasvan pitäisi palaa ja lihasten säilyä (tai jopa kasvaa, on varovainen toiveeni), KUNHAN ruokavalio on kunnossa. Se onkin mun isoin alue työstettävänä.

Tuohon tavoitelistaan voisi siis lisätä ruokavalion tasapainoistamisen, mikä mulla tarkoittaa vähemmän herkkuja ja enemmän kasviksia. Lähes joka päivä mulla kyllä jo nyt täyttyy tuo puoli kiloa, mutta tärkeää olisi, että se täyttyisi ihan joka päivä. Ja mielellään ylittyisikin. On siis keskityttyvä ihan toden teolla syömiseen eikä vetää "vähän sinne päin".

Täytän joka päivän syömiset Sulamon laskuriin, mikä on tosi kätevä ja hyödyllinen. Se näyttää syömisten (ja juomisten) makrojakauman ja mittareita löytyy myös esimerkiksi koville/pehmeille rasvoille, magnesiumille, raudalle ja sinkille. Sinne voi merkitä myös liikunnat. Voisinkin tehdä asiasta erillisen postauksen - ottaa vaikka yhden esimerkkipäivän ruokailut syyniin.

Ateria parin viikon takaa: tofua, lohkoperunoita, ketsuppia, kauraleipä margariinilla (??) ja tomaatilla plus kiivi.

Hassu juttu muuten nuo tavoitteet verrattuna viime vuoden liikuntoihin. HeiaHeian koruton kertoma: 138 treeniä ja 102 tuntia. 80 salia ja 33 kävelyä (yhteensä 101 km). Vain yksi juoksulenkki ja kiitos Lean In 5 Weeks-haasteen 10 kehonpainoharjoitusta ja 12 kuntopiiriä. Kaksi viimeiseksi mainittua taitaa jäädä tänä vuonna vähemmälle, ellen jossain vaiheessa innostu ja rupea kotitreenailemaan. Ainakin kesälomalla voisi.

Mutta siis, tämän vuoden kuntosali- ja kävelytavoitteet ovat kaksin- ja kolminkertaiset viime vuoden toteutuneisiin liikuntoihin verrattuna. :D Aika hurjaa. En ota mitään paineita tavoitteisiin pääsystä - otan ne pikemminkin hauskana haasteena itseäni vastaan. Ja jos jossain vaiheessa vuottaa näyttää mahdottomalta päästä tavoitteisiin, otan nöyrästi takapakkia, myönnän tilanteen ja säädän tavoitteet uusiksi. No big deal. :)

Sillä lailla, nyt lukemat ovat ilmoilla ja työ niiden toteutumiseksi jatkuu vahvana. Palaillaan! :)

- Jenni

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Täällä ollaan!

Moi vaan!

Pitkästä aikaa! Blogihiljaisuuteen ei liity mitään dramaattista: vaikka kiloja onkin kertynyt, postaamattomuuden syynä on ollut yksinkertaisesti kirjoitusmotivaation puute. Enkä nytkään lupaile tiheää postaustahtia - voisin ottaa tavoitteeksi näin aluksi yhden tekstin per viikko.

Viime vuoden summaus: ylä- ja alamäkiä, kuten varmasti jokaisella, liikuntaa suhteellisen säännöllisesti ja 18 ylimääräistä kiloa. Kyllä, 18. Ruokin herkkuhammastani ihan huolella, niin paljon ettei fyysisellä työllä ja vapaa-ajan liikunnalla saatu kaloreita tasapainoon. Koko ajan olin tietoinen vaakalukeman noususta, mutta kaiketi paino oli vielä siedettävissä rajoissa, kun en saanut pontta tehdä muutoksia syömätottumuksiin.

Liekö syynä paluu viiden vuoden takaisen elämäntapamuutoksen alkupainolukemaan vai lähestyvä uusi vuosi, mutta muutama päivä ennen vuoden vaihetta aloin suunnitella painonpudotusta ja terveellisempää elämää. Omalla kohdallani se tarkoittaa selkeästi yhtä asiaa: sokerin mussuttamisen radikaalia vähentämistä. Tavoitteena oli myös vähentää muutakin herkuttelua ja ylipäätään viilata elämäntapoja terveellisempään suuntaan. Enemmän kasviksia, enemmän vihreitä kasviksia, tarpeeksi proteiinia, säännöllistä liikuntaa ja sitä rataa.

Edelleen, näin huhtikuun kolkuttaessa ovella, kamppailen samojen tavoitteiden äärellä. Painosta on karissut kolmisen kiloa, eli tällä hetkellä vaakalukema on 75 kiloa. Herkkuja kuluu edelleen liikaa. Liikunta on säännöllistä - pääasiassa salitreeniä.

Viime kevät: n. 62 kiloa.

Tämä viikko: 75 kiloa.

Vähän enemmän viime vuodesta... Vuosi alkoi lupaavasti: vaaka näytti korkeampaa lukemaa kuin mihin olin tottunut ja missä olin tyytyväinen, mutta kuitenkin elelin vielä normaalipainon puolella. Tammikuussa osallistuin Lean In 5 Weeks-nettivalmennukseen, joka osoittautui huikeaksi kokemukseksi. Sain rutkasti vinkkejä, vertaistukea ja motivaatiota terveelliseen elämään. Bonuksena paino laski kilon ja vyötäröltä lähti kuusi senttiä. :) LIFW-yhteisö oli lämminhenkinen ja kannustava, siksi viihdyinkin siellä vielä muutaman kuukauden valmennuksen loppumisen jälkeen. Edelleenkin voin vahvasti suunnitella valmennusta kenelle tahansa muutosta kaipaavalle - et tule pettymään!

Keväällä koin pari kovaa takapakkia, kun ensin jouduin sairaalaan muutamaksi viikoksi ja vähän myöhemmin vietin neljän viikon kesäloman herkkujen ja HBO:n parissa. Olisin voinut rajoittaa tai harrastaa liikuntaa, mutta en tehnyt sitä. Näin jälkeenpäin ajatellen ehkä vielä silloin toukokuussa toivuin maaliskuun sairaalajaksosta, enkä siksi pystynyt enempään. Ensimmäiset kilot kertyivät tuolloin lomalla.

Kesäkuussa sain uutta intoa salihommiin, kun asetin tavoitteeksi käydä säännöllisesti treenaamassa. Tämä tarkoitti kahta salia iltavuoroviikolla ja kolmea aamuviikolla. Siitä asti olenkin onnistunut harrastamaan salia säännöllisesti - matkalle mahtuu myös muutama lepoviikko ja pari flunssaviikkoa. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen treenaamiseeni. :)

Aku Ankka-lehden viisauksia.

En ole käynyt kehonkoostumusmittauksessa (vähän kyllä kutkuttaisi!), mutta arvelen että viidestätoista plussakilosta pari-kolme voisi olla lihasta. Aiemman kokemuksen perusteella, kun treenasin PT:n kanssa parin kuukauden ajan, tiedän että muhun tarttuu hyvin lihas. Mutta tosiaan ei ole realistista olettaa lihasten kasvaneen tolkuttomasti. Odotan kyllä sitä, että tässä pikku hiljaa polttelen rasvaa ja ne salilla rakennetut lihakset alkaa viimein erottua. :P

Vaikka alkuvuosi onkin mennyt jumittaen samassa painolukemassa (siis sen jälkeen kun sain ekat nestekilot karistettua), en ole menettänyt toivoa. Olen syönyt fiksusti...

Hedelmäsalaatti.

Smoothieita ja kauravälipaloja.

Nyhtökauraa, salaattia, kurkkua, paprikaa ja vesimelonia.

Kaurapuuroa, chian siemeniä, marjoja ja kiiviä.

Tomaatti-spagetti-valmisruoka.

Kasvispyöryköitä, vegejuustoa, babypinaattia, paprikaa, tomaattia ja kurkkua.

Hapankorppuja chilihummuksella, viinirypäleitä, appelsiinia, mangoa, päärynää ja banaania.

Vähemmän fiksusti...

Berliinissä vehnäolutta.

Kolmen Kaverin tajuttoman hyvää suklaajäätelöä.

Americana Pizzerian törkeän hyvää pizzaa kahdenlaisella vegejuustolla, munakoisolla ja tuoreella basilikalla.

Minttulakritsia.

Hot Rodeja, valkosipulikastiketta ja irtokarkkeja.

Noutoruokaa: falafeleja, ranskalaisia ja kastikkeita.

Yllä esiintyvien epäterveellisyyksien lisäksi olen valitettavan usein sortunut myös epävegaanisiin herkkuihin, kuten maitosuklaaseen tai pullapitkoon. Eli herkuttelu on vielä ongelma mulle. Pääasiassa arki sujuu terveellisissä merkeissä tai ainakin niin että lähes joka päivälle tulee miinusta ja loput päivät syön saman verran kuin kulutan. Mutta sitten viikonloppuna mässäilen ja nollaan ne viikolla saavutetut miinuskalorit. Tämän kanssa tulen tekemään töitä. Itse asiassa tämä viikonloppu tulee olemaan ensimmäinen ryhdistäytyneempi viikonloppu aikoihin. Ehkä tämä tästä. :)

Vaikka oma ulkoinen olemus ja ekstrakilot pyörivätkin mielessä, en ota niistä stressiä. Keskityn ennemmin positiivisiin juttuihin: siihen että olen treenannut salilla säännöllisesti kohta kymmenen kuukautta ja niihin jokapäiväisiin terveellisiin ruokavalintoihin. Siihen, että en syönyt aamupalaksi keksejä ja pullapitkoa kahvin kanssa, vaan hedelmiä soijajogurtin kanssa sekä proteiinipitoista juuresleipää. Siihen, että karkit jäivät kauppaan. Siihen, että lautaselle valikoituu 200-300 grammaa kasviksia. Nämä ovat niitä juttuja, joiden avulla jaksan mennä eteenpäin ja uskoa tavoitteiden toteutumiseen.

Viikon liikunnat näyttivät tältä:

- ma: sali (jalat) 39 min.
- ti: sali (olkapäät & ojentajat) 45 min.
- ke: -
- to: sali (selkä & vatsa) 43 min.
- pe: -
- la: -
- su: kävely 1 h 2 min.

= 3 h 9 min.

Tänään reippailin tunnin verran ulkona - mieletön kävelyilma! :) <3

Teen tällä hetkellä (vielä viikon verran) Tikiksen kuuden kuukauden saliohjelmaa. Se on siis ostettu ja siihen kuuluu kolme erilaista kahdeksan viikon treeniohjelmaa joiden välissä on lepoviikot. Nyt viimeisellä kolmanneksella treeniviikko on nelijakoinen. Koska olen laiska, olen jättänyt aina välillä iltavuoroviikolla yhden treenin väliin ja paikannut sen tekemällä seuraavalla viikolla viisi treeniä. Tällä viikolla kävi samoin.

Aluksi epäröin josko pystyisin neljän viikkotreenin tahtiin. Nyt on kuitenkin käynyt ilmi, että pystyn! Tulevaisuudessa kasaan itselleni varmaankin kolmijakoisen ohjelman, ja fiiliksen mukaan treenaan kolme tai neljä kertaa viikossa. Ja käyn kävelylenkeillä! Tänään kävin vuoden ensimmäisellä sellaisella (kröhöm...) ja olipa kyllä mukavaa pitkästä aikaa. :)

Nyt alkaa jo sen verran ajatukset hajoilla ja nälkä kurnia vatsassa, että jätän tämän tähän. Toivottavasti teitä lukijoita on vielä siellä! :)

Palaillaan!

- Jenni