keskiviikko 31. joulukuuta 2014

5x

Heipä hei kaikille!

Edellisestä blogitekstistä on jälleen vierähtänyt liiiiian pitkä aika. Mutta ei hätää, täällä porskutetaan (iloisessa 59,6 kilon lukemassa..). :)

Joulukuuhun on mahtunut superkiireinen työrupeama, johon sisältyi eräskin 11 päivän työputki, kun ahneuksissani haalin itselleni ylitöitä, sekä hyvää ruokaa, rakkaita ihmisiä ja treeniä. Kyllä, treeniä! Oon saanut vihdoin otettua jonkinlaisen pidon löysästä niskastani ja käynyt peräti 5 kertaa salilla joulukuun aikana. Marraskuun puolella treenejä kertyi komeat yksi kappaletta, joten edistystä! :D

Salilla oon pakertanut PT:n mulle tammikuussa laatimien ohjelmien pohjalta, vähän yhdistellen ja muokaten fiiliksen mukaan. Välillä oon tehnyt koko kropan treenin sellaisenaan ilman muutoksia, joskus taas ottanut koko kropan treenin kylkeen liikkeitä keskivartalokuntopiiristä ja jättänyt jotain pois. Treenipaikkakin on hieman vaikuttanut treenin sisältöön, sillä en ole jokaista treeniä hangannut omalla jäsensalilla, vaan oon käynyt muuallakin, eikä niissä paikoissa oo ollut tasan samoja välineitä käytössä. Esimerkiksi duunipaikan salin jalkaprässiin en enää uskalla mennä, koska oon kuullut sen pettäneen treenaajan alta joskus (siis sellainen ylöspäin työnnettävä vehje). :D Mutta vaikka treenien sisältö onkin vaihdellut, painot ja toistot oon pitänyt suht samoina kuin alkuvuonnakin, ja treenien kesto on ollut 50-70 minuutin luokkaa. Oon erittäin tyytyväinen tästä pienestä ryhtiliikkeestäni, ja toiveissa on pitää tätä yhden-kahden salin viikkotahtia yllä. Oon vähän ittelleni lupaillutkin, että kävisin jäsensalilla vähintään kerran viikossa (kun siitä kuitenkin maksan). Toivottavasti pian rupeaa paukahtamaan niitä viikkoja, jolloin löydän itteni jopa kahtena tai kolmena päivänä viikossa salilta. :P

Tapaninpäivän puolivalmis salilook. Pörröiset sukat, pyjamashortsit ja treenitoppi löytyivät kaikki lahjapaketeista. Salille päästyäni olin kuitenkin vähän urheilullisemmassa asussa. ;)

Aina treenatessa mulla vain vahvistuu se fiilis, että sali on just se mun juttu. Tykkään toki muistakin liikuntamuodoista, ja kun aika on oikea, löytävät nekin varmasti tiensä mun viikkorytmiin. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu siltä, että haluan panostaa salitreeniin. Jos "pystyn" harrastamaan liikuntaa vain sen kerran tai kaksi viikossa, pidän salitreeniä kaikista parhaimpana vaihtoehtona. Enkä aio ottaa mitään stressiä viikoittaisista liikuntakerroista - nyt on tärkeintä että sinne liikkumaan tulee lähdettyä. Kyllä se tästä, erään ihanan työkaverin sanoin. :)

Liikuntarintamalla näkyy siis valoa tunnelin päässä, mutta samaa ei voi sanoa ruokapuolesta. Ruokaruoan syömisessä mulla ei oo niinkään ongelmia, mutta ne herkut. Itsekuri on pohjalukemissa, vaikken mihinkään törkeisiin övereihin oo sortunut. Kuitenkin vähempikin herkuttelu riittäisi, varsinkin kun haluan pudottaa ne noin neljä kiloa, jotka tällä hetkellä kehossani ovat ylimääräisenä painona. Ensin neljä kiloa, sitten kaksi, ja olisin viime maaliskuun alun painossa. Tämä tietystikin edellyttäisi samanlaista treenitahtia kuin alkuvuonna, en usko että pelkällä ruokavaliolla saisin itteni siihen kuntoon. Tuolloin tammi-helmikuussa kropassa tapahtui tiivistymistä,ja se oli yksinomaan sali- ja keskivartalotreenin ansiota. Mutta hitaasti etenen. Oon täysin varma, että kilot karisee, ennemmin tai myöhemmin. Ehkä kuitenkin olisi parasta tehdä jonkinlaisia selkeitä suunnitelmia niiden karistamisen suhteen - pelkällä fiilispohjalla ei välttämättä tuu niitä tuloksia. Voisinkin uuden vuoden kunniaksi pistää ihan mustaa valkoiselle ja kehittää ruoka- ja liikuntasysteemin, jota noudatan. Lupauksia, lupauksia..? :D

Loppuun vielä pari tsemppikuvaa yksi tsemppikuva, koska Blogger ei suostu taaskaan tekemään yhteistyötä, sekä itselle että muille. :)

 
:)

Jep, tässä täytyy ihan juuri lähteä tekemään vuoden 2014 viimeinen työvuoro. Joten pikaisiin kuulumisiin (yritän saada vielä tällä viikolla aikaiseksi jonkinlaista vuosikatsausta ja viikkokatsauksenkin meinasin rykäistä :)) ja ihanaa uutta vuotta kaikille!

Palaillaan!

- Jenni

torstai 20. marraskuuta 2014

Böö!

Täällä ollaan!

Kuvatodiste:

Tämän aamun blogautuslook.

Nyt oli otollinen hetki, mielentila ja sopivasti aikaa kirjoittaa blogiteksti piiiitkän tauon jälkeen. Jälleen mitä suurimmat pahoittelut pitkästä tauosta. :( Mulla ei oo mitään (hyvää) selitystä tauolle - ei oo vaan blogi napannut. Tällä viikolla oon kuitenkin enemmän kuin pitkään aikaan miettinyt uuden postauksen kirjoittamista, ja nyt päätin tarttua tuumasta toimeen. Saattaa olla aikamoista tajunnanvirtaa - sen verran pitkä aika on siitä, kun viimeksi mitään kirjoittelin.

Mitä viimeisen kahden ja puolen kuukauden aikana on tapahtunut? No, kuva(t) kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten olkaa hyvät:

Eräät eväät syyskuulta: miniluumutomaatteja, uunimunakasta ja energiajuoma.

Eräs naposteluannos syyskuulta: banaani, satsuma, juustonaksuja, sipsejä ja härkäpapuja.

Oijoi, uusi treenikassi! <3

Kävelymaisemia syyskuulta.



Ihan fiksunnäköinen aamu-/iltapala: marjoja ja pari leipää.

Herkkupäivän herkut.

Berliinin-matkan suunnittelua: palaveri irkkubaarissa asianmukaisin juomin.

Kunnon gourmet-ruokaa: kotletteja, bbq-ranskalaisia, kurkkua ja kirsikkatomaatteja.

Ehkä yks parhaimmista aamupaloista pitkään aikaan: energiajuoma, vadelma-valkosuklaakeksi ja gluteeniton tomaatti-mozzarellasämpylä. Tää oli lentokentällä, jonka takia pulitin näistä 15 euroa ja rapiat. :D

Berliinin Hard Rock Cafe ja erittäin maukas, vadelmainen drinkki.

Ylläolevat kuvat summaa mielestäni aika hyvin sen, mitä viime aikoina on tullut puuhailtua. Valitettavan vähän liikuntaa - Heiaheia sen kertoo: marraskuussa NOLLA MINUUTTIA, syys-lokakuussa yhteensä 18 liikuntakertaa, joista kertyi noin 14 tuntia (yllättävän paljon!), liian lepsua syömistä, liikaa herkuttelua. Mutta myös erittäin hienoja uusia muistoja, ulkomaanreissu, rentoa oleilua ja suhteellisen stressitöntä elämää. 

Painonhallinta tuntuu tällä hetkellä haasteelliselta, mutta en oo vaipunut epätoivoon ja edelleen nautin elämästäni. Tää on vain yksi elämänvaihe muiden joukossa, ja uskon että mullekin koittaa vielä kovan treenaamisen ja kilojen karistamisen aika. Mutta se aika ei ole ainakaan vielä. Tällä viikolla oon yrittänyt kovasti keskittyä parempaan perus syömiseen ja minimaaliseen herkutteluun. Eilen illalla (nälkäisenä töiden jälkeen, seliseli, tiedän) "sorruin" ekaa kertaa tällä viikolla, kun vedin junassa kotimatkalla tupla-Snickersin. Yritin lohduttautua sillä, että "siinä oli sentään yli 6 grammaa proteiinia!". Heikkoa, tiedän. :D Varsinaisia herkkupäiviä mulla ei ole (joka kolmannen päivän herkuttelut jäivät uljaana kokeiluna unholaan jo aikapäiviä sitten), yritän nyt ottaa erilaisen suhtautumisen herkkuihin ja herkutella satunnaisesti. Niin, ettei övereitä tapahdu, eikä tosiaankaan mitään kokonaisia mättöpäiviä. Sellaisen suhtautumisen, että kylässä herkkuja tarjottaessa voin ilman kärvistelyjä kieltäytyä, tai vaihtoehtoisesti ilman omantunnontuskia ottaa. Sellaisen suhtautumisen, että herkuttelun jälkeen ei seuraa morkkista. Ja että niitä ihan kokonaan herkuttomia päiviä olisi valtaosa ihan jokaisesta viikosta. Katsotaan, mitä käy. :)

Oon miettinyt, että tällä hetkellä mun suurimmat ongelmat painonhallinnan saralla ovat juurikin ne herkut, mutta myös liikunta. Ja osittain tavallinen syöminen. Liian usein lautaselle on päätynyt jonkinmoisia eineksiä, enkä aina ole "jaksanut" pilkkoa huonolaatuisen annoksen seuraksi kasviksia, mikä on tietysti vielä vähän kehnontanut ravintosisältöä. Tällä viikolla oonkin ekstra-ahkerasti syönyt kasviksia, ja toteuttanut pitkäaikaisen suunnitelmani vihreän lisäämisestä ruokavalioon. 

Maanantain kevyet työeväät: Kesoa (<3), porkkanaa, kurkkua ja banaani.

Keskiviikon maukas ja mehukas lounas: kanaa, riisiä, parsakaalia ja salaattia.

Sivuhuomiona pienet pahoittelut kuvista: Blogger aloitti taas saman vanhan, erittäin ärsyttävän kuvien kääntelyn, ja koska mulla alkaa tulla kohta kiire ruoanlaiton ja töihin lähdön kanssa, jätin ne nyt tolla tavalla tyhmästi ihan väärinpäin.

Vihreistä vielä. Vihreät kasviksethan on (varmasti moni lukija tietää) mitä parhaimpia kasviksista, koska niissä on niiiiiin paljon kaikkea hyvää: rautaa, luteiinia, C- ja K-vitamiineja, kuitua. Mulle ei oo jostain syystä kauheasti uponnut juuri nuo vihreät, ja vaikka elämäntapamuutoksen myötä opettelin syömään kaikenlaista muuta terveellistä, en ikinä ollut omaksunut vihreitä ruokavaliooni, ja kokeilut niiden parissa on olleet aika satunnaisia. Tällä viikolla lautaselta on kuitenkin löytynyt babypinaattia, jäävuorisalaattia, kurkkua, parsakaalia ja uutta tuttavuuttani lehtikaalia. Viimeksimainitusta täytyy kokeilla jossain päin nettiä bongaamaani lastureseptiä (käytännössä siis lehtikaali riekaleiksi, päälle öljyä ja mausteita ja uuniin paistumaan herkullisen rapeiksi lastuiksi, nam :P). Ei-vihreistä oon tankannut banaanilla, satsumilla, porkkanoilla ja miehen äidin poimimilla vadelmilla. Nam, jälleen. :)

Toivon todellakin, että tää tän viikon hyvä vire ruokailujen suhteen säilyy. Toisaalta, miksei säilyisi? Ei se muuta vaadi kuin hieman ajatustyötä (mitä söisi, kuinka paljon, muista ateriarytmi), vaivannäköä (kaupassakäynti! :D, pilkkominen, eväiden valmistus) ja itsekuria (jyrkkä ei mieliteoille). Eiköhän tästä hyvä tule. :)

Vielä paremman viikosta tekisi liikunta. Tiistaina tein muutaman tunnin ylitöitä, ja lauantaina oon menossa kuudenneksi päiväksi (mutta vain kuudeksi tunniksi) duuniin, joten aika paljon työn puolesta tulee liikuntaa tällä viikolla. Mutta kun se ei ole sama asia kuin kunnon hikiliikunta. Siksipä pitäisi oikeesti tsempata ja lähteä salille huomenna tai sunnuntaina. Tai salille huomenna ja kävelylenkille sunnuntaina. Tai JOTAIN. En aio kuitenkaan ottaa mitään stressiä liikunnasta, vaan meen fiiliksen mukaan, ja keskityn nyt tuohon syömiseen kunnolla.

Syömisestä puheenollen, nyt tän pitäis kiirehtiä valmistamaan lounasta ja eväitä. Palaillaan!

- Jenni

maanantai 1. syyskuuta 2014

Viikko 35, Paluu

Jee, viikkokatsaus! :) Otsikon "paluu" merkkaa sekä viikkokatsauksiin, että liikuntarytmiin paluuta. Pahoittelut, että tää tulee päivän myöhässä!

Viikko 35 oli pitkästä aikaa tosi jees viikko. Paljon hyvää tapahtui: harrastin (oman) minimimäärän liikuntaa, sain elokuun liikuntatavoitteen täyteen ja joka kolmannen päivän herkuttelut alkoi lupaavasti. Jos ei hyvää, niin ei huonoakin, eli viikon kaksi salitreeniä jäi vain haaveeksi. Haaveeksi siksi, että lauantaina tein tietoisen päätöksen lähteä salin sijasta shoppailemaan. Tiedän, paha minä. :D

Oon kuitenkin erittäin tyytyväinen viime viikkoon, ja se antaa mulle uskoa tulevaan. :) Alla viikon kuvia.

Viikon eka herkkupäivä (keskiviikkona)! Ennen töitä nautiskelin kahvia, korvapuustin ja mansikoita. :P

No sitä shoppailua. Pöllämystynyt ilme, kun sovitin pelkkää Pumaa! :D Ja ostinkin. :P

Lauantaina maistelin venhäolutta. Ihan paras teksti!




Houkutuksia äidin luona torstaina. En ottanut.

Sunnuntain harmaat lenkkimaisemat.

Bloggerin yhteistyökyvyttömyydestä johtuen (hermot meneeeeeeh...!) kuvat ovat väärässä järjestyksessä, ja niitä puuttuu.

Viikon 35 liikunnat näytti lopulta tältä:

- ma: -
- ti: kuntosali 1 h
- ke: -
- to: kävely 32 min., sulkapallo 45 min.
- pe: -
- la: -
- su: kävely 1 h 12 min.

= 3 h 29 min.

Toki lukemat ovat melko vaatimattomat verrattuna vaikka viime vuoden lopun lukemiin, mutta tärkeintä, että jotain on tullut tehtyä! Liikunnat viime viikolla oli suht monipuolisia, ja pääsin hikoilemaan kunnolla salilla ja sulkapallossa. No, sulkapallossa tuli huomattavasti pienempi hiki, mutta hiki kuitenkin. Ja hiki on kivaa. :)

Tän viikon liikuntasuunnitelmiin kuuluu ainakin salia, jonne lähden aivan juuri. Muut urheilut on vielä avoinna, mutta oon aika optimistinen kolmen tunnin viikkoliikuntasaldon täyttymisestä ja kunnon hikitreeneistä. :P

Lisäksi herkuttelulinja jatkuu - tällä hetkellä tuntuu, ettei joka kolmannen päivän herkuttelut tee edes tiukkaa. Siis kun aikaisemmin tuli lähes joka päivä otettua jotain herkkua, tää on huikea muutos. Mutta edelleen - aika näyttää, onko tää systeemi mulle toimiva.

Nyt mulla alkaa jo sen verran salijalka poltella, että parempi lopetella tähän. :) Tuntuu, että tossa kuvien kanssa säätäessä muutenkin katosi ajatus, ja lopputeksti on ihme jaarittelua. :D

Mutta palaillaan! :)

- Jenni

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Näpy näpy

Heipä hei!

Mulla on tän tekstin työotsikkona "näpy näpy" sen takia, että ajattelin kaikenlaista jauhaa tässä - katsotaan muodostuuko pääkopassa jotain järkevämpää ennen julkaisua. :D

Lomaviikkokatsaukset jäi siihen yhteen, mutta voisin tässä lyhkäisesti kertoa loppulomasta. Rooman jälkeen vietin lähes koko jäljellä olevan loman kotoisessa Suomessa. Tein muffinsseja. Luin kirjan (Jennifer Weinerin Then Came You). Katsoin Girls-sarjan ykkös- ja kakkoskauden DVD:ltä (ihan huippu!). Harrastin liikuntaa tavoitteen mukaiset kolme kertaa viikossa - ja molempina viikkoina. Kävin sulkapalloilemassa noin puolen vuoden tauon jälkeen. Reissasin Tallinnaan 22 h-risteilyllä. Juopottelin. Herkuttelin. Rentouduin. Kelpo loma! :) Akut ladattiin ja oli hauskaa.

Alla lomanaikaisia kuvia.

Vähän hevimpi napostelulautanen: leipää margariinilla, juustolla ja kinkulla, makkaraa, ruisnachoja, kurkkua ja dippiä.

Girlsin seurana dippipaprikaa, raejuustoa ja mustikoita.

No sitä juopottelua. Vehnäolutta ja hornashotti.

Lenkin jälkeiset tunnelmat.
 
Äidin tekemää ruokaa: lasagnea sekä salaattia.

Käytiin iskän ja veljen kanssa BK:ssa. Kana-ateria plus jälkkäri (jonka ois tosin voinut jättää pois), oi nam. :P

Lenkkikaverina äidin Robin-koira. :)

Loman vikan päivän kunniaksi leivoin korvapuusteja. :P

Nyt kun on taas saapunut karu arki, oon täynnä uutta puhtia. Suunnitelmia on tehty, tavoitteita asetettu, ja kaiken kaikkiaan mulla on aika optimistinen fiilis tulevan syksyn ja talven suhteen. Selvää on, että muutoksia täytyy tehdä (ja TEEN!) ruokavalion ja liikkumisen kanssa, eikä menneiden kuukausien linjalla vaan_voi_jatkaa. Oon myöskin semikyllästynyt omaan asenteeseeni: soudan ja huopaan koko ajan, vaikka tavoitteet on kumminkin edelleen kirkkaina mielessä. Teen päätöksiä niskasta kiinni ottamisesta sun muusta, mutta kuitenkin luistan liikunnasta ja herkuttelen kaksin käsin. EI. ENÄÄ. Nyt ihan oikeesti siirryn sanoista tekoihin ja lopetan tän lusmuilun. Piste.

Tälle viikolle suunnitelmat on selkeät. Liikuntaa vähintään kolme ja puoli tuntia, koska kolme tuntia viikossa on aiemmin ollut mulle ihan se minimimäärä ja koska sen verran puuttuu aiemmin asettamastani 10 tunnin liikuntatavoitteesta elokuulle. Kätevästi elokuu loppuu sunnuntaina. :) Aion myös ottaa kokeiluun joka kolmannen päivän herkuttelun. Idean sain ihanalta Karolta. Tarkoitus oli testata systeemiä jo aiemmin, mutta kuinkas siinä kävikään: kokeilu toimi tasan kolme päivää. :D Mutta kuten jo aiemmin totesin, oon ihan supermotivoitunut, ja tällä kertaa onnistun! :)

Nyt kun viikon kolmas päivä on jo menossa (hmm, aloin kirjoittaa tätä tekstiä maanantaina... :D), pieni tilannekatsaus on paikallaan.

Liikuntasuunnitelmat etenee hyvin: eilen kävin salilla (ja tänään on olo sen mukainen), huomenna on sulkapallovuoro varattuna, ja lauantaina oon menossa jälleen salille. Eilinen treeni tapahtui työpaikan tiloissa, koska tää viikko on iltavuoroa ja nykyisten asuinjärjestelyjen valossa on helpompi treenata mahdollisimman lähellä työpaikkaa, jos haluaa ennen duunipäivää treenata. Lauantaina ajattelin pitkästä aikaa suunnata omalle jäsensalilleni, koska en halua enää yhtään pidempää maksaa turhasta. Ja onhan siellä toki tutut ja turvalliset välineet. :)

Joka kolmannen päivän herkuttelusta voin sen verran sanoa, että tähän asti on toiminut. :D Tietystikin vaatii useamman viikon ennen kuin systeemin todellinen toimivuus paljastuu. Näin viikon kolmantena päivänä mulla on kumminkin erittäin hyvä fiilis herkuttelusta. Maanantai ja tiistai menivät terveellisellä linjalla, ja laskin jopa kaloreita. Molempina päivinä söin vajaat 2000 kcal, ihan kelvon määrän kasviksia ja proteiinia. Tän vuorokauden puolella (okei, piti mennä heti puolenyön jälkeen napsimaan muutama karkki) oon herkutellut hyvin pienellä karkkimäärällä ja yhdellä korvapuustilla. Luulen, että se jää siihen. Ei mun tee mieli väkisin mättää vain sen takia, että tänään se on "sallittua". Haluan opetella kohtuutta ja syödä sen verran herkkuja, kun tekee mieli. Ja tänään musta tuntuu, ettei enää tee mieli. Seuraavan kerran sitten lauantaina. :)

Tarkoitus oli höpistä vähän muustakin, mutta työpäivä alkaa uhkaavasti lähestyä, ja on parempi pistää teksti pakettiin. Koska mulla on nyt vahva fiilis tästä lusmuilun loppumisesta, ulottukoon se fiilis myös tänne blogin puolelle - eli AINAKIN yhden tekstin vielä tän viikon aikana kirjoitan. :)

Palaillaan!

- Jenni

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Lomaviikkokatsaus 1/3

Ciao!

Kesälomaviikko numero uno alkaa olla paketissa, joten pieni katsaus on paikallaan. :) Vähän alkuvuoden viikkokatsausten hengessä. :)) Jos tässä lähiaikoina saisin sellaistakin aikaiseksi. Ehkä loman jälkeen? :P

Lomaa mulla siis on tällä erää kolme viikkoa putkeen. Yhden viikon pidin keväällä (se meni iloisesti muuton merkeissä, onneksi puolivälissä sai vaihtaa vapaalle ja viettää vappua) ja yksi jää säästöön joko syys-talvelle tai ensi keväälle. :)

Viime viikon sunnuntaina lähdettiin mieskaverin kanssa Roomaan neljäksi yöksi. Voitte arvata, mitä siellä tuli syötyä (ja juotua) - onhan Italia suuri pizzamaa. :P Luulen kuitenkin, että pääsin aika lailla nollille energiansaannin ja -kulutuksen suhteen, sillä me käveltiin ihan hullun paljon. Mentiin melkein joka paikkaan jalan, mutta keskiviikkona ja torstaina käytettiin muutaman kerran metroa. Kummallakaan ei ollut mitään mittareita mukana, mutta ihan sen perusteella, missä kuljettiin ja kuinka kauan oltiin joka päivä liikenteessä, reissun kävelysaldo nousi varmaankin 70 kilometrin hujakoille. Ehkä ylikin. Todennäköisesti yli. Hirveän vaikea arvioida!

Tässä hiukan Rooma-tunnelmia.

Ready to go! Ekan Rooma-päivän asu.

Trastevere <3

Colosseum lähikuvassa.

Pantheon. Mun suosikki kaikista nähtävyyksistä.

Eka ateria Italiassa - mitäs muutakaan kuin pizzaa? :D Quattro formaggi. :P

Toinen italialainen klassikko: lasagne. Huokeaa ja maukasta. :P

Jäätelö oli taivaallista, parasta sai Giolittilta. :P

Aamiainen tuotiin joka aamu tarjottimella meidän huoneeseen haluamaamme kellonaikaan. Omistajapariskunnan vaimo toi. :)) Sisällön olisi suonut toisenlaiseksi, mutta aika kiva oli syödä oman huoneen rauhassa. Tarjottimella siis kaakaota, appelsiinimehua, paahtoleipää/korppua, keksejä, tiikerikakkua (joka oli joinain aamuina vaihdettu sitruunamuffinssiksi), jogurttia, voita ja marmeladia.

Hanat oli nasta juttu! Pitkin kaupunkia sai täyttää juomapullon - ja vesi oli kylmää!

Yksillä "kantapaikassa" (jossa siis käytiin tasan kaksi kertaa :D).

Caipiroska.

Ois Roomassa pidempäänkin viihtynyt. Mutta ainakin kaunis auringonlasku paluumatkalla (ikään kuin se lohduttaisi :D). :)

Kuvat tiivistävät aika hyvin meidän reissun sisällön: nähtävyydet, ruoka ja juoma. Paljon kävelyä, sikana hienoja paikkoja, erittäin maukasta ruokaa - sanoisin että onnistunut matka. :) Lieviä harmituksen aiheita aiheutti Fontana di Trevin massiivinen kunnostus (suihkulähde oli siis vedetön ja rakennustelineiden ympäröimä) ja se, että Pietarinkirkkoon oli ihan karmeat jonot eikä sen takia käyty siellä. Kuumuus ja suht töykeät paikalliset (ainakin joissain kaupoissa) oli toissijaista - kaupunki oli hieno kaikessa historiallisuudessaan. Suosittelen kaikille, jotka eivät ole käyneet. :)

Paluu Roomasta ajoittui keskelle yötä torstain ja perjantain välillä, joten päästiin viettämään viikonloppua lähes yhtä lämpimässä, mutta muuten täysin erilaisessa Suomessa. Aika pian matkalaukun purkamisen ja tuliaisten järjestelyn jälkeen rupesin raapustamaan Niskasta kiinni nyt-vihkoon kuluneen viikon syömisiä, juomisia ja herkutteluita sekä tulevan viikon tavoitteita. Kaiken kaikkiaan tämä viikko, siis Rooman osalta, meni hyvin, koska mieletön kävely tosiaan kuittasi ne vedetyt pizzat, jäätelöt ja viinit. Aivan samaa ei voi sanoa loppuviikosta, koska oon syönyt herkkuja liikaa. Eilen ja tänään oon laskenut kaloreita, mikä on tuonut hieman rauhallisemman mielen syömisten suhteen. Ainakin tiedän mitä oon syönyt ja kuinka paljon se on sisältänyt energiaa, vaikkakin tässä tapauksessa tieto lisää tuskaa... :D

Viikonlopun ruokakuvia:
 
Perjantaina oltiin vielä ihan Italia-fiiliksissä: (pakaste)pizzaa höystettynä sinihomejuustolla ja roomalaisilla kirsikkatomaateilla sekä kurkkua. Ruokajuomana italialaista valkoviiniä. Ruokalukemisena Aku Ankka. :D

Lauantain kotiruoka: tonnikalabiffejä, lohkoperunoita ketsupilla ja kirsikkatomaatteja.

Sunnuntain päivällinen: tonnikalapihvejä, salaattia, kirsikkatomaatteja ja fetaa.

 Jotenkin kummallisesti oon jättänyt ottamatta kuvia perjantai-illan alkoholijuomista, lauantai-illan suklaista ja kuluneen sunnuntain Mövenpickistä... Hmm! :D Mutta siis, ne onkin ainoat herkut tältä viikonlopulta. Mikä on mulle ihan hyvä saavutus. :)

Niskasta kiinni nyt-vihkoon on kirjattu liikuntatavoite, joka on kymmenen tuntia liikuntaa elokuun aikana. Ensi viikosta alkaen on tarkoitus liikkua kolme kertaa viikossa. Tälle viikolle ei ollut liikunnallisia tavoitteita lomamatkan takia, mutta perjantaina kirjasin vihkoon "jotain liikuntaa viikonloppuna". Ja se joku liikunta toteutui tänään kävelylenkin muodossa. Harmittaa, etten tajunnut tarvitsevani kännykkää lenkille - oli tosi hienot maisemat ja ihana auringonpaiste. :( Onneksi seuralaisella oli kuitenkin puhelin mukana, että sain edes tiedon lenkin kestosta. Pienelle sunnuntaikävelylle tuli yhteismitaksi kaksi tuntia kolmekymmentäyhdeksän minuuttia. :))) Yhteismitaksi siksi, että ekan 47 minuutin jälkeen pysähdyttiin kahvilaan kaljalle, kivennäisvedelle ja jäätelölle. :D Kaksi jälkimmäistä mun eväitä. ;) Puolisen tuntia lepoa, ja matka jatkui taukoamatta vielä melkein kahden tunnin ajan. Olettaen, että kävelimme reipasta kuuden kilometrin tuntivauhtia, luulisin että semmoiset 15 kilometriä tuli lenkille mittaa. Ei paha sunnuntaikävelyksi. :) Ja oli kyllä kivaa! Jalatkin oli ehtineet hiukan toipua Rooman reissusta.

Ensi viikon liikunnoista on paha sanoa yhtään mitään, ei siis ole päiväkohtaisia suunnitelmia. Katsotaan mikä on fiilis. :) Ihanteellista olisi, jos kolmeen liikuntakertaan mahtuisi sali ja juoksu, enkä menisi siitä, mistä "aita on matalin" ja tekisi pelkästään kävelylenkkejä. Toki sekin olisi parempi kuin ei mitään, mutta kunnon hikiliikunnan makuun olisi pitkästä aikaa päästävä. Se olisi nimenomaan sitä niskasta kiinni ottamista, jonka avulla pääsisin pikku hiljaa kiinni viime vuoden ja tämän vuoden alun liikuntarytmiin. Ja sitä kautta syömisetkin asettuisivat uomiinsa. Mutta katsotaan nyt - en vaadi itteltäni liikoja. :) On mulla siltikin aika kova motivaatio, koska tosiaan tää löysäilyvaihe on nyt kestänyt jo liian pitkään.

Koska kuvia ei oo enää tähän postaukseen, lopetan jaarittelun tähän. Tylsää lukea tekstipötköä ilman kuvien tuomaa hengähdystaukoa.

Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa ja palaillaan (toivottavasti positiivisen liikunta- ja syömispostauksen muodossa :))!

- Jenni

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Niskasta kiinni nyt

Moi!

Nyt on aika. Nimittäin oikeasti ryhtyä toimenpiteisiin. Tyytymättömyys omaan löysyyteen (niin henkiseen kuin fyysiseenkin) kasvaa koko ajan, joten asialle on tehtävä jotain. Mesoan aina siitä, että miksi ihmiset valittavat asioista, jotka he itse voivat muuttaa... Enkä aio olla yksi näistä aikaansaamattomista tyypeistä!

Suunnitelmia!

Laiskuus ja aikaansaamattomuus on olleet epämiellyttäviä piirteitä, joista en todellakaan oo tykännyt itsessäni viime aikoina. Olin kuitenkin aika reippaasti lähtenyt pudottamaan painoa vuonna 2012, onnistunut siinä ja omaksunut paljon uusia, terveellisiä elämäntapoja. Siksi on ollut vaikeaa hyväksyä tämä vaihe, mikä mulla on nyt kestänyt lähes viisi kuukautta. Mutta elämäähän se vain on, ja kuten sanottu, oon kyllä nauttinut siitä. :)

Vaihe on silti vain vaihe, ja nyt on aika tänkin tytön ryhdistäytyä ja kammeta itsensä pikku hiljaa alkuvuoden mittoihin ja elämäntyyliin. Muutama kilo pois, herkuttelu maltilliseksi ja LIIKUNTAA. Viimeinen kohta on hyvästä syystä isolla kirjoitettu - se on tärkein. Liikunnasta saa vaan niin paljon energiaa ja hyvää oloa. Plus tietty se muokkaa kehoa, jonka rakentaminen on mulla vielä pahasti kesken. Älkää käsittäkö väärin - tottakai oon helvetin (sori voimasanasta!) tyytyväinen siihen, mitä oon jo saavuttanut, enkä missään nimessä inhoa itseäni. Osaan olla itselleni armollinen - enhän muuten olisi voinut levähtääkään tähän nykyiseen kuntooni. :D Nautin kevyemmästä olemuksestani, koska tottahan toki 58 kiloa on vähemmän kuin 85 kiloa, joten siinä perspektiivissä hiljattain kertyneet nelisen kiloa tuntuvat tosi mitättömiltä. Ja vaikka sanonkin olevani vielä "keskeneräinen", en ole tyytymätön. Mut tekee tyytyväiseksi niin kuljettu matka kuin myös tulevat haasteet, muutokset ja suunnitelmat. Tykkään siitä, kun saa ja haluaa asettaa itselleen tavoitteita ja haastaa itsensä yhä uudelleen ja uudelleen. Uskon, että matka kohti unelmavartaloa on vähintään yhtä palkitsevaa ja kivaa, kun määränpään lopullinen saavuttaminen. Ja sitten kun oon unelmavartalossani, on hyvin todennäköistä että keksin itselleni uusia tavoitteita ja haasteita. Kyllähän sitä unelmaakin täytyy jollain tavalla ylläpitää. ;)

Anyway, mistä mun piti kirjoittaa tänään, on uusi asenteeni. Mähän teen, enkä vain yritä! Aiemmin oon todennut kirjallisten suunnitelmien toimivan mulle parhaiten, joten kipaisin viime sunnuntaina kaupasta ittelleni vihkon ja paketin puuvärejä. Kolmikulmaisia, ergonomisesti muotoiltuja kyniä. :D Oon vakaasti sitä mieltä, että musta valkoisella auttaa mut pääsemään tästä suosta ylös. Ehkä myös asiasta julkksiesti kirjoittaminen, vaikka ei mun blogillani niin kauheasti lukijoita olekaan.

Yksinkertainen vihko ja värit korostamiseen. :)

Aivot tarvitsivat polttoainetta raskaaseen suunnittelutyöhön. Viinirypäleitä, leipäjuustoa ja kuplivaa makuvettä.

Vihkoon aion merkata tavoitteita, suunnitelmia ja tuloksia. Se on kaavailtu loppuvuodeksi 2014 ja jaoteltu viikoittain. Eli joka viikolle ja myös kuukaudelle asetan muutaman tavoitteen, ja joka viikko kirjoittelen ylös liikunnat ja herkuttelut. Ainakin, en vielä supertarkkaan tiedä mitä kaikkea vihkossa tulee olemaan. Kaloreita aion laskea toisinaan, ja nekin merkkaan vihkoon. Aion skriivata joka viikon kohdalle myös plussia ja miinuksia kyseiseltä viikolta. Näin pysyn paremmin kärryillä missä mennään ja missä mahdollisesti on parannettavaa. :)

Alkaneelle viikolle oon laittanut yksinkertaiset tavoitteet: ei mitään herkkuja ennen perjantai-iltaa ja liikuntaa vähintään kolme kertaa. Tuo liikuntatavoite pysyy jatkossakin, lukuunottamatta ensi viikkoa, jolloin oon osan viikosta ulkomailla. Eilen laskin päivän syödyt kalorit, jotta saisin jotain osviittaa siitä, paljonko energiaa kertyy sellaisena päivänä, kun en herkuttele. Nautin viisi ateriaa, joista tuli 2107 kcal, eli ihan passeli määrä työpäivälle. Suuhun katosi tattaripuuroa lisukkeilla, ruisleipää, ohrarieskaa, leipäjuustoa, viinirypäleitä, vadelmia ja ateriankorvikejuoma. Noin yksinkertaisesti lueteltuna. Syömisessä on vielä parannettavaa, mutta runko on mielestäni ihan kohdillaan. Enemmän kasviksia ja tosiaan se herkuttelu aisoihin, niin eiköhän kilot ala sulaa. :)

Oon aika huikealla fiiliksellä tällä hetkellä - jotenkin ihan uudenlainen tarmo ja motivaatio omaa hyvinvointia kohtaan. Toivokaamme sen pysyvän! :)

Nyt tää lähtis kauppaan (enemmänkin haluais kirjoitella, mutta gotta gooooooooo...) ja sen jälkeen valmistautumaan neljänneksi viimeiseen työpäivään ennen lomaa. :) Palaillaan!

- Jenni

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Arkivapaan ruokakokeilut

Moi!

Pitkästä aikaa. :) Tiedän, olen ollut aikaansaamaton ja vähän laiskakin. Sama tilanne edelleen: blogi-ideoita on monenlaisia, otan kuvia lähes joka päivä, suunnittelen tekstejä... Mutta viimeistely ontuu. 

Liikuntarintamalla ei juurikaan uutta, eli edelleen hiljaiseloa sillä suunnalla - muutama lenkki kävellen/juosten ja satunnaisia muita liikuntakertoja tässä viime viikkojen aikana. Tuntuu hölmöltä koko ajan tolkuttaa, että "tää on vain vaihe", kun tätä on kestänyt jo jokusen kuukauden. Mutta siltikin - kerta kiellon päälle - tää on vain vaihe! :D Tiedän, että mulle koittaa vielä kovan treenaamisen ja muutaman ekstrakilon tiristelyn aika. Se aika ei vaan ole nyt. Täytyy kyllä sanoa, että nautin elämästäni ihan tällaisenaankin. :)

Viime viikonlopun reissu Tampereelle ja irlantilainen kahvi.

Tänään mulla oli poikkeuksellinen arkivapaa (mikä tietää lauantaivuoroa, yyh) ja päätin kuluttaa sen keittiössä. Tai kävin mä ulkonakin kahdesti - kaupassa. :D Siinä tuli kyllä ihan kivasti kävelyä, ja se taisi olla ihan sopivakin määrä ottaen huomioon helteisen sään. Halusin harjoittaa kokkaustaitojani, jotka on siis ihan olemattomat. Osaan onneksi seurata ohjeita, joten tällä(kin) kertaa vältyin suuremmilta katastrofeilta. Ainoastaan yksi osa tänään tehdystä sapuskasta meni roskiin. :D

Valitsin päivän ruokalajiksi pulled porkin ja salaatin. Jälkkäriksi juustokakkua. Koska ruoka oli tavallaan yllätys eräälle, en valmistanut sitä ihan oikeaoppisesti. Tiesin, että yksi työvaihe pitäisi jättää pois kokonaan, ja se oli tietysti lihan marinointi edellisenä iltana. Tiesin myös marinoinnin poisjättämisen vaikuttavan jonkun verran lihan mureuteen ja makuun. Mutta ottaen huomioon olosuhteet, jotka muutenkin oli ruoan teon loppuvaiheessa kiireiset (miten mä oon AINA näin huono ajanhallinnassa?!?), valmis ruoka oli yllättävän hyvää. Näin mulle kerrottiin, vaikka olin ite (kuten aina) kriittisempi.

Kaupasta oli loppunut 1,2 kilon pulled pork (mitä ikinä se onkaan, en tiedä kun tosiaan oli loppunut, ehkä joku valmiimpi tuote?), enkä halunnut mennä siitä mistä aita on matalin ja ostaa valmista pulled pork-pakettia (siinä olisi ollut kastike mukana, sekä liha olisi ollut valmiiksi kypsennettyä ja vaatinut vain puolisen tuntia uuniaikaa), joten päädyin viljaporsaan kassleriin. Köntsä painoi 800 grammaa ja siinä oli 15 prosenttia rasvaa. Hieroin pintaan (hätäisesti, koska oli kiire saada possu uuniin) suolaa, sokeria, grillausmaustetta, jauhettua inkivääriä, korianteria, chiliä ja paprikaa, sekä ikisuosikkiani mustapippuria. Päätin, etten erikseen valmista marinadia, koska aika oli tosiaan kortilla (ai miten niin, mullahan oli vapaapäivä?? :D). Liha uuniin ensin puoleksi tunniksi 200 asteeseen ja loppuajaksi 150 asteeseen. Kaiken kaikkiaan se ehti muhia noin neljä tuntia ja vartin, sitten oli pakko ottaa pois. Joissain ohjeissa lihaa kypsennettiin (yleensä hiukan miedommalla lämmöllä) jopa 15 tuntia, mutta se tosiaan olisi vaatinut valmisteluja jo edellisenä iltana. Olin vähän huolissani mureudesta, mutta kun aloin riipiä uunista tullutta könttiä, liha irtosi juuri kuten kuuluukin. Jee! :) Vaikkakin pidempi kypsennysaika olisi mureuttanut lihaa entisestään.

Ready to go.

Kyllä siitä nyhdettyä sai!

Sämpylätkin mun oli tarkoitus tehdä itse, ja teinkin niitä aika pitkälle, mutta jotain meni karmeasti pieleen ja kaikki lensi roskikseen. :D Luulen, että syy oli hiivassa - todennäköisesti ei ollut liuennut kunnolla maitoon. Eli heti ensimmäinen työvaihe päin reisiä. :D No, hätä ei onneksi ollut minkäännäköinen, vaan pakastimesta löytyi pari valmishampurilaissämpylää. Koska laitoin ruokaa itseni lisäksi toiselle, joka vieläpä saapuisi kotiin nälkäisenä raskaan työn raatajana, annoin jalosti molemmat sämpylät hänelle. Ja itse asiassa se olikin hieno ratkaisu ravintosisällöllisesti - eipä ainakaan mennyt tämän neidin suuhun turhia hiilareita. ;) Nyhtöpossu kera salaatin oli sopivan täyttävä ateria. :) Lihan pinnasta tuli mukavan rapsakka ja liha itsessään ehti kypsyä tarpeeksi mureaksi.

Salaattiainekset: lehti- ja jääsalaattia, rucolaa, fetaa, omenaa, paprikaa, kurkkua ja hunajamelonia.

Mun annos. :P

Toisen annos. :P Hamppareiden välissä possun lisäksi paistettua sipulia, kurkkusalaattia ja kastiketta.

Uunin ollessa koko päivän varattuna porsaalle jäi jälkiruoan valmistus vasta myöhemmäksi. Juustokakku on mun yksi ehdottomista lemppareista, mitä makeisiin jälkiruokiin tulee, joten se lähti kokeiluun. Erilaisia reseptejä selailtuani päädyin Arlan sivuilta löytyvään New York Cheesecakeen. Halusin tehdä kakun uunissa, enkä hyydyttämällä, ja ohje vaikutti suht yksinkertaiselta. Seurasin ohjetta tarkasti muuten, paitsi taikinan valmistamisen loppuvaiheessa käytin tavallisen sokerin sijasta vaniljasokeria. Laskin myös kalorit huvikseni - lopputulos huikeat 4989 kcal! Eihän sitä isoa palaa tarvitse ottaa... ;) Kokkaillessa havaitsin, että multa luonnistuu jotenkin paremmin leipominen kuin "ruokaruoan" laitto. Ehkä koska olen aina ollut erittäin perso makealle? :D Ja jos pitäisi jompikumpi valita, niin ehdottomasti harjoittaisin leipomistaitoa kuin pääruoan valmistamistaitoa. Tietysti parempi, jos pärjää edes välttävästi molemmissa. :)

Juustokakkuun tuli (omin pikku kätösin) murskattuja keksejä, sokeria ja voita...

... kasa tuorejuustoa ja kananmunia...

...jotka muiden ainesten kanssa yhdistettynä näytti tältä uuniin mennessä.

Kun kakku oli paistunut tunnin verran, reseptin mukaisesti sammutin uunin, raotin luukkua ja annoin muhia vielä toisen tunnin 40 minuuttia (ei jaksanut odottaaaaah!). Voi sitä tuoksua!!! Joka levisi ympäri asuntoa - sitä ei päässyt pakoon millään! Minuutit vain mateli, kun nenään kantautui ihanat, tuoreen juustokakun aromit ja tiesin, etten VOI SAADA SITÄ. Jälkilämmön jälkeen kakku sai levätä jääkaapissa vielä reilut kolme tuntia ennen maistamista. Jännitin koko sen ajan sitä, onko kakku varmasti kypsä vai leviääkö se pöydälle heti kun poistan irtopohjavuoan reunat. :D No ei onneksi levinnyt. Makukin oli aivan hyvä - olen tyytyväinen. Oon leiponut viimeisen kuukauden sisällä jo kahdesti ja onnistunut! Se on mulle paljon se. :P

NAM.

Joskus aion kokeilla leipoa kevyempiä versioita herkuista, mutta sitä ennen haluaisin ottaa haltuun perinteisempiä reseptejä (kuten tämän päivän juustis ja edellinen leipomus browniet). Tykkäisin kovasti leipoa esim. juhliin ja lahjaksi. Ja oon innoissani kaikenlaisista koristeluista - niissä on vain mielikuvitus rajana. :) Voisikin jo alkaa miettiä seuraavaa leivontakokeilua. Ehdotuksia? Mitä te tykkäätte leipoa?

Ois vielä muutakin asiaa, mutta päivän aihe on suurinpiirtein käsitelty ja kello näyttää karmivasti nukkumaanmenoaikaa. Tai oikeastaan jo sen yli. Kauheeta, kun melkein ehti tulla jo lomafiilis tosta yhdestä ylimääräisestä vapaapäivästä. :D No, vielä viisipäiväinen työviikko, yksi vapaa, täysi viikko töitä ja oikea loma (josta tulee HUIPPU!)! Sitä odotellessa. :P

Palaillaan!

- Jenni