torstai 13. helmikuuta 2014

Makeaa mahan täydeltä

Tai ei sittenkään.

Sitten kehonkoostumusmittauksen karmaisevien tulosten kuulemisen, tää tyttö on käynyt rankkaa sisäistä taistelua herkkuja vastaan. Kuten tiedätte, rakkaat lukijani, joskus oon voittanut taistelun, toisinaan en. Pari viime viikkoa on sujunut huomattavasti paremmin alkukankeuden jälkeen, ja onpa tälläkin viikolla pysytty parina päivänä täysin erossa herkuista.

Koska muutkin painivat samankaltaisten ongelmien kanssa, päätimme Manna Masun kanssa tarttua härkää sarvista ja lyödä viisaat päämme yhteen. 

Herkkurajoitus! Sovimme, että kumpainenkin saa viikkotasolla "pyhittää" kokonaisenergiamäärästä 15 % herkuille. Eli siis raa'asti vain sunnuntaina pöytään viikon syödyt kalorit, herkkujen osuudet, muutama monimutkainen laskutoimitus ja prosentit ovat selvillä. Viime viikollahan mulla ei mennyt hullummin: 13 prosenttia herkuttelua, loput parempaa syömistä.

Saavuttaakseni tavoitteeni rasvattomammasta ja kiinteästä kropasta, herkuttelua on rajoitettava. Mutta en ole totaalikieltojen kannattaja, siksi pienet määrät sallittakoon. Kun syö reilusti ja terveellisesti, ei tuo 15 % ole loppujen lopuksi edes kovin suuri määrä herkkuja.

Tottahan se on: mitä enemmän ja pidempään totaalikieltää itseltään jotain, sitä kauheammin repsahtaa kun repsahtaa. Ja käy näin.

Syöminkien todisteet.

Tänään mulla oli lepopäivä, matsipäivä ja herkkupäivä. Lisäksi taiteilin muutaman ystävänpäiväkortin, joten oikein mukavaa ja rentoa oleilua näin ennen työpäivää oon saanut harrastaa. Eilisestä PT-treenistä paikatkin on niin kiitettävästi jumissa, joten lepäily on paikallaan. :) Olympialaiset avattiin kunniakkaasti (vaikkakin neljä päästettyä maalia ON liikaa) Leijonien osalta, ja tää tyttö puputti matsin aikana patonkia tuorejuustolla, kirsikkatomaatteja, appelsiinin, minttusuklaajäätelöä, lakupötkön ja pikkupussin Nacho Cheese Ballseja. Ai niin, ja kahvia, Pepsi Maxia ja vettä kyytipojaksi. Ei vielä tullut viikon herkkukiintiö tosta täyteen, mutta tälle päivälle riitti oikein hyvin. Hiukan ällö olo tuli, huomaa että herkkujen rajoittaminen on jo nyt tehnyt tehtävänsä - ei tee enää niin paljon mieli. Olihan ne herkut tänäänkin maukkaita, mutta tuo määrä riittää. Moneksi päiväksi. :D

Jos jotakuta lukijaa, kanssabloggaajaa, ketä vaan, kiinnostaa liittyä mukaan herkkutaisteluun - tervetuloa! Ilmoittatua voi vaikka tän postauksen kommenttiosiossa. Emme ole määritelleet (kai?) rajoittamisen kestoa, mutta kyllähän siitä olis hyvä tehdä lopullinen elämäntapa. Siis KORKEINTAAN 15 prosentin viikkoherkuttelusta, ei juuri ja juuri 14,999999999999-prosenttisesta. :D Vähempikin toki riittää.

Loppuun kuva kaikille herkkuhimojen kanssa kamppaileville:

WE can & we WILL!

Ihanaa torstain jatkoa kaikille, palaillaan!

- Jenni

6 kommenttia:

  1. Jei! Me niin pystytään tähän! :) Kaipa tätä vois jatkaa niin kauan kun hyvältä tuntuu :) Oisko jopa parempi olla määrittämättä takarajaa? Sitten tuo ei tunnu kuurilta, vaan luonnolliselta ja jatkuvalta muutokselta :) Sen aikaa kun se tuntuu tarpeelliselta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä on joo parempi, ettei takarajaa. Koska ne herkut on kumminkin olleet paha ongelma molemmille, eikä se ongelma katoa millään kuuriluontoisella ratkaisulla. Ja tosta 15 prosentista voi ajan myötä lähteä sitten pienentämään määriä. :)

      So far so good, eli raja ei ole vielä ylittynyt. :P Eikä ylity!

      Poista
  2. Tsemppiä herkkujen vähentämiseen! :)

    -Kaukaa Kaunis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja tsemppiä sulle herkuttomuuteen! :)

      Poista
  3. "Tottahan se on: mitä enemmän ja pidempään totaalikieltää itseltään jotain, sitä kauheammin repsahtaa kun repsahtaa. Ja käy näin." Varmaan suurimmalla osalla näin, mutta on meitä poikkeuksiakin. ;) En tosin olisi ikinä uskonut, että kuuluisin tähän ryhmään... Olin aivan varma, että en pääse eroon tästä ikuisesta makean nälästä, mutta näköjään kaikki on mahdollista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietysti on poikkeuksiakin, sanoin vain etten itse kuulu tähän totaalikieltäytymisen kannattajiin. Ja toisaalta en tunne sihen suurensuurta tarvettakaan, kun en halua enää pudottaa painoa. :) Tavallaan kyllä ihailen niitä, jotka pystyvät olemaan kokonaan ilman. Whatever makes you happy. =)

      Makeannälkä on kyllä niin viheliäinen asia, koska se fyysinen riippuvuus sokeriin on niin voimallista. Se vaatii paljon ihmiseltä, että pystyy muuttamaan totuttuja tapojaan. Itsehillintä on mulla avainsana, ja tietty se, että löytää edes vähän jotain makeita, terveellisempiä syömisiä, joilla voi korvata epäterveelliset herkut. :) Vaikka onhan niitä suolaisia ja rasvaisiakin herkkuja, mutta niihin syntyvä riippuvuus ei mulla ainakaan oo ollut niin voimakasta.

      Kyllä tää tästä! :) Muutosta on tapahtunut, ja se jatkukoon.

      Poista