maanantai 30. syyskuuta 2013

Tulikuumat reidet ja muljuva kävely

Heipä hei ja hyvää viikon alkua itse kullekin!

Tämänkertainen otsikko viittaa eiliseen iltalenkkiin ja tänäiseen olotilaan. Mulla tosin oli jo valmiiksi jalat kipeät ennen lenkkiä (kiitos lauantain kahvakuulailun), joten vaikea sanoa kuinka iso osa tästä jalkojen hellyydestä on lenkin ansiota. Luultavasti melko pieni.

Eilinen lenkki oli mun läpimurto juoksun saralla. Oon vieläkin ihan fiiliksissä, sillä juoksin 17 minuuttia putkeen! Minä, joka oli siinä uskossa että ainoa oikea tie juoksukunnon kohottamiseen tapahtuu intervallitreenin kautta. Olin niin väärässä, ja nyt tiedän sen totuuden, jonka oon tosi monesta blogistakin lukenut: se on kiinni korvien välistä! Kroppa ei anna periksi, vaan pää. Eilisen lenkin jälkeen musta tuntuu sekä hölmöltä että valaistuneelta. Miksi oi miksi tuhlasin niin monta lenkkiä pelkkään intervalliharjoitteluun (puhumattakaan niistä kuukausista jotka tuhlasin harjoittelemattomuuteen, mutta se onkin jo toinen juttu), kun olisin voinut nyt olla siinä pisteessä, että juoksisin säännöllisesti muutaman kilometrin lenkkejä? Toisaalta on hyvä, että nyt tiedän mihin pystyn, koska olin selkeästi aliarvioinut aerobisen kestävyyteni, enkä ollut edes yrittänyt juosta pidempään kuin viisi minuuttia.

Uudet juoksutuulet siis alkoi puhaltaa. Tästä lähtien ranaan sitä eilistä reittiä (ristin matkan Siwan-lenkiksi) ja pikkuhiljaa alan pidentää juoksumatkaa. Joskus toki voi intervallejakin vetää, mutta pääasiassa tauotonta juoksua kera lyhyen alkulämmittelykävelyn. Oon niin innoissani! Eilinen todellakin antoi mulle toivoa, vielä musta juoksija tulee! :)


Lyhyt analyysi eilisestä lenkistä. Lähdin tummaan myöhäisiltaan löyhän epämääräisesti ajatellen: "Jos juoksis kolmen minuutin intervalleja viisi, välissä reipasta kävelyä pari-kolme minuuttia", mietin myös paria pidempää intervallia, jolloin lenkki jäisi kokonaisuudessaan lyhyeksi. Tähän asti olin siis edennyt juurikin intervallityyliin. Kolme tai neljä lenkkiä menin kolmen minuutin juoksupätkissä, kunnes tuli taas tauko lenkkeilystä. Ei mistään syystä, ei vaan tullut lähdettyä. No, eilen aloitin perinteisesti reippaalla kävelyllä. Kolme minuuttia sitä, sitten lähdin juoksemaan. Otin melko iisisti (vauhdista tai sykkeestä en osaa sanoa mitään, sillä en vielä omista sykemittaria), mutta hyvin nopeasti mulle selvisi että mähän juoksen. Hiiteen intervallit, pingon tätä katua pitkin Siwalle, josta jatkan suorinta tietä kotiin, kyllä mä jaksan! Ja jaksoinhan mä, yllättävän hyvin. Hieman puolivälin jälkeen olin eniten uuvuksissa, mutta viimeiset minuutit tuntui kevyemmiltä. Ehkä olisin jaksanut pidempäänkin? :) Ilma oli mukavan viileä ja uusi juoksupipo sopivan kireä. Kun pääsin kotitalomme alaovelle, katsoin kännykkää ja perhana, olin juossut 17 minuuttia! Wuhuu! Kotona oli niin voittajafiilis, ja kaiken kruunasi ihana, kuuma polte reisissä. Siis oikeasti, oisin voinut paistaa ittelleni palkkarikananmunan heti lenkin jälkeen.          

Kahvakuula korkattu!
Lenkkinaama (jälkeen)

Tänään tuntuu että jotain on tehnyt. Viime viikonlopun saldo: kävely- ja juoksulenkit, puolen tunnin kahvakuulailu ja 44 minuuttia Move Fitness-peliä. Oon tosi tyytyväinen, sekä liikkumiseen että jälkipoltteluun (oikea sisäreisi muljuu jännän tuntuisesti). Taka- ja sisäreisien lisäksi mulla on kädet kipeät, joten tänään annan raajojen levätä ja teen illemmalla kotona dvd:ltä vatsa-selkätreenin.

Lopettelen tältä erää, palaillaan!

- Jenni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti