sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Muuttunut nainen

Muutos. Sanana ja käsitteenä pelottava, kutkuttava, jännittäväkin. Muutos voi myös vapauttaa ja puhdistaa, oli se sitten henkistä tai fyysistä. Siitä ajattelin vähän kirjoitella tänään. :)

Oon muuttunut paljon viimeisten kolmen ja puolen vuoden aikana. Ei, perusluonteeni - se positiivisuus, sisukkuus ja rauhallisuus - ei ole muuttunut mihinkään. Sen sijaan oon löytänyt itsestäni uusia piirteitä, piilossa olleita puolia ja sen, mikä tuntuu oman itseni sisimmältä ytimeltä. Siitä oon ylpeä (vaikka kaikki havainnot eivät ookaan olleet positiivisia). Vaikka en aina joka tilanteessa ihan joka ihmisen kanssa osaakaan näyttää kaikkia puolia itsestäni, oon aina oma itseni ja se riittäköön. :)

Elämäntaparemontin myötä monet piintyneet ajattelumallit ja -tavat ovat heittäneet niin sanotusti häränpyllyä, ja tuntuu että vieläkin saan harva se päivä uusia ahaa-elämyksiä. "Ahaa, puuron voi valmistaa tälläkin tavalla!", "Ahaa, huomenna pidänkin lepopäivän, kun kroppa huutaa uupumuksesta!" jne. Pieniä havaintoja, mutta niin tärkeitä. :) Oon oppinut, varsinkin ihan viime aikoina, kuuntelemaan omaa kehoani ja sen viestejä. Aina ei tarvitse mennä sen alkuperäisen suunnitelman mukaan, vaan tilanteen ja fiiliksen muuttuessa poiketa siitä. Ja se on ihan ookoo. Joskus se tarkoittaa väliin jääneitä treenejä, puolen pussin juustonaksuherkuttelua tai ihan vaan pään nollaamista omassa rauhassa musiikkia kuunnellen. Itseäni vartenhan mä elän tätä elämää ja teen niitä valintoja.

Käytännössä tämä huikea valinnanvapaus ja kuuntelu tarkoittaa sitä, että juhlissa voin ottaa rennosti, vaikka dieetti olisikin kesken. Mikään ei kaadu yhden kolmen ja puolen tuhannen kilokalorin päivään (oho! :D).

Eilisten synttärijuhlien annoslautanen (en santsannut): fetasalaattia, focacciaa, lihavarras ja makkara. Omnom. Nomnomnom. Nom.

Ja siis tosiaan: eilen tuli syötyä (ja juotua) yhteensä ne kolme ja puoli tuhatta kaloria. Eikä tullut edes morkkis! Kuvan ruoka-annoksen lisäksi popsin ihan pienen määrän sipsejä, parikymmentä karkkia ja ehkä kuusi tai seitsemän keksiä. Mahaan upposi myös juustokakkuja (kyllä, kahta eri laatua :P, mutta ei kokonaisia sentään :D), lisää focacciaa, pari mietoa juomaa ja muutama pieni mukillinen valkoviiniä. Kaikki maistui hyvältä ja mitään en ahmimalla ahminut. Eli joo, en todellakaan noudattanut omaa mahtavaa suunnitelmaani syödä niin hyvin dieetin mukaisesti kuin pystyn, ottaa vain vähän juotavaa ja pysyä erossa makeista herkuista. :D Mutta that's life, ja oon tyytyväinen siihen, että onnistuin pitämään edes jonkin kurin ja maltin juhlissa, enkä esimerkiksi lätrännyt alkoholin kanssa sen enempää. Juhlat oli muuten ihan törkeän hauskat! :)))

Synttäripippalot oli käytännön esimerkki uudenlaisesta rentoudesta ja oman kehon kuuntelusta (se suorastaan huusi, että "ota sitä juustokakkua, voit ihan hyvin syödä sitä pikkulusikalla suoraan tarjoiluvadilta" :D). Syöminen ja juominen juhlatilanteessa oli myös aika lailla malliesimerkki siitä, kuinka haluan viettää elämääni tän dieetin jälkeen. Kun oon itselleni sopivassa painossa, aion edelleen syödä terveellisesti ja harrastaa säännöllisesti liikuntaa, mutta myös osata rentoutua hyvässä seurassa, hyvän ruoan ja juoman parissa. Elämän pienet (isot) ilot - ystävät ja ruoka. :')

Howdy!

Ikävämpi esimerkki, tai oikeastaan muistutus, siitä mitä seuraa rentoutumisesta herkkujen ja ystävien parissa, antoi itsestään vihiä onneksi vasta yöllä. Olimme palanneet sairaan kalliin taksimatkan päätteeksi juhlista kotiin, ja paneuduin lähes heti maate. Kello oli noin neljä aamuyöllä. Maate mennessä vatsa tuntui jo kipeältä ja jotenkin kovahkolta, mutta sain kuitenkin unen päästä kiinni... Vain herätäkseni puoli viideltä siihen, että nyt täytyy muuten äkkiä lentää vessaan! Joo, ei ne herkut ja erityisesti niiden sisältämä sokeri tosiaan sovi mulle. :D Sen opetti jo taannoinen vapaasyöntipäivä. Vaikka eilen vedinkin määrällisesti huomattavasti vähemmän herkkuja kuin vapaasyödessä, ilmeisesti se oli vatsalle siltikin liikaa. Juustokakku, keksit ja karkit tulivat ulos hyvin nestemäisessä muodossa. Pöntöllä istuessa vierähti varmaan sellaiset reilu puoli tuntia (tavaraa riitti). Ensimmäisen "satsin" ulostuessa luulin että se oli jo siinä, mutta välittömästi mulle tuli huono olo, ja jouduinkin halaamaan pönttöä lattialla istuma-asennossa pari minuuttia. Eka fiilis oli, että ei hitto, oonko mä saanut jostain noroviruksen, mutta muutamasta yökkäysrefleksistä huolimatta oksennusta ei ilmestynyt ja sainkin parkkeerata takapuoleni uudestaan pöntölle. Huh. Mutta ei se mukavaa silti ollut, koska ikinä ennen en oo kokenut noin huonoa oloa syömisen jälkeen. Eri asia, jos vatsa menee sekaisin, mutta tuollainen kuvotus ja läheltä piti-laatta on kyllä aivan jotain uutta. Uutta ja epämiellyttävää, never again. Mitään en kuitenkaan kadu, koska ripsasta huolimatta ne Matador Mixit, juustokakut ja vadelma-rusina-keksit maistuivat tosi hyviltä. Note to self: ensi kerralla niitä maltillisemmin. :D

Kaikessa on kuitenkin se hopea(vai kulta?)reunus: tyhjennyksen jälkeen sain heti unesta kiinni ja aamulla herätessä - tadaa! - mulla oli erittäin kevyt ja virkeä, hyvin krapulaton olo. :) Tänään onkin maistunut dieetin mukainen ruoka ihan uudella tavalla. Ja tästä on hyvä jatkaa kohti kahta viimeistä dieettiviikkoa. :)

Everything's gonna be okay... :) (kuva perjantailta)

Alkuperäisestä suunnitelmasta on poikettu muullakin tavalla tällä viikolla. Ja sekin liittyy kehon viestien kuunteluun. Uhosin viime viikkokatsauksessa tekeväni kaikki neljä salitreeniä putkeen peräkkäisinä päivinä. Perjantaina lepo, lauantaina lenkki ja sunnuntaina toinen lepo. Kuinkas sitten kävikään..?

Keskiviikkona palasin vähäksi aikaa majapaikkaan salin ja töiden välissä. Viikon kolmas treeni, jalat ja vatsa, oli sujunut muikeasti ja fiilis oli hyvä. Työpäivän aikana fiilis kuitenkin muuttui, ja tapahtui samalla tavalla kuin neljä viikkoa aikaisemmin: uuvahdin ihan totaalisesti. Tällä kertaa ei tuntunut siltä, että voisin vaikka uinahtaa seisaalleni, mutta olo oli todella väsynyt ja hieman voimaton. Nuutuneeksi sitä en kuvailisi, väsymys oli enemmänkin fyysistä. Sellaista todella kouriintuntuvaa, kroppa huusi lepoa. Eikä se sitä tietenkään saanut, koska työt piti hoitaa ja vielä kaksi työpäivää olisi jäljellä. Mikä siis eteen? Seuraavan päivän salisuunnitelmat uusiksi (eli ei ollenkaan salille), ei kännykkää herättämään, lepoa ja ruokaa ennen torstain työpäivää. Dieetin mukaista ruokaa toki. Ja ai että se teki hyvää! Torstai sujui virkeissä merkeissä, enkä tuntenut morkkista treenin väliin jäämisestä.

Perjantaina vanhat suunnitelmat piti, eli se oli lepopäivä. Tein kuitenkin lyhyen kävelylenkin töiden jälkeen, ja pääsin nauttimaan tähän mennessä kevään lämpimimmästä päivästä - ainakin täällä meillä päin. :) Tuulenvirekin oli niin lempeä.


Jos metsään haluat mennä nyt... Ja mähän halusin! :) Niiiiiin kaunista. :)

Vaikka tekemättä jäänyt salitreeni (edelleen) kummitteleekin mielessä, jätän sen nyt kokonaan tältä viikolta ja suuntaan katseen ensi viikkoon. Sunnuntai jääköön lepopäiväksi, ellen sitten innostu illemmalla lähtemään leppoisalle kävelylenkille. Saa nähdä. :)

Tää on aivan huikeaa, koska rankoista treeneistä, suunnittelemattomista lepopäivistä ja ajoittaisesta väsymyksestä huolimatta mulla on koko_ajan tajuttoman hyvä olo. Kehossa, mielessä, ihan joka saralla. Tuntuu, että uuden ruokavalion ja treenien myötä oon herännyt uudelleen eloon pitkän horrosvaiheen jälkeen. Kuten jo viime viikolla toitotin, musta tuntuu että oon palannut omaksi itsekseni. Ja vielä enemmäksi. En osaa sitä tarkemmin selittää, mutta luotan teidän lukijoideni fiksuuteen, että ymmärrätte kyllä mitä tarkoitan. :)

Se on kuitenkin se kokonaisuus mikä merkitsee. Toki, yksittäisistä valinnoista juuri muodostuu se kokonaisuus, mutta kokonaisuus ei ole yhden tai kahden valinnan summa, vaan paljon monisäikeisempi juttu. Dieetti, hyvin alkanut elämäntapamuutos, liikuntaputki... Ne ei mene pilalle sen takia, kun oot kerran valinnut "väärin". Kun oot kerran vedellyt surutta jäätelöä, viettänyt kostean illan ystävien kesken tai jäänyt makoilemaan sohvalle sipsipussi kourassa. Se on elämää. :)

Kun sulla on se motivaatio tehdä omaa juttua ja tavoitella tavoitteitasi, sä myös teet sen. Ei ole väliä, kauan siinä kestää, koska kyseessä on sun oma loppuelämä. Kunhan vain pitää sen "maalin" selkeänä mielessään koko ajan, sinne lopulta pääsee. Ihan jokainen, en huijaa. ;) Maalihan voi olla niinkin yksinkertainen asia kuin "haluan elää loppuelämäni terveenä, toimintakykyisenä ja onnellisena". Ja jos sitä todella haluaa, siihen löytää keinot ennemmin tai myöhemmin.

:))

Sitten, jotta tämä maratonpostaus ei olisi vain tylsää tekstiä ja paria kuvaa ripoteltuna sinne tänne, laitetaan muutama kaikkien suosikkikuva tähän väliin. Ja suosikkikuvilla tarkoitan tietysti muutoskuvia. ;D Ne on ainakin mun henkilökohtaisia suosikkeja, blogissa kuin blogissa. :)

Pidemmittä puheitta, tuoreet kroppakuvat:

Edestä.

Takaa.

Sivulta.

Ja vertailun vuoksi, edelliset kroppakuvat:

Ei asiat nyt niin huonosti oo, kun hymykin irtosi. :D

Pikku selkäpoimut, onpa söpöt. :)

Edelleen harmittaa toi käsi. :/ Mulla on siis aika kaareva selkä, se luonnollinen notko, mikä ei tuossa nyt näy.

3,6 kiloa siis eroa noiden kuvasarjojen välillä, ja mun mielestä sen eron kyllä huomaa. Toivottavasti ero välittyy teille lukijoillekin, koska se on suoraan verrannollinen mun kepeään oloon. Kevyt, keventynyt, lihaksikkaampikin olo on vallinnut nyt mulla jo pari viikkoa. :) Vaatteet istuu paremmin ja keskivartalotuntuma on tyystin erilainen kuin dieetin alkaessa. Korsetti alkaa tiivistyä, I think. :)

Tästä on hyvä jatkaa. :) Ja tähän on hyvä myös lopettaa, nimittäin tämä blogipostaus.

Palaillaan!

- Jenni

12 kommenttia:

  1. Tosi iso muutos! Hienoa työtä Jenni :)

    VastaaPoista
  2. Siis justiinsa kirjoitin blogiin samanlaisesta yöllisestä kokemuksesta, aika lailla samaan aikaankin :'D Miten söpöä, siellä me ollaan istuttu pytyllä molemmat.. :'DD Ei kun oikeesti kyllä aika kamalaa!

    Hieno on sun muutos!

    VastaaPoista
  3. Kiitoksia, molemmat! :) Ja voi ei Heidi! :DD Menenkin heti lukemaan sun tekstin.

    VastaaPoista
  4. Hieno muutos! =)
    Välillä tulee herkuteltua, nimimerkillä viikonloppuna häissä!
    Kivaa viikkoa!

    http://liikunnaniloa1.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! =) Joo, välillä kannattaakin herkutella.

      Nimimerkki "Kannattaa myös opetella tuntemaan omat rajansa" :D

      Kivas viikkoa sullekin! :)

      Poista
  5. Itse syleilen muutosta ja ihanaa kun joku kirjoittaa siitä näin positiivisesti! Itse ajattelen myös, että välillä saa ja kannattaakin herkutella, kohtuudella toki, mutta saa! Kohtuus nimenomaan siksi, että itsellänikin vatsa menee helposti sekaisin, jos syön yhtäkkiä paljon herkkuja. :)

    Kokonaisuudessaan rakastin kyllä tätä postaustasi! :) se on ihanan positiivinen ja siitä jää itsellekin hyvä mieli :) se tarttuu!

    tv,
    neitilempeys
    https://elamankuntoon.wordpress.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, ihanaa kuulla noin positiivista palautetta! :) Oon itekin luonteeltani positiivinen, on helppoa löytää (lähes kaikista) asioista ne hyvät puolet. :)

      Kävin kurkkimassa jo blogiasi, näyttää kivalta! Täytyy paremmalla ajalla tutkia tarkemmin. :P

      Poista
  6. Hienoa työtä Jennisein! <3 Ja toi sykemittari, josta puhuit aikaisemmassa postauksessa, vaikuttaa ihan kivalta. Tosin verkkiksen sivuil saanut scoren 3.7/5 sekä toinen malli 4/5, eli joo ei tosiaan paha, mutta moni valittanut että tiedon siirtäminen koneelle on ollut todella hankalaa, mutta en sitten tiedä. :/ Itse kun noita kattelin niin verkkis ehdotti Polar V800HR sykemittaria ja se taas oli saanut 43 arvostelua, keskiarvosana 4.7/5 eli aika helkkarin hyvät scoret. :D Joten nyt ajattelin sitten tuommosen hankkia, kun joskus on varaa (maksaa päälle 300€.....). Ei voi käyttää sykevyötä treeneissä, kun se ei vaan yksinkertaisesti pysy meitin matkassa. Se vaan hävittää sen sykkeen niitten hyppyjen sun muitten takia. NiiiiiN! ärsyttävää.... >< Joten pakko itekki tollanen sykevyötön sykemittari hankkia, että pääsis seuraamaan sitä sykkeen kulkua treeneissä. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, vaikuttaa paljon vaivattomammalta, kun mittaa ranteesta. :) Ei mua niin se tiedonsiirron hankaluus haittais, pääasia että laite toimis ja mittais tarkasti sykkeen (minkä se tuntuukin arvostelujen perusteella tekevän). Vielä reilu kuukausi, niin pääsen shoppaamaan! :P

      Poista
  7. Hienosti menee ja on kyllä eroa kroppakuvissa! :) Hienoa nainen! Oot kyllä hyvin pysynyt kaidalla tiellä ja myöskin sillä rennolla herkkumielellä - ei sitä laihtumisen/kiinteytymisen takia tarvihe koko elämää ja jatkuvasti herkkujen kanssa pingottaa :) Toivon että joskus tulevaisuudessa itekki saisin tuon painonhallinnan jalon taidon hyppysiini, nyt kun on taas blogitauolla tullut lihottua aikalailla. Uuden alun kunniaksi tein uuden blogin, se löytyy täältä:

    http://beibeberberi.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  8. Vautsi mitä muutosta keskivartalon alueella varsinkin!

    Olen itse juuri käynyt pohdintaa ja oivalluksia nimenomaan noissa sisällä tapahtuvissa muutoksissa, sillä siellä on ne isoimmat muutokset :)

    http://terksulife.blogspot.fi/2015/06/laihtuminen-on-pintaa-syvemmalla.html

    Jenna

    VastaaPoista
  9. Kiitos kaunis molemmille! :) Päänsisäiset muutokset on juurikin niitä parhaita. :) Pitääpä käydä tsekkaamassa sun blogi, Jenna. :)

    VastaaPoista