perjantai 8. toukokuuta 2015

Kehitystä ei voi pysäyttää

Perjantaipikapostaus!

Se siitä alkuviikon painon päivityksestä.. Mutta on ollut KIIRE! Salilla käymiseen ennen töitä menee ihan tuhottoman paljon aikaa. :O Siihen kun lisää vielä heräämisen ja aamutoimet, syömisen, suihkun ja töihin valmistautumisen, ylimääräistä aikaa ei juuri jää. Eilen ehdin levätä reporankana sängyllä ruhtinaalliset kymmenen minuuttia ennen kuin piti rientää töihin. Mutta en valita! Kaikesta kiireestä, yksitoikkoisesta ruokavaliosta ja lihaskivuista huolimatta nautin tästä suunnattomasti. :) On mahtavaa huomata muutoksia olossa, kropassa ja vihdoin myös pääkopassa. Onnistumiset syömisissä ja treeneissä motivoivat vaan jatkamaan eteenpäin. Ja se konkreettisuus - mä itse oon saanut aikaan tän kaiken ja se näkyy! Rasvakerroksen alta alkaa kuoriutua pikku lihakset, oikeanlaista pyöreyttä tulee suotuisiin paikkoihin.

Toisessa kuvassa oli parempi ilme, tässä parempi haba. :D

Mites se paino sitten? Tässä vaiheessa saisin paljon irti myös ympärysmittojen seuraamisesta, mutta en oo saanut aikaiseksi ostaa uutta mittanauhaa. Joten kiloja tarkkailemalla edetään. Monesti laihduttajat ei tiedä, missä painossa olisi hyvä olla - normaalipainosta on kulunut ehkä yli kymmenen vuotta, tai tavoitteet muuttuu kesken kaiken. Ja omaa kehonkoostumusta hoikistuneena on vaikea ennustaa. Oma painotavoitteeni oli hyvin selkeä Suuren Painonpudotusprojektin alkaessa: 55 kiloa. Luku perustui siihen mitä joskus olin ollut: löysä (lue: liikuntaa harrastamaton), 55-kiloinen 14-vuotias. :D Tuolloin olin jo kasvanut täyteen pituuteeni, ja muistan käyttäneeni S-koon vaatteita. Olin toki valmistautunut muuttamaan tavoitepainoani projektin edetessä, mutta ei ilmennyt tarvetta. En asettanut mitään aikarajaa, mutta kilot karisivat sutjakkaasti vuoden aikana. 55 kilon paino tuntui hyvältä, vaikka pää pääsi muutokseen mukaan vasta joskus pitkälti seuraavana vuonna. Tiesin, että kehon koostumuksessa olisi parantamisen varaa, mutta halusin keskittyä painonhallintaan, terveelliseen syömiseen ja liikunnalliseen elämään. 

Vuoden aikana nälkä kuitenkin kasvoi. Aloin hamuta urheilullisempaa, timmimpää kroppaa. Salitreeni kiinnosti kovasti, ja olin lähes täysin varma, että se olisi mun juttu. Se olisi myös paras keino muokata vartaloa haluamaani suuntaan. Enkä ollut väärässä. Treenaaminen PT:n johdolla alkoi (edelleen 55-kiloisena), ja kahden kuukauden tulokset oli huikeita. Rasvaa paloi lähes 9 kiloa ja lihasta tuli melkein 4 kiloa. Ja paino putosi 53 kiloon. Silloin sain esimakua siitä, millaisessa kehossa mun olisi tosi hyvä olla. Painon putoamisen huomasin keskivartalossa kaikista eniten: senttejä lähti vyötäröltä ja mahan ympäriltä ja toive vatsanahkan palautumisesta heräsi. Olin ulkonäkööni ja olooni erittäin tyytyväinen. Tuossa painossa mun rasvat oli myös pudonneet 22,5 prosenttiin, mikä oli jo aika hyvä lukema. Siitä saisi mennä korkeintaan muutaman prosenttiyksikön alemmas.

Kehonmuokkausprojekti koki kuitenkin rajua vastatuulta, ja viime vuoden liikkumattomuuden ja herkuttelun seurauksena vaaka näytti reilut 60 kiloa, kun nykyinen kiinteytysprojekti alkoi. Tänään - tadaa! - sain katsella mukavaa 56,9 kilon lukemaa. :) Eli tasan tarkkaan 3,3 kiloa on nyt haihtunut. :)) Neljännellä viikolla ei voi olla muuta kuin tyytyväinen tulokseen, varsinkin kun tiedän että paino ei ole voinut tällä treeniohjelmalla lähteä lihaksista. Ja senkin takia, koska mulla on hormonaaliset turvotukset tällä hetkellä päällä, eli oikea paino on varmaankin vielä vähän pienempi. :) 

Ensi viikolla pudotus jatkuukin tiukemmalla ruokavaliolla, mutta sitä ennen ah-niin-odotettu mättöpäivä. :P Seonhuomennaaaaah! :))) Luvassa postausta herkkujen laadusta, määrästä ja tuntemuksista kehossa. Sunnuntaina. Jos pääsen ylös sängystä.

Tähän hätään en ehdi muuta kirjoitella, paitsi tietysti treenikuulumiset voisin päivittää. Viikon kaikki neljä salitreeniä on nyt tehty! Tein päätöksen tiivistää neljä treeniä kolmeen treenikertaan välttääkseni sunnuntain "treenipakon". Mun oli pakko pitää jälleen suunnittelematon lepopäivä keskellä viikolla (vaikka olin siis uumoillut lepääväni sekä lauantain että sunnuntain), mutta olin tiistaina niin heikossa hapessa illalla töissä, että oli pakko ottaa iisisti keskiviikkona. Omaa kehoa pitää kuunnella. :) Eli ei tullut neljää salitreeniä tälle viikolle, mutta tulipahan ainakin kaikki treenit tehtyä.

Nyt tää lähtis valmistautumaan töihin lähtöön. Palaillaan! :)

- Jenni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti