lauantai 9. toukokuuta 2015

Ei enää ikinä

Örgh. Terveisiä mättöpäivän jälkeisestä dagen efteristä.

Kysymys ei siis ole krapulasta: ei henkisestä eikä fyysisestä. Join kyllä muutaman annoksen alkoholia, mutta koska olin niin täynnä koko päivän, se ei noussut yhtään päähän. Henkistä kankkusta ei tollaisesta sallitusta herkuttelusta voisikaan tulla, ja hyvä niin. Fyysinen olotila on tällä hetkellä edelleen täysi ja ilmavaivainen. Mässäys pisti vatsan kunnolla sekaisin, ja istuin keskiyön jälkeen muutaman hikisen tovin pöntöllä tyhjentelemässä päivän syömissaldoa. Säästän teidät yksityiskohdilta.

Mitäs sitten tuli syötyä? No näitä:

Keskiyön starttipaketti: lakritsi-Kismet, Pätkis, lakupötkö ja uutuuskarkkipussi. Tein myös valmiiksi juustokakun.

Lisää yöherkkuja: juustonaksuja.

Runsas ja rasvainen aamupala: kahden munan munakas (keltuaisineen päivineen), puolitoista makkaraa, pekonia, paprikaa sekä moniviljapatonkia oivariinilla, juustolla ja kurkulla. Juomaksi kiivi-limemehua ja kahvia. Täytti!

Yöllä uumeniini katosi myös ensimmäiset patonkipalat ja neljä keksiä. Oli vaan pakko saada heti kun on "lupa". :D Ensi havainnot syömisistä: makea maistui äklömakealta, eikä herkkuja tehnyt todellakaan mieli enempää. Lakritsi-Kismet lähti kaupasta mukaan muutenkin testimielessä (uutuusmaku, ja oon tunnetusti uutuuksien uhri), ja vaikka patukka oli ihan ookoo, ei sitä toiste tarvitse syödä. Jo puolessavälissä hiipi äklö olo, koska se_vaan_oli_niin_makeaa. Eli jonkinasteista vieroittumista herkkuihin oli jo ehtinyt tapahtua. :) Jee. :) Sen sijaan Pätkis ja laku maistuivat oikein hyviltä - pieni koko oli juuri sopiva eikä makeus ehtinyt puskea läpi.

Runsaan aamupalan jälkeen alkoi valmistatuminen ystävän kyläilyyn. Eräs parhaista tyypeistä oli tulossa tänne miehen residenssiin meidän kanssa viettämään leffa- ja juhlapäivää. Juhlan aiheena hänen aiemmin tällä viikolla olleet synttärinsä. Meillä on tämän ystäväni kanssa pitkät perinteet leffapäivien saralla, ja niihin kuuluu aina syöminen. Syöminen, juttelu ja elokuvien sekä sarjojen katselu. :)) Se on parasta. :)

Tarjoilut oli seuraavanlaiset:

Suolaisia herkkuja, sokeritonta suklaata ja lajitelma makeita namupaloja (jogurtti-, jogurttimarja-, tumma-, valko- ja maitosuklaapäällysteisiä lakuja, riisipalloja, pähkinöitä, mysliä ja banaanilastuja). Löytyi kulhosta myös tavallisia saksanpähkinöitä. :DD

Shamppanjaa, mansikoita ja vinirypäleitä.

Juustokakku. :P

Kuvan ulkopuolisista mätöistä mainittakoon kolme erilaista dippiä ja kasa dippivihanneksia (joista syötiin ehkä yhteensä kymmenen palaa :D). Alkoholipuoli hoitui shamppanjalasillisen lisäksi pienellä kirsikkaoluella, tilkalla suklaalikööriä ja kolmella Jägermeister-shotilla. Kolmella siksi, kun piti kulauttaa jokaisen Suomen maalin kunniaksi. :D Leffojen ja sarjan lisäksi vahdattiin siis tietysti myös matsi. :) Ja hyvä matsi olikin!

Jossain vaiheessa (aika pian) mulle alkoi tulla täysinäinen olo ja kävin vaihtamassa löysempiin housuihin. Mahassa ei kuitenkaan ollut vielä alkanut kiertää, vaikka hiukan epämiellyttävä herkkupöhnä olikin jo laskeutunut ylleni. Syöminen kuitenkin jatkui, koska aina pienen tauon jälkeen olo tuntui hiukan paremmalta. Ja kaikkea tosiaan oli ihan riittämiin, enkä halunnut että meille jää kamalat herkkukasat lojumaan.

Salami-aurajuusto-katkarapu-valkosipulipizzaa ja Pepsi Maxia.

Varsinaiseksi ruoaksi oli varattuna pizzaa. Kävimme hakemassa ihan kunnon ravintolasta jokaiselle annokset, mutta omani meni hiukan hukkaan. Siinä vaiheessa kun ruoka oli haettu ja vielä lämmin, ei ollut aamupalasta ehtinyt kulua riittävän kauan eikä mulla ollut edes nälkä. Halusin kuitenkin maistaa, ja nuo kuvan kaksi palaa jäivätkin ainoiksi koko päivänä. Pizza oli ihan jees, mutta valkosipulin maku oli niiiiin vahva, että se peitti ihan kaiken muun alleen. Eli jos en olisi tiennyt mitä muita täytteitä pizzassa oli, en olisi todellakaan saanutkaan tietää. Ei hyvä, ensi kerralla täytyy muistaa sanoa, että ei niin vahvalla kädellä valkosipulia, kiitos.

En laskenut kaloreita, koska tankkauspäivän pointtina on nimenomaan tankata huolehtimatta energiamääristä tai ravintosisällöistä. Utelias luonteeni kuitenkin teki pienet päässälaskut tänään, ja sai tulokseksi vähän päälle 6000 kcal. Ihan hyvä saldo! :) Luulisi tuon määrän riittävän hiilarivarastojen täyttämiseen. Tänään kevyemmin ja normaaliin dieettiruokavalioon palaten. Huomenna alkaakin viimeiset neljä viikkoa ja ruokavaliosta karsiutuu aika paljon kaikenlaista pois (muun muassa banaanit, yhyyyyyyh). Päivittäinen kalorimäärä vähenee noin viidelläsadalla, mutta treenit pysyy samana. Eli odotettavissa on nälkää, nälkä-ärsytystä ja todennäköisesti enemmän himotuksia. Mutta hyvin todennäköisesti myös mahtavia tuloksia, koska aineenvaihdunta saa taas uuden boostin ja rupeaa toivon mukaan toimimaan yhtä tehokkaasti kuin dieetin alussa. Tai on se koko ajan toiminut loistavasti - siitä todistaa lähes joka-aamuöiset vessakäynnit. Mies ei oo oikein tykännyt mun kahden minuutin lorotteluista. :D

No, I don't have that feeling! (yet)

Mitä sitten opin eilisestä tankkauspäivästä? Tarvitseeko siitä oppia mitään, vai riittääkö että siitä vain ottaa kaiken irti? No ei ehkä tarvitse oppia, mutta opin silti. :) 

Opin, että vähemmän oikeasti on enemmän, mitä herkkuihin tulee. Neljä viikkoa lähes kokonaan ilman lisättyä sokeria ja kaikenlaisia herkkuja tekivät tehtävänsä: elimistöni tottui puhtaaseen, terveelliseen ruokaan, suureen määrään kasviksia ja siihen, että nälkää tai ähkyä ei tarvitse tuntea. Mieleni tottui siihen, että morkkista ei tarvitse tuntea. Olo tuntui melkein koko ajan tosi hyvältä. 

Herkkupäivään kohdistui hirveästi odotuksia ja se oli mielessä tälläkin viikolla koko ajan. Mutta se oli lattea. Kaiken kaikkiaan se oli sanalla sanoen lattea, koska todellisuus ei vastannut (onneksi!) odotuksia, eikä herkut maistuneet enää yhtä hyvältä kuin ennen. Ainoastaan juustokakku, Pätkis, laku, kirsikkaolut ja suklaalikööri ylsivät sinne korkeimpaan nautintoluokkaan - olisin hyvin pärjännyt vain niillä. Mutta kaikkea pitää kokeilla, ja koska muitakin mättöjä oli hankittu, niitä myös puputettiin. Eilisestä kuitenkin opin sen, että jos ja kun pidän vastaavan tankkauspäivän, herkkuja tulee olemaan vähemmän. Mieluummin lähden vaikka hyvään ravintolaan syömään kunnon annoksen jälkiruokineen, ja kotioloihin saa riittää tuoreet marjat, muutamat valikoidut suklaapatukat ja korkeintaan yksi karkkipussi. Jäätelö, leipä ja omat leipomukset ovat myös varteenotettavia kandidaatteja. :P

En kyllä jaksa uskoa, että kovin usein tuun pitämään mättöpäivää. Tavoitteena on dieetin jälkeen opetella järkevää herkuttelua. Se voisi käytännössä tarkoittaa sitä, että perusruokavalio on niin puhdas ja terveellinen, että voin hyvällä omallatunnolla ottaa melkein mitä tahansa herkkua silloin kun siltä tuntuu. Totuus on kuitenkin se, että kun syö riittävästi ja oikein, ei herkkuja edes tee mieli niin paljon. Mutta jos rupeaa tekemään, voin ihan hyvin käydä ostamassa yhden suklaapatukan tai ottaa maukkaan näköistä piirakkaa kylässä. Ja jos siltä tuntuu, voin muutaman viikon välein herkutella yhtenä päivänä vähän runsaammin. Kunhan en ajaudu vaaralliseen sokerikoukkuun, herkuttelun pitäisi tästedes sujua vaivattomammin. Ilman stressiä, morkkista ja övereitä. :)

Joo alempi. Kiitos.

Tähän loppuun vielä muutama sananen tekstin alussa mainitsemistani vatsaoireista. Jouduin juuri keskeyttämään kirjoittamisen ja rientämään vessaan tyhjennykselle. TMI, tiedän, mutta tavara oli edelleen löysää ja vatsassa hieman vielä möyrii. Suurin syyllinen lienee sokeri, mutta ehkä suurilla syömismäärillä ja rasvallakin on osuutta asiaan. Ei enää ikinä uudestaan. Ei ollut sen arvoista. Herkkupäivästä epäonnistuneen olisi kuitenkin tehnyt koko päivän kestävät vatsaongelmat - mulla sentään alkoi tapahtua vasta illalla. Eli hyvä päivä se eilinen oli. :)

Mutta eilen oli eilen ja tänään on tänään. Tänään, tarkemmin sanottuna nyt, tää jatkaisi viherjuoman ja veden nauttimista, rupeaisi suunnittelemaan aamupalaa ja valmistelemaan äitienpäivälahjaa sekä -korttia. :) Palaillaan!

- Jenni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti