lauantai 8. helmikuuta 2014

Arjen huipennus

Heipä hei!

Mun oli tarkoitus kirjoitella jo eilen, mutta en jaksanut. Nyt on onneksi levännyt olo ja rentouttava viikonloppu alkanut. Ja ens viikolla saa ihanasti nukkua joka aamuna. :) Paitsi silloin, kun täytyy herätä katsomaan olympialaisia.

Alkuviikko meni sumussa, paitsi tiistaina olin pirteä kuin peipponen kun sain pitkästä aikaa kunnon yöunet. Kolme ekaa päivää kuitenkin vain malttamattomana odotin torstaita, koska silloin oli kaikkea kivaa tiedossa. :)

Mistä aloittaisin? No, mennään aikajärjestyksessä. 

Koska olin järjestänyt itselleni tiukan aikataulun, mutta salipäivä oli pakollinen, jouduin treenaamaan epätavallisessa paikassa. Menin siis heti töiden jälkeen duunipaikan salille, hieman epävarmana siitä, löytäisinkö oikeanlaiset välineet. Otin alkulämmöt soutulaitteessa, josta en kauhukseni bongannut enää vanhaa kunnon kalapeliä. Nouuuu! Sitä pelatessa olisi syke noussut vielä enemmän. Mutta jännitys olisi saattanut käydä liian kovaksi. Kehon herättelyliikkeet sain tehtyä ihan hyvin, mutta sitten kohtasin ensimmäisen ongelman. Ei kymmenen kilon tankoa! Ohjelmaani siis kuuluu neljän eri liikkeen supersarjat tangolla, jossa on (tanko mukaan luettuna) 10 kg painoa. Kymppiä ei kuitenkaan näkynyt missään, joten jouduin ottamaan kaikista kevyimmän minkä löysin, 12,5 kilon tangon. Leokon painot näytti vanhoilta ja kolisi epäilyttävästi, mutta päätin että mähän nostan! Kevensin kuitenkin vähän, ja tein kyllä normaalit kolme sarjaa supereina, mutta 15 toiston sijaan 12. Ja kyllä tuntui! Vikassa sarjassa olin aivan puhki, ja varsinkin hauiskääntö teki tosi tiukkaa. Selvisin silti - vähänkö olin ylpeä. Takana oli kuitenkin vain muutama viikko salitreeniä, ja nyt jo jaksoin isoimmilla painoilla. En tosin ihan vielä aio kokonaan siirtyä käyttämään 12,5 kiloa, vaan teen vielä muutaman treenin kympillä.


Himpun verran lyhyempi treeni, joten pienempi kulutuskin.

Supersarjojen jälkeen vuorossa oli jalkaprässi ja ongelma numero kaksi. Ongelmaksi ei muodostunut laitteen säädöt - niihin aina saa apua kuten sain nytkin - vaan se, mitä mulle kerrottiin vähän ennen kuin asetuin prässiin. "Se penkki on sitten kerran pettänyt alta", informoi sama mies, joka oli neuvonut mulle prässin säätämistä. Kiitos tiedosta! Tyyppi yritti rauhoitella mua sanomalla, että tämä on tapahtunut vain kerran (enkä uskaltanut kysyä mitä sitten oli käynyt, oliko painopakka esimerkiksi romahtanut treenaajan päälle), ja uskaltauduin aloittamaan sarjani. Pelkäsin kuitenkin koko ajan, että natiseva penkki oikeasti pettää ja jotain kamalaa tapahtuu. Menisin aivan varmasti niin paniikkiin, että jalatkin pettäisivät. Painot on kuitenkin mulle sen verran raskaat, että oikein tunsin, kun selkäni painautui joka työnnöllä alemmas penkkiin, ja pelkäsin SIKANA. Joten tein vain kaksi sarjaa. :D Mutta edelleen lihaskipu oli huikea seuraavana päivänä - tosin tällä kertaa, kiitos isomman taakan, enemmän käsissä kuin jaloissa. Yläkroppa oli perjantaina ihan jumissa, ja vasemman olkapään/hartian tienoilla juili hyvin ikävästi. Onneksi kipu oli tänä aamuna hävinnyt.

Salin jälkeen Questiä naamariin ja kohti keskustaa. Olin tehnyt taktisen siirron, ja varannut ajan plasmanluovutukseen klo 17. Mulla kun oli samaisessa rakennuksessa muuta menoa klo 19, joten päätin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. En ollutkaan ikinä aiemmin vieraillut Sanomatalon Veripalvelussa, joten ruuhka vähän yllätti mut. Sinne ei ehkä oo fiksua mennä ilman ajanvarausta. Mulla ei ollut kiire, siksi ei haitannut yhtään, että jouduin vähän odottelemaan sopivan luovutuspaikan vapautumista. Luovutus meni hyvin ja pääsin nauttimaan ruokapuolen antimista klo 18 jälkeen.


Ruisleipä (voideltu vain toiselta puolelta, olipa kuivaa) juustolla ja salaatilla, mustaherukkateetä eukalyptushunajalla ja karkki. Nautin myös appelsiinimehua ja toisen namun visiitin aikana.

Oishan se hienoa, vaikka siitä ei saisikaan ikinä tietää. :) Mukaan tarttui myös tyylikäs muistilehtiö.

Mieleni olisi tehnyt napsia enemmänkin karkkeja, mutta hillitsin himoni. Plasmanluovutuksesta ei onneksi tuu ikinä vähäisessäkään määrin heikko olo, kun siinähän saa takaisin punasolut. Jaksoi vielä hyvin pari tuntia, ennen kuin pääsi kotiin löhöämään nojatuoliin. :)

Sanomatalolla oli siis suuri tapahtuma klo 19, jonka takia halusin tulla juuri sinä päivänä luovutukseen. Stam1na, paras suomalainen yhtye, piti uuden levynsä ennakkojulkaisutilaisuuden. Uuden levyn saisi ostaa, ja bändikin oli paikalla. Oon aiemmin muutaman kerran heidät tavannutkin, mutta silloin oli aina enemmän pupu pöksyssä enkä osannut oikein mitään sanoa heille. Jonotuksen aikana ehtikin kerääntyä ihan kiitettävästi perhosia vatsaan, mutta yritin pitää pääni kylmänä. Porukkaa oli saapunut runsain määrin paikalle, joten oma paikka jonossa oli otettava lähes puoli tuntia ennen tilaisuuden alkamista. Hitaasti mutta varmasti etenin kohti odotettua levyä ja itse bändiä. CD:n saatuani kouraan oli pojat jo näköetäisyydellä. Kädet ei sentään tärisseet, ja otin ihan coolisti nimmarit kuoreen yhtyeeltä. Mua jopa tervehdittiin etunimeltä! :D Olin hetken ihan ihmeissäni, mutta sitten tajusin, että Pexin oli ollut pakko kuulla nimeni, kun hain levyn viereisestä pöydästä juuri ennen nimmarien jakoa. Ja sanoin nimeni myyjälle, kun kyseessä oli varaus.


Oijoi! <3

Tyttö lähti hymy korvissa kotiin (ja melkein juoksujalkaa, kun oli niin kiire kuuntelemaan levyä). Loppuilta menikin rattoisasti kuunnellessa levyä, yhteensä kolme kertaa ehdin pyörittää läpi. :D Hyvää kamaa! Erilaista kuin aiempi levy, mutta ei ollenkaan huonolla tavalla. Poikaystävä ei oo vielä niin lämmennyt uutukaiselle, mutta kyllä se vielä pehmittyy. Keikalle kun pääsis lähiviikkoina!

Perjantaina olin jopa tavallista iloisemmalla fiiliksellä, niin kiva torstaipäivä (ja varsinkin -ilta!) oli ollut. Ja viikonloppu olisi alkava pian! Työpäivä sujui nopeasti, vaikka olikin aika rankka.

Perjantain lounas: siemensämpylät, joista toisessa cashewpähkinävoita, toisessa margariinia ja juustoa. Kurkkua, miniluumutomaatteja ja viinirypäleitä. Jälkkäriksi musta kahvi. 484 kcal.

Töiden jälkeen kipaisin hakemassa myöskin ennakkoon tilatun Stam1na-paidan, jota ei saanut edellisen päivän tilaisuudesta. Sitten vietin ihanat pari tuntia kahden tosi rakkaan ystäväni seurassa kahvitellen ja juoruten. :) Parasta. Vaaran paikat kohtasin heti kahvilan tiskillä, kun taistelin herkkuhimoja vastaan. Oli whoopieta, tuorejuusto-suklaamuffinssia, pullaa ja vaikka mitä. Mutta pidin pintani.


Inkivääri-sitruunateetä ja mansikka-basilikasmoothie. Nam!

Ai että olin tyytyväinen pystyttyäni vastustamaan kaffilan kiusauksia. Ja pystyin kotonakin vastustamaan karkkikaapin kutsua, kunnes sorruin. Namuista kertyi vain vaivaiset 491 kaloria, mutta sekin on liikaa. Ja sanon "vaivaiset" siksi, että olisi ollut enemmänkin karkkia naposteltavana, ja joskus aiemmin oonkin ottanut koko ajan vain lisää ja lisää. Kunnes vihkossa on seissyt karmea luku 800 kcal. Eli ihan hyvin pärjäsin. Olisin tietysti voinut olla ottamattakin, mutta mitäpä tuosta. Muutamalta päivältä oli tullut pikku miinukset, joten nollilla ollaan viikkotasolla. :)

Päätin ottaa lauantain herkkujen kannalta kevyemmin: vain tortilloja, ei karkkia tai muutakaan makeaa. Ja tortillathan on ruokaa, eikä herkkuja. :P

Aamu alkoi tällaisella:

Kaurapuuroa kiivillä, kaakaojauheella ja hasselpähkinärouheella. Seassa myös maitoa, joka hassusti imeytyi puuroon. Ja tietysti jättikahvi maidolla. 393 kcal.

Kohta edessä kauppareissu. Jossain vaiheessa lähden polkaisemaan aerobisen salille, ja illalla vissiin keikalle. Siinä välissä tortilloita ja vähän jotain sarjaa tai leffa. Siitä on tämä lauantai tehty. :) Huomenna sitten liikuntaspurtin loppurykäisy ainakin salitreenin ja venyttelytunnin merkeissä. Katsotaan, mitä muuta keksin.

Palaillaan!

- Jenni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti