Liikuntavuosi 2018

Moi ja hyvää tätä vuotta!

Mun vuosi alkoi eilen pienoisella kankkusella, ja vietinkin päivän rentoillen sohvalla poikaystävän, Netflixin ja pizzan kanssa. Oli mukava aattoilta, muttei kumminkaan niin tuhdisti tullut juotua, että koko seuraava päivä olisi ollut pilalla. Sen sijaan oli ihanaa kunnolla rötvätä eikä tehdä mitään kovin älyllistä.

Aattoillan tarjoilut. Löytyi sipsiä ja dippiä, leipää ja päällisiä, juustoa, linssikakkuja, suolakeksejä, kuivattua mangoa ja taateleita. Myöhemmin tehtiin kermaperunoita, nakkeja, kasvispullia ja nugetteja. Juomapuolella valko- ja kuohuviiniä, Bailey'siä ja vähän vahvempia vaihtoehtoja. Kaikki vegaanista.<3

Muutama paukku piti räjäyttää. Raketit oli pettymyksiä mutta padat aika hienoja.

Viime vuosi oli hyvä monella tapaa. Ylennys töissä, personal trainerin palkkaaminen, uusi koti ja uusi parisuhde oli vuoden kohokohtia. Sekaan mahtuu myös ihania hetkiä kavereiden ja perheen kanssa, hyviä keikkoja, onnistumisia salilla ja kehonmuokkauksessa sekä paljon maukasta ruokaa.

Vuosi alkoi painomielessä seitsemänkympin pahemmalla puolella. Olin saanut hilattua painoa alaspäin kolmisen kiloa ja ponnistelut jatkuivat uuden vuoden alkaessa. Saleilusta oli tullut säännöllistä, ja muuta liikuntaa harrastin vaihtelevasti.

Liikuntamyllyssä salitreenin jälkeen.

Työpaikan salilla nyrkkeilysession yhteydessä.

 
Toukokuun alussa palkkasin personal trainerin - ajatus oli pyörinyt mielessä jo pidemmän aikaa ja oikea hetki tuntui olevan käsillä. Lähdettiin yhteiselle taipaleelle tavoitteellinen treenaus salilla, painonpudotus ja tasapainoisten aterioiden koostaminen päätavoitteina. Tarkoitus oli (ja on edelleenkin) karistaa kiloja fiksusti ja maltillisesti. Vaikka alkuperäinen painotavoite olikin hiukan liian kovatahtinen mulle... :D

Oon niin tyytyväinen valmennukseen niin ravinto-, treeni- kuin henkiselläkin puolella. Tiedän, että mulla olisi tässä vaiheessa elämäntaparemonttia jo itsellänikin tarpeeksi tietoa oikeanlaisen treeniohjelman ja ruokavalion koostamiseen, mutta pari edellistä vuotta lihomisineen kaikkineen osoitti, ettei mun rahkeet vaan riitä. En halua rimpuilla ja edetä siksakkia yksin, vaan tarvitsen just nyt jonkun tähän vierelle tueksi ja ohjaamaan. Loppupeleissä ne on siltikin vain ohjeita ja tukea - mun itse täytyy tehdä se valinta, kuinka noudatan niitä. Ja vaikka tässä kahdeksan kuukauden aikana onkin toisinaan tullut syötyä huonosti ja epäterveellisesti, en halua heittää hukkaan rahojani ja tehdä mitä vaan huvittaa. Siinä ei oo mitään pointtia. Ja yhä harvemmin mua edes huvittaa vetää herkkuövereitä tai jättää treeniä tekemättä. Terveellisistä valinnoista (tietty rentous säilyttäen) on tullut mulle normi.

Donitsit penkkipunnerrustangossa. :D Jostain täytyy aloittaa! Yksi mun suosikkiliikkeistä.

Toukokuussa vähän valmennussuhteen alkamisen jälkeen. Ja ennen kuin mulle kerrottiin, että "voitonmerkin" näyttäminen noin päin tarkoittaa haistattelua viittomakielellä. :'D Sittemmin oon kiinnittänyt huomiota asiaan.

 
Kolme kuukautta tein ensimmäistä kahta treeniohjelmaa vuorotellen niin että viikkoon tuli kolme kuntosalikäyntiä. Joinain viikkoina saatoin lepsuilla rytmistä ja tehdä vain kaksi treeniä. Sairastumisilta kuitenkin vältyin ja treeni kulki mukavasti. Uudet liikkeet olivat (parista inhokista huolimatta) mielekkäitä ja kivoja. Oon jauhanut salilla epäsäännöllisen säännöllisesti yli 13 vuotta, ja on aina siistiä oppia uusia liikkeitä. Ja tietenkin se kädestäpitäen ohjaus oli/on arvokasta, koska siten varmasti opin oikeat tekniikat. Monessa tutussa liikkeessä tekniikka oli jo kunnossa, mutta esimerkiksi penkkipunnerrus oli vähän vinksallaan ja meni väärää liikerataa.

Elokuun alussa treeniohjelma muuttui niin, että kahden jo siinä vaiheessa tutun treenin rinnalle tuli kolmas. Rupesin treenaamaan ABC-tyyppisesti niin, että kaikki treenit kerran viikossa. Uudessa treenissä pääsin tekemään maastavetoa ekaa kertaa elämässäni! Sekin oli hyvin siistiä - tykkäsin liikkeestä heti kättelyssä niin paljon, että sen oppiminen on varmastikin yksi liikuntavuoden kohokohdista. Kokonaisvaltaisuus, tuntuvat painot ja se, että hengästyy, tekee mavesta niin mahtavan. Normaalisti mun syke nousee aika maltillisesti salitreenin aikana, vaikka liike tuntuisikin raskaalta ja lihakset huutaisi hoosiannaa. Lyhyemmät palautusajatkaan harvemmin vaikuttaa sykkeeseen, tosin tämäkin riippuu millaisesta liikkeestä on kyse. Aerobisessa treenissä syke nousee sitten senkin edestä...:D

Maisemia loppukesäiseltä kävelyltä. Mun kotoa pääsee lähes suoraan metsään. Kalliot, meri ja aurinko on aika kova yhdistelmä! <3

 

Kokeilin heinäkuussa ekaa kertaa elämässäni joogaa. HOT JOOGAA. Oli mukavaa ja todellakin aion mennä uudestaan.

Kesällä yritin innostua juoksemisesta. Iänikuinen projekti. :D Tuntui hankalalta sovittaa työt, sali ja juoksu yhteen, eli tällä(kään) kertaa ei syttynyt kunnon kipinää. Kuitenkin tykkään juoksemisesta ja haluan kyllä ottaa sen vielä joskus treenirytmiini.

Ennen kuin hurahdin salitreeniin, oli liikuntapalettini monipuolisempi. Pelasin sulkapalloa, uin, kuritin säkkiä, kotitreenasin, kävelin ja jopa juoksin (aina välillä). Tuolloin olin pudottanut painoa ensimmäistä kertaa ja löytänyt liikunnan ilon. Salilla tuli käytyä huomattavasti vähemmän kuin nyt, vaikka silloinkin se oli ihan mieluisa liikuntamuoto. Muut jutut vain tuntui kivemmilta silloin.

Aion pikkuhiljaa monipuolistaa liikkumistani. Viime vuonna tein jo kokeiluja siihen suuntaan. Kuten yllä näkyy, kävin joogassa, juoksu- ja kävelylenkeillä. Jooga jäi siihen yhteen kertaan (I'll be back!), juoksuprojekti ei lähtenyt käyntiin, mutta kävelyä harrastin useampaan otteeseen. Tähän vaikutti kaksi asiaa: heinäkuinen muutto upeiden lenkkeilymaastojen välittömään läheisyyteen ja elo-syyskuussa poikaystävän kanssa aloitettu Pokémon Go. Katuja ja metsäpolkuja on siis kulutettu niin reippaampaan kuin verkkaisempaan tahtiin - pokemoneja metsästäessä kun ei voi kauhean tasaista vauhtia tallustella, vaan välillä pitää pysähtyä vaikka valtaamaan ja raidaamaan gymejä. :D Se on hauskaa puuhaa!

Merkkaan liikkumiseni HeiaHeiaan, alla viime vuoden tilasto.

Tykkään tosi paljon HeiaHeiasta - tilastot ja graafit tyydyttää mun sisäistä datanörttiä.

Treenejä kertyi 161 kappaletta ja 142 tuntia:

- kuntosali 116 kertaa
- kävely 30 kertaa (202,2 km)
- lenkkeily 8 kertaa (45,9 km)
- juoksumatto 2 kertaa (4,1 km)
- kuntonyrkkeily 2 kertaa
- pilates, hot jooga, sisäsoutu 1 kerta

Tilastollisesti huonoimmat liikuntakuukaudet ajoittuivat huhti- ja syyskuulle. Silloin kävin salilla vain 4 ja 5 kertaa, eikä juuri muutakaan tullut harrastettua. Huhtikuuta en osaa selittää, mutta syyskuinen notkahdus liittyi olennaisesti kesälomaan, jonka pidin silloin. Lomaan sattui ystävän polttarit ja häät sekä harvinainen flunssa (jonka johdosta äänikin lähti yhdeksi kokonaiseksi päiväksi :D) ja siksi treenit jäivät vähiin.

Syksyllä hyppäsin mukaan PT:ni pitämään pienryhmään, joka korvasi siltä ajalta yksilötapaamisemme. Meitä oli ryhmässä 5 naista ja treenejä 8 viikon ajan kerran viikossa. Harmillisesti pääsin osallistumaan niistä vain kuuteen, koska flunssa. Tykkäsin kovin treenata ryhmässä - ihan erilainen fiilis tsemppauksineen ja rytmityksineen. Oma liikepankki myös kasvoi tuon kuuden treenikerran aikana, ja nyt osaan esimerkiksi tehdä yhtä sun toista kuminauhoilla.

Syyskuun lopusta vuoden loppuun puhalsi taas suotuisat tuulet treenirintamalla. Ei enää sairastumisia tai muitakaan taukoja, vaan tasaista kyntämistä ja kehitystä. Maveen ja pariin muuhun liikkeeseen sai ladata lisää painoja ja töitten jälkeinen saleilu tuntui edelleen hyvältä ratkaisulta. Käyn siis työpaikan salilla, ja mulle toimii parhaiten heti töitten jälkeen treenaaminen, oli sitten ilta- tai aamuvuoro. Iltaisin salilla on ihanan tyhjää (muttei liian tyhjää, ettei tuu aavemainen fiilis :D) eikä iltapäivisinkään liikaa ruuhkaa. Sali on myös kiitettävän monipuolinen: löytyy muutama erilainen lämmittelylaite, vapaita painoja, kahvakuulia, bokseja, jättiköysi, puolapuut, nyrkkeilysäkki, taljoja ja smith-laite. Ja toki kasa muita laitteita, kuten erinomainen jalkaprässi.

Marraskuinen sali. Noi trikoot on niin hyvät! Husky Bananalta, pehmeät mutta napakat, korkea vyötärö ja täydellinen istuvuus.

Joulukuu oli töissä hurjan kiireinen ja otinpa vuoden viimeiselle päivälle vielä ylimääräisen vuoron. Tarkoitus oli mennä vielä vikalle treenille töitten jälkeen, mutta päivä oli sen verran liikkuvainen, että lähdin suosiolla kotiin ja uudenvuoden rientoihin. Työpäivän lopussa klo 14.30 sykekello näytti 15805 askelta ja päälle 1600 kulutettua kaloria. Askeltavoite päivälle siis ylittyi heittämällä ja energiaa paloi vähän vähemmän kuin mitä mulla palaa vapaapäivänä, kun en tee mitään. :D Illalla skumppaa ja naposteltavia nauttiessa ei tarvinnut murehtia ylimääräisistä kaloreista (mitä en toki olisi tehnyt muutenkaan, koska syömisen rentous).

Summa summarum: hyvä vuosi liikunnallisesti. Erityisen tyytyväinen oon salitreenin säännöllisyyteen, sen tuottamiin tuloksiin ja pitkiin kävelylenkkeihin. Näitä lisää tänä vuonna! Aion myös panostaa kehonhuoltoon venyttelyn, pilateksen ja joogan merkeissä. Muitakin suunnitelmia on, mutta niistä lisää myöhemmin.

Tänään on ohjelmassa vuoden eka salitreeni ja samalla vuoden eka tapaaminen PT:n kanssa. Oon superinnoissani, koska tehdään uusi treeniohjelma! Ja ihan parasta muutenkin palata liikkumaan parin vuorokauden löhöämisen jälkeen.

Palaillaan!

- Jenni

Mikä jalo taito?

Heip!

Ajattelin hieman avata blogin nimeä ja ylipäätään ajatusmaailmaani painonpudotuksen, terveellisen syömisen ja liikunnan suhteen. Öhmm, melko laajan kuuloinen aihe, mutta katsotaan minkälaista pohdintaa tästä tulee!

Alunperin aloin kirjoittaa blogia siksi, koska halusin jakaa ajatuksiani ja kokemuksiani painonpudotuksesta ja -hallinnasta. Tähän liittyy olennaisesti syöminen ja liikunta. Syksyllä 2013, kun julkaisin ensimmäisen tekstini, olin itse melko hyvässä tilanteessa painon suhteen. Takana oli edellisen vuoden painonpudotusprojekti ja kulunut vuosi olikin sujunut kivasti normaalipainossa aktiivisesti liikuntaa harrastaen. Koin, etten halua kuormittaa FB-kavereitani ainaisilla liikunta- ja ruokapäivityksillä, ja halusin myös palata kirjoittamisen pariin. Halusin olla jollekin samanlainen inspiraation ja motivaation lähde kuin mitä muutamat blogit olivat mulle olleet. Siispä blogin perustaminen tuntui oivalta ratkaisulta.

2012 elokuussa, kun elämäntaparemonttia takana lähes 8 kuukautta ja paino pudonnut noin 16 kiloa.

Alussa oli helppo keksiä aiheita, joista kirjoittaa. Elämä oli niin radikaalisti muuttunut edellisvuoden alusta alkaen (terveellisten juttujen lisäksi sain päivärytmiini vakituisen työpaikan), että oli luonnollista kertoa kokemistani oivalluksista ja siitä, millaista liikunnallinen arkeni on. Unohtamatta niitä epäterveellisiä juttuja... ;) Tarkoitus ei ikinä ole ollut kaunistella uutta elämääni, vaan kertoa myös epäonnistumisista ja vaikeista ajoista.

Elämässäni tapahtuneiden parisuhdemullistusten, sairaalajakson ja painonnousun myötä blogi jäi pitkäksi aikaa paitsioon. Yli puolet (!) postauksistani on kirjoitettu blogin ensimmäisen puolen vuoden aikana, toinen puolisko seuraavien vajaan viiden vuoden aikana. Noh, elämä välillä heittelee eikä aina riitä aikaa tai energiaa kivoihinkaan juttuihin. Valitettavasti.

Olen useaan kertaan toitottanut täällä blogissa, että painon jojoilu on historiaa ja kilot pysyvät poissa muutaman kilon painon heittelystä huolimatta. No kuinkas sitten kävikään? Vuonna 2016, rapsakkaan 8 kuukauden ajanjakson aikana vaakalukema heilahti peräti 18 kiloa ylöspäin. Ei kovin vakuuttavaa saati jaloa painonhallintaa, eh? :D Olen sittemmin kirjoittanut aiheesta lisää ja todennut, että nyt vaan kävi näin ja uutta pudotusta kehiin. Kyllä ne terveelliset elämäntavat siellä takaraivossa on ja osaan pysyä normaalipainossa - teinhän sitä menestyksekkäästi kolmen ja puolen vuoden ajan. Ylämäet, alamäet, sisu ja sitä rataa.

Otos Paulo Coelho -kalenterini sivulta. 'TILL THE BITTER EEEEEEND RAWWR!!

Olen tehnyt rauhan sen faktan kanssa, että asiat ei aina mene niin kuin suunnittelee. Ja myös tajunnut, että unelmistaan ja tavoitteistaan kannattaa pitää kiinni. Sisukkuus, maalaisjärjen käyttö, oma tahto ja päättäväisyys ovat suotavia ominaisuuksia (kenessä tahansa ihmisessä). Nämä vuodet elämäntapa- ja vähän-muunkin-remontin parissa ovat opettaneet mua paljon, enkä vaihtaisi edes niitä paskoja jaksoja pois. Ne on tehneet musta sen ihmisen, joka oon nyt.

Jotenka: blogin nimi saattaa vaikuttaa (huonolta? vai ovatko ne huonoimmat juuri parhaita..?) vitsiltä juuri nyt, mutta en välitä. Tää on just mun näköinen - toivottavasti pian myös visuaalisesti. Alun perin tarkoitin nimen osittain itseironiseksi. En toki aikonut lihoa - kukapa aikoisi? - mutta tiedostin, ettei ole mitään maagista taitoa, jolla pysyä ihannepainossaan. Tiesin jo elämäntaparemontin alkutaipaleella, että juurikin se painonhallintavaihe tulisi olemaan se vaikein, ja myös pisin, ajanjakso. Laihduttaminen kävi suht helposti silloin kuutisen vuotta sitten, enkä tosiaan arvannut että joutuisin tekemään sen vielä joskus uudestaan. Yet here I am. :'D

Nyt mulla tosin on ehkä vielä paremmat eväät kilojen karistamiseen ja pitämiseen pysyvästi poissa, koska näiden vuosien varrella oon imenyt niin paljon uutta tietoa ja myös empiirisiä kokemuksia terveellisistä elämäntavoista. Plus mulla on ammattilaisen tuki treeneissä ja syömisissä - se jos mikä on kullanarvoinen asia.

Kävin eilen salilla sisäänajamassa joululahjaksi saadut trikoot. Kiitos äiti! <3

Harjoitukset siis jatkuvat! Ensi vuonna aion (duh!) jatkaa salihommia - meillä onkin heti vuoden tokalle päivälle sovittuna treenit PT:n kanssa. Varovaisissa toiveissani on muutaman kilon tiivistymisen jälkeen leuanvetotreenien aloittaminen ja keväämmällä joogajutut. Elämäni ensimmäinen joogaretriittikin on jo varattuna toukokuulle. (sydänsilmähymiö) Juoksuinnostusta varmasti herättelen myös - josko siihen saisi vihdoin kunnon kipinän? Mutta kaikki aikanaan. Tärkeintä on, että liikunta ja muu elämä sen mukana on mielekästä ja merkityksellistä.

Ja mulla totta vie on sellainen olo, että ensi vuodesta sellainen tulee.

Jätän tämän tähän ja palailen ensi viikolla vuoden 2018 liikuntakatsauksen tiimoilta. Ihanaa viikonloppua ja uutta vuotta! <3

- Jenni

Elo-syys-loka-marras-joulu

No hei ja myöhäiset jouluntoivotukset! :) <3

Täällä vielä porskutetaan ja päätin välipäivien ratoksi blogauttaa pitkästä aikaa. Mielessä on muhinut pitkään myös ulkoasun uusiminen (lue: ulkoasun tekeminen :D). Kenties sen aika on piakkoin ensi vuoden alussa. Kaipuu blogimaailmaan on suuri, ja haluaisin takaisin sen entisaikojen hyvän kirjoitusfiiliksen ja -innostuksen.

Viimeksi kirjoittelin painon heilahtamisesta kuusikymmentäluvun puolelle. No mitä tuon elokuisen päivän jälkeen tapahtui?

... Aloitin parisuhteen ihanan ihmisen kanssa. Neljä kuukautta tuli juuri täyteen ja vaikka on vielä aikaista, todella hyvältä tuntuu.

... Vaihdoin hiusväriä. Sittemmin siirryin kasvivärjäykseen ja oon ollut hirveän tyytyväinen lopputulokseen. Taisipa samalla löytyä uusi vakkarikampaaja!

Punapää.

... Söin herkullista ruokaa. Edelleenkään en punnitse ruokiani, mutta kirjaan aika lailla säännöllisesti syömiseni Sulamon laskuriin. Mua rauhoittaa mustaa valkoisella -tieto siitä, miten ravintoaineet ovat jakautuneet ja oonko saanut tarpeeksi esimerkiksi tiettyjä kivennäisaineita. Ruoat ovat vaihdelleet kotona valmistetuista tasapainoisista lautasmallin mukaisista annoksista suoraan paketista popsittuihin soijanakkeihin majoneesin kanssa.

Kasviperäisen ruokavalion johdosta otan purkista monivitamiinin, joka sisältää muun muassa D- ja B12-vitamiinit sekä jodin. Lisäksi käytän kuuriluonteisesti rautaa ja magnesiumia niinä päivinä kun treenaan salilla. Ensi vuonna haluaisin käydä mittauttamassa veriarvot ja nähdä, onko kaikkien tarpeellisten aineiden saanti kohdallaan. 

Poikaystävän tekemä lasagne.

... Herkuttelin. Ei, en ole päässyt eroon satunnaisesta herkuttelusta. Enkä koe tarvettakaan. Yhä vähemmän tulee kunnon ylilyöntejä, ja aina "mässäyskausien" jälkeen (melko piankin) palaan takaisin fiksumpaan syömiseen. Pahin sokerikoukku on siis selätetty, vaikka jos sille päälle satun, pystyn edelleenkin puputtamaan suuria määriä karkkia ynnämuuta makeaa. Huono olohan siitä tulee, varsinkin useamman päivän putkesta, mutta tosiaan harvinaista sellainen nykyään. Kultainen keskitie alkaa olla hallussa.

Oi nam, nää tuli The Vegan Kindin kuukausittaisen boksin mukana. :P

... Kävin salilla. Kamalasti ei oo tullut muuta liikuntaa harrastettua (itse asiassa koko vuoden aikana, kröhöm...), paitsi nyt loppuvuodesta oon kunnostautunut Pokémon Gon saralla. Tälle vuodelle tulee ihan mukava keskiarvo salikäyntien määrässä, ja oon hyvin tyytyväinen kehitykseeni ja treenin säännöllisyyteen. Toukokuussa palkattu personal trainer on hoitanut hommansa mallikkaasti (ihana Ulrika! <3) - treeniohjelmat on olleet mielekkäitä ja sellaisia, joita jaksaa tehdä viikosta toiseen. Myös henkinen valmennus on tuottanut tulosta, ja oon tykännyt paljon esimerkiksi meidän valmennettavien yhteisestä Whatsapp-ryhmästä.

Ensin tosin olin epäileväinen koko kropan treenauksen suhteen, koska olin tottunut tyystin erilaiseen treenityyliin, mutta tämä nykyinen on toiminut loistavasti. Voimatasot on nousseet ja keho muokkautunut. Viimeisen puolen vuoden aikana on vaan vahvistunut se, että salilla käynti on niiiin mun laji. Muutkin liikuntamuodot toki kiinnostaa, mutta ykkönen on selkeä.

Meidän salille on ilmestynyt useita erilaisia re-rack-kehotuksia, tässä mun suosikki.

... Laihduin. Haa, oon saanut painoa tasaisesti pois! Vaikka tahti on ollut hitaampi kuin alunperin suunnittelin, ei tähän voi olla muuta kuin tyytyväinen. Tavoite olla normaalipainossa hyvän ystävän syyskuisissa häissä mureni joskus elokuun korvilla, kun tajusin, ettei ole mitään järkeä ruveta kiristelemään syömisistä vain sen tietyn vaakalukeman takia. Paljon tärkeämpää on se, että paino putoaa tasaisesti ja pysyvästi. 

Sekin on tärkeää, ettei lihaksista lähtisi juuri mitään pois - sillä tavalla keho muokkautuu haluamaani suuntaan enkä jää laihaksi läskiksi kuten edellisen painonpudotuksen aikana. Tuolloinhan vaaka näytti "turvallista" 55 kiloa ja rasvaprosenttini oli 36. Vertailun vuoksi: elokuun alussa kehonkoostumusmittauksessa vaakalukema oli 68 kiloa ja rasvaprosentti 38. Eli kuutisen kiloa ylipainoa muttei mikään järkyttävä rasvamäärä siihen suhteutettuna. Toivon pääseväni uuteen mittaukseen alkuvuodesta - jännä nähdä millaisia muutoksia on tapahtunut. Paino on toukokuusta alkaen karissut kilo kuussa -tahdilla ja salilla on huhkittu, joten tuskin lihasta ainakaan on kadonnut. Keho tuntuu hurjan paljon tiiviimmältä, ympärysmitat on pienentyneet ja vanhat vaatteet alkaa taas mahtua päälle. Jee!

Minä toukokuun alussa (72 kiloa).

Minä joulukuussa (65 kiloa).

... Sisustin. Pikkuhiljaa alkaa asunto rakentua sellaiseksi kuin haluan. Muutin siis heinäkuussa. :D Keittiön sain aika lailla haluamakseni heti alkuun - kiitos vaan äidille, joka hankki mulle uuden ruokailuryhmän. Veronpalautuksia paukahti mukava summa, jonka johdosta sain hankittua vähän ennen joulua lisää istumapaikkoja ja vihdoin myös olohuoneen maton. Asun yksiössä, mutta joo, siinä on "erilliset" makuu- ja olohuoneet sekä keittiö. :D Vielä on tehtävää, koska haluan enemmän juttuja seinille ja kirjahyllytkin vielä uupuvat. Hiljaa hyvä tulee.

Ripustin joulukoristeita valaisimeen. Varjot on upeat!

Haluan tähän loppuun korostaa, ettei rasvaprosenteilla ja kilolukemilla ole mitään väliä - tärkeintä on olla tyytyväinen itseensä, niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Tänä päivänä, kun mindfulness ja body positive -liike ovat arkipäivää, en itsekään halua syyllistyä syyllistämiseen tai muiden elämäntyylien kritisoimiseen. Vaikka puhunkin tässäkin postauksessa kehon rasvamäärästä ja kaloreista, ei elämäni pyöri niiden ympärillä. Terveellisistä elämäntavoista on vain tullut yksi osa elämääni. Muut osat ovat ne samat, mitkä toivottavasti muillakin - työ, ystävät, perhe, harrastukset - eikä mikään osa ole muita tärkeämpi. Mulle on käynyt yhä selvemmäksi se, että kokonaisuus ratkaisee. Jos yksi tai useampi osa elämän palasista on epäkunnossa tai hukassa, haluan keskittyä juuri siihen palaan. Ja koska usein paneudun tärkeiksi pitämiini asioihin intensiivisesti, saattaa vaikuttaa siltä, ettei elämääni muuta mahdu. Sitten kun pala on löytänyt luonnollisen paikkansa ja siihen liittyvät asiat rullaavat vaivattomasti, siirryn seuraavaan palaan. Multitaskaaminen ei oo oikein mun juttu, yksi iso juttu kerrallaan. :D Ideaali tilanne on toki se, ettei paloja tarvitse kauheasti viilailla, vaan kaikki sujuu mutkattomasti. Mutta sellaista elämä harvemmin on - eteen saattaa tulla mitä tahansa milloin tahansa, eikä yhtään mitään kannata ottaa itsestäänselvyytenä.

Jos rupeaisin höpöttelemään elämän palasista oikein toden teolla, tälle tekstille ei näkyisi loppua. Rönsyilykin olisi mahdollista, joten jätän syvällisemmät pohdinnat toiseen tekstiin. :)

Palaillaan!

- Jenni

Kuuskytluvulta päivää!

Hello!


Pitkästä aikaa taas. Tuntuu vähän että lyön päätä seinään tän blogin kanssa: päätän, että nyt kirjoitetaan ja säännöllisesti, ja sitten tuleekin monen kuukauden tauko. Mun on pitänyt kirjoittaa tääkin teksti jo kaksi kuukautta sitten, hups!

Hyvä fiilis!

Ensin painoasiaa, johon otsikkokin siis viittaa. Valmennuksen alussa asetettiin täysin realistinen kymmenen kilon pudotus tavoitteeksi aikavälillä toukokuun alku ja noin syyskuun puoliväli. Ekat puolitoista kiloa lähtikin nopeasti (puolessatoista viikossa), ja tavoite näytti olevan saavutettavissa. Noh, ei se sitten niin smoothisti mennytkään. :D Vaikka kuinka retostelin motivaatiollani ja olin varma onnistumisestani, jotain tapahtui, eikä paino sitten jatkanutkaan laskuaan.


Mitä se jotain sitten oli? Ei mitään sen mystisempää kuin huono itsekuri! Treenit ovat alusta asti sujuneet hyvin: ne ovat tuntuneet mielekkäiltä eikä ole tehnyt kertaakaan mieli jättää treeniä väliin. Mutta se syöminen. Ohjeet on olemassa ja olen noudattanut niitä vaihtelevasti. Soveltaen välillä, koska lämpimillä keleillä ei ole huvittanut kökkiä hellan ääressä, ja välillä reilusti metsään mennen. Vika ei ole normaalissa ruoassa, koska sitä pystyn syömään sopivan kokoisia annoksia oikein koostettuna. Herkut - ikuisuusongelmani - on olleet se kompastuskivi. Kun normiruoan päälle vetelee herkkuja, sehän on selvää että kalorivaje joko pienenee tai jopa syön saman verran kuin kulutan. Mun tapauksessa energiansaanti ja -kulutus kulkivat aika lailla käsi kädessä alun painonlaskun jälkeen, mikä tietysti johti painon jumittamiseen.

Niitä parempia ruokia. Mukaan mahtuu myös ravintola- ja hotelliannoksia.

Me ollaan treenattu PT:n kanssa nyt 6 kertaa. Aloin jo kyllästyä siihen, että hyvän startin jälkeen jouduin joka tapaamisella toistelemaan samaa "paino ei oo pudonnut" -lausetta. Oma vikahan se tosiaan oli ettei kilot karisseet, joten siitä oli erityisen raivostuttavaa kertoa ääneen. :D Viimeksi tavattiin puolitoista viikkoa sitten sunnuntaina selkä- ja keskivartalotreenin merkeissä, ja sama kilotuskastelu jatkui.


Jotain kuitenkin naksahti siinä tapaamisen yhteydessä! Heti maanantaina aloin noudattaa jo viikkoja sitten PT:n kanssa asettamaamme päivittäistä energiansaantirajaa. Tarkoitus ei ole missään vaiheessa ollut pudottaa painoa radikaalein menetelmin, vaan mahdollisimman suurella kalorimäärällä. Alarajaksi mietittiin kuitenkin 1700 kaloria (puhun siis kaloreista, vaikka kyseessä toki on kilokalori - jos joku haluaa nipottaa :D) ja sillä olen mennyt nyt jo puolitoista viikkoa.


Herkkujen suhteen päätin, että niitä saan nauttia kaksi per viikko tai vaihtoehtoisesti kahtena päivänä viikossa, jos kyse on maltillisesta herkuttelusta. Viime viikolla herkuttelin ainoastaan yhtenä päivänä, mutta niitä herkkuja kertyi useampi kappale. Tai ehkä kappale ei ole oikea määre kuvaamaan herkkuja...? :D Anyway, tuona päivänä nautin kaksi jäätelöannosta (yhteensä neljä keskikokoista kauhallista), n. 50 grammaa sipsejä ja yhden pienen, kuivan siiderin. Ei hullumpi saldo koko viikolle!

Jos yhden epäterveellisen jutun saisi muuttaa terveelliseksi, valitsisin jäätelön. Voisin elää sillä!

Tällä viikolla "mässäilin" yhtenä iltana pienellä pussilla sokerittomia karkkeja ja pienellä suklaapatukalla. Eikä niistä edes tullut mitenkään hekumallinen olo! En siis väitä, että tunnen yleensä herkutellessa suorastaan hekumaa, mutta oon aiemmin kyllä jotenkin enemmän nauttinut herkkujen syömisestä. En tiedä, voi olla että tää on ohimenevä fiilis. En vielä todellakaan luota siihen, että nyt olisin jollain kultaisella keskitiellä herkkujen suhteen, koska oon ollut niin pitkään herkkuhiiri ja sokerikoukussa. Katsotaan, kuinka likan käy. :)


Tiukempi herkkukontrolli ja 1700 kalorin päiväsaanti on johtanut (vihdoin ja viimein!) vaakalukeman alenemiseen. Viime viikon lauantaina pääsin reippaasti kuuskytluvulle, kun edellisen päivän tasan 70 kiloa vaihtui 68,9 kiloon. Niillä holleilla oon nyt hengaillut, välillä vaa'an näyttäessä jo 68,5 kiloa. Nestetasapainon vaihtelut ja hormonaaliset asiat toki vaikuttavat painoon, siksi saankin kunnollisen lukeman vasta myöhemmin tällä viikolla. Nämä fiksut syömiset ei tosin sitä lukemaa ainakaan nosta. Oon ylpeä itsestäni! Vielä on matkaa tavoitteeseen, mutta tää kymmenluvun vaihtuminen on mulle iso psykologinen juttu.


Treenit on se osa-alue mikä mulla on sujunut koko valmennuksen aikana huippuhyvin. Saliohjelma on tuntunut mielekkäältä - aivan uudenlainen tyyli mulle treenata selkeästi toimii ja motivoi. Painoja on saanut lisätä joihinkin liikkeisiin ja inhokkiliikkeet eli kyykyt ei olekaan enää niin inhottavia. Tällä viikolla mulla on väliviikko salin kanssa, koska vanha ohjelma vaihtuu uuteen ja halusin vähän lepäillä puntteilusta ennen kuin jatkan taas täydellä teholla. Sunnuntaina sitten katsotaan PT:n kanssa uuden ohjelman liikkeet ja tekniikat kuntoon. :)

Hiki on kivaa!

En ole kuitenkaan pelkästään sohvaperunoinut tälläkään viikolla, vaan olen keskittynyt erilaiseen liikuntaan. Maanantaina kävin 13 kilometrin kävelylenkillä, tiistaina hakkaamassa säkkiä ja tekemässä keskivartalotreenin ja eilen elämäni ensimmäisellä joogatunnilla. :) Yllä oleva kuva joogan jälkeisistä tunnelmista - kyseessä oli siis hot jooga 32 asteen lämpöisessä salissa. Masokistista näillä helteillä, mutta tosi kivaa silti! Jooga on laji, jota oon halunnut kokeilla jo pitkään, ja eilisen perusteella aion kyllä joogailla uudestaankin. Olisi mukavaa testailla eri tyylisiä joogia ja eri paikkoja.


Innostus uusiin lajeihin on melkoisen suuri tällä hetkellä! Listalla komeilevat joogan lisäksi kiipeily, joku taistelulaji ja tankotanssi. Uusvanha laji juoksukin on nostanut päätään ja päätin ottaa sen loppuvuodeksi salin rinnalle ns. kakkoslajiksi. Oon niiiiin monta vuotta jo soutanut ja huovannut juoksemisen kanssa - nyt riittää ja musta tulee juoksija. Piste. Täytyy vain päästä siitä alun huonon kunnon aiheuttamasta turhautumisesta yli ja rakentaa juoksukuntoa järjestelmällisesti ja kärsivällisesti. Pystyn siihen!


Muita lajeja taidan suosiolla kokeilla vasta ensi vuoden puolella - tämä vuosi olkoon pyhitetty salille, juoksulle ja painonpudotukselle. Ja satunnaisille joogailuille, oli se vaan niin mukavaa eilen. :)


Ensi viikolla on jännät paikat - mittausmielessä. Meen pitkästä aikaa kehonkoostumusmittaukseen maanantaina, ja luvassa on myös kolmen kuukauden muutoskuvat ja mittaukset. Jos sitä ennen saisi hilattua vaakalukemaa vielä vähän alemmas. :P


Kirjoittelen tai en kirjoittele ensi viikolla. No promises, mutta palaillaan taas joskus!


- Jenni

Alkupäivien mietteitä

Hello!

Nyt on muutama päivä valmennusta takana - aika päivittää fiiliksiä. :)

Meillähän oli siis viime lauantaina eka tapaaminen PT:n kanssa. Silloin tehtiin treeni läpi hieman pidemmillä siirtymillä liikkeiden välissä, koska osa rajatusta ajastamme meni treeniohjelmasta ja liikkeistä juttelemiseen. Sarjat tein suunnilleen oikean pituisilla palautuksilla. Eli treeni oli hieman erilainen verrattuna yksin tehtyyn, mutta yhtä kaikki tehokas ja hyvä. Ja sen kyllä huomasi vielä kolmantena treenin jälkeisenä päivänä. :D

Jalat vetreytyivät sen verran eilisellä kävelylenkillä, ettei mun tänään tarvinnut mennä salille pelonsekaisin tuntein. Pientä DOMSia oli vielä havaittavissa, mutta uusi tuttavuuteni kyykky sujui tänään hienosti. Ja siis todella: en ole kyykkytyttöjä. VIELÄ. Olen jokseenkin kammoksunut kyseistä liikettä - aina kun olen sitä jossain muodossa tehnyt, se on tuntunut epämukavalta. Ainoa poikkeus tähän ovat satunnaiset kahvakuulakyykyt ja inhokki-suosikkini askelkyykkykävely. Mutta hei, jos opin rakastamaan askelkyykkykävelyä, miksen oppisi rakastamaan perinteistä takakyykkyäkin?

Salifiiliksiä tältä päivältä.

Treeni tuntuu mielekkäältä ja haastavalta, koska mukana on kyykyn lisäksi muutakin uutta. Mikään ei kuitenkaan tunnu millään tavalla pahalta tai epämukavalta, ja uskon että se johtuu suureksi osaksi omasta asenteestani. Aiemmin en ole vaan ollut oikeassa moodissa oppiakseni uusia, aluksi vaikealta tuntuvia liikkeitä. Sama pätee ruokavalioon.

Tuntuu, että nyt palaset loksahtelevat koko ajan vain paremmin ja tiheämmin kohdalleen. Ensin kyti ajatus siitä, että olisi kiva hankkia personal trainer tai osallistua nettivalmennukseen. Mieluummin personal trainer, koska kaipasin tekemisen meininkiä ihan livenä. Tämä ajatus pyöri mielessäni monia kuukausia, mutten osannut tehdä lopullista päätöstä - oman PT:n palkkaaminen siinsi jossain hamassa tulevaisuudessa (jos sielläkään). Kun Vegan Fitnessin valmennus osui silmääni eräässä Facebook-ryhmässä, tuntui että se voisi olla mun juttu. Ja tavattuani valmentajani Ulrikan, tämä tunne vain vahvistui.

Täytekuva. No ei, halusin vaan esitellä mun uutta tatuointia! :D Se näyttää keskeneräiseltä, koska on - jatketaan parin viikon päästä vetoketjun kanssa.

En ole aikoihin ollut näin innoissani. Enkä todellakaan aikoihin ollut tällä tavalla motivoitunut ja määrätietoinen. Tavoitteet ovat muodostuneet kirkkaina mieleeni ja vaikka tosiaan ollaan vasta alkumetreillä, mulla on niiiiin huippu fiilis tästä valmennusjaksosta! Ehkä hieman omahyväistä sanoa näin (ottaen huomioon jojoiluhistoriani), mutta tiedän että tulen onnistumaan. Neljän kuukauden päästä olen normaalipainossa, sopusuhtainen ja paljon vahvempi (tähän sellainen haba-emoji). Aion silloin myös olla omaksunut fiksujen ruokavalintojen tekemisen ja kokkailun viikoittaiseen rytmiini. Ja sokerikoukku on historiaa. Töitähän mä joudun tekemään valtavasti saavuttaakseni tuon kaiken, mutta I'm so up for it. :)

Huomenna otan aloitusmitat ja -kuvat (JAIKS!). Ne tullaan ottamaan kuukauden välein, ja laitan sitten vasta toisten kuvien ottamisen jälkeen niitä tänne blogiin. On kivaa, että on jotain mitä vertailla. :)

- Jenni

Kevätfiiliksiä!

No hei vaan!

Ajattelin tässä herätellä blogia eloon - onko teitä lukijoita vielä siellä? Huikkaa jotain kommenttiboksiin! :)

Toissa lauantain saliasu.

Muutama kuukausi vierähtänyt edellisestä tekstistä, joten pieni tilannekatsaus on paikallaan.

Tammi-helmikuun tavoitteet täyttyivät osittain. Salilla oon käynyt ahkerasti lukuunottamatta (jotain ihme innostuksenpuutos)taukoa, joka kesti vajaat kolme viikkoa. Kävelylenkkejä oon tehnyt aina välillä mutten joka viikko  - josko sitä nyt kevään koittaessa innostuisi niistäkin enemmän? 

Helmi- ja maaliskuussa pidin puolentoista kuukauden herkuttoman, eli sokerin vähentämistavoite meni nappiin. Tänä aikana pannassa oli karkit, suklaa, jäätelö, leivonnaiset, alkoholi, pikaruoka, sipsit, nachot ym. Lähdin motivoituneena herkuttomaan ja odotin huomattavia muutoksia. No, vaikka olikin kivutonta olla mättämättä sokerisia ja rasvaisia herkkuja, ja olo oli jakson aikana vähän virkeämpi, ei herkuttoman loputtua käynyt kuten toivoin. Toiveissa siinsi, että olisin sen verran vieroittunut sokerista, että karkit ym. maistuisi jopa hieman ällöttävältä niiden sisältämän sokerimäärän takia. Mutta ei - ne maistuivat ihan yhtä hyviltä kuin aikaisemminkin. :'D Ja se havainto johtikin sitten aika armottomaan herkutteluun, jolloin käytännössä joka päivä piti saada "jotain hyvää". Joskus suuriakin määriä - en edes kehtaa paljastaa millaisia.

Nyt kuitenkin puhaltaa uudet, terveelliset tuulet, koska mulla alkoi valmennus! Lähdin siis Vegan Fitnessin kelkkaan ja olen ehkä NÄIN innoissani!  Meidän projekti kestää muutaman kuukauden ja mun motivaatio on ihan katossa. Yksi tapaaminen takana uuden PT:n Ulrikan kanssa ja tosi hyvä fiilis jäi. :) Katsottiin salitreenin liikkeet läpi ja sain ruokasuunnitelman. Parin viikon päästä uusi tapaaminen - sitten tutkaillaan millä tavalla on lähtenyt sujumaan ja putoaako paino näillä syömisillä. Pudotustavoitteeksi asetettiin 10 kiloa, eli alkusyksystä painon pitäisi huidella normaalipainon ylärajoilla.

Näinhän se monesti tuppaa olemaan.

En mene valmennuksen tarkempaan sisältöön, mutta aion kyllä kirjoitella tänne sen etenemisestä. Fiiliksiä, kuvia, tuloksia. :P Haasteena mulle ruokavaliossa tulee olemaan ruoan laittaminen (oon niiiin laiska kokki!) ja herkuttelun vähentäminen. Oon tässä eilen ja tänään kyllä kokkaillut jonkin verran - näin alussa kun kaikki on uutta ja ihmeellistä se vielä luonnistuu. :D Toivottavasti hyvät kokkausvibat säilyvät jatkossakin. Ruokasuunnitelma on ihanan monipuolinen ja maukas. Ja saa syödä kunnolla, sekin on ihanaa. :)

Tänään ajattelin vielä lähteä aurinkoiseen ulkoilmaan kävelemään, jotta näin vapaapäivänäkin täyttyisi sykekellon vaatimat ei 10 000, vaan 11660 askelta (mistä lie repäisty? :D).

Palaillaan!

- Jenni

Alkuvuoden tavoitteita ja saavutuksia

Hello!

Jo toinen blogiteksti tällä viikolla, jei! :)

Kirjoittelen tänään asettamistani tavoitteista tammi-helmikuulle. Mutta ensin ilmoitan ilouutisen: tiistaina vaaka näytti -2 kiloa viime viikosta! Eli joulupöhötykset ovat sulaneet. Täytyy myöntää, että olin hiukan yllättynyt lukemasta - olin miettinyt että kilojen karistamiseen menisi kauemmin. Mutta onneksi ei mennyt ja pääsin painonpudotusmoodiin aiemmin. :)

Viime vuoden liikuntatilastoja:

- kuntosali: 106 kertaa
- kävely: 15 kertaa (96,2 km)
- kuntonyrkkeily (säkin hakkaus): 2 kertaa
- juoksumatto: 2 kertaa (3 km)
- sisäsoutu: 1 kerta

= 126 treeniä ja 105 tuntia

En piiskaa itseäni viime vuodesta, koska se on tärkeintä että ylipäätään liikuin! Vaikka asetinkin tavoitteet "hiukan" yläkanttiin, olen pariin asiaan erityisen tyytyväinen. Tuntimäärällisesti liikuin kuitenkin vähän päälle kaksi tuntia viikossa, vaikka väliviikkoja liikunnasta tuli useampi - silloin en siis liikkunut ollenkaan. Samoin salitreenin kanssa: laiskottelin useamman viikon ja pidin siihen päälle vielä treeniohjelman mukaiset lepoviikot, mutta silti sain keskiarvoksi noin kaksi treeniä per viikko. Tähän täytyy olla tyytyväinen. :)

Entäs sitten ne tämän vuoden tavoitteet? No, aloitetaan pätkimällä ne pienempiin, eli mennään ainakin nyt aluksi kaksi kuukautta kerrallaan. :)

Tähän olisi tullut kuva, mutta mulla on hankaluuksia niiden kanssa (jostain syystä epätarkkoja tietokoneen näytöllä, muttei kännykässä), joten jätän ne suosiolla pois ja pureudun ongelmaan myöhemmin. 

Tässäpä ne tavoitteet tammi-helmikuulle:

- sokerin vähentäminen, eli vähemmän herkkuja, välipalakeksejä, jogurtteja, vanukkaita tms. ja enemmän smoothieita, kasviksia, marjoja ja hedelmiä

- salitreenit 2-3 kertaa viikossa

- kävely kerran viikossa

- paino alle 70 kg, apuna Sulamo

Pitkästä aikaa koen nämä tavoitteet realistisina. Ne ovat myös sellaisia, varsinkin liikuntaan liittyvät, joita voi tilanteen muuttuessa helposti muuttaa. Eli jos salitreenit alkavat rullata hyvään tahtiin, saattaa koittaa aika jolloin käyn säännöllisesti kolme kertaa viikossa treenaamassa. Ja kävelylle lähden keväällä varmasti useammin kuin kerran viikossa. Nyt tavoitteet on kuitenkin tällaiset - päivittelen etenemistä blogiin. :)

Tänään lähden liikkumaan salille selkä-hartiatreenin pariin ja huomenna luvassa jalkojen ja keskivartalon treeni.

Palaillaan!

- Jenni