Alkupäivien mietteitä

Hello!

Nyt on muutama päivä valmennusta takana - aika päivittää fiiliksiä. :)

Meillähän oli siis viime lauantaina eka tapaaminen PT:n kanssa. Silloin tehtiin treeni läpi hieman pidemmillä siirtymillä liikkeiden välissä, koska osa rajatusta ajastamme meni treeniohjelmasta ja liikkeistä juttelemiseen. Sarjat tein suunnilleen oikean pituisilla palautuksilla. Eli treeni oli hieman erilainen verrattuna yksin tehtyyn, mutta yhtä kaikki tehokas ja hyvä. Ja sen kyllä huomasi vielä kolmantena treenin jälkeisenä päivänä. :D

Jalat vetreytyivät sen verran eilisellä kävelylenkillä, ettei mun tänään tarvinnut mennä salille pelonsekaisin tuntein. Pientä DOMSia oli vielä havaittavissa, mutta uusi tuttavuuteni kyykky sujui tänään hienosti. Ja siis todella: en ole kyykkytyttöjä. VIELÄ. Olen jokseenkin kammoksunut kyseistä liikettä - aina kun olen sitä jossain muodossa tehnyt, se on tuntunut epämukavalta. Ainoa poikkeus tähän ovat satunnaiset kahvakuulakyykyt ja inhokki-suosikkini askelkyykkykävely. Mutta hei, jos opin rakastamaan askelkyykkykävelyä, miksen oppisi rakastamaan perinteistä takakyykkyäkin?

Salifiiliksiä tältä päivältä.

Treeni tuntuu mielekkäältä ja haastavalta, koska mukana on kyykyn lisäksi muutakin uutta. Mikään ei kuitenkaan tunnu millään tavalla pahalta tai epämukavalta, ja uskon että se johtuu suureksi osaksi omasta asenteestani. Aiemmin en ole vaan ollut oikeassa moodissa oppiakseni uusia, aluksi vaikealta tuntuvia liikkeitä. Sama pätee ruokavalioon.

Tuntuu, että nyt palaset loksahtelevat koko ajan vain paremmin ja tiheämmin kohdalleen. Ensin kyti ajatus siitä, että olisi kiva hankkia personal trainer tai osallistua nettivalmennukseen. Mieluummin personal trainer, koska kaipasin tekemisen meininkiä ihan livenä. Tämä ajatus pyöri mielessäni monia kuukausia, mutten osannut tehdä lopullista päätöstä - oman PT:n palkkaaminen siinsi jossain hamassa tulevaisuudessa (jos sielläkään). Kun Vegan Fitnessin valmennus osui silmääni eräässä Facebook-ryhmässä, tuntui että se voisi olla mun juttu. Ja tavattuani valmentajani Ulrikan, tämä tunne vain vahvistui.

Täytekuva. No ei, halusin vaan esitellä mun uutta tatuointia! :D Se näyttää keskeneräiseltä, koska on - jatketaan parin viikon päästä vetoketjun kanssa.

En ole aikoihin ollut näin innoissani. Enkä todellakaan aikoihin ollut tällä tavalla motivoitunut ja määrätietoinen. Tavoitteet ovat muodostuneet kirkkaina mieleeni ja vaikka tosiaan ollaan vasta alkumetreillä, mulla on niiiiin huippu fiilis tästä valmennusjaksosta! Ehkä hieman omahyväistä sanoa näin (ottaen huomioon jojoiluhistoriani), mutta tiedän että tulen onnistumaan. Neljän kuukauden päästä olen normaalipainossa, sopusuhtainen ja paljon vahvempi (tähän sellainen haba-emoji). Aion silloin myös olla omaksunut fiksujen ruokavalintojen tekemisen ja kokkailun viikoittaiseen rytmiini. Ja sokerikoukku on historiaa. Töitähän mä joudun tekemään valtavasti saavuttaakseni tuon kaiken, mutta I'm so up for it. :)

Huomenna otan aloitusmitat ja -kuvat (JAIKS!). Ne tullaan ottamaan kuukauden välein, ja laitan sitten vasta toisten kuvien ottamisen jälkeen niitä tänne blogiin. On kivaa, että on jotain mitä vertailla. :)

- Jenni