torstai 2. elokuuta 2018

Kuuskytluvulta päivää!

Hello!


Pitkästä aikaa taas. Tuntuu vähän että lyön päätä seinään tän blogin kanssa: päätän, että nyt kirjoitetaan ja säännöllisesti, ja sitten tuleekin monen kuukauden tauko. Mun on pitänyt kirjoittaa tääkin teksti jo kaksi kuukautta sitten, hups!


Hyvä fiilis!


Ensin painoasiaa, johon otsikkokin siis viittaa. Valmennuksen alussa asetettiin täysin realistinen kymmenen kilon pudotus tavoitteeksi aikavälillä toukokuun alku ja noin syyskuun puoliväli. Ekat puolitoista kiloa lähtikin nopeasti (puolessatoista viikossa), ja tavoite näytti olevan saavutettavissa. Noh, ei se sitten niin smoothisti mennytkään. :D Vaikka kuinka retostelin motivaatiollani ja olin varma onnistumisestani, jotain tapahtui, eikä paino sitten jatkanutkaan laskuaan.


Mitä se jotain sitten oli? Ei mitään sen mystisempää kuin huono itsekuri! Treenit ovat alusta asti sujuneet hyvin: ne ovat tuntuneet mielekkäiltä eikä ole tehnyt kertaakaan mieli jättää treeniä väliin. Mutta se syöminen. Ohjeet on olemassa ja olen noudattanut niitä vaihtelevasti. Soveltaen välillä, koska lämpimillä keleillä ei ole huvittanut kökkiä hellan ääressä, ja välillä reilusti metsään mennen. Vika ei ole normaalissa ruoassa, koska sitä pystyn syömään sopivan kokoisia annoksia oikein koostettuna. Herkut - ikuisuusongelmani - on olleet se kompastuskivi. Kun normiruoan päälle vetelee herkkuja, sehän on selvää että kalorivaje joko pienenee tai jopa syön saman verran kuin kulutan. Mun tapauksessa energiansaanti ja -kulutus kulkivat aika lailla käsi kädessä alun painonlaskun jälkeen, mikä tietysti johti painon jumittamiseen.


Niitä parempia ruokia. Mukaan mahtuu myös ravintola- ja hotelliannoksia.


Me ollaan treenattu PT:n kanssa nyt 6 kertaa. Aloin jo kyllästyä siihen, että hyvän startin jälkeen jouduin joka tapaamisella toistelemaan samaa "paino ei oo pudonnut" -lausetta. Oma vikahan se tosiaan oli ettei kilot karisseet, joten siitä oli erityisen raivostuttavaa kertoa ääneen. :D Viimeksi tavattiin puolitoista viikkoa sitten sunnuntaina selkä- ja keskivartalotreenin merkeissä, ja sama kilotuskastelu jatkui.


Jotain kuitenkin naksahti siinä tapaamisen yhteydessä! Heti maanantaina aloin noudattaa jo viikkoja sitten PT:n kanssa asettamaamme päivittäistä energiansaantirajaa. Tarkoitus ei ole missään vaiheessa ollut pudottaa painoa radikaalein menetelmin, vaan mahdollisimman suurella kalorimäärällä. Alarajaksi mietittiin kuitenkin 1700 kaloria (puhun siis kaloreista, vaikka kyseessä toki on kilokalori - jos joku haluaa nipottaa :D) ja sillä olen mennyt nyt jo puolitoista viikkoa.


Herkkujen suhteen päätin, että niitä saan nauttia kaksi per viikko tai vaihtoehtoisesti kahtena päivänä viikossa, jos kyse on maltillisesta herkuttelusta. Viime viikolla herkuttelin ainoastaan yhtenä päivänä, mutta niitä herkkuja kertyi useampi kappale. Tai ehkä kappale ei ole oikea määre kuvaamaan herkkuja...? :D Anyway, tuona päivänä nautin kaksi jäätelöannosta (yhteensä neljä keskikokoista kauhallista), n. 50 grammaa sipsejä ja yhden pienen, kuivan siiderin. Ei hullumpi saldo koko viikolle!


Jos yhden epäterveellisen jutun saisi muuttaa terveelliseksi, valitsisin jäätelön. Voisin elää sillä!


Tällä viikolla "mässäilin" yhtenä iltana pienellä pussilla sokerittomia karkkeja ja pienellä suklaapatukalla. Eikä niistä edes tullut mitenkään hekumallinen olo! En siis väitä, että tunnen yleensä herkutellessa suorastaan hekumaa, mutta oon aiemmin kyllä jotenkin enemmän nauttinut herkkujen syömisestä. En tiedä, voi olla että tää on ohimenevä fiilis. En vielä todellakaan luota siihen, että nyt olisin jollain kultaisella keskitiellä herkkujen suhteen, koska oon ollut niin pitkään herkkuhiiri ja sokerikoukussa. Katsotaan, kuinka likan käy. :)


Tiukempi herkkukontrolli ja 1700 kalorin päiväsaanti on johtanut (vihdoin ja viimein!) vaakalukeman alenemiseen. Viime viikon lauantaina pääsin reippaasti kuuskytluvulle, kun edellisen päivän tasan 70 kiloa vaihtui 68,9 kiloon. Niillä holleilla oon nyt hengaillut, välillä vaa'an näyttäessä jo 68,5 kiloa. Nestetasapainon vaihtelut ja hormonaaliset asiat toki vaikuttavat painoon, siksi saankin kunnollisen lukeman vasta myöhemmin tällä viikolla. Nämä fiksut syömiset ei tosin sitä lukemaa ainakaan nosta. Oon ylpeä itsestäni! Vielä on matkaa tavoitteeseen, mutta tää kymmenluvun vaihtuminen on mulle iso psykologinen juttu.


Treenit on se osa-alue mikä mulla on sujunut koko valmennuksen aikana huippuhyvin. Saliohjelma on tuntunut mielekkäältä - aivan uudenlainen tyyli mulle treenata selkeästi toimii ja motivoi. Painoja on saanut lisätä joihinkin liikkeisiin ja inhokkiliikkeet eli kyykyt ei olekaan enää niin inhottavia. Tällä viikolla mulla on väliviikko salin kanssa, koska vanha ohjelma vaihtuu uuteen ja halusin vähän lepäillä puntteilusta ennen kuin jatkan taas täydellä teholla. Sunnuntaina sitten katsotaan PT:n kanssa uuden ohjelman liikkeet ja tekniikat kuntoon. :)


Hiki on kivaa!


En ole kuitenkaan pelkästään sohvaperunoinut tälläkään viikolla, vaan olen keskittynyt erilaiseen liikuntaan. Maanantaina kävin 13 kilometrin kävelylenkillä, tiistaina hakkaamassa säkkiä ja tekemässä keskivartalotreenin ja eilen elämäni ensimmäisellä joogatunnilla. :) Yllä oleva kuva joogan jälkeisistä tunnelmista - kyseessä oli siis hot jooga 32 asteen lämpöisessä salissa. Masokistista näillä helteillä, mutta tosi kivaa silti! Jooga on laji, jota oon halunnut kokeilla jo pitkään, ja eilisen perusteella aion kyllä joogailla uudestaankin. Olisi mukavaa testailla eri tyylisiä joogia ja eri paikkoja.


Innostus uusiin lajeihin on melkoisen suuri tällä hetkellä! Listalla komeilevat joogan lisäksi kiipeily, joku taistelulaji ja tankotanssi. Uusvanha laji juoksukin on nostanut päätään ja päätin ottaa sen loppuvuodeksi salin rinnalle ns. kakkoslajiksi. Oon niiiiin monta vuotta jo soutanut ja huovannut juoksemisen kanssa - nyt riittää ja musta tulee juoksija. Piste. Täytyy vain päästä siitä alun huonon kunnon aiheuttamasta turhautumisesta yli ja rakentaa juoksukuntoa järjestelmällisesti ja kärsivällisesti. Pystyn siihen!


Muita lajeja taidan suosiolla kokeilla vasta ensi vuoden puolella - tämä vuosi olkoon pyhitetty salille, juoksulle ja painonpudotukselle. Ja satunnaisille joogailuille, oli se vaan niin mukavaa eilen. :)


Ensi viikolla on jännät paikat - mittausmielessä. Meen pitkästä aikaa kehonkoostumusmittaukseen maanantaina, ja luvassa on myös kolmen kuukauden muutoskuvat ja mittaukset. Jos sitä ennen saisi hilattua vaakalukemaa vielä vähän alemmas. :P


Kirjoittelen tai en kirjoittele ensi viikolla. No promises, mutta palaillaan taas joskus!


- Jenni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti