lauantai 29. joulukuuta 2018

Mikä jalo taito?

Heip!

Ajattelin hieman avata blogin nimeä ja ylipäätään ajatusmaailmaani painonpudotuksen, terveellisen syömisen ja liikunnan suhteen. Öhmm, melko laajan kuuloinen aihe, mutta katsotaan minkälaista pohdintaa tästä tulee!

Alunperin aloin kirjoittaa blogia siksi, koska halusin jakaa ajatuksiani ja kokemuksiani painonpudotuksesta ja -hallinnasta. Tähän liittyy olennaisesti syöminen ja liikunta. Syksyllä 2013, kun julkaisin ensimmäisen tekstini, olin itse melko hyvässä tilanteessa painon suhteen. Takana oli edellisen vuoden painonpudotusprojekti ja kulunut vuosi olikin sujunut kivasti normaalipainossa aktiivisesti liikuntaa harrastaen. Koin, etten halua kuormittaa FB-kavereitani ainaisilla liikunta- ja ruokapäivityksillä, ja halusin myös palata kirjoittamisen pariin. Halusin olla jollekin samanlainen inspiraation ja motivaation lähde kuin mitä muutamat blogit olivat mulle olleet. Siispä blogin perustaminen tuntui oivalta ratkaisulta.

2012 elokuussa, kun elämäntaparemonttia takana lähes 8 kuukautta ja paino pudonnut noin 16 kiloa.

Alussa oli helppo keksiä aiheita, joista kirjoittaa. Elämä oli niin radikaalisti muuttunut edellisvuoden alusta alkaen (terveellisten juttujen lisäksi sain päivärytmiini vakituisen työpaikan), että oli luonnollista kertoa kokemistani oivalluksista ja siitä, millaista liikunnallinen arkeni on. Unohtamatta niitä epäterveellisiä juttuja... ;) Tarkoitus ei ikinä ole ollut kaunistella uutta elämääni, vaan kertoa myös epäonnistumisista ja vaikeista ajoista.

Elämässäni tapahtuneiden parisuhdemullistusten, sairaalajakson ja painonnousun myötä blogi jäi pitkäksi aikaa paitsioon. Yli puolet (!) postauksistani on kirjoitettu blogin ensimmäisen puolen vuoden aikana, toinen puolisko seuraavien vajaan viiden vuoden aikana. Noh, elämä välillä heittelee eikä aina riitä aikaa tai energiaa kivoihinkaan juttuihin. Valitettavasti.

Olen useaan kertaan toitottanut täällä blogissa, että painon jojoilu on historiaa ja kilot pysyvät poissa muutaman kilon painon heittelystä huolimatta. No kuinkas sitten kävikään? Vuonna 2016, rapsakkaan 8 kuukauden ajanjakson aikana vaakalukema heilahti peräti 18 kiloa ylöspäin. Ei kovin vakuuttavaa saati jaloa painonhallintaa, eh? :D Olen sittemmin kirjoittanut aiheesta lisää ja todennut, että nyt vaan kävi näin ja uutta pudotusta kehiin. Kyllä ne terveelliset elämäntavat siellä takaraivossa on ja osaan pysyä normaalipainossa - teinhän sitä menestyksekkäästi kolmen ja puolen vuoden ajan. Ylämäet, alamäet, sisu ja sitä rataa.

Otos Paulo Coelho -kalenterini sivulta. 'TILL THE BITTER EEEEEEND RAWWR!!

Olen tehnyt rauhan sen faktan kanssa, että asiat ei aina mene niin kuin suunnittelee. Ja myös tajunnut, että unelmistaan ja tavoitteistaan kannattaa pitää kiinni. Sisukkuus, maalaisjärjen käyttö, oma tahto ja päättäväisyys ovat suotavia ominaisuuksia (kenessä tahansa ihmisessä). Nämä vuodet elämäntapa- ja vähän-muunkin-remontin parissa ovat opettaneet mua paljon, enkä vaihtaisi edes niitä paskoja jaksoja pois. Ne on tehneet musta sen ihmisen, joka oon nyt.

Jotenka: blogin nimi saattaa vaikuttaa (huonolta? vai ovatko ne huonoimmat juuri parhaita..?) vitsiltä juuri nyt, mutta en välitä. Tää on just mun näköinen - toivottavasti pian myös visuaalisesti. Alun perin tarkoitin nimen osittain itseironiseksi. En toki aikonut lihoa - kukapa aikoisi? - mutta tiedostin, ettei ole mitään maagista taitoa, jolla pysyä ihannepainossaan. Tiesin jo elämäntaparemontin alkutaipaleella, että juurikin se painonhallintavaihe tulisi olemaan se vaikein, ja myös pisin, ajanjakso. Laihduttaminen kävi suht helposti silloin kuutisen vuotta sitten, enkä tosiaan arvannut että joutuisin tekemään sen vielä joskus uudestaan. Yet here I am. :'D

Nyt mulla tosin on ehkä vielä paremmat eväät kilojen karistamiseen ja pitämiseen pysyvästi poissa, koska näiden vuosien varrella oon imenyt niin paljon uutta tietoa ja myös empiirisiä kokemuksia terveellisistä elämäntavoista. Plus mulla on ammattilaisen tuki treeneissä ja syömisissä - se jos mikä on kullanarvoinen asia.

Kävin eilen salilla sisäänajamassa joululahjaksi saadut trikoot. Kiitos äiti! <3

Harjoitukset siis jatkuvat! Ensi vuonna aion (duh!) jatkaa salihommia - meillä onkin heti vuoden tokalle päivälle sovittuna treenit PT:n kanssa. Varovaisissa toiveissani on muutaman kilon tiivistymisen jälkeen leuanvetotreenien aloittaminen ja keväämmällä joogajutut. Elämäni ensimmäinen joogaretriittikin on jo varattuna toukokuulle. (sydänsilmähymiö) Juoksuinnostusta varmasti herättelen myös - josko siihen saisi vihdoin kunnon kipinän? Mutta kaikki aikanaan. Tärkeintä on, että liikunta ja muu elämä sen mukana on mielekästä ja merkityksellistä.

Ja mulla totta vie on sellainen olo, että ensi vuodesta sellainen tulee.

Jätän tämän tähän ja palailen ensi viikolla vuoden 2018 liikuntakatsauksen tiimoilta. Ihanaa viikonloppua ja uutta vuotta! <3

- Jenni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti