Täällä vielä porskutetaan ja päätin välipäivien ratoksi blogauttaa pitkästä aikaa. Mielessä on muhinut pitkään myös ulkoasun uusiminen (lue: ulkoasun tekeminen :D). Kenties sen aika on piakkoin ensi vuoden alussa. Kaipuu blogimaailmaan on suuri, ja haluaisin takaisin sen entisaikojen hyvän kirjoitusfiiliksen ja -innostuksen.
Viimeksi kirjoittelin painon heilahtamisesta kuusikymmentäluvun puolelle. No mitä tuon elokuisen päivän jälkeen tapahtui?
... Aloitin parisuhteen ihanan ihmisen kanssa. Neljä kuukautta tuli juuri täyteen ja vaikka on vielä aikaista, todella hyvältä tuntuu.
... Vaihdoin hiusväriä. Sittemmin siirryin kasvivärjäykseen ja oon ollut hirveän tyytyväinen lopputulokseen. Taisipa samalla löytyä uusi vakkarikampaaja!
 |
| Punapää. |
... Söin herkullista ruokaa. Edelleenkään en punnitse ruokiani, mutta kirjaan aika lailla säännöllisesti syömiseni Sulamon laskuriin. Mua rauhoittaa mustaa valkoisella -tieto siitä, miten ravintoaineet ovat jakautuneet ja oonko saanut tarpeeksi esimerkiksi tiettyjä kivennäisaineita. Ruoat ovat vaihdelleet kotona valmistetuista tasapainoisista lautasmallin mukaisista annoksista suoraan paketista popsittuihin soijanakkeihin majoneesin kanssa.
Kasviperäisen ruokavalion johdosta otan purkista monivitamiinin, joka sisältää muun muassa D- ja B12-vitamiinit sekä jodin. Lisäksi käytän kuuriluonteisesti rautaa ja magnesiumia niinä päivinä kun treenaan salilla. Ensi vuonna haluaisin käydä mittauttamassa veriarvot ja nähdä, onko kaikkien tarpeellisten aineiden saanti kohdallaan.
 |
| Poikaystävän tekemä lasagne. |
... Herkuttelin. Ei, en ole päässyt eroon satunnaisesta herkuttelusta. Enkä koe tarvettakaan. Yhä vähemmän tulee kunnon ylilyöntejä, ja aina "mässäyskausien" jälkeen (melko piankin) palaan takaisin fiksumpaan syömiseen. Pahin sokerikoukku on siis selätetty, vaikka jos sille päälle satun, pystyn edelleenkin puputtamaan suuria määriä karkkia ynnämuuta makeaa. Huono olohan siitä tulee, varsinkin useamman päivän putkesta, mutta tosiaan harvinaista sellainen nykyään. Kultainen keskitie alkaa olla hallussa.
 |
| Oi nam, nää tuli The Vegan Kindin kuukausittaisen boksin mukana. :P |
... Kävin salilla. Kamalasti ei oo tullut muuta liikuntaa harrastettua (itse asiassa koko vuoden aikana, kröhöm...), paitsi nyt loppuvuodesta oon kunnostautunut Pokémon Gon saralla. Tälle vuodelle tulee ihan mukava keskiarvo salikäyntien määrässä, ja oon hyvin tyytyväinen kehitykseeni ja treenin säännöllisyyteen. Toukokuussa palkattu personal trainer on hoitanut hommansa mallikkaasti (ihana Ulrika! <3) - treeniohjelmat on olleet mielekkäitä ja sellaisia, joita jaksaa tehdä viikosta toiseen. Myös henkinen valmennus on tuottanut tulosta, ja oon tykännyt paljon esimerkiksi meidän valmennettavien yhteisestä Whatsapp-ryhmästä.
Ensin tosin olin epäileväinen koko kropan treenauksen suhteen, koska olin tottunut tyystin erilaiseen treenityyliin, mutta tämä nykyinen on toiminut loistavasti. Voimatasot on nousseet ja keho muokkautunut. Viimeisen puolen vuoden aikana on vaan vahvistunut se, että salilla käynti on niiiin mun laji. Muutkin liikuntamuodot toki kiinnostaa, mutta ykkönen on selkeä.
 |
| Meidän salille on ilmestynyt useita erilaisia re-rack-kehotuksia, tässä mun suosikki. |
... Laihduin. Haa, oon saanut painoa tasaisesti pois! Vaikka tahti on ollut hitaampi kuin alunperin suunnittelin, ei tähän voi olla muuta kuin tyytyväinen. Tavoite olla normaalipainossa hyvän ystävän syyskuisissa häissä mureni joskus elokuun korvilla, kun tajusin, ettei ole mitään järkeä ruveta kiristelemään syömisistä vain sen tietyn vaakalukeman takia. Paljon tärkeämpää on se, että paino putoaa tasaisesti ja pysyvästi.
Sekin on tärkeää, ettei lihaksista lähtisi juuri mitään pois - sillä tavalla keho muokkautuu haluamaani suuntaan enkä jää laihaksi läskiksi kuten edellisen painonpudotuksen aikana. Tuolloinhan vaaka näytti "turvallista" 55 kiloa ja rasvaprosenttini oli 36. Vertailun vuoksi: elokuun alussa kehonkoostumusmittauksessa vaakalukema oli 68 kiloa ja rasvaprosentti 38. Eli kuutisen kiloa ylipainoa muttei mikään järkyttävä rasvamäärä siihen suhteutettuna. Toivon pääseväni uuteen mittaukseen alkuvuodesta - jännä nähdä millaisia muutoksia on tapahtunut. Paino on toukokuusta alkaen karissut kilo kuussa -tahdilla ja salilla on huhkittu, joten tuskin lihasta ainakaan on kadonnut. Keho tuntuu hurjan paljon tiiviimmältä, ympärysmitat on pienentyneet ja vanhat vaatteet alkaa taas mahtua päälle. Jee!
 |
| Minä toukokuun alussa (72 kiloa). |
 |
| Minä joulukuussa (65 kiloa). |
... Sisustin. Pikkuhiljaa alkaa asunto rakentua sellaiseksi kuin haluan. Muutin siis heinäkuussa. :D Keittiön sain aika lailla haluamakseni heti alkuun - kiitos vaan äidille, joka hankki mulle uuden ruokailuryhmän. Veronpalautuksia paukahti mukava summa, jonka johdosta sain hankittua vähän ennen joulua lisää istumapaikkoja ja vihdoin myös olohuoneen maton. Asun yksiössä, mutta joo, siinä on "erilliset" makuu- ja olohuoneet sekä keittiö. :D Vielä on tehtävää, koska haluan enemmän juttuja seinille ja kirjahyllytkin vielä uupuvat. Hiljaa hyvä tulee.
 |
| Ripustin joulukoristeita valaisimeen. Varjot on upeat! |
Haluan tähän loppuun korostaa, ettei rasvaprosenteilla ja kilolukemilla ole mitään väliä - tärkeintä on olla tyytyväinen itseensä, niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Tänä päivänä, kun mindfulness ja body positive -liike ovat arkipäivää, en itsekään halua syyllistyä syyllistämiseen tai muiden elämäntyylien kritisoimiseen. Vaikka puhunkin tässäkin postauksessa kehon rasvamäärästä ja kaloreista, ei elämäni pyöri niiden ympärillä. Terveellisistä elämäntavoista on vain tullut yksi osa elämääni. Muut osat ovat ne samat, mitkä toivottavasti muillakin - työ, ystävät, perhe, harrastukset - eikä mikään osa ole muita tärkeämpi. Mulle on käynyt yhä selvemmäksi se, että kokonaisuus ratkaisee. Jos yksi tai useampi osa elämän palasista on epäkunnossa tai hukassa, haluan keskittyä juuri siihen palaan. Ja koska usein paneudun tärkeiksi pitämiini asioihin intensiivisesti, saattaa vaikuttaa siltä, ettei elämääni muuta mahdu. Sitten kun pala on löytänyt luonnollisen paikkansa ja siihen liittyvät asiat rullaavat vaivattomasti, siirryn seuraavaan palaan. Multitaskaaminen ei oo oikein mun juttu, yksi iso juttu kerrallaan. :D Ideaali tilanne on toki se, ettei paloja tarvitse kauheasti viilailla, vaan kaikki sujuu mutkattomasti. Mutta sellaista elämä harvemmin on - eteen saattaa tulla mitä tahansa milloin tahansa, eikä yhtään mitään kannata ottaa itsestäänselvyytenä.
Jos rupeaisin höpöttelemään elämän palasista oikein toden teolla, tälle tekstille ei näkyisi loppua. Rönsyilykin olisi mahdollista, joten jätän syvällisemmät pohdinnat toiseen tekstiin. :)
Palaillaan!
- Jenni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti