Ennen oli ennen ja nyt on nyt

Helou!

Eräs lukija toivoi (kröhöm, viime vuonna.. hups!) ennen/jälkeen-postausta, joten täältä pesee. :) Tarkoituksena siis ruotia millaista elämäni oli ylipainoisena ja millaista se on nyt normaalimitoissa.

Ennen...

Vaaka näytti yli 70 ja yli 80 kiloa. Lapsena ja teininä olin normaalipainoinen, kunnes huonojen elintapojen seurauksena paisuin. Ja jojoilinkin vähän, koska pari kertaa aloitin liikunnan, mutten kuitenkaan laajemmin muuttanut elämäntapojani.

Keventynyt ruho mahdollistaa pienempien vaatteiden ostamisen, kuten tämän törkeän hyvin alennetun syys-/kevättakin.

Nyt...

Vaaka näyttää 59 kiloa. Elämäntaparemontin alusta on kulunut neljä vuotta ja pari kuukautta. Painoindeksi on pysynyt normaalialueella kolme ja puoli vuotta. Mutta edelleenkään en omista vaakaa. ;)

Ennen...

Tavallinen koti-ilta sisälsi telkkarin katselua sohvalla. Eväänä pussillinen Nacho Cheese Ballseja, parisataa grammaa karkkia ja kulhollinen jäätelöä. Näitä tavallisia koti-iltoja mahtui useampi viikkoon, eväät vain vaihtuivat.

Terveellisempiä herkkuvaihtoehtoja.

Nyt...

Tavallinen koti-ilta sisältää telkkarin katselua sängyssä. Eväänä napostelulautanen, johon on koottu esimerkiksi pähkinöitä, lehtikaalisipsejä, raakapatukka, porkkanaa ja marjoja. Näitä tavallisia koti-iltoja on yksi tai useampi viikossa. Muina iltoina treenaan tai teen jotain muuta kotona. Toisinaan tapaan ihmisiä kodin ulkopuolella. :D Epätavallinen koti-ilta sisältää armottoman määrän epäterveellisiä herkkuja, mutta ylilyöntejä tapahtuu yhä harvemmin.

Ennen...

Meillä oli kahden ystäväni kanssa tapana kurvata Mäkin autokaistan kautta - ei ihan joka kerta, mutta usein tavatessamme. Otin lähes aina joko tavallisen juustohampurilaisen tai tuplan. Joskus pelkän jälkkärin, tai sitten sekä hampparin että jälkkärin. Pidin Mäkin juustohampurilaista lempiruokanani. :'D

Nyt...

Meillä ei ole tapana kurvata kahden ystäväni kanssa Mäkin autokaistan kautta tavatessamme. Autoa ajava ystäväni arastelee, "näin vanhemmalla iällä", ajamista niin paljon, ettemme käy enää ollenkaan ajeluilla. :'D Syön pikaruokaa (à la Hesburger tai McDonald's) keskimäärin kaksi kertaa kuussa. Otan aina kahdet isot ranskalaiset joko pelkällä ketsupilla tai ketsupilla ja vegaanisella dipillä.

Ennen...

En tehnyt ruokaa. "Ruoka"valioni koostui pitkälti kananugeteista, kalapuikoista, lihapullista, nakeista, ranskalaisista, nuudeleista ja pakastepizzoista. Ruokaympyrät saati ravintoaineet eivät kiinnostaneet ollenkaan.

Jopa mun laiselle master chef'ille helppo ruoka: tomaattimurskaan tehty linssikastike höystettynä kasvikermalla.

Nyt...

Teen ruokaa, vaikka joskus menen edelleen sieltä mistä aita on matalin (ja tökkään lohkoperunat falafelien kera uuniin). Einekset ovat jääneet, kuten myös liha- ja kalatuotteet. Viljat ovat vähentyneet radikaalisti. Loputkin maito- ja kananmunatuotteet ovat kohta muisto vain. Lautaselta löytyy väriä, hyviä rasvoja ja monipuolisuutta. Nautin syömästäni ruoasta ja syön sitä ajatuksella.

Ennen...

En harrastanut liikuntaa. Bussiin juokseminen tuntui yhdeltä epämieluisimmista tehtävistä ikinä. Kaksi kertaa olin kuntokeskuksen jäsenenä, mutta kuntoilusta ei tullut pysyvää elämäntapaa. Se oli ihan kivaa, mutta kausittaista.

Nyt...

Harrastan liikuntaa. Olen innoissani uusista lajeista ja haluan kehittyä niissä, joita jo harrastan. Kuntosali tuntuu luonnolliselta ympäristöltä ja kotona treenaaminen helpolta ja hauskalta. Oma kehitys motivoi yhä parempaan kuntoon. Vain taivas on rajana!

Ennen...

Elin sumussa. Olin kyllä yleisesti ottaen tyytyväinen elämääni ja välillä hirmu onnellinenkin. Mutta aika antaa perspektiiviä. Nyt tiedän, että en sittenkään elänyt sellaista elämää kuin olisin pystynyt - mutta se kaikki täytyi kokea jotta pääsisin tähän pisteeseen. Päivääkään en vaihtaisi.

https://www.instagram.com/p/BCLCLZXQu6B/?taken-by=jennisuomu


Nyt...

Elän valossa. Olen tyytyväinen elämääni. Kehitän itseäni niissä asioissa, joissa koen tarvitsevani parannusta. Tutkin, pidän silmät auki ja opettelen olemaan avoin. Kuuntelen itseäni, niin mieltä kuin kehoa. Päivääkään en vaihda.

Ugh. Olen puhunut. :)

Palaillaan!

- Jenni

P.S. Uusia toiveita, kiitos!

P.P.S. En saanut viimeistä kuvaa Instagramista, siksi kökkö linkki. Mut löytää siis @jennisuomu sieltä. :)