sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Viikot 22-23: Tehokas fiilis

... mutta ei niin tehokas, että olisin jaksanut kirjoittaa tämän katsauksen ajallaan. :D Tai jaksoinhan mä, koska tää on nyt tuplakatsaus. On ollut kiire, niin. Seli, seli. :)

Pidemmittä puheitta, viikkojen 22 ja 23 liikunnat:

- ma: sali (jalat, vatsa) 50 min.
- ti: sali (rinta, olkapäät, ojentajat) 46 min.
- ke: kävely 26 min.
- to: sali (pakara, olkapäät) 50 min.
- pe: -
- la: -
- su: -

- ma: sali (selkä, hauis, vatsa) 41 min.
- ti: -
- ke: sali (rinta, olkapäät, ojentajat) 51 min.
- to: -
- pe: -
- la: -
- su: venyttely 30 min.

= 4 h 54 min.

Yritin pullistella olkapäätä tiistain rinta-olkapää-ojentaja-treenin jälkeen. Pöh! :D

Eli jee, harrastin liikuntaa. :) Ja buu, harrastin "liian vähän" liikuntaa. :( Liian vähän hipsuttimissa, koska välillä on hyvä pitää kevyempiäkin viikkoja. Tämä viimeisiään vetelevä viikko ei kyllä ollut tarkoituksella kevyt, mutta oikeastaan se osui oivaan saumaan -enhän oo ikinä pitänyt ihan oikeaoppista kevyttä viikkoa. Koko dieetin ajan oon kuitenkin vetänyt niin kovilla tehoilla salilla, että tekee keholle hyvää ottaa hiukan iisimmin.

Aiemminhan mulla on kulkenut iisin ottaminen ja ruokavalion löperöityminen aika lailla käsi kädessä. Kun liikunta on jäänyt vähemmälle tai loppunut kokonaan (hetkellisesti), myös ruoat ovat muuttuneet herkkupitoisemmiksi ja oon jopa ihan mättänyt epäterveellisiä juttuja. Mutta ajat ovat muuttuneet! Tavallaan tuntuu, että oon "uusi Jenni", koska suhtautuminen herkutteluun, liikuntaan ja syömiseen on aivan erilainen, mutta oikeastaan oon vain se sama Jenni, joka on nyt vihdoin löytänyt kultaisen keskitien. Hetken aikaa tallailinkin jo sitä tietä viime vuoden alkupuolella, mutta nyt tuntuu, että se tie on tasoittunut kuljettavaksi koko loppuelämän ajan. :) Ja se tunne - se on jotain niiiiiin hienoa. :') Varmasti tulevaisuudessa tulee niitä kuuluisia mutkia ja ylitsepääsemättömän tuntuisia ylämäkiä, mutta mulla on hullun varma fiilis siitä, että selviän niistä kaikista. Voittajafiilis, sanoisinko.

Ruoat on alkaneet tympiä entistäkin enemmän näin dieetin kahdeksannella viikolla. Nythän on käsillä jo ihan vihoviimeinen päivä, ja voin sanoa että "huh, onneksi!". Tai pikemminkin huudahtaa. Kyllä, käteen on jäänyt vaikka mitä hyviä ruokailutottumuksia, joita tulen jatkamaan huomenna alkavassa ns. normaalielämässäni, mutta se valinnanvapaus. Valinnanvapaus on se juttu, jota oon kaivannut. Ja ihan kohta mulla on se! Se ei tarkoita övereitä, herkkuputkia tai mitään muutakaan poikkeavaa, vaan sitä, että saa ihan luvan kanssa ostaa mitä huvittaa kaupasta. Saa ihan luvan kanssa valmistaa jotain muutakin ruokaa kuin jauhelihaa tai rahkasotkuja. Saa ihan luvan kanssa herkutella, jos siltä tuntuu. Edelleenkin se oon minä itse, joka ne luvat antaa, mutta silti. :)

Sokerikoukku ja herkkuihin suhtautuminen on sitten eri aiheita, joita tuun käsittelemään erillisessä tekstissä tässä lähiaikoina. Aika paljon oon pohtinut niitä kyllä. :) Kuten seuraavista kuvistakin näkyy, herkkuja on vedetty ja dieetin ohi syöty muutenkin... On siellä terveellistäkin joukossa tosin.

Kanaa, kesäkurpitsaa, porkkanaa, parsa- ja kukkakaalia. Ehkä perunaakin?

Jauhelihaa, riisiä, vihreitä papuja ja miniluumutomaatteja.

Kanaa, ristikkoperunoita ketsupilla, tomaattia, porkkanaa, kukka- ja parsakaalia.

Kaurapuuro kananmunalla, valkuaisilla ja pensasmustikoilla. Kylkeen riisipiirakka oivariinilla ja juustolla.

Harvinaisen teräväpiirtoisen näköinen juna-asema-Kinder Bueno.

Kaura-siemen-leipiä kinkulla, salaatilla ja tomaatilla sekä kirsikkatomaatteja.

Riisikakkuja ja maailman parasta hilloa.

Kaurapuuroa valkuaisilla ja kananmunalla, pensasmustikoita ja mansikoita.

Kahden edellisen viikon aikana oon tavannut kavereita, viettänyt viinipitoista piknikiä ja kosteahkoa baari-iltaa (yhdelle piti mennä, niin), ostanut kankkusmättöä ja napostellut lahjaksi saatuja juustonaksuja. Mutta oon myös vienyt omat evääni äidin luo kylään mennessä, paistanut jälleen kerran ison satsin jauhelihaa, pilkkonut kasviksia oikean määrän eväsrasiaan ja sekoitellut puuroa. Eli toisin sanoen: oon elänyt tavallista elämää. Juuri sellaista, jota voisi ja voi jatkaa pidempäänkin. Mulla on sisäinen rauha, suorastaan zen-tila syömisten kanssa. :)

Nyt jotkut saattavat, varsinkin ne jotka tuntevat historiani herkkujen ja terveellisten safkojen kuoppaisessa välimaastossa, ajatella siellä näytön toisella puolella, että "saa nähdä kauanko tuotakin innostusta taas kestää". Ja myönnän sen - oon helposti innostuvaa tyyppiä. Saatan melko spontaanistikin ruveta kohkaamaan jostain asiasta, mutta kun aikaa kuluu, en jaksakaan enää paneutua kyseiseen asiaan kaikella tarmollani. Mutta oon oppinut itsestäni sen, että kun kyse on mulle todella tärkeästä asiasta, vien sen loppuun. Innostus ei ehkä pysy tasan samalla korkeudella koko ajan, mutta se on kuitenkin olemassa ja se innostus vie mut aina perille. Kai se on jotain yleistä elämänmyönteisyyttä ja positiivisuutta, jotka on mun luonteessa perustavanlaatuisina elementteinä. :) Sitä innostusta on vain opittava jalostamaan, ettei lähde joka kerta ihan heti tavoittelemaan taivaita ja kuita, vaan malttaa ottaa hitaammin ja tehdä asiat alusta asti kunnolla.

No entäs sitten otsikossa komeileva tehokas fiilis? Oon aihetta sivunnutkin jo aiempina viikkoina, mutta se tuntuu koko ajan konkreettisemmalta. Puhtaammasta ruokavaliosta, sisäisestä rauhasta syömisten suhteen ja rankoista treeneistä kumpuaa niin paljon energiaa. Monet liikuntaa harrastamattomat tuntuvat ihmettelevän sitä, mutta jokainen joka liikkuu - oli se millaista liikuntaa tahansa - tietää, että se antaa enemmän kuin ottaa. Eli vaikka treenit olisivat kuinka rankkoja, hiki virtaisi, lihakset menisivät maitohapoille, oksennus ja veri maistuisivat suussa, fiilis on kaiken sen aikana kuitenkin mahtava. Ja se fiilis kaiken sen jälkeen, voi pojat. :) Energinen olo kantaa läpi päivän ja mieli lentää korkeuksissa.

Omassa olossa tuo energisyys on levinnyt myös muille osa-alueille. Toki henkinen jaksaminen ja valoisuus elämää kohtaan ylipäätään on tärkeää, mutta tehokkaan fiiliksen oon huomannut ihan pienissä asioissa. Sokeripöhnässä ja huonon syömisen aiheuttamassa turvotuksessa ajatukset eivät kulkeneet ollenkaan selkeästi - varsinkin niinä päivinä, kun alla oli aamuherätyksen aiheuttama univaje ja väsymys. Mutta nyt ne aamuvuorotkin on tuntuneet vähän helpommilta. :) Unentarve ei sinänsä ole vähentynyt, eli oon edelleen väsynyt vähäisen nukkumisen takia, mutta se aiemmin vahvana läsnä ollut pöhnäisyys on kadonnut kokonaan. Se henkinen pöhnäisyys. Työntekoon se ei ikinä vaikuttanut - hoidan aina hommani oli väsymys mitä luokkaa tahansa, mutta on se vaan paljon kivempaa tehdä töitä kun mielikin on selkeä. :) Saa ajatella kaikenlaista siinä työnteon ohella. :) Näistä ajatuksista onkin virinnyt vaikka mitä ideoita, suunnitelmia ja unelmia. Tai unelmia ei niinkään oo syntynyt, vaan enemmänkin muistunut mieleen. Ja aika alkaa olla kypsä ruveta toteuttamaan niitä unelmia. Se fiilis on hieno! :') Mutta koska ne unelmat eivät liity blogin aihepiiriin, en niistä sen enempää selitä. Halusin vaan kertoa, mikä on olo tällä hetkellä ja mitä siitä kaikesta on kiittäminen.

Hyvin konkreettinen esimerkki tehokkuudesta: ruokapäiväkirjaan merkittynä päivän ateriat jo edellisenä päivänä!

Pieniä asioita, joissa uudenlainen tehokkuus todella tule ilmi, on juurikin nuo ylläolevan kuvan raapustelut. Ja ylipäätään se, että viitsin nähdä vaivaa eväiden valmistamisen ja suurempien ruokamäärien yhtäaikaisen kokkailun eteen. Ennen oli toisin, ja saatoin vain siinä kuuluisassa aamupöhnässä hamuta jääkaapista edellisenä iltana iltapöhnässä sutaistut voileivät, soijajuoman, rahkan ja hedelmän mukaan työpäivän eväiksi. Ei ne ihan huonoja valintoja toki olleet, mutta omien tavoitteiden ja kehityksen kannalta on hyödyllisempää valmistaa erilaiset eväät. :) Eli aion jatkaa eväissä hyväksi havaitulla linjalla pienin vaihteluin (tarkoittaen, ettei ihan joka päivä kanaa ja perunaa tai jauhelihaa ja riisiä :D). Puuroaamu- ja iltapalat ovat myös tulleet jäädäkseen. :P

Sain juuri uunista ulos huomisen työpäivän pääaterian lisukkeet, eli perunan ja tomaatin. Myös iltapala, eli toisin sanoen dieetin päättymisen kunniaksi nautittu juhla-ateria, on syöty.

Riisikakkuja viikunahillolla, mansikoita, uusi tuttavuus maapähkinävoikupit ja ruokajuomaksi Pepsi Maxia. Ah, nautinto. <3

Tästä on hyvä jatkaa. :) Dieetin tuloksista kirjoittelen ensi viikolla, toivon mukaan myös kuvien kera. Painoa multa lähti virallisesti kolme ja puoli kiloa, mutta niitäkin kiloja tärkeämmät saavutukset ovat henkisiä. Olo on hyvä. :)

Ensi viikolla tapahtuukin useampia jännittäviä asioita! Ensimmäiseksi, ja ehkä tärkeimmäksi, mainittakoon uuteen saliin tutustuminen huomenna. Tästä treenipaikasta tulee suunnitelmieni mukaan rinnakkainen alusta treeneille oman jäsensalin lisäksi, jee. :) Se on lähempänä, mutta käsittääkseni ihan yhtä laadukas kuin nykyinen salikin. Myöhemmin viikolla on luvassa kivoja vapaa-ajan rientoja, reissupalaveria, sun muuta mukavaa. Salille aion ehtiä kaksi tai kolme kertaa, riippuen oloista ja ilmoista. Eli lenkillekin olisi suunnitelmissa suunnata. :)

Nyt tää lähtis iltatoimiin, palaillaan! :)

- Jenni

1 kommentti:

  1. Hei!
    Hienoa, että olet jaksanut tsempata! (Välillä voi retkahtaa, kun palaa ruotuun sitten...) ;-) Täällä haetaan herkkulakolla vähän kuria, onneksi se on sentään pitänyt!

    Kivaa ja liikunnallista viikkoa sinulle!!! =)

    http://liikunnaniloa1.blogspot.fi/

    VastaaPoista