lauantai 4. tammikuuta 2014

Vuosipäivä

Nyt on se aika vuodesta. Tasan kaksi vuotta sitten aloitin Suuren Painonpudotusprojektin ja tasan vuosi sitten se virallisesti loppui. Se merkitsi 23,6 karistettua kiloa ja kolmeakymmentä kiloa kevyempää minää sitten isoimman vaakalukuni.

Kaksi vuotta ja tähän on tultu.

Alun perin asetin tavoitepainon mielessäni teini-ikäinen, hoikka Jenni. Hoikka, muttei laiha, eikä varsinkaan hyväkuntoinen. Löysä löllykkä olin siis silloin. Joulukuussa 2012 pääsin tavoitteeseeni, mutta tiesin ettei matkani ole vielä läheskään lopussa. Seuraisi se vaikein vaihe: painonhallinta. Joka luonnollisesti kestää loppuelämän. Koko ajan kävi myös selvemmäksi, että haluan kehittää vartaloani urheilullisempaan, timmimpään suuntaan.

Tällä hetkellä (tänään punnitsin) vaaka näyttää tasan 56 kiloa. Pieni selitystuokio. Oon kuluneen viikon ajan syönyt ensin hyvin (ma), sitten huonosti (ti-ilta ja ke), sitten tosi hyvin (to, pe ja la). Päällä on menkkaturvotukset, itse puolukkaiset alkavat hetkenä minä hyvänsä. Viime sunnuntaina paino oli 54,5 kg, eilen 55,7 kg ja tänään 56 kg. Öö, en tosiaankaan oo lihonut tohon tahtiin. :D Eli väliaikaista on vain, ja todellinen paino on siellä 54 kilon paikkeilla.

Aika yksinkertaista.

Musta tuntuu että olen elämäni kunnossa, mutta samalla tiedän olevani koko ajan paremmassa kunnossa. Kehitystä on tapahtunut ja se jatkukoon! Painonpudotuksen myötä vaatteet sopii päälle paremmin ja peilikuva miellyttää paljon enemmän. Liikunta on maistunut jo pitkälti yli vuoden mahtavan maukkaalta, ja koko ajan jaksan yhä enemmän ja enemmän. Tulokset on parantuneet juoksussa, salilla ja Move Fitnessissä. Erityisesti salitreenissä tuleekin tulevina kuukausina tapahtumaan kaikkea mullistavaa - kiitos ihanan personal trainerini. Povaan meille pitkää ja menestyksellistä suhdetta! :)

Uskon, että kaikelle on oma aikansa ja paikkansa. Se, että joku juttu ei onnistu juuri nyt, ei tarkoita ettei se onnistu ikinä. Olen aivan varma, että tahti, mikä mulla on ollut, on juuri sopiva mulle. Vuosi 2012 oli painonpudotuksen aikaa, ja saavutinkin sen vuoden joulukuussa tavoitepainoni. Vuosi 2013 meni painonhallinnassa ja liikunnan tekemisessä elämäntavaksi. Olin jo edellisenä vuonna ottanut joitain uusia lajeja liikuntavalikoimaani, ja jatkoin näiden lajien parissa sekä löysin lisää mielenkiintoisia. Koska paino ja liikunta on nyt kunnossa, vuosi 2014 on erittäin otollinen aika kehon tarkemmalle muokkaukselle. Eli juurikin sille rasvaprosentin alentamiselle ja lihasten kasvattamiselle. Aerobista kuntoa lähdetään parantamaan myös. Tästä eteenpäin asiat ei luultavasti etene yhtä virtaviivaisesti - ei todellakaan voi sanoa, että vuosi 2014 on kehon muokkauksen vuosi, ja 2015-loppuelämä elkkää ylläpitoa. Haluamaani kroppaan menee kauemmin kuin yksi vuosi, tiedän sen. Ja oon valmis tekemään töitä sen eteen juuri niin kauan kuin tarvitsee. 


Hyvin sanottu! Mutta ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö saa ja pidä olla ylpeä myös jo saavutetuista tuloksista. :)

Taaskin hyvin sanottu! Miksi luovuttaa?

Ehkä ulkoista muutosta suurempi asia on kuitenkin sisäinen muutos. Laihduttaminen, tai anteeksi - ELÄMÄNTAPAMUUTOS, oli aluksi hyvin voimakas päähänpisto, jota kuitenkin lähdin toteuttamaan todella päättäväisesti ja täynnä motivaatiota. Syitä painon karistamiselle löytyi niin ulkoisista kuin sisäisistäkin seikoista. Ja tietysti siitä, että halusin olla terve ja jaksava vielä vuosikymmenienkin päästä. Vaikka kiloja on haihtunut, kunto kohonnut ja ruokavalio terveellistynyt, paljon on vielä edessä. Olen jo edellisen vuoden aikana osoittanut niin itselleni kuin muille, että hallitsen painoni: se ei missään vaiheessa noussut (ja itse asiassa laski hiukan), eikä tullut minkäänlaisia kriisejä. Siltikään en ole luopunut mistään, vaan elänyt niin täyttä elämää kuin vain olen voinut ja halunnut. Tekemäni valinnat ruoan ja treenin suhteen ovat olleet täysin omiani. Eriäviä mielipiteitä (esim. aamiaiseni sisällöstä ja kahvipöydän antimien ottamisesta) on kuultu, mutta ne ei ole hetkauttaneet mua suuntaan eikä toiseen. Muut saavat kyllä tunkea kurkustaan alas mitä ikinä haluavatkaan, ja näin tahallisesti lyhentää omaa elinaikaansa ja luoda pohjaa tuleville sairauksille, mä hoidan kyllä oman elämäni. Onneksi lähipiiri on kuitenkin pääasiassa ollut tosi kannustava ja ymmärtäväinen. Jokainenhan me kuitenkin ollaan vastuussa vain itsestämme. :)


Kyllä! Tota täytyy vain tehdä vielä lisää. Kunnes herkut jäävät vain harvoihin ja valittuihin tilanteisiin.

Sisäinen ajatteluni muljahti ihan täysin elämäntapamuutoksen edetessä. Jo vuoden 2011 lopussa, kun laadin huolellisesti kirjallisia suunnitelmia projektiani varten, tunsin että muutoksia ajattelussa tulee tapahtumaan. Mutta että minä, entinen einesten ja herkkujen suurkuluttaja sekä sohvaperuna, tulisin joskus täyttämään lautaseni 75-prosenttisesti kasviksilla? Kanan kanssa söisin vain wokkiwihanneksia enkä riisiä tahi perunaa? Söisin vain yhden rivin suklaata ja jättäisin loppulevyn kokonaan toiselle päivälle? Rakastaisin (omaa) hikeäni? Harrastaisin juoksua? Liikkuisin 6 tuntia viikossa ihan vain huvikseni? Listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin. Pointtini on se, että en ole enää se huuli pyöreänä muiden liikuntaintoa ja -hehkutusta ihmettelevä tyttö, vaan nyt olen se, jonka intoa muut ihmettelee. Siis ne, jotka eivät vielä itse ole löytäneet liikunnan/terveellisen elämäntavan nautintoja. Nykyään mulle on normaalia ostaa kaupassa kori puoliksi täyteen hevi-osastolta ja jättää karkkihylly kokonaan väliin. Ja se on tosi upeaa!

Jäävuorisalaattia ja tomaattia ja maukasta suomalaista kurkkua ja vaikka mitä kevyttä ja superpiristävää.

En tällä tekstillä yritä saada aikaan mitään omantunnonpistoksia kenessäkään, tai tuputtaa omaa elämäntyyliäni muille, haluan vain konkreettisilla esimerkeillä tuoda esiin kokemani muutokset parhaat puolet. Huonojahan ei edes ole. :)

Ja kuten sanottu: I'm a work in progress. Se on ihan ookoo, jos ei koe olevansa "valmis" ja haluaa kehittää itsestään paremman version. Parhaan mahdollisen. Sekin on ihan ookoo, jos on tyytyväinen olotilaansa eikä halua muutosta. Mutta kenenkään ei pitäisi TYYTYÄ mihinkään. Jokaisen pitäisi kuulostella itseään ja kehoaan - mitä aivosi sanovat, mitä kehosi haluaa, mistä se ei pidä. Vain todella kuuntelemalla voi oppia sen mitä oikeasti kaipaa. Ja sitten voikin aloittaa matkan siihen parhaimpaan versioon omasta itsestään. :) Oli kyse sitten keventymisestä, terveellisestä syömisestä, liikunnan aloittamisesta tai vaikka ihan jostain muusta jutusta. Olet oman elämäsi herra. Tai rouva/neiti.

Hahaa, nyt tulee kuvapläjäys mun alkuperäisistä, osittain kuvitetuista suunnitelmista. Täytyy pitää mielessä, ettei mulla tuolloin ollut niin hirveästi tietoa terveellisistä elämäntavoista ja painonpudotuksesta. :D Olin kuitenkin jonkin verran tehnyt tutkimusta.

Suuri Painonpudotusprojekti. Toi 10 kiloa kolmessa viikossa oli hiukan liian optimistinen tavoite. :D Toisaalta, mähän aloitin ateriankorvikkeilla. Mutta siis painoa putosi 3,5 kiloa tuossa ajassa. Oli sekin kelpo alku ja tosi hyvä buusti loppupainonpudotukselle. :)

Liikuntasuunnitelmia ja strategisia mittoja. 

Perus asioiden teoria oli hallussa alusta asti.

Oon kova tyttö kirjoittamaan ja listailemaan kaikenlaisia asioita. Siksi pöllähdin PT-tapaamiseenkin valmiin kirjallisen suunnitelman kanssa. Tällä hetkellä blogi toimii oivana kanavana vuodatukselle, mutta teen mä edelleen muunkinlaista kirjoitustyötä. Ehkä se on vaan hyvä, mä kun kuitenkin haaveilen jonain kauniina päivänä kirjoittavani ammatikseni. :) Oon miettinyt ostavani erityisen treenivihkon. Mitä mieltä te ootte, onko jollain tosi kivaa treenivihkoa? Esimerkiksi jotain valmista versiota, johon olis helppo kirjata omat liikunnat? Vai meettekö perus vihkolla?

Tää päivä on mennyt hyvin. Ja eilinenkin: illalla postauksen jälkeen söin ne uhkaamani nachot ja jäätelön, eikä niistä tullut dramaattisia lukuja päivän kokonaiskalorien kannalta. Jäin eilen ja toissapäivänä yhteensä 500-1500 miinukselle. Siksi noin iso haarukka, kun ei ollut kumpanakaan päivänä töissä sykemittaria mukana, joten en tarkkaa kulutusta tiedä.

Tänään oon syönyt pitkästä aikaa kananmunaa, tavannut kahta ihanaa ystävääni, syönyt tosi herkullista ruokaa, polkenut kuntopyörää ja seuraavaksi aion rauhoittua iltapalan ja elokuvan parissa.

Vuosipäivän aamiainen: kaurapuuro kananmunalla, puolukoita ja soijalesitiiniä. Nautin mustan kaffin kera.

Tehtiin tyttöjen kanssa salaattia, jonka nautin uunipatongin kera. Salaatissa erilaisia salaatteja, kurkkua, kirsikkatomaattia, paprikaa, viinirypäleitä, fetaa ja kanaa, höystettynä oliiviöljyllä ja pippurilla. Oi nam.

Tortun pohjan ja rahka-vaniljatäytteen teki mestarikokki-ystäväni. Sommittelun teki allekirjoittanut. Eikö olekin hieno?!? :P

Tunnin poljin.
Nyt siis over & out. Palaillaan!

- Jenni

4 kommenttia:

  1. Ihanan positiivinen postaus (ihan niin kuin sun kirjoitukset olis muuten niin synkkiä) :D.

    Ja kakku näyttää herkulliselta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä oon sellainen synkistelijä. Mutta nyt oli juhlan aihetta ja kakkuakin sattui olemaan tarjolla. :) Muutenkin tosi hyvä fiilis tässä koko painonhallintahommassa nyt. =)

      Poista
  2. Tälleen vuorokauden perässä tulen huutelemaan vuosipäiväonnea! Huikea mimmi oot!

    VastaaPoista