lauantai 11. tammikuuta 2014

Lauantai ja rentoilua

Tänään on ollut hieno päivä! Nukuin pitkään. Tein aamupalaksi maukasta jogurtti-avokado-omenasmoothieta ja jättimukillisen maitokahvia. Katsoin poikaystävän kanssa hulvattoman leffan (The Heat). Kävin kaupassa täyttämässä rahkavarastoja. Pelasin Move Fitnessiä. Tein uunissa ihania broilerin fileitä. Katsoin kausien avausjaksot Putouksesta ja Selviytyjistä. Makustelin lakuja ja Panttereita. Kävin kuumassa suihkussa. Ja nyt kirjoitan blogia.

I'm starting to!

Kaikkia varmasti kiinnostaa mun päivän sisältö hetki hetkeltä. :D Halusin vaan kuvata aika täydellisen, kotona vietetyn vapaapäivän. Fiilis on ollut mahtavan rento ja on ollut kiva vaan olla. Syöminenkin on tuntunut tosi vaivattomalta. Herkuttelin karkillakin hyvällä omallatunnolla, koska tiesin että oon koko viikon syönyt siistimmin kuin pitkään aikaan. Tiesin myös, etten anna koko kättä, vaan syön vain varaamani määrän namia. Eikä oikeesti tehnyt edes mieli ottaa lisää! Vaikka kaupasta lähti mukaan puolen kilon lakupussi. Pandan originaaleja. <3 Päivän kalorit näyttäis siltä, että voisin ottaa palasen kaurajäätelöäkin vielä, jos mieleni tekee. Myöhäisiltapalaksi teen pannaria, johon tulee kananmunaa, kaurahiutaleita, mustaherukoita, vadelmia ja puolukoita. Täytyykin kohta ottaa uunista poies. :P

Musta on ihan huippua, kuinka oon löytänyt maltillisen herkuttelun ilon. Enkä usko, että se tulee muuttumaan. En tietenkään yhtäkkiä unohda tavoitettani upeasta kropasta ja hyvästä kunnosta, joten en myöskään palaa vanhoihin, huonoihin herkuttelutapoihin. Less is more tässä asiassa. Joissain toisissa asioissa more is more. Kuten kovaa treenaamisessa.

Alla kuvia lauantailta.

Välipala: lasillinen rasvatonta maitoa, pari ohrarieskaa tuorejuustolla (savuporo :P), kirsikkatomaatteja ja viinirypäleitä. 237 kcal.

Muuvidataa.

Illallinen: broilerin filettä (maustettuna mustapippurilla, curryllä ja chilihiutaleilla), babypinaattia ja vokkivihanneksia. 240 kcal.

Tuoreet lakut oli niiiin maukkaita. Ja hedelmäpantteritkin kelpoja. 300 kcal.

Herkuista vielä vähän. Vaikka karkki maistuu edelleen hyvältä, oon huomannut että pienempikin määrä riittää tyydyttämään makean (sokerin) nälän. Ja oon huomannut, että on yhä helpompi kieltäytyä. Meillä kuitenkin on aina jotain kaapeissa, mutta ei sitä oo pakko ottaa. Vielä en oo ihan vakuuttunut hedelmien ja marjojen korvaavuudella - niiden sokeri maistuu niin erilaiselta karkin sokeriin verrattuna, tällaisen sokerihiiren mielestä. :D Mutta ajattelussani on ollut huomattavissa joitain muutoksia. Yhä useammin oon heti ruoan päälle ottanut esim. Pepsi Maxia tai viinirypäleitä. Erittäin paljon paremmat vaihtoehdot kuin karkki. Eikä enää oo mikään ihme, että tulee täysin herkuton päivä. 

Kaikista mullistavin asia jonka oon herkuttelusta oppinut, on kuitenkin se, että nykyään pidän herkkuna sellaisia juttuja, joita en ennen edes syönyt. Rahkaa ananaksen tai kiivin tai mustikoiden tai melkein minkä vaan kanssa. Vähän pähkinärouhetta sekaan, ah nam. Viinirypäleitä. Raakapatukka tai pari, ja johan lähti makeannälkä, eikä yhtään lisättyä sokeria kurkusta alas. Itsetehty pannari. Banaaniletut.

Itseään pitää rakastaa. Ja itseään täytyy kehittää.

"Avo-mikä?", olisi vanha Jenni kysynyt reilut kaksi vuotta sitten.

Fair question. But an easy one. Enemmän lihaksia haluisin omaani. Ja noi jalat näyttää aika rimpuloilta.

Siinäpä motivaatiokuvia ja -tekstejä tähänkin postaukseen. Huomenna ajattelin pistää poikaystävän kuvaushommiin ja räväyttää kaiken kansan nähtäville pari muutoskuvaa. Samaan tyyliin kuin muutama viikko sitten oranssin mopsipaidan kanssa, mutta tällä kertaa alusvaatteissa. Hyi helvetti. Siis anteeksi, mutta se on aina yhtä hirvittävää katsoa kyseistä ennen-kuvaa. Onneksi kuitenkin sellainen on otettu, niin voi milloin tahansa palata katselemaan sitä ja todeta, että "ei enää ikinä". Ikinä en enää päästä itseäni siihen kuntoon, ole niin piittaamaton siitä mitä suuhuni laitan tai vietä kaikkea vapaa-aikaani syöden ja löhöten. Ehkä joillekin lukijoillekin on jotain iloa huomisista kuvista. :) Uskoa omaankin onnistumiseen? Toivoisin tämän blogin tsemppaavan edes joskus muitakin, samalla tavalla kuin muiden blogit on tsempanneet mua.

Nyt alkaa pannari olla valmis. Se on violetti! Ihan törkeen hieno. Palaillaan huomenna!

- Jenni

6 kommenttia:

  1. Mä tuun aina niin hyvälle mielelle näistä sun postauksista, sä oot jotenkin niin tasapainoisen ja positiivisen oloinen :).

    Kuvia odotellessa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihanaa, hyvä että joku tulee. :)

      Oon aika positiivinen tyyppi. Voi olla näky, kun kirjoitan ketutuspostauksen - jos sellaista ikinä tulee. Mut on vaikea saada suuttumaan ja helppo lepyttää. :D

      Poista
  2. Jipii! Muutoskuvat on aina kivoja ja motivoivia! :) Piti tulla kurkkailemaan tällekin puolelle ja jään seurailemaan :) Vielä kun sais omat turvotuskilot + muutaman muunkin kilon rutistettua pois niin painonhallintajutut ja erityisesti -vinkit on enemmän kuin tervetulleita! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, tervetuloa! =)

      Yritän antaa hyviä vinkkejä. Syömiset on alkaneet mennä paremmin, ja kohta pistän uuden vaihteen silmään treenien suhteen. Että jonain kauniina päivänä sais sen unelmakropan! :)

      Poista
  3. Ihana päivä ollut sulla :) Ja vau mikä itsehillintä sulla on, jos ei jääny karkkihammas yhtään kolottamaan!

    -Kaukaa Kaunis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah joo, ihmettelen itekin ettei jäänyt kolottamaan. :D Kyllä mä pikku hiljaa alan selättää sokeripeikon.

      Poista