Heips!
Lyhyehkö katsaus viime viikkoon. :) Lyhyehkö siksi, ettei ole juuri mitään kerrottavaa (koska viikkoon ei juuri mahtunut muuta kuin otsikossa mainitut asiat). Ja siksi myös, koska tää on jo ihan tarpeeksi myöhässä. Ollaan lähempänä jo tämän viikon loppua, hups.
Pidemmittä puheitta, viikon 39 liikunnat:
- ma: sali (hauis, selkä) 30 min.
- ti: -
- ke: -
- to: sali (jalat) 39 min.
- pe: -
- la: -
- su: -
= 1 h 9 min.
Paljon viivoja. Paljon myös duunia, koska tosiaan olin kuutena päivänä töissä. Mahdollisuus olisi ollut tehdä enemmänkin, mutta mulle riitti 46-tuntinen työviikko. Ne ei olleet kamalan helppoja päiviä. Varsinkin lauantaina olin ihan kuolemanväsynyt duunipäivän jälkeen ja sen takia skippasin salinkin. En kuitenkaan pode huonoa omaatuntoa vähäisestä treenimäärästä - sen sijaan tiedostan oman rajallisuuteni. Ja sen, ettei tarvitse painaa joka päivä hiki hatussa töissä ja salilla. Ehkä sitten voisikin, kun se työnteko olisi vähemmän vauhdikasta ja fyysistä, mutta toistaiseksi mennään tällä tyylillä. Kehoa kuunnellen ja kompromisseja tehden. Kompromisseja siinä mielessä, että liikuntoja voi siirrellä ja peruuttaa.
Painopäivitystä. Joo, oon viime aikoina hokenut että painolla ei ole niin suurta merkitystä, ja enemmän merkkaa oma olo ja mistä se keho on koostunut. Mutta koska mulla on elämäntaparemontin aikaista kokemusta erilaisista painoista ja koostumuksista, mulle on muodostunut tietty "haamuraja". 62 kilon painossa olisin juuri ylittänyt indeksin mukaisen rajan normaalipainon ja lievän ylipainon välillä, mutta jo pelkkä kutosella alkava luku ei tunnu hyvältä. Ei, kun tiedän millainen olo mulla on ollut lähempänä edellistä kymmenlukemaa. Siinä vaiheessa, kun olisin kasvatellut lihasta pidemmän aikaa, korkeampi lukema olisi enemmän ookoo - koska se koostumus. Viime viikolla, vaikka menkkaturvotukset olivat poistuneet ja mielestäni herkutkin olivat mahtuneet kulutukseen, vaaka näytti peräti 61,5 kiloa. Se on liikaa. Ja mahakin tuntui pursuavan tavallista enemmän housunkauluksen yli. Nää on pieniä juttuja, joita muut ei huomaa ja jotka voi monista lukijoistakin tuntua ylireagoinnilta tai muuten vaan naurettavalta, mutta oma keho on aina oma keho. Ja vaikka sen muutokset (lue: omasta syystä aiheutunut lihominen) välillä ahdistaakin, oon tyytyväinen siihen, että oon nykyään kehotietoisempi. Se auttaa tekemään fiksuja valintoja.
Toki osa viime viikon painosta saattoi olla väliaikaista, esimerkiksi syömisistä johtuvaa turvotusta, mutta se sai mut vähän heräämään tähän älyttömään herkutteluun. Vähemmän on enemmän, ja tällä viikolla oon tehnyt tuosta kliseisestä lauseesta totta myös käytännössä. Tarkoitus olisi oppia rento, mutta itsehillintää sisältävä suhtautuminen herkkuihin. Edelleen aion olla itselleni armollinen, mutta haluan opetella tietoista herkuttelua. Päästä pois siitä väsymyksen ja sokeriaddiktion aiheuttamasta vetämisestä. Mietin, että voisi olla hyvä idea kirjoitella aina viikkokatsauksen yhteyteen plussat ja miinukset syömisistä. Pysyisi itekin paremmin kärryillä, ja täältä voisi jälkeenpäin tarkistella miten on sujunut. :)
Viime viikon ruokia:
 |
| Halloumijuustoa, salaattia, tomaattia ja kurkkua. |
 |
| Kanaa, lohkoperunoita, salaattia, kurkkua ja paprikaa. Ehkä tomaattiakin, en saa selvää. |
 |
| Sämpylöitä (mantelijauhetta, ruisjauhoja, juustoraastetta, kananmunaa ja turkkilaista jogurttia). |
 |
| En tiedä onko tää epätarkka vai höyryinen. :D Mutta porkkanapihvejä, tuorepastaa, pestoa, hemapaa ja pakupoa (parsakaalia, kukkakaalia ja porkkanaa pakasteena). |
 |
| Herkkuhetki (siis yksi monista, mutta ainoa leivoksen sisältävä): kahvia kermalla ja hasselpähkinä-maitosuklaa-donitsi. |
Seuraavan viikon suunnitelmista on turha kirjoitella, koska nyt on jo sen viikon perjantai. :D Sen verran voin kertoa, että oon vietellyt kevyttä viikkoa (olisikohan ensimmäinen "virallinen" ikinä? tai taisi mulla dieetin aikana olla). Olin pohtinut sitä jo jonkun aikaa, ja viime viikon lopulla alkoi tuntua oikealta hetkeltä höllätä. Eli kevyt viikko alkoi käytännössä jo viikko sitten perjantaina, viikon vikan salitreenin jälkeisenä päivänä. Totesin, että mulle paras tapa mennä kevyemmin on pysytellä kokonaan poissa lihasten treenaamisesta. Vaikka oonkin käynyt välillä harvakseltaan salilla, on mulle kertynyt ihan hyvin kertoja edellisten seitsemän viikon ajalta. Varsinkin kun tarkastelee treenihistoriaa: löytyy ihan tästä elämäntaparempankin ajalta kokonaisia viikkoja (ja peräkkäisiäkin sellaisia), etten ole tehnyt mitään liikunnallista. Yhtä opettelua tää on edelleen, mutta onneksi ei ole kiire, vaan voi rauhassa hakea sitä itselleen sopivaa liikkumis- ja syömistapaa. :)
Ai niin, otsikossa mainittu kuuden päivän arjen jälkeen koittanut juhla oli pikkuveljen rippijuhlat. :) Alla näkyvässä, niiiiin kauniissa kirkossa. :)
 |
| Helsingin Tuomiokirkko ja sininen taivas. |
Juhlista mulla ei ole kuvia - ei edes tarjoiluista. Sikäli harvinaista, kun yleensä räpsin kuvia paikasta riippumatta, annoksesta kuin annoksesta. :D En vaan kehdannut ruveta lihakeittolautasen ääressä hakemaan kännykkää ja asettelemaan annoksen komponentteja kuvaukselliseen muotoon. Tarjoilut ja tunnelma olivat kuitenkin kohdillaan (vaikkakin lähes kaksituntinen tilaisuus kirkossa oli aika tappava). :) Lihakeiton ja ruisleipäpalan lisäksi join kupillisen kahvia ja makustelin mansikkatäytekakkua.
Huomenna pääsee taas juhlimaan, tällä kertaa synttäreitä. Ja sunnuntaina, silloin tulee tämän viikon katsaus. :)
Palaillaan
- Jenni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti