Viikko 38: Viisi tarraa!

Hahaa! Aloin kirjoittaa tätä katsausta hyvissä ajoin (keskiviikkona :D), jotta se varmasti valmistuu julkaisukelpoiseksi sunnuntaihin mennessä. Ja valmistuihan se! :)

 

Otsikon viisi tarraa viittaa tietenkin siihen, että tein mitä uhosin: kävin viisi kertaa salilla (ja sain viisi uutta tarraa seinälle). Selvää oli jo maanantaina, etten joka kerralla tulisi harjoittamaan lihaksia. Tiistai muodostuikin oivaksi päiväksi aerobiselle, koska se on perinteisesti mulle aamuvuoroviikon vaikein päivä. En tiedä mikä siinä on, mutta tiistaina on lähes joka kerta ylivoimaisesti vaikeinta herätä, ja koko päivä menee (pahemmassa) sumussa (kuin muut päivät). Tämä tiistai oli töissä tosi rankka, joten tuntui hyvältä istahtaa kuntopyörän ääreen, jahka olin salille päässyt. Keskiviikkona olikin jo sitten mukavampi mennä salille - parempi energiataso, vaikka oli ihan yhtä aikainen herätys kuin tiistainakin.

Kuntopyöräilyasu.

Torstain treeni meni vähän kehnommin. Kehnommin siinä mielessä, etten saanut kunnon treenifiilistä ihan heti, vaan salille päästyäni tuntui jopa hieman pakkopullalta. Älkää käsittäkö väärin. Edelleen nautin salihommista, eikä mikään treeni oo koskaan tuntunut turhalta tai tyhmältä. Torstaina alkoi vaan jotenkin puuduttaa se, että joka ikinen päivä tapahtui samat jutut: pakkasin roimat määrät evästä, että saan syötyä töissä kolme kertaa (aamupala, välipala, lounas), ja vielä bussissa salille välipalan sekä treenin jälkeen palkkarin, otin mukaan salirepun ja tietysti matkustin sen saman matkan salille. Päivä toisensa jälkeen. Uskon, että se on kuitenkin vain tottumiskysymys - enhän oo ikinä aiemmin noin monena päivänä töitten jälkeen harrastellut. Yleensä oon päässyt lähtemisen vaikeudesta ja matkan pituudesta yli, kun pääsen salin puolelle tekemään... Nyt ei käynyt niin. Olin saanut kasaan viikolle jo kaksi oikein hyvää lihastreeniä, ja tiesin jättäväni yhden lihasryhmän viikonlopulle. Joten mitä treenaisi? Tätä kiperää kysymystä sitten pohdin ja otin samalla alkulämpöä kuntopyörässä. Kunnon first world problems. :D Mutta se on tuttu juttu mulla väsyneenä: pöhnäisen olon lisäksi on joskus vaan_tosi_vaikea_päättää. Ihan yksinkertaisimmatkin päätökset on yhtäkkiä hankalia. Sain kuitenkin tehtyä sellaisen päätöksen torstaina, että treenaan niitä lihaksia, joiden kurittamisesta oli kulunut pisin aika. Ja vaikka päättämättömyys ja hienoinen pakkopullan tuntu hiukan söivätkin treeni-iloa, oli se(kin) ihan kelpo treeni. Tää sepustus venähti nyt pitkähköksi... Ehkä voisin joku kerta kirjoitella salihommista ihan itsenäisen postauksen (se on ollut suunnitelmissa kyllä!). :)
 

Kyllä siellä haba-aavistus näkyy. :D

Ja sepustus jatkuu (piti vaan laittaa väliin kuva keventämään tekstipötköjä). :D Viime katsauksessa kerroin huipentavani treeniviikon lauantaina jalkatreeniin. Kun se lauantai sitten koitti, mulla olikin tosi vastahakoinen olo. Halusin jäädä kotiin, enkä lähteä yhtään mihinkään (tai en ainakaan salille). Takana oli ylimääräinen vapaapäivä, sillä myös meidän liitto meni lakkoon. Energiaa olisi pitänyt riittää, kun lepoakin oli saanut työviikon rasitusten jälkeen. Lauantaimälsyys (on se sana) tuntui kuitenkin niin voimakkaana, että otin riskin ja siirsin treenin sunnuntaille. Riskin siksi, että niiiiiiiiin monta kertaa aiemmin on koko liikunta jäänyt väliin, kun oon ensin siirtänyt (ehkä parikin kertaa) ja sitten en ookaan saanut itseäni revittyä minnekään. Joskus (teko)syynä on ollut työt, joskus lihaskivut, joskus ihan puhdas laiskuus ja saamattomuus. Tänään kun heräsin ja rupesin aamutoimiin, kellossa oli aivan eri ääni. Tein tietoisen päätöksen, että en enää halua olla se ihminen. Se ihminen, joka keksii tekosyitä ja valitsee mieluummin löhöilyn ja syömisen liikunnan sijasta. Se tarkoittaisi, että olisin askeleen lähempänä sitä vanhaa minää, joka ei ollenkaan välittänyt siitä, mitä suusta meni alas, liikunnan harrastamisesta puhumattakaan.

Olen muuttunut. Menen salille. Ja menin salille. Treeni oli hyvä! :)

Siitä päästäänkin viikon 38 liikuntoihin:

- ma: sali (vatsa, ojentajat, selkä) 48 min.
- ti: kuntopyöräily 1 h
- ke: sali (hauis, olkapäät) 37 min.
- to: sali (ojentajat, vatsa) 46 min.
- pe: -
- la: -
- su: sali (jalat) 38 min.

= 3 h 49 min.

Eheä treeniviikko: sain kaikki lihasryhmät käytyä läpi vähintään kerran. Rintaa en oo treenannut vähään aikaan - en jotenkaan koe tarpeelliseksi treenata sitä erikseen. Voisihan sitä uteliaisuuttaan joku päivä kokeilla. Testata kuinka sujuu ja miten voimatasot on muuttuneet (saahan se alue kuitenkin osumaa muissa treeneissä). Pakaraa en myöskään oo kokenut tarpeelliseksi enää eriyttää, vaan teen jalkatreenin yhteydessä (joskus enemmän, joskus vähemmän) takamukseen kohdistuvia liikkeitä.

Ruokapuoli on näyttänyt tällaiselta:

Eväsrasiassa soijanakkeja, kesäkurpitsaa, porkkanaa, tomaattia ja fetaa.

Yhdellä aamupalalla hulluttelin, enkä syönytkään perinteistä sotkua, vaan ruisleivän oivariinilla ja kinkulla sekä kasan kirsikkatomaatteja, kurkkua ja omenaa. En ihan noita kaikkia, osa jäi myöhemmäksi.

No sitä perinteistä sotkua (jota voi syödä kaikkina vuorokauden aikoina, tämä ei ole aamulta): skyriä, soijajogurttia, chiaa, kaurahiutaleita, pähkinöitä, raakakaakaojauhetta ja mansikkaa.

Makea aamupala: riisikakkuja hillolla ja maapähkinävoilla. Pariin laitoin vain hilloa, mutta kenties joihinkin olisi voinut sivellä sitä vähän kevyemmällä kädellä... :D

Verenluovutuksen jälkeiset antimet: appelsiinimehua, kahvia kermalla ja Marianne-karkki. Leivän vein kotiin, mies söi sen.

Itse tehtyä (tortillapohja)pizzaa, kuvassa puolikkaat molemmista mun lätyistä. Toiseen meni tonnikalaa, fetaa ja tomaattia, toiseen paprikaa ja mausteeksi mustapippuria. Molemmissa tomaattimurskaa ja juustoraastetta, kyljessä kurkkua. Juomana Pepsi Maxia. Tehtiin noita vielä toisenkin kerran tällä viikolla. :P

Samoilla linjoilla on menty, ei mitään mullistuksia. Ruoanlaitto ei työviikon aikana kamalasti kiinnosta, vaikka uusia reseptejä ja ruoka-aineita olisikin mukava kokeilla. Aika ei vaan oikein riitä. Seuraavaksi ajattelin testailla linssejä, vähän vieraampaa raaka-ainetta. :P Linssivinkkejä siis otetaan vastaan oikein mielellään!

Herkkuhampaan suhteenkaan ei mitään uutta auringon alla. Kolottanut on, ja yhtenä päivänä oon pystynyt vastustamaan sitä kolotusta. Jee, sekin on edistystä! :'D Kulutus on tosin ollut tällä viikolla (varsinkin ma-to) niin suurta, että herkut ovat todennäköisesti uponneet sen piikkiin. Vaaka ainakin näytti tiistaista torstaihin koko ajan vähän vähemmän. Eihän siitä mitään voi päätellä, mutta kiva kuitenkin. Tänään vaaka olikin rikki, joten en saanut kattavaa painodataa tältä viikolta. Mittanauhan voisin kyllä käydä ostamassa lähiaikoina - luulen että se olisi mulle tässä vaiheessa ainakin yhtä tärkeä ellei jopa tärkeämpi apuri kuin vaaka.

Ensi viikolla meinasin vähän rauhoittua tossa tarrahommassa, ja tehdä vain neljä visiittiä salille. Oon jo päättänyt päivätkin, mutta voi olla että ne tulee vielä muuttumaan. Riippuu ihan töistä (onko tarjolla yli-sellaisia) ja jaksamisesta. We'll see. :)

Viettäkäähän rentouttavat sunnuntain viimeiset tunnit. :) Palaillaan!

- Jenni