Tulikuumat reidet ja muljuva kävely

Heipä hei ja hyvää viikon alkua itse kullekin!

Tämänkertainen otsikko viittaa eiliseen iltalenkkiin ja tänäiseen olotilaan. Mulla tosin oli jo valmiiksi jalat kipeät ennen lenkkiä (kiitos lauantain kahvakuulailun), joten vaikea sanoa kuinka iso osa tästä jalkojen hellyydestä on lenkin ansiota. Luultavasti melko pieni.

Eilinen lenkki oli mun läpimurto juoksun saralla. Oon vieläkin ihan fiiliksissä, sillä juoksin 17 minuuttia putkeen! Minä, joka oli siinä uskossa että ainoa oikea tie juoksukunnon kohottamiseen tapahtuu intervallitreenin kautta. Olin niin väärässä, ja nyt tiedän sen totuuden, jonka oon tosi monesta blogistakin lukenut: se on kiinni korvien välistä! Kroppa ei anna periksi, vaan pää. Eilisen lenkin jälkeen musta tuntuu sekä hölmöltä että valaistuneelta. Miksi oi miksi tuhlasin niin monta lenkkiä pelkkään intervalliharjoitteluun (puhumattakaan niistä kuukausista jotka tuhlasin harjoittelemattomuuteen, mutta se onkin jo toinen juttu), kun olisin voinut nyt olla siinä pisteessä, että juoksisin säännöllisesti muutaman kilometrin lenkkejä? Toisaalta on hyvä, että nyt tiedän mihin pystyn, koska olin selkeästi aliarvioinut aerobisen kestävyyteni, enkä ollut edes yrittänyt juosta pidempään kuin viisi minuuttia.

Uudet juoksutuulet siis alkoi puhaltaa. Tästä lähtien ranaan sitä eilistä reittiä (ristin matkan Siwan-lenkiksi) ja pikkuhiljaa alan pidentää juoksumatkaa. Joskus toki voi intervallejakin vetää, mutta pääasiassa tauotonta juoksua kera lyhyen alkulämmittelykävelyn. Oon niin innoissani! Eilinen todellakin antoi mulle toivoa, vielä musta juoksija tulee! :)


Lyhyt analyysi eilisestä lenkistä. Lähdin tummaan myöhäisiltaan löyhän epämääräisesti ajatellen: "Jos juoksis kolmen minuutin intervalleja viisi, välissä reipasta kävelyä pari-kolme minuuttia", mietin myös paria pidempää intervallia, jolloin lenkki jäisi kokonaisuudessaan lyhyeksi. Tähän asti olin siis edennyt juurikin intervallityyliin. Kolme tai neljä lenkkiä menin kolmen minuutin juoksupätkissä, kunnes tuli taas tauko lenkkeilystä. Ei mistään syystä, ei vaan tullut lähdettyä. No, eilen aloitin perinteisesti reippaalla kävelyllä. Kolme minuuttia sitä, sitten lähdin juoksemaan. Otin melko iisisti (vauhdista tai sykkeestä en osaa sanoa mitään, sillä en vielä omista sykemittaria), mutta hyvin nopeasti mulle selvisi että mähän juoksen. Hiiteen intervallit, pingon tätä katua pitkin Siwalle, josta jatkan suorinta tietä kotiin, kyllä mä jaksan! Ja jaksoinhan mä, yllättävän hyvin. Hieman puolivälin jälkeen olin eniten uuvuksissa, mutta viimeiset minuutit tuntui kevyemmiltä. Ehkä olisin jaksanut pidempäänkin? :) Ilma oli mukavan viileä ja uusi juoksupipo sopivan kireä. Kun pääsin kotitalomme alaovelle, katsoin kännykkää ja perhana, olin juossut 17 minuuttia! Wuhuu! Kotona oli niin voittajafiilis, ja kaiken kruunasi ihana, kuuma polte reisissä. Siis oikeasti, oisin voinut paistaa ittelleni palkkarikananmunan heti lenkin jälkeen.          

Kahvakuula korkattu!

Lenkkinaama (jälkeen)

Tänään tuntuu että jotain on tehnyt. Viime viikonlopun saldo: kävely- ja juoksulenkit, puolen tunnin kahvakuulailu ja 44 minuuttia Move Fitness-peliä. Oon tosi tyytyväinen, sekä liikkumiseen että jälkipoltteluun (oikea sisäreisi muljuu jännän tuntuisesti). Taka- ja sisäreisien lisäksi mulla on kädet kipeät, joten tänään annan raajojen levätä ja teen illemmalla kotona dvd:ltä vatsa-selkätreenin.

Lopettelen tältä erää, palaillaan!

- Jenni

Ensi viikon tavoitteet

Näin sunnuntai-iltana on hyvä miettiä, mitä haluaa seuraavalla viikolla saavuttaa. Yleensä mulla ei ole mitään tavoitteita yksittäisille viikoille, mutta voisin ottaa sellaiset käyttöön - liikunta ja terveellinen syöminen kun ovat mulle aina välillä haasteellisia juttuja. Tavoitteiden avulla pysyn ehkä paremmin ruodussa, ja viikkoon tulee ryhtiä ja rakennetta. Tällainen pohjustus.

Ensi viikolla aion:

- kokeilla viittä uutta ruoka-ainetta

Tein tutkimusta aiheesta ja päätin ottaa seuraavat ainekset testiin: palsternakka, fenkoli, pavut, kvinoa ja maapähkinävoi (hyviä rasvoja!). Todennäköisesti oon joitain noista maistanut aiemminkin, mutta jujuna on se, ettei mikään kuulu nykyiseen ruokavaliooni, joten oikeastaan kaikki on mulle vielä vieraita juttuja. Oon lukenut hyviä asioita kaikista viidestä, ja parhaimmassa tapauksessa ne myös maistuu hyvältä! Palsternakka ja fenkoli on listassa sen takia, että tosiaan opettelen syömään niitä kasviksia monipuolisemmin, ettei mee aina kurkku-tomaatti-paprika-linjalle. Fenkoli myös kiehtoo makunsa puolesta, sitä on kuvattu anismaiseksi ja lakritsiin vivahtavaksi. Meinasin tehdä sekä palsternakasta että fenkolista uunissa rapeita lastuja, maustettuna suolalla ja mustapippurilla. Pavut varmaankin syön vain lisukkeena, ja maapähkinävoilla aion herkutella ensin sellaisenaan. Kvinoaa täytyy vielä hieman pohtia, voisko siitä tehdä puuroa?

Mustapippuri loppui! Onneksi huomenna on palkkapäivä. :D

Ensi viikolla aion:

- harrastaa liikuntaa viitenä päivänä

Nyt kun oon täysipainoisesti toipunut flunssasta, ja jo tänä viikonloppuna pystynyt liikkumaan entisenlaisesti, ensi viikolla on aika laittaa uusi vaihe silmään. Jos vaikka saisi sen suuren tavoitesuunnitelmankin tehtyä! Huomenna pääsen vihdoin ja viimein sulkapallomailaostoksille (kaksi mailaa olen jotenkin onnistunut hajottamaan, ja nyt todellakin investoin uuteen ja kestävämpään versioon), eli jonain kauniina iltapäivänä tai iltana on pakko lähteä lätkimään. Vastustajana oma rakas poikaystävä. Sulkkiksen lisäksi mielin uudelleenkäynnistää juoksukunnon kehittämisprojektini. Olipas pitkänlaisesti muotoiltu. :D Kaksi lenkkiä on ensi viikon tavoite. Sitten vielä kahvakuulailu ja ainakin yksi salikäynti. Tossa olis viisi liikuntakertaa, mutta viikonloppuisin ehtii monesti liikkua useampaan otteeseen yhden päivän aikana, niin voi olla että kertoja tulee enemmän kuin viisi. Mahtia olis kaksi salikäyntiä, kaksi lenkkiä, sulkapallo, kahvakuula ja kävelylenkki. I can do it!

Mä NIIN kulutan näitä kenkiä ensi viikolla.

Ensi viikolla aion:

- pitää kaksi kokonaista herkutonta päivää

Hui, tää on näistä kolmesta tavoitteesta kyllä vaikein! Kun mulla on niin kova herkkuhimo aina aamuvuoroviikoilla. Ja kaikkina muinakin ajankohtina. Mutta uskon vahvasti, että kun kirjoitan sen tähän, se myös toteutuu. Eikä kaksi herkutonta päivää tarkoita mieletöntä mättämistä muina päivinä.

Siinä ne nyt olis. Nyt pistän viikon pakettiin ja lähden lenkille.

- Jenni

Perjantain pöperöt

Olis taas työviikko pulkassa, hurraa! Jostain syystä Bloggerin kello on ihan eri ajassa kuin omani (ainakin edellisten postausten kirjoitusajat on ihan outoja), nyt on siis perjantai-ilta. :)

Tää päivä on mennyt niin mallikkaasti syömisten osalta, että ajattelin juhlistaa viikonloppua jäätelöllä (ai mikä painonhallinnan jalo taito?).

Aamu alkoi ihanan kiireettömästi (mutta kyllä se kiire tuli sieltä vielä!) uutukaisen Fitin seurassa sängyssä loikoillen.

Aamupalaksi kurkkua, omenaa, kuivattua viikunaa ja ruisleipä margariinilla, kinkulla, juustolla ja miniluumutomaatilla. Noin 290 kcal.

Oon huomannut eväiden valmistamisen olevan useimmiten tosi työlästä! Tuntuu, että monesti tulee kiire lähteä töihin juurikin sen takia, kun eväiden teossa on mennyt niin kauan. Vaikka todelliset syyt varmaankin piilevät jossain ihan muualla (oon huono arvioimaan ajankulua? tykkään nukkua liian pitkään? haluan kirjoittaa blogia tai lukea muiden blogeja ennen töihin lähtöä? haluan suoristaa hiukset?). Tänäänkin tuli karmaiseva kiire lähteä, ehdin juuri ja juuri pullottaa smoothien ja vetäistä nopeasti kanaa kitusiin. Mutta tärkeintä, että ehdin, ja ehdin töihinkin. :)

Kanaa, jota söin kahteen otteeseen: ensin pelkistettynä miniluumutomaattien kanssa kotona, sitten raejuuston, mangon, omenan ja miniluumutomaattien kanssa töissä ruokiksella. Paistettu rypsiöljyssä kera seesaminsiementen. Vokkivihanneksiin en uskaltanut vielä koskea.

Noista vokkipannulla näkyvistä värikkäistä vielä... Ostin muutama viikko sitten pari pussia pakastevihanneksia, kahdesta eri syystä. Ajattelin vihdoinkin ottaa käyttöön joululahjaksi saamamme vokkipannun ja halusin opetella syömään monipuolisemmin kasviksia. Toinen pussi oli joku classic-versio: minimaissia, porkkanaa, parsakaalia ym. Hyvää. Mukana oli joitain tosi maukkaita rouskuvia juttuja. No, ilmeisesti olisi kuitenkin kannattanut lukea tuoteselosteet vähän tarkemmin (tai lukea ylipäätään eikä vaan mättää pusseja terveellisyyden huumassa ostoskoriin), koska tässä toisessa, thai-versiossa, oli mukana sieniä ja sipulia. Sienet menee, ne on kuitenkin melko mauttomia, mutta sipuli on mun iki-inhokkini. Sipulin maku muiden mausteiden joukossa ei niinkään mua häiritse, mutta näkyvää sipulia en voi sietää. Aion kuitenkin olla urhea ja syödä ton hässäkän pois jääkaapista. Jonain päivänä. Tänä viikonloppuna, voisi tarkentaa. Mikä ei tapa, vahvistaa!

Töissä siis söin kanasalaattia (ilman salaattia tosin, miksikä sitä sitten kutsuisi?) ruokatauolla ja illemmalla join smoothien. Se on kyllä tosi kätevä eväs, kun voi ihan minuuteissa juoda ja täyttää kuitenkin mainiosti.

Smoothie valmistusvaiheessa. Aineksina rahka, mustaherukat ja baby-pinaatti. 280 kcal.

Ennen työpäivän loppua laskeskelin päivän saldoa. Olin syönyt vain 1300 kaloria! Enkä ollut nähnyt nälkää, töissäkin söin ylimääräisen banaanin ennen ruokista, koska oli pakko saada jotain kiireessä syödyn kanalounaan jäljiltä kurisevaan vatsaan. Monesti tällaisessa tilanteessa oon täyttänyt "kalorivajeen" herkuilla, koska "on ollut varaa". Vaikka eihän se todellakaan haittaa, jos jonain päivänä energiansaanti jää reippaasti alle kulutuksen - tässähän yritetään vielä muutamaa kiloa tiristellä. Tänään en kuitenkaan herkutellut, vaan söin pienen lämpimän iltapalan tässä samalla kun kirjoittelin.

Okei, jälkkäriksi pari keksiä. Pääruokana kevyt tomaatti-basilikakeitto krutongeilla. Yhteensä 240 kcal.

Energiaa tuli perjantaille siis 1540 kalorin verran. Se on melko vähän mulle, kun ottaa huomioon että oli työpäivä. Ihmeen kevyesti kyllä söin, mutta samaan aikaan täyttävästi. Kovasti mä yritän opetella terveellisiä elämäntapoja, ja näköjään pystyn yllättämään itseni kun oikeasti syön terveellisesti. :D Tässä vissiin muuten pitäisi koko aiemman tekstin aikamuoto muuttaa, koska puhun koko ajan "tästä päivästä", vaikka kun kohta tämän saan julkaistuksi on jo huominen, eli lauantai. No, mitäs pienistä.

Viikonlopun ohjelmassa olisi ainakin urheilua, sekä katsojana että harrastajana. Voisin käväistä salilla, kokeilla kahvakuulaa ja uskaltautua lenkille pitkästä aikaa. Lauantai-ilta menee todennäköisesti kotioloissa leffaillen, täytyykin alkaa suunnitella kevyttä naposteltavaa sitä varten. :)

Palaillaan!

- Jenni

Suklaapatukka josta ei tullut morkkista

Kyse ei ole unesta tai toiveajattelusta, ei myöskään itsensä huijaamisesta. 

Puhuin aiemmassa tekstissäni siitä, että suunnitelluista herkuista ei tule huono omatunto. Eilen kuitenkin söin melko ex tempore-herkun, eikä tullut ollenkaan huono fiilis! Töissä oli poikkeuksellisesti pidempi tauko vähän ennen iltakahdeksaa, ja olin strategisesti oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Eli lähellä juuri korjattua välipala-automaattia. Sellaista, josta saa limua, karkkia ja suklaata (on siellä myös fitness-patukoita). Tarkistin pikaisesti kalorivihkostani tilanteen ja totesin suklaapatukan olevan mahdollinen. Ei tarvinnut sen kummemmin miettiä tai tuskailla, eikä myöskään tarvinnut suunnitella koko päivän syömisiä herkkujen ehdoilla. Tällä tarkoitan siis sitä, että joskus tietoisesti syön kevyemmin, tai viikonloppuna pitkitän ensimmäisen aterian syömistä reilusti yli puolen päivän, koska haluan syödä tietynlaisesti myöhemmin sinä päivänä. Tiedossa voi olla vaikka juhlat, leffailta tai ravintolaan meno, ja haluan "säästää" kaloreita sitä varten. Vaikka kannatankin säännöllistä syömistä pienin ateriavälein ja tasaista energiansaantia pitkin päivää, mun mielestä se on ihan ookoo välillä soveltaa.

Pienempi versio, pienempi paha?

Suklaa oli hyvää (sanomattakin selvää?), ja oli ihan fiksua syödä jotain tossa vaiheessa iltaa, sillä työn luonteen vuoksi en ehtinyt syödä iltaevästä normaaliin aikaan. 

Yleensä iltavuoropäivinä syön aamiaisen (klo 9-11) lisäksi vähän ennen töihin lähtöä (klo 13.30-14.30), seuraavan aterian nautin ruokatunnilla (klo 16.50-18.00), ja viimeisellä tauolla (klo 20.40-21.10) syön vielä jotain. Sitten pieni iltapala kotona (klo 22.30-23.30). Jos satun heräämään oikein aikaisin, saatan syödä kolmekin kertaa ennen töihin lähtöä, tyyliin pieni aamupala klo 7, salin jälkeinen välipala klo 11 ja normaali töitä edeltävä täyttävämpi ateria iltapäivällä. Mutta harvemmin herään ihan noin aikaisin, kun on mahdollisuus nukkua pidempään.

Olisi vielä muutakin kirjoitettavaa, mutta taidan siirtyä tästä valmistautumaan töihin lähtöön (lupasin mennä jo kahdeksitoista tänään). Kaupassakin pitäisi vielä pistäytyä, saa nähdä kuinka kiire taas tulee.

Ai niin! Eilinen työmatkakävely sujui hyvin. :) Paransin aikaa neljällä minuutilla! Nykyinen ennätys: 10.6 km, 1 h 38 min. Jeejee.

- Jenni

Kerrospukeutumista

Heipä hei ja mukavaa keskiviikkoa!

Valmistaudun juuri töihin lähtöön. Tankkasin kevyehköä ruokaa (köhköh.. bbq-ristikkoperunoita ketsupilla, paneroitua kalaa, kurkkua ja kirsikkatomaattia) ja pukeudun kohta niin lämpimästi kuin vain voin. Ulkona on 7 astetta lämmintä! Tai siis, "lämmintä". Tarkoituksena mulla on kävellä tänään töihin, matka on vähän yli 10 kilometriä. Testasin äsken kauppareissulla säätilaan sopivaa pukeutumista, ja tuntui että oli liian vähän vaatetta päällä. Tuuli on mielettömän viiltävä ja kova!

Kohta ollaan jo pakkasen puolella...

Päätin lähteä taivaltamaan farkkutyyppisissä housuissa (en omista varsinaisia ulkoiluhousuja) kera sukkisten, yläosassa t-paita jota käytän työpäivän ajan, pitkähihainen ohut paita, huppari ja (juoksu)takki. Takki ja huppari on molemmat Niken, eli ihan liikuntaan tarkoitetut jopa, ja takissa on hyvä tuuleneristys, joten luulisin pysyväni lämpöisenä. Lisäksi vedän ylleni hanskat, pipon ja kaulaliinan. Nyt alkaa kyllä tuntua että lähden jonnekin kylmempäänkin, mutta on tää aikamoinen shokki parin viikon takaisiin lämpötiloihin verrattuna. Oon kuitenkin nyt toipunut lähes täysin flunssasta, niin haluan päästä liikunnan makuun mahdollisimman pian. Reippaalla kävelylenkillä on hyvä aloittaa. :)

Tästä tuli pikapostaus, palailen huomenna tai ylihuomenna bloggailemaan!

- Jenni

Bataattia poskeen

... ja muita viikonlopun ruokia kuvien kera. 

Viikonloppu sujui ihan ookoosti ruoan suhteen. Perjantai meni hieman penkin alle, koska en pystynyt illalla telkkarin ääressä pysyttelemään erossa herkuista. Kävi klassinen "kun antaa pikkusormen, se vie koko käden"-efekti. Niinpä perjantaina kertyi karkista ja pienestä määrästä popcornia lähes 800 kaloria. Hups. Tähän on turha selittää, että kun väsymys. Pitäisi pystyä parempaan itsekuriin.

Perjantain gourmet-illallinen: nakkeja, bbq-ristikkoperunoita, ketsuppia, kurkkua ja kirsikkatomaattia. 472 kcal.

Muut perjantaisafkat oli terveellisempiä: kauraa, chiaa, rahkaa, persikkaa ja pensasmustikkaa. Ai niin, olihan siellä vielä töissä eväänä ollut vaalea patonki, mutta tässähän oli kyse viikonlopun ruokailuista, eikö? ;)

Lauantai asetti uudet haasteet, koska oli täysin vapaa päivä, ja kulutus putoaa mulla aina silloin roimasti. Oon katsonut netistä suuntaviivoja: mun kokoisen peruskulutus on noin 1500 kaloria päivinä, jolloin ei tee mitään. Kulutus saattaa tuosta vielä vähän pudota, jos ei tosiaan tee mitään, vaan makaa sängyssä koko päivän, mutta sellaisia päiviä on mulla aniharvassa. Joten pidän sen 1500 rajana vapaapäivinä, ja jos harrastan liikuntaa, saan syödä enemmän, mutta edelleenkin vain sen verran mitä liikuntaan on kulunut.

Päivä sujui melko kevyissä merkeissä, vaikka olin "budjetoinut" iltaan leffakarkitkin. Kyse oli kuitenkin kevyemmistä karkeista, ihanista Nellie Dellies-vaahtomakeisista. Makuna toffee ja lakritsi. 90 gramman pussissa on vain 153 kcal, koska karkeissa ei ole ollenkaan lisättyä sokeria, vaan makeutusaineita ja kuitua. Kuitua 51 g/100 g! Olin syönyt kyseisiä namuja ennenkin, mutta siitä oli aikaa enkä oikein muistanut tuliko niistä vatsanväänteitä. Pussi on kuitenkin pieni, joten on aika mahdotonta syödä siitä vain osa. Eli kaik män, ja kyllähän siitä vatsa tuli kipeäksi. Ei mitenkään kammottavan kipeäksi, mutta pari vessakäyntiä (säästän teidät yksityiskohdilta) se vaati. Vissiin niiden kuitujen takia. Olis pitänyt juoda enemmän vettä?

Aamupala: kuppi kahvia, reissari margariinilla, juustolla ja kurkulla sekä sekoitus marjaisaa kauravälipalaa, raejuustoa, pensasmustikoita ja banaania. 306 kcal.

Illallinen: appiehdokkaan valmistamaa herkullista kanarisottoa kera miniluumutomaattien ja kurkun. 377 kcal.

Lauantain saldo: 1657 kaloria, eli hieman yli meni, mutta mitäpä tuosta. Oon kaiken kaikkiaan ihan tyytyväinen, koska söin hyvää ja täyttävää ruokaa, enkä juuri mitään herkkua.

Sunnuntai käynnistyi pahimmalla mahdollisella tavalla - yökarkeilla. Oltiin poikaystävän kanssa kylässä lauantai-iltana, ja tiesin jo etukäteen että meillä menee myöhään, pitkälle sunnuntain puolelle. Poikaystäväni on erittäin perso makeille (ja suolaisillekin) herkuille, joten karkkia oli nytkin mukana. Otin. Se on niin vaikeaa olla ottamatta, kun on tarjolla. Eli itsehillintä petti taas, ja kaloreita yöllisestä hairahduksesta tuli 300.

Tulimme kotiin lähempänä aamua, joten vedin sikeitä puoleen päivään asti. Heräiltyäni kehitin ruokasuunnitelman. Koska kello oli jo niin paljon, päätin pärjätä kolmella aterialla. Ateriat saisivat kukin sisältää noin 400 kcal, jotta päivän kokonaisenergiansaanti ei ylittäisi kulutusta. Jotenka: aamupalaksi (hieman ennen kolmea) ruisleivät päällisineen sekä marjaisaa kauravalmistetta raejuustolla ja iltapalaksi (puoli yhdentoista maissa) sekoitus samaa kaurasysteemiä, rahkaa ja hedelmiä. Välissä päivän pääruoka, jonka ihan itse valmistin:

Uunilohta ja bataattiranskalaisia, ohessa paprikaa ja kirsikkatomaattia. 496 kcal.

Päivän kalorit: 1489. Oikein mallikasta. Ja olen erittäin ylpeä että maistoin uutta ruokaa, bataattia. Maku oli ihanan lempeä ja makea, tosi erilainen perunaan verrattuna. Täytyy ehdottomasti ottaa kyseinen juures (vai mikä se on?) käyttöön, sillä voisi useamminkin korvata perunan. :)

Edellinen viikko oli lähes kokonaan lepoa. Tiistaina kävin iltasalilla, ja olo oli silloin aivan mainio. Keskiviikkona kuitenkin iski flunssa. En sairasta usein, edellinen flunssa sattui ikävästi viime joululle. Ja kun sairastan, hyvin harvoin nousee kuume, on vain nuhaa, yskää ja mahdollisesti kurkkukipua. Kuten nytkin, ja oli hieman ikävä loppuviikko töissä. Siltikin tuntui, että jo perjantaina pahin flunssa oli ohi, ja aloin elätellä toivoa, että sunnuntaina pääsisin jo treenille. Mutta. Pientä karheutta kurkussa, ääni painuksissa, vähäistä nuhaa ja satunnaisia yskänpuuskia - en uskaltanut. Perus flunssanhan pitäisi kestää 7 päivää, joten tein päätöksen harrastaa vasta keskiviikkona. Ihan varmuuden vuoksi. Jos huomenna on hyvä sää, voinhan käydä rauhallisella kävelylenkillä, mutta hikiliikunta saa odottaa.

Nyt aamupalalle!

- Jenni

Kilojen historia

Heippander!

Päivän aihe: kuinka kilot ovat kertyneet ja karisseet vuosien varrella. Lisäksi kerron liikuntahistoriastani, koska nämä kaksi asiaa liittyvät vahvasti yhteen mulla.

Lapsena olin normaalipainoinen. Liikuin kuten lapset liikkuvat, mutta en ikinä kuulunut mihinkään seuraan tai kerhoon. 11-14-vuotiaana pelasin paljon pihafutista, rullaluistelin ja pyöräilin. Juuri tuosta 14 vuoden iästä mulla onkin viimeisin muisto vaa'an lukemasta, siis ennen kun se lähti nousuun. Painoin silloin 55 kiloa (ja olin jo saavuttanut kunnioitettavan pituuteni), ja muistaakseni olin hoikahko. Siitä keksin asettaa itselleni tavoitepainoksi tuon 55 kiloa, kun aloin tosissani pudottaa painoa. Tosin täytyy ottaa huomioon se, etten juurikaan harrastanut liikuntaa tuolloin, joten lihaksia mulla ei varmastikaan ollut paljoa. Eli toisin sanoen kehoni oli huomattavasti löysempi 14 vuoden iässä kuin nyt.

Seuraava muisto vaa'alta löytyy vuodelta 2005. Sinä marraskuuna aloitin elämäni ensimmäistä kertaa saliharjoittelun. En omistanut vaakaa silloin, enkä omista nytkään, mutta salilla kuitenkin pomppasin sellaiselle, ja karu totuus paljastui. Lukema: 73 kiloa! Olin siis lihonut noin viidessä vuodessa 18 kiloa. En osaa sanoa missä ajassa nuo kilot tulivat, mutta ne tulivat yksinkertaisesti oman piittaamattomuuden takia. Eli en yhtään katsonut mitä söin, enkä liikkunut yhtään.

Karkkia oli tullut syötyä..?

No, kävin salilla melko tiheästi seuraavat puoli vuotta. Vuoden 2006 kesällä olin ihan huomaamattani 11 kiloa kevyempi. Tämä pudotus siis tapahtui pelkällä liikunnalla, sillä söin yhtä epäterveellisesti kuin ennenkin.

Normaalipainon ylärajalta matka jatkuikin taas ylöspäin. Syksyllä jouduin luopumaan salijäsenyydestäni, koska muutin väliaikaisesti toiselle paikkakunnalle. Kyllä, sielläkin oli mahdollisuus käydä salilla. Kyllä, kuten missä tahansa, sielläkin oli mahdollisuus harrastaa vaikka vain kävelyä liikuntana. Mutta en harrastanut, vaan röhnötin illan toisensa perään katsellen Sinkkuelämää-boksia ja syöden. Kun palasin Helsinkiin, en liittynyt enää uudestaan salille tai aloittanut minkäänlaista muutakaan liikuntaharrastusta. Saleilusta ei vissiin ollut ehtinyt muodostua vielä niin pysyvää elämäntapaa, että olisin heti hinkunut sinne takaisin, tai sitten olin vain laiskistunut 10 kuukauden tekemättömyyden aikana.

Minä syksystä 2006 syksyyn 2008.

Palasin kuitenkin salille vuonna 2008, kun syksyllä Satsilta tuli niin huippu tarjous, etten voinut kieltäytyä. Palasin salille, joten palasin vaa'alle, ja lukema oli järkyttävämpi kuin ikinä aikaisemmin. 85 kiloa. No, alkushokin jälkeen pääsin taas treenaamisen makuun, ja vuoden loppuun mennessä olinkin jo 10 kiloa kevyempi. Pieni jojoefekti taas. Jatkoin salilla käymistä, välillä löysin itseni ryhmäliikunnastakin. Painoa tuli kolmen vuoden aikana 4-5 kiloa lisää, mutta ei kivunnut enää 80 kilon pahemmalle puolelle. 

Vuoden 2012 lopulla päässäni naksahti. En ollut liiemmin "kärsinyt" ylipainostani: mulla ei ollut erityisesti itsetunto-ongelmia, en ollut masentunut, enkä ollut ikinä edes yrittänyt laihduttaa. Mutta yht'äkkiä tajusin, etten enää halunnut olla lihava. Halusin karistaa ylimääräiset kilot, jonka jälkeen näyttäisin paremmalta, jaksaisin tehdä enemmän kaikkea ja mikä tärkeintä, välttäisin mahdolliset tulevat ylipainon aiheuttamat sairaudet. Tein järjestelmällisen suunnitelman (ihan kirjallisesti!) aikatauluineen ja metodeineen.

I love candy. Minä vuoden 2011 syksyllä.

Aloitin ateriankorvikejaksolla. Päätin olla kolme viikkoa 800 päivittäisen kalorin ruokavaliolla, pääasiassa Nutrileteilla, joita täydensin kevyellä ruoalla. Jakson loppupuolella pää ei enää kestänyt, vaan oli pakko saada yhtenä päivänä pizzaa, toisena päivänä jotain muuta dieettiin kuulumatonta. Mutta ne poikkeukset tein tietoisen harkiten, enkä päästänyt päivittäistä energiansaantia yli 1400 kalorin. Lopulta yli 800 kalorin päiviä kertyi kaiken kaikkiaan viisi kolmen viikon ajalle. Ei niin paha. Saldo: -3,5 kiloa, jotka lähtivät ensimmäisen kymmenen päivän aikana. Liikunta lisääntyi aika roimasti nutrijakson loppupuolella, kun ihan puun takaa sain tämän nykyisen työpaikkani, jossa siis joutuu liikkumaan tosi paljon. Ateriankorvikkeiden jälkeen palasin normaaliin ruokavalioon, mutta aloin vähitellen kiinnittää huomiota syömisiini: lisäsin kasvisten syöntiä ja vähensin herkuttelua.

Ensimmäinen kuukausi uudessa työssä hujahti nopeasti, ja olin niin uupunut työn aiheuttamasta yht'äkkisestä rasituksesta, etten edes käynyt salilla kokonaiseen kuukauteen. Siksi olin melko varma, että painoa ei ollut yhtään pudonnut kun seuraavan kerran astuin pelonsekaisin tuntein vaa'alle. -3,3 kiloa! Eli vajaa kaksi kuukautta painonpudotusprojektia ja 6,5 hävitettyä kiloa. Sen jälkeen paino putosikin tasaisesti, aivan kuin itsestään. Ja tällä tarkoitan sitä, että se oli todella helppoa. Tätä ei moni ehkä halua kuulla (tai siis lukea), koska tiedän että niin moni kamppailee omien kilojensa kanssa ja pahimmassa tapauksessa on yrittänyt laihduttaa kerta toisensa jälkeen ilman tuloksia. Mutta kerron tässä vain oman tarinani, täysin rehellisesti. Opettelin pudotuksen edetessä toki terveellisempää syömistä ja harrastin liikuntaa, välillä jopa pidin pari kevyempää jaksoa ateriankorvikkeiden parissa, mutta kaiken kaikkiaan koko prosessi oli melko kivuton.

Kesäkuu 2012.

Yksi takapakki matkalle mahtui. Järkyttävä kilon painon lisäys puolentoista viikon kesäloman jälkeen. Ja järkyttävyydellä tarkoitan nimenomaan sitä, että kun paino oli pudonnut niin tasaisesti koko vuoden, plussalukema oli jotain mihin en ollut tottunut ja mitä en odottanut. Päättelin, että kilon täytyi tulla yksinkertaisesti siitä, kun olin lomalla, eikä työn tekemiseen kulunut yhtään energiaa, mutta silti söin kuten ennen. Ehkä jopa hieman epäterveellisemmin. Järkeni sanoi, että kun palaan töihin, kilokin lähtee ja voin jatkaa painon pudottamista aivan kuin mitään takapakkia ei olisi ollutkaan. Mutta ei. Kilo pysyi, ja otin "radikaalit" keinot käyttöön. Aloin laskea kaloreita. Jostain sain päähäni, että 1700 kaloria voisi olla sopiva haamuraja  päivittäiselle energiansaannille. Merkkasin syömiset ja niiden sisältämät kalorit joka päivä vihkoon. Ja tadaa - kilo katosi!

Viime syksynä otin liikuntavalikoimaan myös uusia lajeja sen ainaisen salin lisäksi. Aloitin juoksun (hyvin hitaasti, ja koko juoksukunnon kohottamisprojekti on vieläkin kesken), uinnin ja nyrkkeilyn. Meillä on töissä hyvät liikuntatilat, joten sain siellä pikkualtaassa vedellä ihan rauhassa koiraa ja totutella veteen. En nimittäin ennen viime syksyä ollut käynyt uimassa aikuisiälläni. Edelleen harjoittelen juoksemista, mutta uinnista ja nyrkkeilystä on ollut vähän taukoa. Ensi viikolla voisi pitkästä aikaa käydä hakkaamassa säkkiä, ettei ihan unohdu kuinka kivaa se onkaan. :)

Paino lähti kalorien laskennan myötä taas laskuun, ja joulukuussa 2012 saavutin tavoitepainoni 55 kiloa. Kalorien laskenta jäi tavaksi, ja teen sitä vielä tänäkin päivänä. Enää mulla ei tietenkään ole piiiiitkään aikaan ollut sitä 1700:n rajaa, mutta se jotenkin sopii mulle että lasken. Siitä tulee rauhallinen ja hyvä mieli, kun tietää kuinka paljon on syönyt ja voi kesken päivää tarkistaa, paljonko on vielä "varaa" syödä. On myös hyödyllistä katsoa jälkeenpäin mitä on syönyt, sillä siitäkin voi ottaa opiksi (huonosti syödyt päivät vs. hyvin syödyt päivät).

Nyt jälkeenpäin on hölmö olo. Tietysti oon tyytyväinen muutokseen ja tekemääni työhön, mutta en voi olla ajattelematta sitä, että jos en olisi omilla toimillani aiheuttanut itselleni ylipainoa, en mun olisi tarvinnut myöskään kehitellä mitään painonpudotusprojektia. Puhummattakaan jäljistä, jotka ovat jääneet pysyvästi kehooni nopean lihomisen seurauksena. En kuitenkaan liikaa ajattele menneitä, niitä ei voi muuttaa, ja tärkeämpää on keskittyä juuri tähän hetkeen ja ottaa opiksi vanhoista virheistään. En stressaa yhtään painon noususta, sillä mulla on vain sellainen absoluuttinen varmuus, ettei jojoefektiä enää tapahdu. Aiemmissa pudotuksissa kyse ei kuitenkaan ollut siitä kuuluisasta elämäntapamuutoksesta, ja vaikka mun elämäntavoissa on todellakin vielä parantamisen varaa, olen menossa oikeaan suuntaan. Kaikki ihan oikeasti lähtee korvien välistä. Kun kerran tein sen päätöksen, että muutan elämäni, en aio pyörtää sitä päätöstä ja palata entiseen. En aio antaa kaiken saavuttamani valua hukkaan. Yksinkertaista.

Siitä se lähtee. Päätöksestä.

Aikaisemmin tässä tekstissä kehuskelin, ettei ylipaino aiheuttanut mulle ongelmia. Mutta miksi mulla siltikin on nyt hoikempana parempi olo? Niin henkisesti kuin fyysisesti. Luulen tämän johtuvan siitä, etten vain välittänyt. Kun olin lihava, elin elämääni "huoletta": opiskelin, tein töitä, välillä harrastin liikuntaa, tapasin kavereita, tutustuin uusiin ihmisiin, solmin parisuhteita. Mutta en ajatellut painoasioita ollenkaan. Tiesin jollain tasolla olevani liian iso, ja toki tuskailin monet kerrat vaatekaupan sovituskopissa, että miten tämäkään vaate ei mahdu päälleni, vaikka tää on isoin koko mitä sovitan. Nuo asiat ei vain häirinneet mua, en ikinä halunnut muutosta tilanteeseen. Se ei vaan tuntunut tärkeältä. Kunnes se alkoi tuntumaan tärkeältä ja halusin muuttua. Mua ällöttää ajatella vanhaa minääni, sitä miten välinpitämätön olinkaan. Söin suoraan sanottuna kaikkea paskaa vain sen takia että se oli hyvää. Sokerista ja rasvasta tuli hyvä olo, vaikka usein niiden ylisyönnistä tuli myös huono olo. Nyt kun oma suhtautuminen syömiseen on muuttunut niin radikaalisti, on vaikea uskoa että olen ollut tyytyväinen vallitsevaan tilanteeseen joskus. Olen kuvitellut voivani hyvin, mutta kun mulla nyt on niin paljon parempi olo, kuinka hyvin mä tosiasiassa voinkaan silloin ennen? Tää kaikki on vielä vähän hämmentävää. Toivottavasti te saatte edes jotain tolkkua tästä hyvin sekavasta tekstistä. :D

Painonpudotusvaihe on siis mulla takana. Edessä on kiinteytymis- ja painonhallintavaihe, joista jälkimmäinen luonnollisesti kestää koko loppuelämän. Siinä ohessa saattaa tietysti muutama kilo lähteä, mutta tarkoitus onkin saada löysät pois ja pientä lihaserottuvuutta tilalle. Ajattelin tehdä tässä pian jonkinnäköistä aikataulua, uutta tavoitesuunnitelmaa, ja tällä kertaa palkintojen kanssa. :) Tavoitteet voisivat liittyä ainakin senttien karistamiseen (varsinkin vyötäröltä), juoksemiseen, saliharjoitteluun ja uusien ruokien kokkailuun. Täytyy pistää mietintämyssy päähän. Tärkeintä mulle just nyt on jo omaksuttujen hyvien elämäntapojen ylläpito, johon kuuluu isona osana säännöllinen liikkuminen, ja itseni kehittäminen yhä paremmaksi versioksi niin sanotusti.

Tässä vielä eilen otettu kuva, josta saa käsityksen nykytilastani. Tällaista kroppaa ja päätä tää tyttö työstää juuri nyt. :)

Tyylikäs sukka.

Kiva jos joku on jaksanut kahlata tän pienoisromaanin loppuun saakka, saa kommentoida! Tänään ajattelin kyhätä vielä toisenkin postauksen, jossa voisin kertoa vähän tän viikonlopun syömisistä.

- Jenni

Syömisistä (herkuista)

Iltapäiviä!

Aion siis tässä postauksessa kertoa vähän nykyisestä ruokavaliostani, mutta ensin tärkein:

Oon käsittämättömän onnellinen siitä, että nyt on viikonloppu. Mulla ei oo erityisiä suunnitelmia, itse asiassa on iskenyt pieni flunssa (joten liikunta jää kyllä nyt suosiolla väliin, ellei sitten sunnuntaina ole parempi olo), mutta viikonloppu on aina hieno hetki raskaan työviikon päätteeksi. Teen työtäni vuoroviikoin aamu- ja iltavuorossa, ja tällä viikolla oli aikaisten herätysten vuoro. Kello seitsemäksi siis töihin. Ja koska en vaan osaa mennä nukkumaan tarpeeksi ajoissa, tai jos meenkin, en saa unta helposti, niin joka yö kertyy univelkaa. Tartteisin 8 tuntia joka yö, mutta aamuviikoilla saan nukuttua 4-6 tuntia, joskus 7 tuntia yössä. Sitten pää on ihan sumuinen koko päivän. Mutta onneksi nyt on perjantai, ja ensi viikolla iltavuoroa töissä, joten seuraavat yhdeksän aamua saan herätä hyvin nukuttujen yöunien jälkeen. :)

Aamuvuoroissa on muutakin hankalaa kuin herääminen, nimittäin makeanhimo. Yleensä mulle tulee muutenkin ruoan jälkeen himo syödä makeaa, mutta kun on väsynyt, se himo voi iskeä milloin vain, ja on myös vaikeampi hillitä itseään. Pahinta on se, kun on ottanut jo, ns. sortunut, eikä pysty jättämään napostelua siihen pariin karkkiin tai yhteen keksiin, vaan on pakko ottaa koko ajan lisää. Myönnän, että joskus näin käy. Sitten tietysti tulee huono omatunto, toisin kuin suunnitellusta herkun syönnistä. 

Painonpudotuksen ja -hallinnan aikana oon oppinut "kaikkea kohtuudella"-periaatteen, eli en kiellä itseltäni mitään, vaan voin syödä mitä vaan, kunhan en syö liikaa. Rakastan herkkuja: karkkia, suklaata, jäätelöä, sipsejä. Myös keksit, leivonnaiset, popcornit, pizza ja pikaruoka menee. Koska oon tehnyt näin ison urakan kilojeni kanssa, en todellakaan aio palata vanhoihin tottumuksiin. Tavallinen perjantai-ilta saattoi olla mulle sitä, että tuijotin telkkaria neljä tuntia putkeen, eväinä 200 gramman sipsipussi (mmm..Nacho Cheese Balls..), puolen litran jätskipurkki ja 250 gramman lakupussi. Nää kaikki yhdessä illassa, normaalin ruoan (mikä ei sekään ollut terveellistä) lisäksi. Nyt kun oon kevyempi, enkä aio enää lihoa, on sanomattakin selvää, etten voi mässäillä samalla tavalla. Eikä se tee hyvää kehollekaan. Mutta koska haluan myös herkutella, teen sitä pienemmässä mittakaavassa. Esimerkkinä viime perjantai-ilta: 110 gramman pussi irtokarkkeja, Ben & Jerry'siä 1,5 desin purkki ja pakastepizza, josta söin neljä kuudesosaa. Kyllähän noissakin oli paljon energiaa, mutta muut päivän syömiset oli kevyempiä, ja kokonaisenergiansaanti ei ylittänyt kulutusta, koska liikuntaa sain töissä ja töiden jälkeisellä kävelyllä. On mulla päiviä, jolloin en syö herkkuja ollenkaan, mutta voin ihan rehellisesti myöntää että ne päivät on harvassa. Vaikka se päivän herkku olisi vain yksi tikkari, en siltikään voi ylpeillä eläneeni herkkuvapaan päivän. ;)

Viime perjantaina tosiaan herkuttelin, mutta heti lauantaina mulla olikin tällainen harvinainen täysin herkuton päivä. Sunnuntaina tein tosi hyvää salaattia, jota söin kahteen otteeseen, ensin ruisleipien kanssa, sitten taco-maustetun jauhelihan kanssa. Lisäksi meni sipsiä ja karkkia 253 kalorin edestä, eli ei paha. Tietysti nolla kaloria herkuista olisi vielä parempi saldo!

Sunnuntain salaatti: salaattia, fetaa öljyssä kera aurinkokuivattujen tomaattien, tomaattia, persikkaa ja paprikaa. Annoksessa myös ruisleipäsiä avokadotahnalla ja kurkulla.

Pointtina tässä rönsyilevässä tekstissä on siis ollut se, että vaikka oon laihduttanut ja pysynyt samassa painossa nyt jo noin yhdeksän kuukautta, se ei tarkoita sitä, etteikö mulla olisi myös heikkoja hetkiä, tai etten ihan tietoisesti herkuttelisi. Oon löytänyt jonkinlaisen tasapainon syömisissäni, mutta paljon on vielä tekemistä. Haluan oppia lisää terveelllisestä ruoasta (ja varsinkin tekemään sitä, oon aika huono kokki) ja ottaa uusia keholle hyödyllisiä aineksia käyttöön, ja vähentää turhaa napostelua. Onneksi tässä on loppuelämä aikaa opetella!

Nykyiseen ruokavalioon kuuluu seuraavanlaista:

- maitotuotteet: rahka, raejuusto, maito, luonnonjogurtti, tavallinen kermajuusto
- soijapohjaisia välipalajuomia ja soijamaitoa, myöskin kaurapohjaisia välipaloja
- ruisleipää
- kaurahiutaleita, chia-siemeniä
- kasviksia (suosikkeja juuri nyt ovat banaani, omena, inca-marjat, vadelma, mustikka, mustaherukka, tomaatti, kurkku, paprika ja avokado, mutta myös muita menee vaihtelevissa määrin)
- kana ja jauheliha
- erilaiset pähkinät

Tuossa siis ruokavalioni "pohja". Syön toki muutakin, mutta nuo ylläolevat ainekset on pysyvä osa ruokavaliotani, ja niitä käytän paljon. Kalan syöntiä pitäisi lisätä, sitä tulee syötyä liian satunnaisesti, jonka vuoksi se ei vielä ole päässyt listalle. Ravintolisistä syön magnesiumia, omega3:sta ja D-vitamiinia. Lisäksi proteiinijauhetta, mutta sen käyttö on melko vähäistä, kun proteiinia tulee yleensä tarpeeksi ruoasta.

Tänä viikonloppuna aion syödä ainakin lohta ja vihanneksia, sekä testaan, miten onnistun tekemään bataattiranskalaisia (jännää!). Luulisi sen olevan yhtä helppoa kuin lohkoperunoiden teko, mutta koska bataatti on mulle toistaiseksi vieras raaka-aine, pitänee katsoa joku ohje vaikka netistä etukäteen. Tän illan ruokasuunnitelmiin kuuluu nakkeja, ristikkoperunoita, ketsuppia, kurkkua ja kirsikkatomaatteja. No niin, tulipahan sekin tunnustettua! :D Myöhemmin ajattelin vielä vähän makustella popcornia (nehän on tosi kevyttä herkkua :P, ja ihan ilman sarkasmia kirjoitin tämän), pensasmustikoita ja viinirypäleitä.

Syömisiin!

- Jenni

Kuutamokävelytunnelmia

No niin!

Nyt täytyy hehkuttaa: juoksin tänään 5 minuuttia putkeen! Joillekin se tuntuu vähältä, tiedän, mutta mulle se on iso juttu ja luonnossa putkeen juoksemisen ennätys. Juoksumatolla oon juossut jopa 10 minuuttia yhtä soittoa 9 kilometrin tuntivauhtia (en tiedä mitään kallistuksista, eli toisin sanoen olosuhteet ei varmastikaan oo vastanneet ulkona juoksemisen olosuhteita, mutta kuitenkin), luonnossa se vaan tuntuu vaikeammalta. Kovasti kuitenkin yritän kasvattaa aerobista, ja nimenomaan juoksukuntoa, joten kaikki edistys on plussaa!

Olin aikaisemmin tänään päättänyt, että mun tän viikon liikunnat on liikuttu iltapäivän salitreenin jälkeen. Tuli ihan hyvä saldo: tiistaina 55 minuutin BodyBalance, torstaina 37 minuutin Move Fitness-treeni (kyseessä siis PS3-peli, aiiiivan mahtava - pakko tehdä erillinen postaus aiheesta myöhemmin), perjantaina tunti ja 42 minuuttia kävelyä (oon ottanut tavaksi aina silloin tällöin, toisin sanoen tähän mennessä kokonaista kolme kertaa, kävellä töistä kotiin, matkaa noin 10.6 km, joten reippaasti käveltynä ihan kiva rasvanpolttotreeni!), lauantaina 48 minuuttia kävelyä sekä 34 minuuttia Move Fitnessiä, ja tänään siis 45 minuuttia salilla. 

Noh, tuossa hieman ennen yhdeksää mulle tuli kuitenkin levoton olo, teki mieli raitista ilmaa ja päätin lähteä pienelle kävelylle. Kuten niin monesti aikaisemminkin kävelyllä, alkoi himottaa juokseminen. Enkä ikinä aikaisemmin oo juossut, koska se on ollut juurikin kävely-, eikä mikään muu lenkki. Mutta nytpä lähdin hölkyttelemään ja kun pysähdyin, kello näytti 5 minuuttia enemmän kuin aloittaessa. Jee, hyvä minä!

Kuutamo.

Mulla on ollut projektina kohottaa juoksukuntoa tässä jo jonkun aikaa, mutta jotenkin se projekti vaan junnaa paikoillaan: aina innostun ja lenkkeilen muutaman viikon, sitten innostus lopahtaa ja tulee tauko. Vaikka tykkään juoksemisesta tosi paljon! Minä, joka aina koulussa VIHASI lajia. Kunto on huonohko, mutta luulen että se on tosiasiassa parempi kuin olen tähän asti olettanut - pitäisi vaan jaksaa jatkaa juoksua eikä lopettaa kun alkaa tuntua epämukavalta. Tai en mä silloin oo lopettanut, vaan oon juossut 2-3 minuutin intervalleja, sitten kävelyä, niin että intervalleja tulee lenkin aikana yhteensä viisi. Varmasti pystyisin juosta pidempiäkin osuuksia, kuten tänään kuutamon alla huomasin. Eli siis täytyy vaan juosta niitä!!

(kuva we<3it)

Blogissa esiintyvistä kuvista vielä sen verran, että osa on omia (ne kyllä tunnistaa, kuten tuo  kuutamokuva), loput weheartit.comista. En tiedä pitääkö siitä erikseen mainita joka kuvan yhteydessä? Ajatukset ei oo ihan selkeimmillään tähän aikaan sunnuntai-illasta, joten päätän tän postauksen tähän ja vetäydyn syömään iltapalaksi taco-maustettua jauhelihaa ja fetasalaattia (nams!).

Juoksemisiin!

- Jenni

Tänään on hyvä päivä aloittaa blogi

Moi vaan!

Olen jo viikkokausia pohtinut blogin aloittamista, ja nyt se vihdoin tapahtuu! Tarkoitus on kirjoittaa tänne elämästäni painonhallinnan ja -pudotuksen, terveellisten elämäntapojen omaksumisen ja liikunnan parissa. Joskus saattaa muitakin juttuja eksyä mukaan. Kuvia pyrin laittamaan paljon! (ensimmäinen!)

Niinpä. Go ahead and jump!

Hieman taustoja... Olen pian 27 vuotta, Helsingistä, tällä hetkellä työelämässä. Työni on fyysistä: paljon jaloillaan oloa, kävelyä, nostamista ja kantamista. Jotkut päivät ovat kevyempiä, toiset rankempia, mutta tykkään tosi paljon työstäni juurikin sen takia, että siinä saa niin paljon liikuntaa (plussaa on myös mukavat työkaverit). Vapaa-ajallani liikun noin 3-6 tuntia viikossa, vähän fiiliksen ja jaksamisen mukaan, pääasia että tulee useamman kerran viikossa tehtyä jotain.

Ennen oli toisin, eli elämäni ei aina ole ollut näin liikkuvaista, puhumattakaan syömisistä - ne vasta rempallaan on olleetkin. Takanani on jojoilua painon kanssa: pahimmillani 157,5-senttinen minä on painanut 85 kiloa. Tällä hetkellä olen alimmillani, mitä olen aikuisiälläni painanut, 54-55 kilossa. Viimeisin pudotus on todellakin se viimeinen - enää en anna painon nousta! Aiemmin olen jojonnut alas pelkästään liikunnallisen aktiivisuuden lisäämisellä, ja noussut ylös jättämällä liikunnan pois ja syömällä miten sattuu. Viime vuoden alussa, tarkalleen ottaen 4.1.2012 (tärkeä päivä! :D) aloitin kuuluisan elämäntapamuutoksen, vaikken sanasta liiemmin pidäkään. Kutsuin sitä painonpudotusprojektiksi, koska sellainen siitä oli tuleva - eihän se paino voi ikuisesti pudota, joten siksi projektiluontoisuus. Lähtöpaino oli 78,6 kiloa, ja joulukuussa saavutin asettamani tavoitepainon 55 kiloa. Teen myöhemmin erillisen postauksen aiheesta. :)

Tällä hetkellä mulla on siis menossa painonhallintavaihe, lisäksi haluan oppia syömään vieläkin terveellisemmin ja kohottaa kuntoa. Tavoitteena on timmi vartalo, jossa näkyy sopivasti lihasmuotoja.

Halusin perustaa tämän blogin paristakin eri syystä. Oon itse saanut mielettömästi inspiraatiota, motivaatiobuusteja, kannustusta ja uskoa omaan laihdutukseen ja painonhallintaan lukemalla muiden blogeja. Joitain satunnaisesti, joitain muutamia säännöllisesti. Ihailen ja arvostan niitä, jotka ovat onnistuneesti pystyneet tekemään muutoksen elämässään parempaan suuntaan, ja niitäkin jotka ovat ottaneet sen ensimmäisen askeleen ja ponnistelevat haluamansa eteen. Jos on tyytymätön omaan elämäänsä/kehoonsa, on tehtävä tarpeelliset muutokset! Painolla ei ole väliä, kunhan on itse tyytyväinen oloonsa ja kroppaansa. :) Haluaisin olla jollekin toiselle se motivaation ja hyvän fiiliksen lähde. Toinen syy blogin perustamiseen on se, että yksinkertaisesti tarvitsen kanavan kaikelle tälle terveellisiin elääntapoihin ja painoon liittyvälle pohdinnalle. En viitsi joka päivä Facebookiin postailla kaikenmaailman ruokakuvia ja liikuntahehkutuksia. :D Ja saahan tänne pidempiäkin tekstejä.

Toivon, että mahdollisimman moni löytää tän blogin. Saa (ja täytyy!) kommentoida, ehdotuksia postausaiheista, kysymyksiä, vinkkejä ym. otetaan myös vastaan. Täytyy varmaankin heti alkaa suunnitella tulevia postauksia - jei, oon niin innoissani tästä! Näyttipä "jei" hölmöltä tolla tavalla kirjoitettuna. :D

                                              Lopuksi, muistakaa tämä:

                     

                                                     Bloggailemisiin!

                                                         - Jenni