keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Takaisin lähtöruutuun?

HEI TYYPIT!

Tai toivottavasti tyypit. :D En tiedä, niin pitkä tauko taas postauksissa. Ihan hävettää. Pitkään olinkin sitä mieltä, etten enää palaa bloggailemaan - aina välillä kun innostun kirjoittamaan, jää innostus tasan yhteen tekstiin ja sitten taas monen kuukauden tauko. Eli en lupaile (tällä kertaa) mitään, mutta yritän kovasti löytää kadonneen blogi-inspiraation.

Täällä ollaan: innostuneena ja inspiroituneena!

Kuva viime viikon salireissulta. Joo, käyn edelleen salilla, joskin hieman harvemmin kuin alkuvuodesta. Hyvä putki katkesi kesällä lomailuun, valitettavasti. Ei tekosyitä, olin vain laiska. :( Loman jälkeen oon käynyt aamuvuoroviikolla kolme kertaa salilla ja iltavuoroviikot oon lepäillyt. Töissä tulee joka tapauksessa liikuntaa, joten ihan pötkönä en sentään oo viihtynyt. Paitsi nyt, kun mulla on kahden viikon syysloma. Täällä nautin pakastepizzaa (ja smoothieta!) dinneriksi, kirjoitan, kuuntelen musiikkia ja katselen YouTubea. Mutta! Kuten Facebook-statukseen kirjasin loman alkaessa viime lauantaina, suunnitelmissa on kirjoittamisen lisäksi ruskakävelylenkit ja kotitreenit kuminauhalla ja kehonpainolla (kuvatodisteita tulee ASAP!). Ellen tänään innostu kävelylle, niin huomenna viimeistään.

Tekstin otsikko viittaa painoon. Keväällä intoilin 75 kiloon pääsystä ja harmittelin painon jumittamista. No, kävi niin että löysän syömisen ansiosta paino nousi jo 78,5 kiloon. Sehän on siis juurikin sama lukema, josta alunperin aloitin elämäntaparemontin tammikuussa 2012. Hups. Reilu kuukausi sitten päätin, tällä kertaa ihan todellisen motivaation kanssa, pudottaa 20 kiloa ensi vuoden kesäkuuhun mennessä. Oon pystynyt aiemminkin yli 20 kilon pudotukseen, miksen pystyisi nytkin?

Syyskuu meni hyvin: -2,5 kg. Ja vaikka nyt lomailenkin, eli fyysisen työn aiheuttama kulutus loistaa poissaolollaan, en aio löystyä! Edes puoli kiloa miinusta on tultava. Eli tämänpäiväinen pizza ei todellakaan tule olemaan perussafkaa mulle lomalla. Iltapalaksi odottaakin smoothiebowl, jossa soijajogurttia, pinaattia, päärynää, spirulinaa, chian siemeniä ja banaania.

No se smoothiebowl. Sekoitin siemenet turpoamaan ja ennen nauttimista lisään päälle banaania.

Yhdeksi lomaprojektiksi voisin ottaa sokerista vieroittautumisen. Hui, pelottaa jo ajatuskin. Mutta se on tehtävä. Ne lyhyehköt ajanjaksot, jolloin oon ollut ilman lisättyä sokeria on olleet kevyempioloisia, selkeämpiajatuksisia (on se sana) ja kaikin puolin mukavempia kuin sokerilla kyllästetty elämä. 

Erityistä suunnitelmaa mulla ei ole, mutta näin äkkiseltään keksin kyllä muutaman avainajatuksen. Ensinnäkin: pitää syödä. En saa päästää nälkää niin suureksi, että hamuan kaapista keksit ja karkit ja kaiken rouskuttamiskelpoisen oli se sitten vegaanista tai ei. Toiseksi: en osta niitä hemmetin sokeriherkkuja kotiin. En edes vielä maistamatonta Kolmen Kaverin lakritsi-kookos-jäätelöä. Jossain kohtaa, kun sokeritonta on takana vaikkapa kaksi tai kolme viikkoa, voin ostaa jonkun yhden herkun. Mutta ei enää sitä joka päivä vähän jotain pientä hyvää-meininkiä. Kolmanneksi: makeutta elämään. ILMAN lisättyä sokeria siis. Mikä siinä oikeasti on niin vaikeaa? Tykkäänhän muutenkin hedelmistä ja smoothieista. Jos laiskottaa, voin ottaa omenan tai kaupan valmiin smoothien. Jos ei laiskota, voin surauttaa ravitsevan smoothien tai leipaista sokerittomia proteiinikeksejä. Keinot kyllä löytyy - toivottavasti motivaatiokin.

Yes yes.

Nou nou.

Motiovaatiosta sananen. Tai pari. :D Nyt tässä tosiaan viime kuun alusta alkaen on ollut hyvä pöhinä päällä painonpudotuksen suhteen. Liikunta on maistunut (aamuvuoroviikkoina), vaikkei joka toinen viikko tehty kolmijakoinen lihaksia kasvatakaan. Kenties kun oon saanut kotitreenit sujumaan, asia korjaantuu ja ne lihakset ei ainakaan vähene kilojen karistessa. Asenteessani on tapahtunut toivottu muutos, joka koskee terveellisten elämäntapojen lisäksi muutakin elämää.

Jonkinlainen kyllääntyminen tapahtui: en enää halunnut elää yli 70-kiloisena. Enkä enää halunnut unelmoida tekemättä mitään konkreettista unelmien eteen. Paino laskuun ja unelmat tavoitteiksi. Painotavoitteen lisäksi asia, jonka eteen olen ruvennut tekemään töitä, on kirjan kirjoittaminen. Oon siitä puhunut jonkin verran täällä blogissakin. Hi-taas-ti oon työstänyt pariakin ideaa, joista ensimmäisen sain jo kaksi ja puoli vuotta sitten. Välillä projekti(t) on mennyt eteenpäin aimo harppauksia, välillä jumittanut monia kuukausia putkeen. Useammin jumittanut. Mutta samoihin aikoihin kun päätin pudottaa painoa, sikisi hurja motivaatio kirjoitushommien suhteen. Ehkä ne jotenkin ruokkivat toisiaan? En tiedä, mutta viime viikkoina oon löytänyt uudelleen kirjoittamisen ilon ja tehnyt töitä kirjan valmistumisen eteen. Jos ja kun asiat sujuvat toivotusti ja aiotusti, kirja on valmis jossain vaiheessa ensi vuonna. En oo ittelleni sen tarkempaa deadlinea asettanut. Unelmia kuitenkin tässä jahdataan. :)

Mistä se motivaatio sitten humpsahti? Yksi vaikuttava asia on ehdottomasti yksityiselämä. Erosin kesällä pitkäaikaisesta miesystävästäni, jonka kanssa asuin (ja asun edelleen, kunnes löydän oman asunnon) yhdessä. Hänen kanssaan koin ihan mielettömiä ulkomaanreissuja, festareita ja muita kivoja juttuja, mutta me ei vaan sovittu yhteen. Eroamispäätös oli yhteinen. Oon kiitollinen tästä ihmisestä elämässäni, ja varmasti pysytään aina ystävinä. <3 Parisuhdetilanne oli kuitenkin jo pidemmän aikaa aiheuttanut tiettyä alakuloisuutta ja alitajuntaista ahdistusta, joka vaikutti muuhunkin elämääni. Eron jälkeen ei tietenkään automaattisesti tullut heti parempi fiilis, vaan eroprosessi oli käytävä läpi omalla painollaan. Paljon mietin sitä, että mitä tein väärin, mitä olisin voinut tehdä toisin ja miksi taas yksi suhde loppui. Kaikkiin kysymyksiin ei edes ole vastausta, mutta käsittelin ja hieman käsittelen niitä vieläkin, koska vain sillä tavoin voin mennä elämässäni eteenpäin ja keskittää energiani muihin asioihin. Suhdeasioista voisi kirjoittaa vaikka pidemmänkin pohdiskelutekstin, mutta jätän tämän nyt tähän. Kaikki on hyvin, elelen tyytyväisenä sinkkuna ja suuntaan katseen asioihin, jotka olivat liian kauan paitsiossa elämässäni.

Jee! Alataljapotkuja!

Muista motivaation vaikuttavista asioista voisin vaikka erikseen kirjoitella. Palaan vielä otsikkoon ja tarkemmin sen kysymysmerkkiin. Kyllä, lähtöruutu kilomielessä, koska niitä oli kertynyt sama määrä kuin aiemminkin pudottamisen aloittaessani. Mutta muuten ei, koska tällä kertaa en lähtenyt nollasta. Tällä kertaa mulla oli jo valmiiksi vaikka mitä tietoa ja kokemusta terveellisistä elämäntavoista. Kyse on enemmänkin kertaamisesta: mitä oon jo oppinut ja miten voisin toteuttaa noita oppeja omassa elämässäni? Miten söin silloin kuin viimeksi pudotin painoa? Mitä hyvää ruokavaliossani on nyt ja mitä siihen tulisi lisätä? Mulla ON jo kaikki avaimet pudotusprojektiin. Ne vain täytyy ottaa käyttöön huikean motivaation ja konkreettisten tavoitteiden siivittämänä. Syyskuu antoi hyvät suuntaviivat, sama jatkukoon nyt lokakuussa! 

Palailen myöhemmin tässä loman aikana niiden liikuntajuttujen merkeissä. ;)

- Jenni

2 kommenttia:

  1. Voi, täälläkin alotettiin taaaaas kerran alusta ja vielä korkeammista luvuista kuin kahtena ekana yrityskertana..Onneksi nyt syksystä sai taas itseään hieman niskasta kiinni ja ensimmäiset viisi miinuskiloa on ohitettu.

    Sinun kanssa ollaankin kuljettu jo pitkä matka :-) Aiemmin pidin blogia Manna Masuna jos vielä muistat :-) Blogin nimi vaihtui mutta edelleen täällä blogimaailmassa huuhailen :-) Heia heijaa ei olekaan pitkään aikaan tullut käytettyä, siellähän pidettiin joskus muinoin bloggareiden (muistaakseni myös sinun) kanssa pientä skabaa ja kannustettiin toisiamme liikkumaan. Liikuntaspurtti vai mikä se olikaan :-)

    beibeberberi.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! :) Anteeksi pitkä vastausaika - oon laiskotellut blogin suhteen.

      Niin, se on vähän masentavaa aloittaa alusta, mutta siitä tulee myös niiiin hyvä fiilis, kun saa otettua itseään niskasta kiinni! :)

      Muistan kyllä sut ja liikuntaspurtin. <3 Oonkin käynyt sun blogia aina välillä lukemassa, mutta nyt on tullut oltua laajemminkin blogimaailmasta poissa enkä oo edes lueskellut vanhoja tykkäämiäni blogeja saati kirjoittanut itse mitään... :( Tähän tulee muutos!

      Tsemppiä sulle taipaleellesi! :)

      Poista