In memoriam ja muuta höpinää

Hei rakkaat!

Mulla on ollut niiiiiin ikävä bloggailua! Sen huomaa joka kerta, kun istun alas ja alan naputella tekstiä. Sen huomaa siitä, että ajattelen uusia postauksia, vanhoja postauksia ja ylipäätään kirjoittamista todella usein. Maaliskuun alusta alkaneesta blogitauosta (tahattomasta sellaisesta, haluan vielä korostaa) lähtien mulla on vähän väliä pyörinyt mielessä blogiaiheita, joita oon joitain jopa työstänyt vanhanaikaisesti kynän ja paperin kanssa. Oon myös ottanut paljon kuvia, jos vaikka estyisin joskus tekemään postausta. Juuri siivoilin kännykän galleriaa, koska tajusin, että en tee mitään esimerkiksi huhtikuussa näpsityillä ruokakuvilla - kaikenlaiset viikkokatsaukset tai ruokapäiväkirjat siltä ajalta ovat auttamattomasti vanhentuneet. Joitain kuvia silti säilytin, ja niistä on hyötyä tämänkin tekstin kuvituksessa. :)

Kuvan orava ei liity tekstiin millään tavalla.

Pienen pohjustuksen jälkeen varsinaiseen asiaan. Kyse on herkuista (mistäs muustakaan?? :D). Maaliskuisen elämänmuutoksen ja sen jälkiseurausten takia moni asia meni mullin mallin. Syöminen, treenaaminen, asuminen. Tämä me tiedetään, oon siitä puhunut aiemmissa postauksissa. Pikku hiljaa alkaa tämän tytön mieli olla kuitenkin kypsä muutokseen. Tai paluuseen vanhoihin tapoihin, kummin sen haluaakaan muotoilla. Ja vanhoilla tavoilla en tarkoita "sipsipussi, karkkipussi ja puoli litraa jäätelöä yhdessä illassa"-mentaliteettia, vaan sitä hyvää ns. kultaista keskitietä, jonka löysin kuluneen vuoden alussa. Mulla oli ihan superhyvä fiilis treenien ja herkkujen suhteen! Liikuin 3-6 tuntia viikossa, treeni oli kovatehoista (sali, keskivartalokuntopiiri, aerobiset, Move Fitness) ja monipuolista (sulkapallo, nyrkkeily, ryhmäliikunta), unohtamatta kuitenkaan matalatehoisempaa liikuntaa (kävely). Osasin pitää lepopäiviä sopivasti, ja energiatasot oli korkealla. Olin innoissani liikkumisesta ja syömisestä, varsinkin mitä tulee herkkuihin. Herkkurajoitus, max. 15 % kokonaisenergiansaannista viikkotasolla, toimi hienosti alkukankeuden jälkeen. Musta oli jännittävää ja hauskaa suunnitella jo edellisellä viikolla seuraavan viikon herkkuja. :D Tuo 15 prosenttiahan teki siis käytännössä noin 2200 kcal sallittuja herkkuja per viikko. Ja kun onnistuin jakamaan ne herkut muutamaan harkittuun herkuttelukertaan, mulle tuli erittäin hieno fiilis, ja herkut tuntui jotenkin enemmän ansaituilta. Tuntui, etten mässäile, koska välissä oli useita kokonaan herkuttomia päiviä, eikä parintuhannen kalorin viikottainen herkuttelu tuntunut ollenkaan liialliselta. Samaan aikaan kuitenkin liikuin paljon ja söin muuten terveelllisesti.

Tuollainen mandariini-suklaa-tuorejuustomuffinssi (jos nyt oikein muistan makuyhdistelmän :D) olisi vienyt about viidesosan viikon herkkusaldosta. Ei muuten ollut niin maukas kuin miltä näyttää.

Nyt en kuitenkaan enää laske kaloreita, joten 15 prosentin periaate olisi mahdoton tarkasti toteuttaa. Aina välillä mulle tulee rauhaton olo syömisen suhteen ja mietin, pitäiskö sittenkin laskea. Ja muutamana päivänä oonkin ihan huvikseni merkannut kalenteriin syödyt energiamäärät. Parina viikkona oon merkannut pelkästään herkkukalorit. Mutta mitä enemmän mietin tätä laskemishommaa, sitä varmemmaksi tuun siitä, että oon tehnyt oikean valinnan sen suhteen. Kalorivihkon aikaan mulla oli kontrollin tunne, sillä tiesin tasan tarkkaan mitä syön ja paljon se sisältää energiaa. Saatoin olla rauhassa, koska mulla oli mustaa valkoisella. Vaikka välillä se musta valkoisella oli tuskallista katsottavaa. :D Ennen laskemisen lopettamista mulla oli kuitenkin ollut jo jonkin aikaa tunne, että ehkä pärjäisin ilmankin. Tiedänhän kuinka syödä terveellisesti. Eikä laskeminen mun kohdalla tarkoittanut rajoittamista, se oli vain kirjanpitoa. Eli olisin joka tapauksessa syönyt samat safkat, merkkasin ylös tai en. Joten kokeilin olla laskematta, ja sille tielle jäin. Se on samaan aikaan vapauttavaa ja pelottavaa. Kalorivihko oli kuitenkin puolentoista vuoden ajan mulla käytössä. 

Elämä ilman jatkuvaa pohdiskelua, tutkimista ja skriivailua on helpompaa, mutta ahdistavampaa. Luulen, että ahdistus johtuu osittain kertyneistä muutamasta kilosta. Kumma kyllä, kilot eivät oo ahdistaneet ihan niin paljon, kuin voisi kuvitella. Vaikka niiden pitäisi ahdistaa. Mulla oli alkuvuodesta tosi hyvä olo omassa kehossani, mutta nyt olo on välillä turvonnut ja pullea. Vaikka tiedän, etten ole pullea, enkä edes lähellä ylipainon rajaa. Muutoksen kuitenkin huomaa valitettavan hyvin - molempiin suuntiin. Täytyy kyllä sanoa, että tykkäsin paaaaaljon enemmän siitä tammi-helmikuun keventyneestä fiiliksestä, jolloin muutos tapahtui (eri suuntaan) rasvaa polttamalla ja lihasta kasvattamalla. :D

Näillä eväillä ei paljoa lihaksia kasvatella.

Entäs sitten se henkinen puoli? Mulle on tullut huono omatunto liiallisesta herkuttelusta ja itsekurin puutteesta. Oon pitänyt itseäni vuoroin heikkona, vuoroin olosuhteiden uhrina. Oon tuudittautunut ajatukseen, että "tää nyt vaan on tällainen vaihe, tää menee ohi ja palaan entiseen". Totuus kuitenkin on, että sitä "entistä" ei edes ehtinyt kestää pitkään. Jos tavoitteellinen treenaaminen ja syömisen kultainen keskitie olisi jatkunut viikkojen sijasta kuukausia tai vuosia, paluu entiseen olisi ollut helpompaa. En voi tietenkään varmaksi sanoa, mutta uskon näin.

Tekstin alkupuolella puhuin valmiudesta muutokseen. Tää on taas näitä juttuja, mitkä on vaatineet ajatustyötä. Musta tuntuu, että nyt on viimein tullut mitta täyteen ja oon ihan oikeasti valmis palaamaan kuriin ja järjestykseen. Mikä ei tietenkään mun kohdalla tarkoita mitään hullua treenaamista ja syömisten vahtausta, "kuri ja järjestys" vaan tuntui sopivalta sanaparilta tähän yhteyteen. :D Oon taas kuin rikkinäinen levy: paluu entiseen ei tapahdu hetkessä, en vaadi itseltäni liikoja, blaa, blaa. Tiedostan itsessäni ja ajattelutavassani kuitenkin eron aikaisempaan: tällä kertaa oon oikeasti valmis tekemään töitä. Sen eteen, että vielä joskus saavutan kaikki tavoitteeni, asetan niitä lisää, liikun paljon ja syön hyvin. Opin kulkemaan uudestaan herkuttelun kultaista keskitietä, tunnen taas sen kaventuneen olon vyötäröllä. MÄ PYSTYN SIIHEN.

Yliherkuttelu kuuluu mun entiseen elämääni. Siihen entiseen, kun en yhtään piitannut siitä mitä tungin kurkustani alas, mutta myös siihen entiseen, kun olin jo tehnyt elämäntapamuutoksen, mutta en vielä päässyt herkkukoukusta eroon. En halua ajautua enää ikinä kumpaankaan entiseen elämään - viimeiset lähes neljä kuukautta riitti muistutukseksi. Se henkinen ja fyysinen paha olo, no more.

Tähän väliin haluaisin käyttää muutaman kuvan herkkumuisteloon. Kaikki kuvat on maalis-kesäkuulta. Toivon palaavani näihin kuviin ja tähän postaukseen kokonaisuudessaan heikkoina hetkinäni. Ja muistavani, mitä oon nyt julkisesti luvannut sekä itselleni että lukijoilleni. Oon luvannut tarttuvani itteäni niskasta kiinni ja saada jotain järkeä elämäntapoihin. Joten...

In memoriam:

Tyttö sai tikkaria. Sisällä 15 Chupa Chupsia.

Heräteostos. Ei edes tarvii olla nälkäinen kauppareissulla - riittää kun herkut on aseteltu kassojen kohdalle.

Näitä tuskin tuun kaipaamaan. Söpö ulkomuoto hämäsi, maku ei vakuuttanut.

Ooh, hedelmätoffeeta! Kuvanottopäivänä suuhun katosi useampi tuollainen.

Huhtikuisen teatterireissun väliajalla nautitut kahvi ja juustokakku. Ehkä yks parhaista juustokakuista, joita oon maistanut. :P

Tää tarttui mukaan PUNNITSE & SÄÄSTÄ-KAUPASTA, kuinka on mahdollista?? No kun piti saada kolmekymppiä laskun loppusummaksi, että saa kaksi leimaa korttiin, ja nuo patukat oli lähimmät oikeanhintaiset tuotevaihtoehdot. :D Ihan törkeen hyviä, by the way.

Karkkipussien aatelia.

Vaikka tässä nyt muistelenkin syötyjä herkkuja samalla kun kovasti uhoan vähentäväni, tiedän etten tuu ikinä viettämään kokonaan herkutonta elämää. Se toimii joillekin, kuten toimii tietyn ajan kestävät lakotkin, mutta kumpikaan ei oo mun juttu. Oman kehon ja mielen hyvinvoinnin kannalta mä todellakin nyt otan itseäni niskasta kiinni, enkä vain puhu siitä. Haluun sen saman loistofiiliksen, mikä mulla oli alkuvuodesta, ja tämä herkkuaskel on otettava sen saavuttamiseksi. Mutta se on vain yksi askel. Muitakin syömisiä täytyy viilata, ja lenkkipolulle, salille tai mitä tahansa muuta liikuntaa harrastamaan täytyy lähteä useammin. 

En tällä kertaa sano uhkuvani ja puhkuvani motivaatiota ja innostusta, oon ainoastaan varovaisen optimistinen ja realisti. Käsitän, ettei paluu entiseen ole helppoa, ja mutkia mahtuu matkan varrelle. Mutta se on MUN matka, ja kaikki on mun omissa käsissäni: kuinka edetä kohti tavoitteita, kuinka suhtautua epäonnistumisiin ja kuinka pitää yllä motivaatiota. Kun matkalle osuvat mutkat on oiottu, tulee liikkumisesta ja hyvin syömisestä taas luonnollinen osa mun elämää. Loppuelämää. Ja kun olen tarpeeksi kauan elänyt tätä loppuelämääni, mun ei enää erikseen tarvitse "etsiä" motivaatiota, vaan liikunta ja terveellinen syöminen ovat osa kokonaisuutta. Näin uskon. :)

Working on it.

Klassinen lause: ensi viikolla alkaa mun uusi elämä. :D Ensi viikon maanantaista lähtien merkkaan kalenteriin syötyjen herkkujen energiamäärät ja pidän viikkotasolla yhteenlasketun herkkuluvun maltillisena. En uskalla asettaa mitään tavoitetta, vaikka se 2200 kcal häilyy mielen perukoilla. Viime kuukausina oon kuitenkin vetänyt niin rankalla kädellä herkkuja, että eka viikko liian tiukalla rajoituksella ei ehkä onnistu. Sen sijaan, että mulla olisi joku tietty kalorimäärä mielessä, keskityn enemmän ajattelupuoleen. Keksin heti muutamia esimerkkitilanteita, joiden eteen tullessa on syytä miettiä kaksi kertaa. Vähintään. 

- Kun menen kaapille ottamaan riisikakkua, en hapuile samalla avonaista keksipakettia. Miksi ottaisin keksejä, kun avasin kaapin aivan toisesta syystä? En tarvitse keksejä.

- Kaupassa en osta suklaapatukkaa vain siksi, että kassajonossa seisoskellessani oon bongannut uuden maun ja patukat on kosketusetäisyydellä. En tarvitse suklaapatukkaa.

- Tykkään napostella katsellessani leffoja/sarjoja. Usein kokoamallani napostelulautasella on myös jotain herkkua (vaikka sieltä löytyy terveellisiäkin juttuja). Herkut tuntuvat hyväksyttävimmiltä, kun niiden seurana on esim. vihanneksia, marjoja ja hapankorppua. Mutta eihän ne ole. En tarvitse herkkuja napostelulautaselle.

Eli ajatuksen tasolla mun täytyy todella työstää tätä herkutteluasiaa. Miettiä, miettiä ja miettiä. Harjoittaa itsekuria ja tehdä terveellisiä vaihtokauppoja. Pitää tavoitteet ja realiteetit mielessä. Ei ne kolme ekstrakiloa oo kertyneet salaattia syömällä. Eikä ne lähde herkkuja syömällä.

Jos edellinen kuvasarja oli otsikolla "in memoriam", niin olkoon tämä "tätä lisää":

Tarina kuvan takaa: iski armoton napostelufiilis - hyvin yleistä mulle kun katsotaan sarjaa/leffaa/telkkaria. Ei ollut karkkia, ja ajatus marjoista naposteltavina tuntui huonolta. KOSKA EI MARJOJEN JA HEDELMIEN SOKERI MAISTU SAMALTA KUIN KARKIN. Kuin sairas ajattelutapa??? :D Naposteluhimo äityi kuitenkin niin suureksi, että "taivuin" ja kokosin lautaselle tuoreita mansikoita, vadelmia, pensasmustikoita ja viinirypäleitä. Ja ne oli mielettömän herkullisia! :P Säästin ehkä 500 kcal tällä pienellä, fiksulla valinnalla. :)

Kurkkua, porkkanaa ja paprikaa kera dippien. Helppoa ja kevyttä!

Miksei puurokin voisi tepsiä makeannälkään? Tässä kaurapuurossa lisukkeena raejuustoa, puolukoita, mansikoita ja maapähkinävoita. Oi nam. :P

Kestosuosikki: banaanipannari. Nykyään lisään siihen munien ja banaanin seuraksi raakakaakaojauhetta ja kaurahiutaleita. Niiiiiiin hyvää! :P

Erään kauppareissun ylpeyden aihe: herkkuhimoihin mansikoita, vadelmia ja Sisuja.

Tein yks päivä maailman siisteimman värisen evässmoothien!  

Kylläpä paisui tämä postaus. :D Tuntuu, että kadotin tekstin punaisen langan jossain kohtaa, mutta ei kai se niin haittaa - pääasia että kaikki asian tiimoilta tuli päästettyä pihalle ja pitkää tekstiä rytmittää muutamat kuvat. Eikö? :D

Nyt on pitkästä aikaa tarmokas olo blogin suhteen. Sellainen, että yhä useammin ne postausideat ei jää vain ideoiksi, vaan tartun tuumasta toimeen ja myös teen postauksen. Päässä vilisee muutamia juttuja, mistä haluan kirjoittaa, mutta sen lisäksi haluaisin teiltä lukijoilta ehdotuksia. :) Mistä haluaisit lukea? Millaisia kuvia haluat nähdä? Lupaan parhaani mukaan toteuttaa toiveenne. Jos niitä siis on. :D

Palaillaan!

- Jenni

Rikkonaista

Heip!

Harvakseltaan tulee postauksia, pahoittelut siitä. Vanhaan liikunta- ja syömisrytmiin palaaminen on ollut takkuista, enkä omista tällä hetkellä tietokonetta. Mutta miksen voisi päivittää blogia, vaikka olisinkin jonkinlaisessa kuopassa treenien ja herkkujen kanssa? Eikö tämänkin blogin ideana oo alunperinkin ollut kertoa painonhallitsijan arjesta? On! Siispä siitä nyt kerron. :)

Edellisessä postauksessa (kröhöm, yli puolitoista kuukautta sitten...) hehkutin PT:n kanssa tehtyä salitreeniä ja sitä, kuinka oon täynnä uudenlaista motivaatiota ja innostusta liikuntaa kohtaan. Olin varma, että pitkän tauon jälkeisestä salireissusta alkaisi liikunnat jälleen rullata - ei ehkä heti entisenlaiseen tahtiin, mutta pikku hiljaa. Nyt mooooonta viikkoa myöhemmin voin taas hieman viisaampana todeta, että ERITTÄIN hitaasti tapahtuu tämä mun paluu vanhoihin liikuntatottumuksiin. Heiaheian tilastojen mukaan yli puolentoista kuukauden takaisen PT-treenin jälkeen on kertynyt kokonaiset yksitoista liikuntakertaa: viisi noin puolen tunnin kävelyä, yksi lenkki äidin koiran kanssa, yksi minijuoksulenkki (mini sen takia, kun alkoi sataa), yksi hikinen yhdistelmätreeni, yksi salitreeni (jee!) ja kaksi intervallilenkkiä juostenkävellen. Joo, melko laiha saldo, mutta parempi kuin ei mitään!

Miksi siis oon liikkunut noin heikonlaisesti? Luulin vakiinnuttaneeni liikunnallisen elämäntavan alkuvuoden aikana. Ja olinkin vakiinnuttanut, mutta en ollut ottanut huomioon, että elämä saattaa joskus heitellä sillä tavalla, että ei oo muuta vaihtoehtoa kuin poiketa totutuista rutiineista. Siinä vaiheessa, kun joku asia elämässä on tosi rempallaan, on ihan turha potea huonoa omaatuntoa liikkumattomuudesta. Voimavarat ei vaan aina voi riittää ihan kaikkeen, vaikka olisi kuinka vahva ihminen.

Nyt on kulunut kolme kuukautta siitä, kun erosin poikaystävästäni. Oon bloggaushistoriani aikana puhunut melko vähän treenien ja syömisten ulkopuolisesta elämästäni - ei siksi että se olisi jotenkin salaista, vaan siksi, että blogin aihealue on rajattu. Eron jälkeinen elämäntilanteeni on kuitenkin vaikuttanut niin rajusti juuri niihin asioihin, joista yleensä blogissa kirjoitan, että mielestäni siihen on syytä pureutua. Koitan pitää lyhyenä. :)

Kuten jo aiemmassa postauksessa mainitsin, eroaminen pitkäaikaisesta poikaystävästäni oli yksi vaikeimmista asioista, jonka oon ikinä joutunut tekemään. Vaikeaa siksi, koska tiesin että päätökseni tulee toiselle yllätyksenä, että hän ei tule (ainakaan heti) ymmärtämään sen syitä, ja koska se sattuisi kovasti. Molempiin. Omakin sydämeni särkyi nähdessäni toisen tuskan. Mutta ero oli ainoa oikea vaihtoehto - oma sisäinen pahoinvointi oli jo useamman viikon ajan jatkuvasti vain kasvanut asian tiimoilta. En voinut hyvin suhteessa, ja tieto tulevasta eron tekemisestä alkoi vaikuttaa muuhunkin elämään. Esimerkkinä salitreenien poisjääminen siltä viikolta, kun ero tapahtui.

Eron jälkeen alkoikin tämä inhottava kierre, jonka loppu näyttäisi vihdoinkin olevan näköpiirissä. Stressin, liikkumattomuuden ja herkuttelun kierre. Kaikki liittyy toisiinsa. Alkuperäinen syy liikkumattomuuteen oli selän revähdys - en yksinkertaisesti voinut treenata. Asiaa oli vaikea hyväksyä. Eihän sairastumiselle/vammoille voi mitään, sellaisia tapahtuu, mutta tämä kyseinen vamma sattui tapahtumaan mulle itsestäni riippumattomasta syystä, joka oli kova pala. Long story short (ja se oikeasti on long story), kaaduin portaissa tilanteessa, jonka aiheutti entinen poikaystäväni, ja tämä johti selän loukkaamiseen. Seurasi jo aiemmin mainitsemani neljän päivän sairausloma, mutta koska työni on fyysistä, en halunnut heti töihin palattuani rääkätä selkää yhtään enempää. Siinä vaiheessa pelkkä työnteko tuntui ihan riittävältä rasitukselta, ja eka työviikko meni osittain hampaita kiristellessä, kun selkään vielä sattui. 

Olisin voinut aloitella varovaisesti salilla varmaankin jo huhtikuun alussa, mutta halusin pelata varman päälle ja olla täysin kivuton ja kunnossa ennen kuin palaan treenin pariin. Mutta tauko kuitenkin venähti - ei ollutkaan niin helppoa palata vanhoihin, hyviin tapoihin. Liikkumattomuuden aikana olin ajautunut herkuttelun pariin, ja nämä kaksi asiaa yhdistettynä stressiin (joka myöskin oli lähtöisin entisestäni - hän lievästi sanottuna otti huonosti eron) aiheutti sen, ettei liikunta edes ollut päällimmäisenä mielessä. Oli se siellä perukoilla, ja aina välillä harmittelin omaa saamattomuuttani. Kesti jonkin aikaa hyväksyä se, että tällaisia vaiheita vain joskus tulee elämässä. Ehkä kehitys menee takapakkia, ehkä aloittaminen on hankalaa tauon jälkeen, mutta ei ne tavoitteet ole silti saavuttamattomissa. Mutkia ja kuoppia voi ja saa tulla matkan varrella. Hyväksymisestä on kuitenkin pitkä matka itseään niskasta tarttumiseen. Mutta tiedän, että pääsen vielä siihen hyvään flow-tilaan, mikä mulla oli alkuvuodesta treenien ja syömisen kanssa. En aio ottaa mitään stressiä siitä, vaan tehdä niin kuin hyvältä tuntuu. Asioilla on tapana järjestyä - ihan oikeasti uskon tähän. :)

Tähän loppuun voisin vielä mainita, että tällä hetkellä vaaka näyttää peräti 57 kiloa. Tarkempaa lukua en tiedä, sillä punnitsin itteni (uteliaisuus vei voiton :D) töissä rullakoiden ym. punnitsemiseen tarkoitetulla tavaravaa'alla. Mutta lukema silti pelästyttää, koska se on selkeää painonnousua sitten tavoitepainoon pääsemisen. Ja siitä on reilut puolitoista vuotta. Toisaalta, mitä muuta voisikaan odottaa, kun tosiaan se liikkuminen on radikaalisti vähentynyt, ja herkutkin on maistuneet? Normaalipainon puolella kuitenkin ollaan vielä, enkä oo huolissani lisäkiloista - kyllä ne siitä sulaa vielä. :) Enkä oo siksikään huolissani kiloista, koska kyse ei ole kuitenkaan siitä, että olisin palannut vanhaksi minäksi, joka syö aivan mitä sattuu eikä liiku ollenkaan. Sinne ei ole enää paluuta, ja hyvä niin. :)

Kiitos niille lukijoille, jotka jaksoivat kahlata tämän tylsän kuvattoman ja jaarittelevan (toivottavasti ei sentään, yritin pitää tiiviinä) tekstin läpi. Alkuperäisenä ajatuksena oli toki lisätä kuvia, kuten normaalisti, mutta jo pelkkä teksti oli työn alla viikkokausia - kuvien kera tätä olisi saanut odottaa luultavasti ensi vuoteen. :D Seuraavaan postaukseen taas kuvia sitten. En lupaile mitään määriä tai tiheyttä, mutta blogiin todellakin ilmestyy useammin tekstejä tästä lähtien. Tää kirjoittaminen on kuitenkin niiiiin kivaa, jonka lisäksi uskon bloggailun omalta osaltaan nostavan treenimotivaatiota. Ja mulla on ollut ikävä tätä! Pitää vaan ottaa tälle oma aikansa. Kyllä aina joku tietokone löytyy, josta pääsee päivittämään. :)

Palaillaan!

- Jenni

Löysäilyn loppu

Heipä hei!

Tarkoitus oli postata aiemmin - paaaaljon aiemmin, mutta oon ollut laiska ja aikaansaamaton. Blogin ja liikunnan suhteen. Se on loppu nyt!

Pari viikkoa sitten, kun palasin suunnittelemattomalta blogitauolta, lupailin vanhan postaustahdin jatkuvan. Uhosin myös palaavani liikuntarytmiin, joka mulla oli ennen selän revähtämistä. Toisin kävi. Toissa viikon ainoaksi liikuntakerraksi jäi PT-tapaaminen, jossa siis harjoiteltiin leuanvetoa ja käytiin läpi mulle laadittu kahvakuulaohjelma. Oli lihakset kipeät muuten kolme seuraavaa päivää. :D Viime viikolla parannusta liikuntasaldoon tuli vain tuntimääräisesti, mutta kaikki liikunta oli matalatehoista kävelyä. Sitä harrastin neljä kertaa työmatkojen muodossa ja kerran vapaa-ajalla - yhteissaldoksi muodostui kaksi tuntia ja viisikymmentäneljä minuuttia. Eli lähes "vaaditut" kolme viikkotuntia.

Eilen mulla ja PT:llä oli viimeinen tapaaminen (nyyh!, hän lopettaa työt). Treenattiin kovaa ja vedettiin vanha koko kropan saliohjelma läpi. Viimeksi olin treenannut salilla maaliskuun ensimmäisenä päivänä, joten voitte kuvitella kuinka rankka treeni oli. Tiesinhän sen toki ennakkoon, mutta kyllä siinä vähän itketti, kun huomasi käytännössä voimatasojen laskun. Jalkaprässiinkin laitettiin vain 60 kiloa, vaikka olin aloittanut 70:llä. Ei kuitenkaan auta itku markkinoilla, vaan tästä sisuunnun ja jatkan treenaamista. Nyt kun ns. salijää on rikottu, en käsitä mikä voisi estää mua palaamasta vanhaan kahden salitreenin ja yhden keskivartalokuntopiirin rytmiin. Plus muuta liikuntaa sen verran, kun jaksaa ja huvittaa. En kuitenkaan aio näin alussa olla ittelleni liian ankara, koska en halua palata liian kovalla ryminällä, jottei mikään paikka hajoa. Ja ennakoin eilisen treenin aiheuttamien lihaskipujen jatkuvan vähintään pari päivää, enkä halua kipeillä lihaksilla treenata.

Kyllä mä silti vauhtiin vielä pääsen, koska eilen muistin ihan käytännön kautta sen, kuinka mahtavaa salitreeni onkaan. :) Ja oon tosi innoissani tästä "uudesta alusta". :)

Keskiviikon luvut. Sykemittari vähän temppuili alkulämmössä, en oo varma oikeasta energiankulutuksesta.

Keskiviikko-työillan välipala: kahvi täysmaidolla ja raakapatukka. Ekaa kertaa makustelin kyseistä pötköä: mielenkiintoinen, tosi punajuurinen maku! :P Sisältää taatelia, mantelia, punajuurta, auringonkukansiemeniä ja -öljyä sekä vettä. 118 kcal, 3 g proteiinia, 19 g hiilihydraattia ja 4 g rasvaa. Maistuu uudestaankin. :)

Eilinen salitreeni oli kyllä kunnon wake up call. Sen sijaan, että jäisin märehtimään sitä, miksi en jo aiemmin palannut salille, tai sitä, että kehitys pysähtyi liian pitkäksi aikaa, keskityn tulevaan. Rakennan uudelleen ne vähät lihakset, jotka ehdin kahden kuukauden intensiivisen treenauksen aikana saavuttaa - tai tuskin ne ihan kaikki onkaan surkastuneet. :D Oon kuitenkin elänyt muuten suht aktiivista elämää ja tehnyt fyysisesti raskasta työtä. Salitreeni on nyt liikunnallisella ensisijalla (oudosti sanottu, mutta menköön :D), ja kun se on lähtenyt rullaamaan entisenlaisesti, haluan keskittyä myös lenkkeilyyn. Pari kertaa oon tän kevään aikana käynyt juoksemassa, ja on se vaan kivaa! Siinä haluan kehittyä. Kesemmällä vois panostaa myös uintiin. Sitten on tietysti vanhat suosikit sulkapallo, Move Fitness, nyrkkeily ja kahvakuula, joita harrastan kun ehdin ja jaksan. Listaan lisättäköön leuanveto, jota täytyy alkaa salitreenin ohella harjoitella ihan tosissaan. Säälittävää kyllä avustaa itseään yli kolmellakymmenellä kilolla, mutta jostain on lähdettävä. :D Kai voisi laatia jonkinlaisen tavoitesuunnitelman leuanvedossa (kuin myös muissa liikunnoissa) ja asettaa vaikka jonkin realistisen päivämäärän, jolloin pystyn vetämään oman painoni tangolla ylös. :P

Jee, niiiiin kiva suunnitella tulevia treenejä ja liikuntoja! Ja liikkua, se on huippua! Yltiöpositiivisuutta ilmassa. :D Tässä on täytynyt tehdä hirveästi ajatustyötä sen asian kanssa, että välillä voi tulla eteen sellaisia elämäntilanteita, jolloin on pakko höllätä ja poiketa totutuista rutiineista. Mun oli tosi vaikea hyväksyä selän revähtämisen aiheuttama treenitauko - se, ettei oikeasti VOINUT harrastaa liikuntaa oli jotain niin raastavaa ja raivostuttavaa. Viime aikoina on ollut myös ylimääräistä stressiä, joka osaltaan on vaikuttanut liikuntaintoon. Ja liikunnattomuus on osaltaan vaikuttanut syömiseen - erityisesti herkutteluun. Nyt kuitenkin oon siinä onnellisessa vaiheessa, että oon tiedostanut että elämä vaan joskus heittelee, eikä siinä auta vajota itsesääliin tai luovuttaa. Aiemmin asetetut tavoitteet ja unelmat on edelleen saavutettavissa - miksei olisi?

Ettei mee liian rönsyileväksi, lopettelen oivalla motivaatiokuvalla ja saatesanoilla:

Se kaikki on pään sisällä!

Viikko jatkuu kahdella työpäivällä (ihanaa, kun on kaksi nelipäiväistä työviikkoa putkeen :P, ja ensi viikolla pitäisi olla lomaviikko!) ja rentouttavalla viikonlopulla. Joko tänään, huomenna tai molempina päivinä nautin keväisestä säästä ja kävelen töihin. Sunnuntaina voisi rykäistä toisen salitreenin - eiköhän nää lihaskivut oo siihen mennessä jo kaikonneet. Voisi myös mennä pitkästä aikaa venyttelytunnille. Ja jos suinkin vain jaksan, ulkojuoksulenkki lauantaina. Oon kyllä aika lailla energiaa täynnä, että kaikki edellämainitut liikuntasuunnitelmat tulee toteutumaan! :)

Ihanaa torstaita, palaillaan!

- Jenni

Elävien kirjoissa

MOI!!

Ensinnäkin: syvimmät pahoitteluni blogitauosta, joka oli suunnittelematon ja venähti liian pitkäksi. Oon jo pari viikkoa ollut tulisilla hiilillä blogin kirjoittamisen kanssa, mutta nyt tartuin itseäni niskasta kiinni ja ryhdyin sanoista tekoihin!

Voisin lyhyesti avata puhumattomuuteni syitä. 8.3. erosin poikaystävästäni - yksi elämäni vaikeimpia asioita. Päätökseen ei liittynyt mitään dramatiikkaa, ainoastaan sen tajuaminen, ettei oltu oikeita toisillemme eikä suhde edennyt mihinkään. Eroa seurasi vaikeat ajat, jotka alkaa pikku hiljaa helpottaa. Asuinpaikan vaihdoksen myötä mulla ei ole ollut säännöllistä pääsyä tietokoneelle, joten blogikin jäi. Lisäksi stressi vaati veronsa, eikä huvittanut päivittää.

Mun olo! Sikahieno bussi muuten.

PLUS, 11.3. reväytin selkäni (vasemman lapaluun kohdalta), joka aiheutti neljän päivän saikun ja liikuntatauon. Tämä vaimensi osittain päivitysintoa. Tauon aikana harrastin vain kävelyä. Kun hien kaipuu yltyi sietämättömäksi sekä ilmat soi, lähdin kevään ekalle ulkolenkille. :) Katson siis liikuntatauon virallisesti loppuneeksi 30.3. Tovihan siinä vierähti, mutta oli aiheellista olla ylivarovainen, että selkä varmasti ehti parantua. Tällä viikolla oon palannut varovaisesti normaaliin päivärytmiin liikunnan suhteen - sillä pienellä erotuksella, etten vielä ehdi mukaan kahden salitreenin tahtiin. Mutta jos sen kolme tuntia vapaa-ajan liikuntaa saisi puristettua, olisin hyvin tyytyväinen. :) Tähän mennessä viikon 15 liikunnat sisältävät tunnin PT-treenin (kahvakuulaa ja leuanvetoa). Tänään saatan kävellä töihin, siellä on ihana ilma. Loppuviikosta mielin salille raudan pariin ja lenkille. Jee, I'm back! :)

Syömisistä. Viikko 10 sujui vielä loistavasti - siis herkkumielessä. Prosentti jäi noin kymmeneen, mutta sitten repsahti. Seuraava viikko oli yksi elämäni stressaavimmista, ja vaikka stressi ei oikeutakaan sikailuun, herkuttelin rankemmalla kädellä ja tietoisesti ylitin 15 prosentin rajan. Siitä eteenpäin ruokavalio on ollut enemmän tai vähemmän rempallaan. En siis ole missään nimessä palannut vanhoihin, huonoihin tapoihin - ruoan kanssa mulla ei ole ongelmaa, ne on ne herkut. Luulen, että herkuttelu on joinain viikkoina ryöstäytynyt käsistä vain ja ainoastaan siitä syystä, että oon kokeillut ruokapäiväkirjan pitämättömyyttä. Tässäkään kuussa en oo kertaakaan merkannut syömisiäni vihkoon, mutta en oo vielä ihan varma kokeilun jatkuvuudesta. Osittain mulla on ollut vapautuneempi olo, osittain ahdistuneempi. Tiedänhän osaavani koostaa ateriat oikein ja suht terveellisesti, sekä syödä säännöllisin väliajoin, mutta aina välillä on rauhaton olo, kun ei näe mustaa valkoisella. Kai sekin on tottumiskysymys. Uskon, että herkkuongelmakin ratkeaa kuin itsestään nyt kun treenit on taas lähteneet rullaamaan. :) En aio ottaa siitä stressiä. :)

Nyt kun blogihiljaisuus on rikottu, postauksia tulee säännöllisesti. I promise! :) Täytyy myös ottaa kiinni teidän muiden murujen blogeja, vaikka joitain oon aina silloin tällöin lukenutkin. Tästä kirjoituksesta tuli nyt tylsän persoonaton, kun ei oo itse otettuja kuvia mukana - oon kirjaston koneella, enkä viitsinyt alkaa säätää USB-johdon kanssa. Kuvia on kuitenkin kerääntynyt rutkasti viime viikoilta, joten niitä on luvassa lähiaikoina. Ehkä teen erikseen kuvapostauksen. :)

Nyt tää lähtis surffailemaan internetin ihmeelliseen maailmaan ja hoitamaan parit asiat. Palaillaan! :)

- Jenni

Kehonkoostumusmittaus, vol. 2

Do dii! Ne ovat selvillä. Kahden kuukauden aikana tapahtuneet muutokset tämän tytön kehossa. Oi että jännitti astua mittariin, mutta kyllä kannatti!

Tulokset oli huikeat. Ei, en liioittele. Oon vieläkin ihan puulla päähän lyöty, mutta pakko kai se on uskoa. Olen normaali! Lihakset ja rasvat ja tasapainot - kaikki hyvällä tasolla! PT ensin ajatteli tulosliuskan nähdessään, että edellisessä mittauksessa oli jotain häikkää. :D Mutta tarkempi lukujen tutkimus paljasti moisten muutosten olevan ihan mahdollisia. Lähtötilanne oli tosi heikko. Vaikka siis edelleen nuo luvut eivät ole absoluuttinen totuus - pientä heittoa voi olla.

Sitten tuloksiin! (kuvan voi klikata suuremmaksi)

Paljon dataa.

Paino oli laskenut kahden kuukauden takaisesta, mutta sehän olikin jo tiedossa. Tän päivän mittauksessa mulla oli kevyemmät housut, muut vaatteet valitsin tarkoituksella samoiksi/samantyyppisiksi kuin ekallakin kerralla (minimoidakseni heittelyt).

Rasvaa oli lähtenyt... 8.9 kiloa!!! Ta-ju-ton-ta. Katselin mittarin näytön lukemaa koneen tehdessä töitä, enkä meinannut uskoa kun se pysähtyi niin alhaiseen lukemaan. Siis 21.1 kg -> 12.2 kg. Rasvaprosentti humpsahti 36:sta 22,5:teen. Eli hyvin normaalille tasolle, jes! :)

Lihakset olivat kasvaneet, toinen jes! Kaiken kaikkiaan 3.8 kiloa lihasta oli tullut lisää. Pikkuisen käsiin, reilusti jalkoihin ja keskivartaloon. Ylävartalossa ja alavartalossa näyttäisi olevan pieni epätasapaino, mutta se ei varmaankaan ole mitään, mitä treeni ei korjaisi itsestään. Lihasmassa muuttui säälittävästä 18.8-kiloluvusta kilolukuun 22.6. Se on paljon se, mutta kuulemma kasvu hidastuu vauhdikkaan alun jälkeen. Mikä on mulle ookoo, koska ei mulla oo kiire mihinkään. PT jopa kehaisi, että olin jonain päivänä salilla törmätessämme näyttänyt huomattavasti lihaksikkaammalta kuin ensimmäistä kertaa tavatessamme. Treeni siis puree!

Vaikka mulla onkin viime viikkoina ollut tiukempi keskivartalotuntuma, ja ylipäätään enemmän lihastuntumaa ympäri kroppaa, nämä mittaustulokset tekevät fiiliksistä todellisemmat. Nyt ei ole epäilystäkään siitä, että oon tiivistynyt. Voimaa ja lihasta, mulla on vihdoin vähän niitä! Ihan uskomaton fiilis! Tästä suunta on tietysti vain ylöspäin. Kovaa treeniä, hyvää ruokaa, riittävästi lepoa, sillä niitä tuloksia näköjään tulee. :) Herkkujen vähentäminen on kannattanut.

Juhlin hienoa mittaustulosta raakapatukalla ja naposteluporkkanoilla.

Herkuista puheen ollen, teen sitä katsausta todennäköisesti huomenna. Tänään oon liian täpinöissäni mittaustuloksista, ja vielä on lähdettävä treenillekin. Korsettia rääkkäämään. Huomenna joko lepäilen tai menen salille aerobiselle.

Nyt kahvin juontiin ja salille mars. Palaillaan!

- Jenni

Viikko 9, Harkinta

Taas on yksi viikko vuotta 2014 takana. Kylläpä aika menee nopeasti, nyt on jo maaliskuu. :O

Tämä viikko sujui mukavasti. Kuinkas muutenkaan? :D Se on periaatteessa vain asenteesta kiinni: vaikka joskus olisi paskempikin fiilis, voi asioita aina tarkastella positiivisesti. Mulle tyypillistä on juurikin tuollainen positiivinen ajattelu, mutta raaka totuus on myös se, että olen tyytyväinen elämääni juuri nyt. Mulla on koti, työ, ystäviä, perhe, mies, tavoitteita, mitä vielä. :)

Kuka muu muka.

Sitten asiaan, eli viikkokatsaukseen.

Viikon 9 liikunnat:

- ma: nyrkkeily 15 min., kuntopyöräily 35 min.
- ti: kuntosali 1 h 8 min.
- ke: -
- to: keskivartalokuntopiiri 53 min.
- pe: -
- la: kuntosali 1 h 6 min.
- su: -

= 3 h 57 min.

Mukavasti tuli liikuttua. Sunnuntaista muotoutui lepopäivä, koska yölliset alkoholit tekivät päänsisäisestä olosta heikon. Ja lihakset aristi eilisen salitreenin jäljiltä. Mutta ei siinä mitään, oon silti tyytyväinen viikon liikkumisiin. :)

Eilisestä hieman. Kävin piiiiiiitkästä aikaa ulkona, kun ystäväni saapui pääkaupunkiin, ja vietimme hänen myöhäisiä synttäreitään. :) Ohjelma sisälsi Talviklassikon vahtausta, SingStarin laulamista ja ryypiskelyä. Mulla on ollut jo pidemmän aikaa fiilis, ettei juominen niin innosta. Juhlissa voin ottaa lasillisen tai pari viiniä tms., ja harvoin kun ulos lähden, otan jotain. Mutta humalahakuiset juomisajat taitaa olla kaukana takanapäin - näin vanhemmalla iällä on kivempi keskittyä seuraan, tunnelmaan ja makuun. Siispä eilisiksi alkoholeiksi valikoituivat omalla kohdallani erilaiset makuoluet. En pidä oluen mausta, joten asiantuntevan myyjän avustuksella kassiin päätyi pulloja, joiden sisältö muistuttaisi mahdollisimman vähän olutta. Siis maultaan. Valitettavasti vain yksi (mutta onneksi olin ollut kaukaa viisas ja ottanut sitä kaksi pulloa) neljästä oluesta ei oikeasti maistunut oluelta, ja lopuista kyllä kovin huomasi niiden olevan olutta. Join silti urheasti, ja viimeinen banaanivivahteinen olunen maistui jopa hyvältä. Matkalla baariin kittasin parin desin verran uudeltavuodelta jäänyttä kuohuviiniä, ja baarissa join kaksi mustikkashottia. Ja paljon vettä koko illan aikana. Humalatila oli sopiva. :)

Herkkujen suhteen tilanne pysyi hallinnassa, vaikka eilen röpöttelinkin. Siitä juontuukin tämänkertainen otsikko: harkinta. Jokainen tällä viikolla syöty herkku oli suunniteltu, eikä mielitekoja ollut. Tuntuu vähän oudolta sanoa näin, koska aiemmin mielitekoja todellakin on ollut, ja herkkuja on tullut ihan tässä painonhallinnan aikanakin vedettyä kaksin käsin. :D Huomenna tai ylihuomenna teen pienen herkkukoosteen, jossa mukana raa'at luvut. Ehkä kuviakin. :P

Tässäpä muutamia viikon 9 kuvia:

Maanantaina syötiin possua!

Tiistain lounas: seitiä, herne-maissi-paprikaa ja parsakaalin varsia. Kaikki suloisesti pannulla sekaisin paistettuna. 407 kcal.

Keskiviikon eväät: ruisleivät cashewpähkinävoilla, toiset moiset margariinilla ja meetwurstilla, raejuustoa kera parin kiivin ja musta kahvi. 590 kcal.

Lauantain päihteet. Pieni punainen oli paras.

Ryyppyillan ruokapuoli. Mahaan päätyi myös moniviljapatonkia savuporon makuisella tuorejuustolla, ruissipsejä ja leipäjuustoa. OMNOMNOM.

Oho.

Mitäs ensi viikolla? Hirmuinen aamuvuoroviikko jälleen kerran - nyyh, hyvästi nukkuminen. Huomenna PT-tapaaminen ja kehonkoostumusmittaus. Jaiks. Sen jälkeen pyöriskelyä jättipallon päällä, eli viikon ekana liikuntana keskivartalokuntopiiri. Perinteiset salitreenit. Jonain päivänä kunnon hiki-aerobinen (no mikä muukaan? :D). Pieni toive päästä sulkapalloilemaan, ehkä viikonloppuna? Rocky roadin valmistus, koska ainekset jököttäneet kaapissa jo viikkokausia, ja haluan hiukan muokata "terveellisemmäksi" aiemmin käyttämääni reseptiä. Kenties keikka perjantaina. Ihan hyvä viikko vaikuttaisi olevan tulossa! :)

Nyt tää lähtis leikkaamaan juuri uunista tullutta herkkupannaria. Palaillaan! :)

- Jenni

Seitsemän aamun ilot

Viime viikkoisen lounaskatsauksen viitoittamalla tiellä aion nyt höpistä tämän kuluneen viikon aamupaloista. Ne noudattivat melko lailla keskenään samanlaista kaavaa, joten kuvat eivät ole kovin monipuolisia. Puuro on vaan niin hyvää!

Maanantai

Puuroannoksen perusrunko on seuraavanlainen: hiutaleita, raejuustoa, rasvan lähde, hedelmiä/marjoja. Joskus laitan sekaan myös vehnäleseitä, kaakaonibsejä tai hunajaa. Laatu on useimmiten kauraa, joskus ruista, tai edellämainittujen sekoitus. Kuivana hiutaleita menee desi tai puolitoista. Välillä teen "pidemmän kaavan" mukaan puuron kattilassa hellalla, jolloin ujutan mukaan yhden kananmunan. Raejuustoa laitan 50-100 grammaa, hedelmää ja/tai marjaa yhden-kaksi kappaletta tai 50-150 grammaa. Rasvat otan joko ruokalusikallisesta rypsiöljyä, lesitiinistä (nyt se tosin on ollut loppu jo pidemmän aikaa), chian siemenistä tai pähkinöistä kokonaisina tahi rouheena. Toisinaan sekoitan valmiiseen puuroon raakakaakaojauhetta. Joskus jos joku raaka-aine on loppu, sekaan saattaa päätyä pelkästään hedelmäsosetta ja/tai maapähkinävoita. 

Toisin sanoen: vaihtoehdot puuroaterialle ovat rajattomat, ja sen takia se on niiiiiiiin oivallinen syötävä. :) Eikä pelkästään aamupalaksi, vaan milloin tahansa.

Viikon ensimmäinen aamupala koostui kaurapuurosta, raejuustosta, manteleista ja päärynästä. Lisäksi kahvia maidolla.

405 kcal.

Tiistai

Uni ei tullut silmään enää ollenkaan poikaystävän lähdetyä HYVIN aikaisin aamulla töihin, joten vedin aamupalan jo seitsemän jälkeen. Jotta se ehtisi imeytyä ja vähän sulaa ennen salitreeniä. Kaurapuurosta tuli mukavan suklainen sekoitettuani siihen raakakaakaojauhetta. Lisäksi raejuustoa, banaania ja rypsiöljyä. Ja maitokahvi.

422 kcal.

Keskiviikko

Lepopäivän eväät oli tälläkin kertaa vähän tuhdimmat, joten aamupuuroonkin pääsi ylimääräinen kananmuna. Plus puolukoita, omenasosetta ja raejuustoa. Kananmuna tuo mukavaa, löysää rakennetta puuroon. Ja maut sopivat yhteen. :P

329 kcal.

Torstai

Torstaina mitäpä muutakaan kuin puuroa. Mukana omenaa, manteleita ja raejuustoa. Omena on alkanut nostaa osakkeitaan ruokavaliossani - johtunee banaanin tietoisesta vähentämisestä. Se on lähes yhtä kätevä eväskin! Aterian seurana join jälleen kahvia maidolla.

395 kcal.

Perjantai

Viikon viimeisen työpäivän aamu alkoi ruskeammalla puurolla, sillä sekaan pääsi vaihteeksi raakakaakaojauhetta. Kera maapähkinöiden ja kiivin. Kahvia myös, tällä kertaa mustana.

356 kcal.

Lauantai

Vapaapäivä ei tehnyt poikkeusta hyväksi havaittuun puurolinjaan. Heräsin melko aikaisin (jo klo 8 maissa) ja aloitin aamun kahvimukillisella. Vajaata tuntia myöhemmin lisää kahvia ja päivän puuro: kaurainen kananmunalla, kaakaonibseillä, hasselpähkinärouheella, omenalla ja raejuustolla.

372 kcal.

Sunnuntai

Ei muuten ollenkaan hullumpi olo, pää vain törkeän kipeä. Eli kankkuspäänsärky. Työkaveri oli varannut mulle karkkipussin ihan tätä aamua varten (:D), joten napsin muutamat hedelmäautot Sprite Zeron kanssa esiaamupalaksi. Puolentoista litran limupullo oli muuten yllättäen tyhjentynyt iltakuuteen mennessä... :D Pari tuntia karkkien jälkeen nautin varsinaisen aamupalan, joka ei ollut puuroa, hahaa! Kulhoon meni rahka ja mansikoita, jonka kyljessä pari hapankorppua tuorejuustolla, kurkkua, Zeroa ja kupillinen vadelmanlehtiteetä.

159 kcal.

331 kcal.

Sellaisia aamuja. Ehkä ensi viikolla otan ilta-aterioista kuvat ja kerron viikon lopulla niiden sisällöstä? :)

Palaillaan myöhemmin viikkokatsauksen merkeissä!

- Jenni