Löysäilyn loppu

Heipä hei!

Tarkoitus oli postata aiemmin - paaaaljon aiemmin, mutta oon ollut laiska ja aikaansaamaton. Blogin ja liikunnan suhteen. Se on loppu nyt!

Pari viikkoa sitten, kun palasin suunnittelemattomalta blogitauolta, lupailin vanhan postaustahdin jatkuvan. Uhosin myös palaavani liikuntarytmiin, joka mulla oli ennen selän revähtämistä. Toisin kävi. Toissa viikon ainoaksi liikuntakerraksi jäi PT-tapaaminen, jossa siis harjoiteltiin leuanvetoa ja käytiin läpi mulle laadittu kahvakuulaohjelma. Oli lihakset kipeät muuten kolme seuraavaa päivää. :D Viime viikolla parannusta liikuntasaldoon tuli vain tuntimääräisesti, mutta kaikki liikunta oli matalatehoista kävelyä. Sitä harrastin neljä kertaa työmatkojen muodossa ja kerran vapaa-ajalla - yhteissaldoksi muodostui kaksi tuntia ja viisikymmentäneljä minuuttia. Eli lähes "vaaditut" kolme viikkotuntia.

Eilen mulla ja PT:llä oli viimeinen tapaaminen (nyyh!, hän lopettaa työt). Treenattiin kovaa ja vedettiin vanha koko kropan saliohjelma läpi. Viimeksi olin treenannut salilla maaliskuun ensimmäisenä päivänä, joten voitte kuvitella kuinka rankka treeni oli. Tiesinhän sen toki ennakkoon, mutta kyllä siinä vähän itketti, kun huomasi käytännössä voimatasojen laskun. Jalkaprässiinkin laitettiin vain 60 kiloa, vaikka olin aloittanut 70:llä. Ei kuitenkaan auta itku markkinoilla, vaan tästä sisuunnun ja jatkan treenaamista. Nyt kun ns. salijää on rikottu, en käsitä mikä voisi estää mua palaamasta vanhaan kahden salitreenin ja yhden keskivartalokuntopiirin rytmiin. Plus muuta liikuntaa sen verran, kun jaksaa ja huvittaa. En kuitenkaan aio näin alussa olla ittelleni liian ankara, koska en halua palata liian kovalla ryminällä, jottei mikään paikka hajoa. Ja ennakoin eilisen treenin aiheuttamien lihaskipujen jatkuvan vähintään pari päivää, enkä halua kipeillä lihaksilla treenata.

Kyllä mä silti vauhtiin vielä pääsen, koska eilen muistin ihan käytännön kautta sen, kuinka mahtavaa salitreeni onkaan. :) Ja oon tosi innoissani tästä "uudesta alusta". :)

Keskiviikon luvut. Sykemittari vähän temppuili alkulämmössä, en oo varma oikeasta energiankulutuksesta.

Keskiviikko-työillan välipala: kahvi täysmaidolla ja raakapatukka. Ekaa kertaa makustelin kyseistä pötköä: mielenkiintoinen, tosi punajuurinen maku! :P Sisältää taatelia, mantelia, punajuurta, auringonkukansiemeniä ja -öljyä sekä vettä. 118 kcal, 3 g proteiinia, 19 g hiilihydraattia ja 4 g rasvaa. Maistuu uudestaankin. :)

Eilinen salitreeni oli kyllä kunnon wake up call. Sen sijaan, että jäisin märehtimään sitä, miksi en jo aiemmin palannut salille, tai sitä, että kehitys pysähtyi liian pitkäksi aikaa, keskityn tulevaan. Rakennan uudelleen ne vähät lihakset, jotka ehdin kahden kuukauden intensiivisen treenauksen aikana saavuttaa - tai tuskin ne ihan kaikki onkaan surkastuneet. :D Oon kuitenkin elänyt muuten suht aktiivista elämää ja tehnyt fyysisesti raskasta työtä. Salitreeni on nyt liikunnallisella ensisijalla (oudosti sanottu, mutta menköön :D), ja kun se on lähtenyt rullaamaan entisenlaisesti, haluan keskittyä myös lenkkeilyyn. Pari kertaa oon tän kevään aikana käynyt juoksemassa, ja on se vaan kivaa! Siinä haluan kehittyä. Kesemmällä vois panostaa myös uintiin. Sitten on tietysti vanhat suosikit sulkapallo, Move Fitness, nyrkkeily ja kahvakuula, joita harrastan kun ehdin ja jaksan. Listaan lisättäköön leuanveto, jota täytyy alkaa salitreenin ohella harjoitella ihan tosissaan. Säälittävää kyllä avustaa itseään yli kolmellakymmenellä kilolla, mutta jostain on lähdettävä. :D Kai voisi laatia jonkinlaisen tavoitesuunnitelman leuanvedossa (kuin myös muissa liikunnoissa) ja asettaa vaikka jonkin realistisen päivämäärän, jolloin pystyn vetämään oman painoni tangolla ylös. :P

Jee, niiiiin kiva suunnitella tulevia treenejä ja liikuntoja! Ja liikkua, se on huippua! Yltiöpositiivisuutta ilmassa. :D Tässä on täytynyt tehdä hirveästi ajatustyötä sen asian kanssa, että välillä voi tulla eteen sellaisia elämäntilanteita, jolloin on pakko höllätä ja poiketa totutuista rutiineista. Mun oli tosi vaikea hyväksyä selän revähtämisen aiheuttama treenitauko - se, ettei oikeasti VOINUT harrastaa liikuntaa oli jotain niin raastavaa ja raivostuttavaa. Viime aikoina on ollut myös ylimääräistä stressiä, joka osaltaan on vaikuttanut liikuntaintoon. Ja liikunnattomuus on osaltaan vaikuttanut syömiseen - erityisesti herkutteluun. Nyt kuitenkin oon siinä onnellisessa vaiheessa, että oon tiedostanut että elämä vaan joskus heittelee, eikä siinä auta vajota itsesääliin tai luovuttaa. Aiemmin asetetut tavoitteet ja unelmat on edelleen saavutettavissa - miksei olisi?

Ettei mee liian rönsyileväksi, lopettelen oivalla motivaatiokuvalla ja saatesanoilla:

Se kaikki on pään sisällä!

Viikko jatkuu kahdella työpäivällä (ihanaa, kun on kaksi nelipäiväistä työviikkoa putkeen :P, ja ensi viikolla pitäisi olla lomaviikko!) ja rentouttavalla viikonlopulla. Joko tänään, huomenna tai molempina päivinä nautin keväisestä säästä ja kävelen töihin. Sunnuntaina voisi rykäistä toisen salitreenin - eiköhän nää lihaskivut oo siihen mennessä jo kaikonneet. Voisi myös mennä pitkästä aikaa venyttelytunnille. Ja jos suinkin vain jaksan, ulkojuoksulenkki lauantaina. Oon kyllä aika lailla energiaa täynnä, että kaikki edellämainitut liikuntasuunnitelmat tulee toteutumaan! :)

Ihanaa torstaita, palaillaan!

- Jenni