Viikko 30: Dominoja ja joulutorttuja

Haudi hau!

 

Jälleen on päästy yksi viikko eteenpäin ja samalla lähemmäs kesälomaa. :) Tähän kohtaan voisi valittaa "Suomen kesästä", mutta en jaksa, koska TÄTÄHÄN SE ON. Ilmeisesti suomalaiset aina niiden kolmen muun vuodenajan aikana ehtii unohtaa sen, millä leveysasteilla me asummekaan ja että kesä nyt vaan on mitä on täällä päin maapalloa. :D Toki onhan aina toisinaan hitsin lämpimiä kesiä, mutta harvemmin koko kesä on täällä meillä yhtä auringonpaistetta ja hikisiä hellepäiviä. Eikä tarvitse ollakaan. :) Mulle kesä muodostuu siitä, että on valoisampaa ja lämpimämpää (ja jossain vaiheessa lomaa töistä). :))



Viikon tokat Dominot. Ei niin maukkaita kuin tavalliset, mutta ihan kelpoja.

 

Mites tää viikko sitten meni, noin niin kuin omasta mielestä? Ihan kivasti, aika lailla samoilla linjoilla edellisten kanssa. Ruoka ja herkut maistuivat, mutta pahemmilta ylilyönneiltä vältyin. Otsikossa väijyvät Domino-keksit ja joulutortut olivat ehdottomasti viikon herkkujen kohokohtia, koska kumpiakaan en ollut maistellut pitkiiin aikoihin. Molemmat olikin sellaisia hetken mielijohteita (ja molemmat ton miekkosen ideoita), mutta ai että ne maistuikin hyvältä! :P Tavallinen Domino-keksi, ruoan päälle jälkkäriksi, raskaan työpäivän jälkeen. Tuore joulutorttu, ruskeaksi paistunut, keskellä kesää. Parhautta. :)

 

Herkkuja ja muutakin ruokaa:

 

Mies: "Mä tiedän mitä mä nyt teen. Mä teen joulutorttuja!". Ja tekihän se. :'D

Iltapala: sämpylä oivariinilla, kinkulla ja juustolla, soija- ja turkkilaista jogurttia, chian siemeniä ja mansikoita.

Vapaapäivän päivällinen: grillitassuja, maustettuja lohkoperunoita ketsupilla, hemapaa, kurkkua ja paprikaa. Ruokajuomaksi Pepsi Maxia.

Vapaapäivän mansikkasavotan tulokset: pakkaseen muutama litra marjoja (ja pari litraa jääkaappiin tuleville päiville). :)))

Iltapala: pikkupiirakoita oivariinilla ja kinkulla, raejuustoa, melonia ja mansikoita.

Viikonlopunalkajaisdrinkki.


Vähän kaksijakoinen fiilis tuon herkuttelun kanssa. Koska työni on fyysisesti raskasta ja liikun vapaa-ajallakin, energiapommit mahtuvat kulutukseeni. Mutta toisaalta ylimääräinen sokeri ja rasva ei tee hyvää kehonkoostumukselleni. Mutta toisaalta (!) enhän oo kerryttänyt liikakiloja enää, joten varsinaista vahinkoa ei ole tapahtunut.

 

Toinen pointti noiden sokeristen juttujen kanssa on tietysti se koukku. Entisessä elämässäni olin todella huoleton (lue: välinpitämätön), ja pistin suuhun mitä milloinkin huvitti. Mulla ei ollut hajuakaan siitä, miten syödä terveellisesti tai mitä syömäni "ruoat" sisältää - eikä mua kiinnostanutkaan. Näin jälkeenpäin on mielestäni selkeää, että jo silloin olin sokerikoukussa. Ne makeat herkut on aina olleet mulle erityisen mieluisia, ja niiden puputtaminen jatkui elämäntaparemontin käynnistyttyäkin. Tosin huomattavasti pienemmissä määrissä. Vasta viime vuoden alussa, ensimmäisen tavoitteellisemman salitreenijakson alettua, aloin kiinnittää enemmän huomiota herkutteluun. Siinä vaiheessa perus syöminen oli ihan hyvässä kuosissa, mutta koska halusin kehonkoostumukseen suuria muutoksia, katse täytyi kohdistaa siihen kaikkeen ylimääräiseen, mitä söin tavallisen ruoan ohella. Siitä asti mulla onkin ollut aikamoista vuoristorataa herkkujen kanssa: välillä oon löytänyt kultaisen keskitien, välillä vetänyt kaikkea paskaa kaksin käsin ja kerännyt kiloja, välillä ollut dieetillä...

 

Nyt on tuohon kaikkeen suhteutettuna oikeastaan ihan mukava fiilis herkkujen kanssa. Mutta toisaalta. :D Ei elimistö tarvitse teollista sokeria, puhumattakaan niistä kaikista muista aineista, mitä monet suosikkiherkkuni sisältävät. Joten joitain toimenpiteitä olisi syytä tehdä tän herkkuhomman kanssa. Ennemmin tai myöhemmin.

 

Sitten! Viikon liikunnat:

 

- ma: -

- ti: sali (olkapäät, ojentajat, vatsa) 44 min.

- ke: lenkki 1 h 23 min.

- to: -

- pe: -

- la: -

- su: -

 

= 2 h 7 min.

 

Hmm. Taisin taas uhota liikaa viime viikkokatsauksessa. :D Mulle ei oo ilmeisestikään muodostunut vielä tarpeeksi rutiineita salilla käymisen kanssa. Työt tietysti edelleenkin haittaa harrastamista jossain määrin, mutta kyllä tälläkin viikolla olisin ihan hyvin ehtinyt ja jaksanut mennä ainakin vielä toisen kerran salille. Mutta en vain mennyt, en halunnut. Ja koska en mennyt, tuntuu taas tyhmältä olla rasittanut vain kolmea lihasryhmää. Koko kropan treeni toimisi mulla useimmilla viikoilla paremmin. Tätäkin täytyy miettiä ihan urakalla, jotta saisi jotain järkeä (ja tuloksia!) tähän tekemiseen.

 

Liikuntoihin oon kyllä ihan tyytyväinen, sillä keskiviikkona vedin ihan huippuhyvän lenkin! Niin hyvän, että tuo huutomerkki on ihan ansaittu. Mulla oli arkivapaa, joka perinteisesti tarkoitti pitkään nukkumista (melkein puoli kymmeneen) ja koko päivän ihanaa, rentoa oloa, kun tietää ettei tarvitse lähteä mihinkään (lue: lähteä töihin). Päivä kului mukavasti rauhallisissa aamutoimissa, pyykkiä pestessä, imuroidessa, sekä musiikkia kuunnellessa ja laulaessa. Kun mies tuli kotiin, syötiin yhdessä. Hän meni päikkäreille ja mä jäin lueskelemaan. Hän heräsi, mä lähdin lenkille.

 

Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt... Yllätyin, sillä en ollut tiennyt tollaisesta paikasta! Maisemat oli kauniit. :)

Polkuselfie.

 

Olin päättänyt, että lähden sellaisissa tamineissa, joissa voin halutessani myös juosta. Aamulla ja päivällä oli satanut, joten lenkille lähtiessäni hieman ennen iltaseitsemää ilma oli ihanan raikas. Ja aurinko paistoi! Hetken tallusteltuani tajusin, että takki oli liikaa, joten uusi Niken juoksupaita pääsi ensimmäistä kertaa käyttöön. :) Tai toki se oli ollut koko ajan siellä takin alla käytössä. :D Musiikki pauhasi kuulokkeista, ilma oli täydellinen, energiatasot kohdillaan. Kun olin kävellyt jonkin aikaa, pinkaisin juoksuun. Ja, uskomatonta kyllä, pääsin niin lähelle flow-tilaa juostessa, kuin oon ikinä päässyt. Ellei metsä (ilman kävelytietä) olisi tullut vastaan, olisin varmastikin juossut vielä toiset noin yhdeksän minuuttia. Eteneminen tuntui todella hyvältä, varsinkin kun muistin koko ajan pitää maltillisen vauhdin - se juoksukunto kun ei tosiaan vielä oo mikään huippuhyvä. Metsästä tulin kiltisti kävellen pois samaa reittiä kun olin sinne juossut, etten vaan eksyisi. :D Käppäilin vielä hetken aikaa ja otin toisen, noin kahdeksan minuutin juoksupätkän tasaisella asfaltilla. Sitten loppulenkki kävellen. Ja jalkakipuja seuraavat kaksi päivää. :')

 

Tämä lenkki antoi mulle toivoa! Toivoa siitä, että ehkä mustakin juoksija vielä tulee. Tietystikään ei voi tulla, ellen juokse, joten lisää kiitos tällaisia lenkkejä. Pelkkä kävelykin tosin on mulle niiiiiiin mieluista liikuntaa, että tulevaisuudessa voi olla hankalaa tasapainottaa näitä kahta. Mutta se on sitten sen ajan "murhe". :)

Tänään mulla on ollut törkeän kuuma olo koko päivän - niin kuuma, että perusteellisen tuulettamisen ja keveämpien vaatteiden vaihtamisen jälkeen päätin tökätä mittarin kainaloon. Lämpöä 37,2 astetta, eli noin 0,6 astetta enemmän normaaliin ruumiinlämpööni verrattuna. Ilmeisesti eilen alkanut kurkkukipu meinaa jotain pientä pöpöä, en tiedä. :O Mulla on muuten ihan hyvä olo, ja vettä oon juonut tänään ekstrapaljon. Jos tää nyt tästä ei äityisi. Huomenna voisi tehdä (sään salliessa) leppoisan kävelylenkin ja kuulostella hieman oloa ennen töihin lähtöä. Uskoisin, että lämpö menee ohi ja huomenna on jo parempi olo. :)

Mutta nyt! Illan hirviöleffa ja samalla Suomen ensi-ilta: Sharknado 3. Palaillaan! :)))

- Jenni