Sain tähän tekstiin idean maanantaina, kun vietin ensimmäistä sairaslomapäivää. Eli viime viikonloppuna alkanut kurkkukipu sitten äityi flunssaksi, josta syystä oon vielä tämän torstainkin saikulla. Oon paranemaan päin jo: tuntuu siltä, että flunssan "piikki" oli tiistai-iltana. Hieman siis vain on ollut lämpöä, sekä kurkkukipua ja yskää. Ja allergista nuhaa.
Sairastan aina to-del-la lievästi (kop, kop). Se on tietysti hyvä juttu, koska kipeänä ei ole kiva olla. Ihan pienenä tyttönä mulla oli usein korvatulehduksia ja joskus ala-asteella suht paha streptokokkitartunta. En muista mikä kirjain oli kyseessä, ja muutenkin omat muistot aiheesta on vähän hatarat. Iskä kyllä tykkää kertoa siitä, kun kuumehoureissani olin selittänyt jotain, että meidän pitää lähteä Ruotsiin. :D Ala-asteikäisenä koin myös tähän asti ainoan (kop, kop) luunmurtuman. Siinä oli kyse solisluun hiusmurtumasta. Se tapahtui mummolassa Savonlinnassa, kun laskin mäkeä takaperin pulkalla - siis niin että itse istuin takaperin :D - ja alastulovaiheessa jotenkin kierähdin. Auts.
Aikuisiällä oon ollut sairaana (flunssassa) noin kerran vuodessa. Tämä on nyt toinen kerta, kun on noussut lämpöä. Edellinen kuumeilu oli kyllä miljoonasti pahempi flunssa, koska silloin kuume oli korkeampi ja kurkkukipu niin hirveä, että ääni oli ihan raakuntaa. Se oli silloin, kun täytin 18 vuotta, kivat synttärit. :D Muuten mun sairastelut on olleet satunnaisia vatsaoireita, päänsärkyjä ja yksi norovirus. Helpolla oon päässyt. :)
 |
| Eilisiä saikkutunnelmia. |
Työurani aikana, siis tässä nykyisessä työpaikassa, oon tämän viikkoinen jakso mukaan lukien ollut yhteensä yksitoista ja puoli päivää sairaslomalla. Se on aika vähän kolmen ja puolen vuoden aikana. Siitäkin neljä päivää kului selän revähdyksen takia, joka ei edes johtunut itsestäni riippuvaisesta syystä. Tai ei kai ne saikut ikinä riipu henkilöstä itsestään, paitsi niin sanotut omat lomat. ;D
Vaikka tiedän, että sairaslomalla (tottakai sairauden/vamman laadusta riippuen) täytyy ottaa iisisti, mun on jotenkin vaikea olla. Ellen oo ihan vuoteenomana, tekisi mieli tehdä jotain. Ulkoilla, kuntoilla, nähdä kavereita. Oonkin joutunut tässä tällä viikolla vähän suitsimaan itseäni, ja sopeutua siihen, että nyt otetaan niin rauhallisesti kuin suinkin mahdollista. Pieni lämmönnousu kuitenkin tarkoittaa sitä, että elimistö taistelee sellaista vastaan, joka ei kehoon oo tervetullut. Oli se oma olo kuinka normaali ja pirteä hyvänsä.
Mitä sitten oon tehnyt kuluneen neljän päivän aikana? No tällaista:
 |
| Lukenut kirjaa ja syönyt keksejä. |
 |
| Juonut kahvia, narskutellut porkkanaa ja maistellut sikähyvän makuisia leipätikkuja. Valkosipulissa ja öljyssä uitettuja, namsk. |
 |
| Syönyt jäätelöä. Koko paketti hävisi, tosin kolmessa eri erässä. |
 |
| Herkutellut kekseillä ja mussuttanut banaania. |
 |
| Lukenut Akkaria, syönyt chorizo-pizzaa, uunitomaatteja juustolla ja (paljon) mansikoita. |
Ei kai siinä oo mitään väärää myöntää, että oon todella nauttinut näistä saikkupäivistä? Tuskin olisin, jos flunssa olisi iskenyt oikein voimallisesti. Nyt oon pystynyt elämään ihan normaalia arkea (miinus salitreenit ja muu raskas liikunta) ja tehnyt asioita, joita en jaksaisi/ehtisi tehdä työviikon aikana. Yllä näkyvien aktiviteettien (kyllä syöminen on aktiviteetti!) lisäksi oon katsonut pari leffaa pois digiboksilta, kuunnellut paljon hyvää, ja uuttakin musiikkia, fiilistellyt tulevaa kesälomaa, kirjoittanut ja surffaillut netissä. Yksi uusi, kivan tuntuinen blogikin löytyi. :)
Ja sitten... Oon käyttänyt elämäni ekaa kertaa Sports Trackeria! :)) Tästä jo hehkuttelinkin Facebookissa, ja seuraavana päivänä eräs ystävä kauhisteli varoitellen sydänlihastulehduksesta. Mikä on muuten ehkä ainoa sairaus, joka todella pelottaa mua. Sen takia aina pienimmänkin flunssan jälkeen muistutan itteäni ottamaan rauhallisesti liikuntojen kanssa. Nytkin salitreenit saa jatkua vasta reilusti ensi viikolla.
Anyway, latasin sovelluksen uuteen, hienoon Android-puhelimeeni (edellinen, muutenkin huono Nokia otti ja putosi viimeisen kerran tässä taannoin, RIP) ja koska olo oli ihan hyvä maanantaina iltapäivällä, lähdin hyvin rauhalliselle kävelylenkille.
 |
| Niiiiiiiin ihanat maisemat, ja heppojakin! |
Kävely tuntui mukavalta, maisemat oli osittain tuttuja, osittain uusia, sää mitä mahtavin. Ja hupsista vaan, niin sitä musiikin viedessä eteenpäin ja levyjen sekä artistien vaihtuessa olinkin kävellyt yli kymmenen kilometrin lenkin. :D Tarkka matka pysähtyi 14,21 kilometrin kohdalle ja aikaa sen taivaltamiseen kului 2 tuntia 41 minuuttia. Keskinopeus 5,3 km/h ei todellakaan päätä huimannut, ja se oli tarkoituskin. Kävin tosin pikaisesti kaupassa lenkin loppupuolella - pitihän sairaslomalaisen saada jäätelöä. ;) Tykästyin kovasti Sports Trackeriin - musta on älyttömän mielenkiintoista katsella dataa liikunnasta. Eikä tällä hetkellä oo sykemittaria käytössä, joten tuo sovellus on kyllä hyvin hyödyllinen mulle.
Saattoi muuten olla pisin kävelemäni matka ikinä! Viime kesänä lähdettiin yhtenä lomapäivänä miekkosen kanssa hyvin harvinaiselle yhteiskävelylenkille, ja se mahdollisesti ylitti tuon tämän viikkoisen kilometrillä tai parilla. Mutta silloin ei ollut minkäänlaista mittaria mukana, niin en tiedä. Ehdottomasti aion jatkossakin tehdä vastaavan pituisia (ja pidempiäkin!) kävelylenkkejä, niiden lyhempien lisäksi. Tänään olisi ollut mahdollisuus, mutta sade rajoitti. Olin kyllä aika uitettu koira kun palasin, vaikka tajusin sentään olla menemättä kovin kauas ennen takaisin päin kääntymistä.
Eli jee, sairastelusta huolimatta jotain liikuntaa on jo mahtunut tähän viikkoon. :) Voi olla, että nuo kaksi kävelylenkkiä jäävätkin viikon ainoiksi urheiluiksi. Huomenna mun täytyy mennä töihin ja lauantaina onkin koko päivän kestävää menoa. Josta syystä sunnuntai saattaa muodostua lepopäiväksi. ;)
Kuluneet saikkupäivät on olleet mukavia muultakin kantilta, sillä oon pitänyt kirjaa syömisistä. Ruokapäiväkirjaahan en oo harrastanut enää (paitsi taannoin, kun toivottiin postausta viikon syömisistä), mutta ajattelin siitä olevan tällaisessa tilanteessa hyötyä. Kun päivät ammottavat tyhjyyttään, on leffoja katseltavana, kirjoja luettavana ja paljon vain olemista, suuhun saattaa eksyä yhtä sun toista. Ihan huomaamatta. Napostelu ja nimenomaan herkut on ollut mulle aina, ihan tavallisena arkenakin, ne vaaran paikat. Totesin, että kirjaamalla kalorit ylös säilytän edes jonkinlaisen kontrollin tunteen, vaikka oonkin herkutellut. Kulutus on kuitenkin huikeasti pienempi ilman työn tuomaa rasitusta. Musta valkoisella näyttää siltä, että joka päivä tällä viikolla suuhun on kadonnut 1800-2400 kcal:in edestä tavaraa. Eli ei paha ollenkaan - monet sunnuntaimätöt on olleet paaaaljon energiapitoisempia. :D Tällaiselle suhteellisen tuoreelle painonhallitsijalle tuollaiset luvut ja kontrollintunne on tärkeitä. Se ei missään nimessä tarkoita sitä, etteikö elämästä voisi nauttia. Päinvastoin. :)
Nyt tää mun elämästä nauttiminen jatkuisi tiskaamisella, nettisurffailulla ja miekkosen odottamisella kotiin raskaan työn raadannasta. :) Palaillaan!
- Jenni
P.S. Aloin miettiä, että onko se sana sittenkin "sairausloma"? En jaksa tarkistaa ja muuttaa jokaiseen kohtaan, sori! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti