perjantai 17. huhtikuuta 2015

Mielitekoja ja lähtötilanne

Moi!

Päivän aiheena mieliteot, ja mitä niistä on seurannut. Plus aloituskuvat, iik.

Dieetin kuudes päivä on juuri polkaistu käyntiin ja tässä vietän rauhaisaa aamuhetkeä bloggaillessa ja kahvia juodessa. :) Olkapäitä, niskaa ja käsivarsia kiristelee, mutta antaa kiristellä - ne kasvaa! Ainakin toivon niin, sillä treenit tällä viikolla on olleet tehokkaita ja oon myös syönyt sen mukaisesti.

Mutta ne mieliteot. Maanantaina kirjoittelin siitä, kuinka oon lähes epätodellisen varma siitä, etten sorru herkkuihin dieetin aikana. Oon edelleen, ei ole todellakaan kyse repsahduksesta. Vaan unista, ajatuksista ja kärvistelystä. :D Torstain ja perjantain välisenä yönä näin unta, jossa vedin herkkuja. En muista yksityiskohtia, mutta ainakin siinä unessa(kin) olin dieetillä ja mulle tuli tosi huono omatunto herkuttelusta. Kamalaa. :D Oon unen lisäksi myös unelmoinut siitä, mitä syön neljännen viikon lopussa herkkupäivänä. Ja siitä, kuinka ihanaa ois mutustella kasa leipiä iltapalaksi. Yhyy, mulla on ikävä leipää! :'(

Mieliteko! Torstai-illan ateria: raejuustoa, ananasta, kurkkua, banaani ja Pepsi Maxia.

Tuon kuvan antimet ovat siis mun suurin "lipsahdus" tällä viikolla. Kyse on treenin jälkeisestä ateriasta, jolloin mun olisi pitänyt kasata lautaselle lihaa, perunaa/bataattia/riisiä, kasviksia ja hedelmää. Mutta kun tarvoin salilta kotiin, mulla oli todella ällö olo, eikä todellakaan tehnyt mieli lämmittää pakastimesta valmista jauhelihasatsia, puhumattakaan riisistä tai vastaavasta. Treeni oli ollut rankka, ja jälkeenpäin tajusin huonon olon johtuvan kovasta nälästä, mutta päätin kuitenkin muokata ilta-ateriaa. Ainekset löytyi silti dieetin ruoista, joten en oikeastaan syönyt ohi ruokavalion. Määrät ja sisältö oli vaan vähän erilaiset, mutta proteiinia ja kasvista tuli silti kiitettävästi.

Torstai-illan toinenkin ateria, iltapala, meni "vääränlaiseksi". Herkkuhimo oli valtava, joten iltapalaan valikoitui kasvisten lisäksi Questin Lemon Cream Pie-patukka. Ja oli niiiiiiiiiiiiiiiin hyvää! :P Tollaisesta iltapalavalinnasta ei kyllä omatunto kolkuttanut, mutta samalla päätin, ettei tästä saa tulla tapaa. Sillä mitä hyötyä on (maksetuista) ohjeista, jos niitä soveltaa harva se päivä oman mielen mukaan?

No siinä on terveellisiä herkkuja! Miinus vohvelit.

Toki ateriavaihtoehtoja ei tässä dieetissä oo kovin montaa, mutta kyse on kuitenkin vain kahdeksasta viikosta - sen pärjää vaikka päällä seisten. Btw, se taito olisi siistiä oppia ihan oikeastikin. :P :D Välillä saattaa tulla (tiedänkin jo pari tilaisuutta) tilanteita, jolloin on mahdotonta syödä tasan tarkkaan dieettiruokaa, mutta silloinkin voi käyttää maalaisjärkeä ja valita olemassaolevista vaihtoehdoista sen kaikista parhaimman ja terveellisimmän. Ei musta kuitenkaan oo siihen, että kannan omat eväät joka paikkaan. Ehkä ystävien kesken vietettävään koti-iltaan voin viedä yhden rahkan ittelleni, mutta esimerkiksi hautajaisvastaanotolle en kehtaisi kuljettaa raejuustopurkkia ja marjarasiaa. Uskon, että osaan tollaisissa tilanteissa tehdä ne oikeat valinnat. :)

No niin, se niistä mieliteoista, nyt aloituskuvien pariin. Vaakahan näytti komeaa 60,2 kilon lukemaa maanantaina aamupäivällä. Tulos johtui parin viikon herkkuputkesta, sen tuomasta pöhöstä ja osittain myös käynnissä olleista naistenpäivistä. Eli noin kilo-puolitoista tuosta luvusta saattoi olla "ilmaa", mutta se on kuitenkin virallinen lähtölukema. Ja siitä on vain alle kaksi kiloa matkaa ylipainon rajalle, hui.

Edestä.

Sivulta (kädet vähän huonosti).

Takaa.

Kertyneet kilot huomaa (ja tuntee) eniten vatsan seudulla, jonne on ilmestynyt karsea muhkura. Muhkura tunkee housunkauluksen yli ja näyttää erittäin ikävältä, kun pitää vähän kireämpää paitaa. Mittanauhaa mulla ei nyt ole, mutta arvelisin että vyötärön- ja navanympärys on suurentunut epäterveellisiin mittoihin. Viime vuoden alun hyvän treeniputken aikana vyötärö kaventui 70 sentin pienemmälle puoliskolle (oisko ollut 73-74 cm), sinne ois tavoitteena päästä tän kevään-kesän aikana. Oon optimistinen mutta realistinen tavoitteiden suhteen, eli en aseta mitään päivämääriä ittelleni. Aion kuitenkin olla tiukempi itseäni kohtaan, enkä enää mennä eteenpäin "liikun niin kuin hyvältä tuntuu"-mentaliteetilla. Tajuan, että mun on yhä useammin mentävä sen oman mukavuusalueen ulkopuolelle: täytyy raahautua salille vaikkei huvittaisi, täytyy olla herkuitta ja syödä kilo kasviksia päivässä, täytyy yhä uudestaan paistaa jauhelihaa (ja myös syödä se :D). Tiedän, että se palkitsee lopussa. Se palkitsee jo nyt, vaikka matka on vielä kesken. Eikä tää tosiaankaan oo mulle mitään pakkopullaa - kyllä nautin tästä dieetistä, mutta alku on joskus hankalaa. Vaikeaa luopua tietyistä asioista, mutta eiköhän se tästä lutviudu, kun päivät ja viikot rullaavat eteenpäin. Luovuttaa en aio. :)

Lauantaisuunnitelmissa mulla on viikon neljäs ja viimeinen salitreeni, venyttelyä ja kavereiden tapaamista. Huomenna kuulostelen lihasten oloa ja päätän sitten, teenkö aerobisen harjoituksen. Uumoilen, että tän päivän treeni tuntuu huomisessa arsessa, mutta se on sitten huomisen huolia. :D

Ihanaa lauantaita, palaillaan! :)

- Jenni

2 kommenttia:

  1. Molemmilla paljon töitä eessä, mutta kyllä me vielä saadaan se unelmiemme vartalo. :)

    VastaaPoista