Kirkkaanpunaiset juoksukengät

Päivää!

Tänään oon unelmoinut ja suunnitellut ihan urakalla - molemmat merkkejä siitä, että alan tosissaan palautua omaksi itsekseni. Siis mitä tulee liikuntaan ja syömiseen, enhän mä muuten muuttunut oo. :)

Ennen otsikkoon pureutumista kerron vähän eilisestä. Jotain poikkeuksellista nimittäin tapahtui: mä leivoin! :D Tää on oikeasti merkityksellistä, koska oon ehkä kolme kertaa elämässäni leiponut yksin. :D Mutta leipominen on sellainen taito, jonka haluaisin oppia. Musta ois ihanaa pyöräyttää kaikenlaisia maukkauksia tutuille, kun he tulevat kylään ja tuunata ittelleni terveellisempiä versioita kekseistä, pullista ynnä muista. Itsetehdyt proteiinipatukat sun muut, luulen että ne on ihan mun juttu!

Vaikka oon kokematon keittiössä, oon aina valmis uusiin haasteisiin - ja kuinkas muutenkaan oppisin leipomaan kuin leipomalla? Aiempien kokemusten perusteella reseptiä seuraamalla onnistuu. Perjantaina mulla alkoi muhia päässä idea brownieista: niitä olis kiva kokeilla. Tai oikeastaan ajatus oli muhinut jo pidempään, ja lauantaina miekkosen lähtiessä töihin juhannusvuoroon päätin tarttua tuumasta toimeen. Perinteisesti googlettamalla löysin herkullisen kuuloisen reseptin. Tämmöisestä blogista. En kirjoita erikseen reseptiä tähän blogiin, kukin voi halutessaan käydä kurkkimassa sen tuolta linkin takaa. Kyse on siis Nigella Lawsonin alkuperäisreseptistä. Tein omaan satsiin pari pientä muutosta olosuhteiden pakosta: ei ollut tomu- eikä vaniljasokeria, mutta kaapista löytyi saksanpähkinöitä.

Voi-suklaaseos jäähtymässä.

Voi, suklaa, kananmunat ja sokeri ne yhteen sopii. Vieressä muut ainekset valmiina hyppäämään joukkoon. Sekä lasillinen leipomisviintä.

Taikinasta tuli yllättävän kumimaista, jotenkin taipuisaa. :D Hyvää se silti oli, raakanakin.

Yritin ottaa mahdollisimman tarkan lähikuvan, jossa näkyy brownien rakenne.

Kyllä ne browniet taipui aamupalaksikin. Seurana viinirypäleitä ja pari mukillista kahvia vaniljanmakuisella soijajuomalla (uusi suosikkiyhdistelmä :P).

En siis aiemmin ollut tehnyt brownieita, mutta luulisin että lopputulos oli oikeanlainen niin koostumukseltaan kuin maultaan. Ehkä keskuksen olisi voinut jättää hiukan löysemmäksi, vaikka ei se nytkään huono ollut. Pähkinät sopi loistavasti brownien makumaailmaan epäilyksistäni huolimatta. En ollut ihan satavarma juuri saksanpähkinöiden sopivuudesta, mutta koska ainoa toinen pähkinävaihtoehto olisi ollut macadamia, päädyin saksanpähkinöihin. Pakko mun oli lopulta uskoa valintani oikeellisuuteen, sen verran kiitosta niitin leipomuksestani. :) Se on ihan parasta, kun joku toinenkin tykkää siitä mitä on omilla pikku kätösillään valmistanut (ja vieläpä ensimmäistä kertaa). :)) Ois ollutkin aika karua joutua syömään koko brownie-satsi yksin. :D Ei sillä, että se olisi tuottanut vaikeuksia. Tämän onnistuneen kokeilun innoittamana varmasti tuun leipomaan jotain muutakin tässä lähiaikoina. Joku piirakka kiinnostaisi. :P

Vielä vähän ruoka-asiaa. Tehtiin eilen yhdessä lasagnea. Mä toimin lähinnä apukokkina, joka tarkoitti sitä, että toki sain ilmaista mielipiteeni valkoisen kastikkeen käytöstä ja kerroksiin lykättävän jauhelihan määrästä, mutta safka tehtiin toisen ehdoilla (ensi kerralla sitten mun ehdoilla, kuulemma :)). Lopputulos oli kyllä mitä maukkain, ei siinä mitään. :) Olin vähän järkyttynyt lasagnen koosta, kun se meni uuniin, joten huvikseni laskin koko höskän energiamäärän. Alla tulos.

En tiedä miksi tää tulos järkytti mua niin - onhan mukana rasvaista nauta-sikaa ja juustoraastetta, valkoista kastiketta, vehnäjauholevyjä... Mutta niiiiiiiiin herkullista ruokaa! :P Grammat siis kertoo protskun määrän.

Ateria. Paprika oli niin hitsin söpö, että oli pakko ottaa kuva siitä vielä kokonaisena. Toki paloittelin sen ennen syömistä.

Eilisen tekstissä puhuin herkkujen lisäksi siitä, että muutenkin ruokavaliota täytyy viilata. Ja olipa hyvä, että päätin laskea lasagnen energian! :D Oiva tilanne harjoittaa tuota viilausta ihan käytännössä. Kyseessä oli kuitenkin vapaapäivä ilman kummempaa fyysistä aktiivisuutta. Ja kyseessä oli myös vain yksi ateria - päivään toki mahtui muutakin syömistä (ja juomista, jonka kyllä oon huomannut tän päivän olossa...). Nähtyäni mustaa valkoisella lasagnesta, päässäni alkoi raksuttaa. Jos koko lasagnen energiamäärä ylittää 5000 kaloria, mikä olisi sopiva osa siitä omalle lautaselle? Proteiiniakin on kuitenkin ihan mukavasti koko satsissa, eli on turhaa ottaa isoa annosta, koska keho ei pysty hyödyntämään suurta kerta-annosta protskua. Samaan aikaan kuitenkin tiesin ruoan maistuvan tosi hyvältä, että sitä kyllä voisi syödä isommankin annoksen. Päädyin yhteen kahdeksasosaan, joka siis tekee 660 kcal ja 38 grammaa proteiinia. Kylkeen paprikaa. Ei mielestäni paha, sillä nälkä lähti, eikä kalorit paukkuneet kovin korkealle. :) Ne on nää pienet valinnat!

Okei, se ruoista, nyt aiheeseen. Joka oli kirkkaanpunaiset juoksukengät. Sori, hairahduin taas sivuraiteille. :D

Ensimmäistä kertaa ajatus juoksemisesta harrastuksena heräsi jo loppukesästä 2009. Olin siis aina inhonnut koululiikunnassa ja muuallakin juoksemista, mutta yht'äkkiä jostain pälkähti päähän, että hei, alan juosta. :D Oikeasti, en osaa sitä tän paremmin selittää. Ehkä olin nähnyt jossain tosi makeet juoksukengät - ties mistä kuva oli iskostunut alitajuntaani - koska siinä vaiheessa kun aloin ajatella uuden harrastuksen aloittamista, mielessä oli nimenomaan kirkkaanpunaiset juoksukengät. Sellaiset mä hankin, kun aloitan juoksemisen. No, harrastuksen aloittamiseen meni tuosta ensi ideasta vielä kolme vuotta. Mutta ajatus kenkien väristä oli edelleen selkeänä mielessä, ja tämän ajatuksen pohjalta lähdin urheiluliikkeisiin etsimään ekoja juoksukenkiäni. Kirkkaanpunaisten kenkien valikoima oli valitettavasti suppea, eikä oikeanväriset kengät tietenkään muuten miellyttäneet. Joten päädyin seuraavaksi lähimpään vaihtoehtoon, kirkkaanpinkkeihin Nikeihin. :)

Nyt, kun on kulunut kohta viisi vuotta kirkkaanpunaisten kenkien alkuajatuksen pinttymisestä ja kaksi vuotta pinkkien Nikejen ostosta, oon vihdoin löytänyt unelmajuoksukenkäni! Näin ne pari viikkoa sitten Stadiumissa, mutta en raaskinut ostaa. Ensin huomioni kiinnitti (mikäs muukaan :D) Niken logo, sitten tajusin että väri on JUURI sellainen kuin halusin ekoihin juoksukenkiin. Kenkä tuntui käteen otettaessa ihanan kevyeltä ja oikealta. Ja on mulla tärkeämpikin perustelu uusille juoksukengille: vanhat (sekä pinkit, että niiden jälkeen hankitut harmaat Niket) kengät ovat liian kuluneet, ja oon pilannut ne kävelemällä sekä pitämällä niitä työkenkinä. Mutta näitä uutukaisia aion vaalia kuin omaa vauvaani, eli käyttää niitä vain tarkoituksenmukaisesti. :) En tohtinut sovittaa, koska tiesin ettei mulla sillä hetkellä ollut varaa kenkuleihin. Seuraavaa tilipäivää odotellessa. :P

Siis apua, kun en yhtään katsonut tarkemmin liikkeessä mallia (muistan varmaksi vain sen, että oli Free). Mutta ulkonäön perusteella uskon tämän olevan The Kenkä. Nike Free 5.0. Ah <3

Ajattelin tosiaan investoida näihin reilun viikon päästä, kun seuraava palkka pärähtää. Siinä pitäis olla lomarahatkin mukana, joten pikkuisen ekstraa. Sillä ekstrarahalla voi ostaa jotain kivaa. :P Kuten nuo kengät, ja allaolevan lisävarusteen.

Mulla ei olis mitäääään havaintoa mikä tää on, ellen tietäisi. Se on kenkään kiinnitettävä jalka-anturi.

Garminin FR70 on ollut mulla käytössä sykemittarina viime joulukuusta lähtien. Jo ostohetkellä suunnittelin keväällä tai kesällä ostavani siihen tarpeellisen lisäosan, jalka-anturin. Se siis mittaa askeleet, analysoi askeltiheyttä jne., jolloin saan tietää muun muassa kulkemani matkan. Tätä ominaisuutta kaipasin sykemittarissa, eikä siinä mitään että täytyy ostaa lisäosa sen saamiseksi. Maksoin kellosta ja sykevyöstä niin naurettavan halvan hinnan, että mielelläni käytän nyt rahaa anturiin. Uskoisin sen olevan laadukas. Gigantista tuo vehje irtoaisi hintaan 99 €, mutta Garminin omilla sivuilla hinnaksi on ilmoitettu vajaa 70 $. Pitää tutkia vähän postituskuluja ja muitakin ostopaikkoja, että löytyisi mahdollisimman edullinen anturi.

Oon aika innoissani näistä esittelemistäni tuotteista. Myönnän olevani välineurheilija (ja onko se niin paha asia??), ja uudet, laadukkaat välineet motivoi mua entisestäänkin liikkumaan lähtemiseen. Ja hei let's face it, enhän mä kehtaisi olla lenkkeilemättä, kun oon ensin kuluttanut parisataa uusiin välineisiin. :D Kun ei mulla oo mitään ongelmaa itse liikunnassa, vaan se on se lähteminen. Liian usein, varsinkin viime aikoina, oon vain suunnitellut liikuntoja, enkä saanut itsestäni irti tarpeeksi suunnitelmien toteuttamiseksi. Laiskuus, motivaation puute, mukavuudenhalu, who knows... Tekosyitähän ne aina on, koska kun sinne liikkumaan pääsee, se on aina yhtä hauskaa. Eikä todellakaan ikinä oo kaduttanut. Liikunta ei missään nimessä oo pakkopullaa, vaan nautin siitä. :) Ja vielä enemmän nautin, kun mulla on herkulliset kirkkaanpunaiset juoksukengät, joissa upouusi jalka-anturi. :P Sitten kun ne hankin, vannon käyväni ainakin kerran viikossa lenkillä. Todennäköisesti kerrat tulee nousemaan, kun pääsen lenkkeilyn makuun ja kunto kasvaa kohisten. Mitä, oonko ylioptimistinen? :D

Nyt tää lähtis auttamaan pikkulettujen paistossa (nyyh, viimeiset herkkuhetket ennen ryhdistäytymistä... :D).

Palaillaan!

- Jenni

Tuotekuvat: nike.com, garmin.com