sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Balanssi

Eli suomeksi sanottuna tasapaino. Mulle tasapaino tarkoittaa paria eri asiaa. Syömisissä se tarkoittaa sitä, että syön hyviä ja terveellisiä juttuja, sekä (vähemmän tietysti) huonompia juttuja. Mielestäni edelleenkin mulla kuluu liikaa karkkeja ja muita herkkuja, mutta ehdottomasti paljon parannusta entiseen on tapahtunut. Balanssin oon joutunut etsimään myös syömisten ja liikkumisten välillä. Töissä tulee liikuttua runsaasti, ja vaikka se yksinään jo riittäisi, haluan vapaa-ajallakin harrastaa liikuntaa. Suurin syy: se on kivaa. Pienempi syy: se antaa vielä enemmän vapauksia syömisten suhteen. Ei kai siinä mitään kovin väärää oo, jos tarkoituksellisesti huhkii esim. 400 kalorin edestä, jotta saisi nauttia Ben & Jerry'siä? Pääasiassa kumminkin liikun siksi, kun se on hauskaa ja tekee hyvää keholle. Balanssi tarkoittaa mulla myös sitä, että jos ja kun jonain päivänä menee överiksi, seuraavana syön kevyemmin.

Torstai: noin puolet perhepizzasta (tosi juustoisesta sellaisesta), muutama pikkupuusti, reilut 50 grammaa suklaata. Sekä kuvan ulkopuolelta karkkia, juustonaksuja, sokerikokista... Hyi minua.

Perjantai: aamupalana ja työpäivän eväinä kaksi proteiinirahkaa, omena, appelsiini, kaksi banaania (joista toinen säästyi töiden jälkeisen shoppailureissun evääksi), raejuustoa, kurkkua, tomaattia ja välipalakeksi. Hain siis tasapainoa edellisen päivän mässäilyyn.

Tää viikko on sujunut vaihtelevasti (kuten kuvista näkyy). Arkena kävi parina iltana köpelösti, ja mässäsin. Tai ainakin se toinen ilta oli selkeästi mässäilyä, ensimmäinen vähän pienimuotoisempaa herkuttelua. En kuitenkaan ota stressiä niistä illoista. Koska mulla ei oo enää laihdutustarvetta, ei oo niin väliä, jääkö kalorit miinuksen puolelle. Tietysti se vois olla järkevää vetää arkiviikko vähän miinuksella, jotta viikonloppuna voisi syödä enemmän. Tai ei välttämättä edes enemmän, koska kulutus putoaa kuitenkin roimasti niinä päivinä kun ei oo töitä. Yleensä vaan keskityn pitämään energiansaannin ja -kulutuksen samoissa lukemissa viikonloppuisin.

Eilen liikuin kahteen otteeseen ja herkuttelin. Käytiin poikaystävän kanssa vihdoin ja viimein tutustumassa lähisaliin, ja tykästyin! Olin oikeastaan jo työstänyt salinvaihtoprosessin hyvin pitkälle mielessäni, joten päätös liittymisestä kävi helposti. Sali vaikutti jotenkin kotoisalta, eikä ainakaan eilen ollut ruuhkaista. Taloudelliset seikat vakuuttivat mut myös: loppuvuosi ilmaista treeniä ja kun maksut alkaa juosta, saan työpaikan kautta 14 euron alennuksen kuukausihinnasta. JA kivan pikku leimapassin täytyttyä kahteenkymmeneen treenikertaan asti, mulle tulee ilmainen kuukausi. Ei paha! :) Poikaystävä ei vielä liittynyt, mutta toivon mukaan saan sen ylipuhuttua tässä lähikuukausina. :P Uudet tuulet siis alkoi puhaltaa saleilun osalta. Nyt on nimittäin niiiiin lyhyt matka (viisi minuuttia kävellen) treenaamaan, että mitkään maailman tekosyyt ei enää päde. Vai onko ne koskaan päteneet? :D

Minä ja ylätalja. Onneksi kuvassa ei näy pienet painot. :D

Move Fitness-tilastoa. Tällä kertaa tavoitteista löytyi jalkapisteiden keruuta, polttopallon pelaamista ja parhaiden pisteiden päihittämistä hartiaprässissä. Done!

Iltapäivällä siis sali, muutaman tunnin huili, ja sitten vielä ilta- Move. Leffaherkut oli tällä kertaa osittain terveellisiä, koska en dipannut sipsejä, vaan vihanneksia. Toki oli jäätelöä ja pieni määrä karkkia, mutta kaiken kaikkiaan aika onnistuneet eväät. Täytyy kyllä tunnustaa, että allaoleva kuva ei kerro kaikkea - otin vielä lisää karkkia 240 kalorin edestä. Muuuuuutta, varmasti liikunnasta aiheutui juuri tuon verran jälkikulutusta. ;D

Leffamätöt: ruissipsejä, paprikaa, kurkkua, porkkanaa kera creamy pepper- ja american-dippien, karkkia sekä suklaa-nougat-jäätelöä.

Eli yhtä tasapainoilua tää painonhallinta mulla on, ja kamppailen päivittäin herkkuhimon kanssa. Vielä pari vuotta sitten mun leffamätöt tosin näytti aika erilaisilta: samat dipit, mutta niiden seurana sipsejä (koko pussillinen), enemmän jäätelöä, enemmän karkkia (koko pussillinen) ja sitten ehkä vielä jotain. Eli eteenpäin on tultu! Eikä menneisyyteen palata. 

Nyt mun täytyy lopetella tämä tarinointi ja lähteä Walking Deadin pariin. Palaillaan!

- Jenni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti