Taisin viime tekstissä puhua jotain tulevasta nettivalmennuksesta, ja että siitä kirjoittelisin kun aika on kypsä. No nyt se on kypsä - valmennusjakso on ohi! :D
Lean In Five Weeks oli kiinnostellut mua jo useamman kuukauden - kaikista mahdollisista nettivalmennuksista se tuntui oikeastaan ainoalta varteenotettavalta vaihtoehdolta. Näin viiden viikon jälkeen voin sanoa, että valinta oli oikea! Niin huikea valmennus. :) Sitä ei ole turhaan hypetetty (en yhtään tykkää tuosta sanasta, mutta what the hell, antaa mennä :D).
Menemättä sen tarkemmin valmennuksen yksityiskohtaiseen sisältöön, voisin listata ihan muutamia asioita, mitä valmennus on mulle antanut. :)
- Rasvojen käyttö: niitä oli ollut selkeästi liian vähän ruokavaliossa. Eksoottisina uutuuksina nyt mulla päivittäisessä käytössä kookosöljy ja kaakaovoi. Oliiviöljyyn tutustuin myös, sekä uusvanhoina "tulokkaina" siemeniin, pähkinöihin ja avokadoon. Oon huomannut rasvan erinomaisen nälänpoissapitokyvyn (on se sana!), vaikka vielä pitää välillä muistutellakin itseään sen lisäämisestä annoksiin.
- Hiilihydraattien vähentäminen: en enää tarvitse jokaiseen lämpimään ruokaan erillistä hiilarin lähdettä. Ennen se meni niin, että proteiini, kasvikset ja peruna/bataatti/riisi/kvinoa/pasta tms., mutta nyt voin ihan helposti jättää tuon hiilarin pois. Jatkossa tuun varmastikin syömään korkeamman kulutuksen päivinä "ylimääräisen" hiilarin, mutta uskon määrien vähentyvän. Kun lisää runsaasti kasviksia ja rasvaa annokseen, nälkä kyllä pysyy loitolla. :)
- Leipä. Tää sai ihan oman ranskalaisen viivan, koska koen oivalluksen niin merkittäväksi. Valmennuksessa vedettiin melko tiukasti ensimmäiset kaksi viikkoa: maidotonta, sokeritonta ja viljatonta ruokavaliota. Siinähän sitten loppui tän tytön iltapalavoileipäkasat. :') Leipä on liian helppo "ateria"vaihtoehto - ei kestä kauaa sutaista muutamat palat, ja saahan siitä myös jotensakin täyttävän annoksen. Nälän loitolla pitämiseen leipä ei tosin sellaisenaan sovi. Tykkään edelleen leivästä, ja aion syödä sitä jatkossakin, mutta tosiaan ne kokonaiset leipäateriat on nyt historiaa. Haluaisinkin ajatella leipää enemmänkin sellaisena luksustuotteena, jota voin käyttää toisinaan palan aterian yhteydessä tai erityistilanteissa. :) Ei joka päivä, kuten ennen.
- Kotitreenit. Nää on olleet huippuja! Kotona olin harrastanut aiemminkin, mutta kehonpainotreeni oli mulle aivan vieras asia. Se oli kiinnostellut aiemminkin, mutta en ollut uskaltanut kokeilla. :'D Lyhyet, mutta sitäkin tehokkaammat treenit on olleet erittäin käteviä. Vaikka puntteja vielä rakastankin, kehonpainoharjoitukset tulee jäämään salitreenin rinnalle. Monipuolisuus kunniaan. :)
- Into: vihdoinkin ja pitkästä aikaa mulla on virtaa. Energia, motivaatio ja halu päästä eteenpäin ovat palanneet. Tää on niin suuri juttu, etten melkein kestä. :') Haluan suunnitella, oppia lisää, imeä tietoa ja muiden ihmisten positiivista energiaa itseeni. Haluan kehittyä. Ja tää ulottuu paaaaljon pidemmälle kuin pelkkään ruokavalioon ja treenaamiseen. Varsinkin tällä viimeisellä haasteviikolla oon kokenut aikamoisen hurjia oivalluksia, ja alkanut tehdä töitä omien unelmieni eteen. Ei ihan pieniä juttuja. :) En sano, ettenkö olisi saanut tätä uutta energiaa ennemmin tai myöhemmin ihan itsekseni, mutta nyt on niin, että kiitos siitä kuuluu huikealle LIFW-seikkailulle. Ja mikä parasta, tää ei lopu tähän, vaan matka jatkuu! :)
Oivalluksista, edistyksestä ja hyvästä fiiliksestä huolimatta viiteen viikkoon mahtui myös epätoivoa ja -varmuutta. Koska meille ei valmennuksessa annettu käteen kaikkia avaimia, vaan saatiin/jouduttiin käyttää omaa päätämme, ensimmäiset pari-kolme viikkoa oli mulle lievää tuskien taivalta. :D Tuskailin niin treenien kuin ruokavalion kanssa. Tuntui hankalalta sovittaa melkein-vegaanista syömistä voi-, liha- ja kananmunapitoiseen ruokavalioon. Kunnes tuli se ahaa-elämys, että mun pitää vaan kokeilemalla löytää se oma tie. Rasvoja saa muualtakin kuin eläinkunnan tuotteista, eikä mun tarvitse tehdä mitään kompromisseja myöskään proteiinien suhteen. Jos se ei tunnu hyvältä, älä tee sitä. :) Enkä mä tehnyt. Liikuntapuoli lähti mulla hitaammin käyntiin, enkä viiden viikon aikana saanut lähimainkaan kaikkia eri treenejä kokeiltua. Mieluummin toisaalta opettelen muutaman uuden treenin liikkeet kunnolla ja kehityn niissä, kun otan heti kaikki treenit mukaan enkä ehdi sisäistämään niitä. Onhan tässä aikaa ottaa kuvioihin ne loputkin treenit. :P
Vaikka teinkin määrällisesti vähemmän treenejä kuin mitä kuvittelin haasteen alussa tekeväni, en oo ollenkaan pettynyt! Tämä on uutta, koska monesti oma suunnitelmista laistaminen on masentanut ja heti on tuntunut jotensakin epäonnistuneelta ja löysältä. Oon oppinut pitkäjänteisyyttä ja rauhallisuutta. Sellaista kokonaisuuden hallintaa: mitä sitten jos jollekin viikolle tulee vain yksi liikuntakerta, jos ruokavalio pysyy kuitenkin suht siistinä ja heti seuraavalla viikolla liikkuu vähän enemmän?
Sama juttu syömisten kanssa. En ihan täysin noudattanut haasteen guidelineja - pidin välillä omia herkkupäiviä ja -hetkiä, ja muutaman kerran söin kiellettyä leipää ja perunaa. Mutta putki ei niin sanotusti jäänyt päälle, vaan noiden kertojen jälkeen jatkoin terveellisemmällä linjalla. Kai sitä voisi kutsua tasapainoksi. :D Ja se morkkis! Ei tietoakaan. :) Tai kenties haasteen alkupuolella pikkuisen, mutta mitä pidemmälle mentiin, sitä rennommaksi mun mieli muuttui. En sano, että sokerikoukku on täysin selätetty, tai ettei ylilyöntejä herkuttelun kanssa enää ikinä tule, mutta isoja askeleita on otettu eteenpäin näissä(kin) asioissa.
Last but not least, LIFW on antanut mulle ehkä parhaimman "lahjan" ikinä: kirkkaamman mielen ja varmuuden siitä, että kaikki tulee menemään hyvin. :) En siis tarkoita tällä sitä, että mikään elämän mutka ei ikinä voi koskettaa mua, vaan että omalla asenteella voin valita suhtautumistavan niihin mutkiin. Kaikesta pääsee yli, kunhan vaan työstää asiat itsensä kanssa eikä jätä niitä roikkumaan. Vaikka ne olisi kuinka ikäviä juttuja. Omat epämiellyttävät puolet, aiemmat epäonnistumiset ja muut negatiiviset jutut pitää olla valmis kohtaamaan rehellisesti, jotta voisi kehittyä ihmisenä. Sikäli jos haluaa kehittyä. Jos ei halua, ei siinä mitään. :'D
Ja unelmiaan täytyy jahdata. Tehdä niin pirun kovasti töitä niiden eteen, niin ettei sulla kerta kaikkiaan ole muuta vaihtoehtoa kuin saavuttaa ne. Ensimmäinen askel on tietysti se, että keksii ne omat unelmansa (mun unelmistahan voi lukea täältä, ellette ole jo). Mitä ikinä ne onkaan, ne on ulottuvillasi. Kunhan vain vähän venytät, nappaat kiinni, etkä päästä irti. :)
Ensi viikolla onkin aika höpötellä (kuvien kera) LIFW:in tuomista näkyvistä tuloksista. Voi myös olla, että mulle tulee kirjoittelufiilis muutenkin. Saa nähdä. :)
Ihanaa sunnuntaita! Palaillaan. :)
- Jenni
Lean In Five Weeks oli kiinnostellut mua jo useamman kuukauden - kaikista mahdollisista nettivalmennuksista se tuntui oikeastaan ainoalta varteenotettavalta vaihtoehdolta. Näin viiden viikon jälkeen voin sanoa, että valinta oli oikea! Niin huikea valmennus. :) Sitä ei ole turhaan hypetetty (en yhtään tykkää tuosta sanasta, mutta what the hell, antaa mennä :D).
Menemättä sen tarkemmin valmennuksen yksityiskohtaiseen sisältöön, voisin listata ihan muutamia asioita, mitä valmennus on mulle antanut. :)
- Rasvojen käyttö: niitä oli ollut selkeästi liian vähän ruokavaliossa. Eksoottisina uutuuksina nyt mulla päivittäisessä käytössä kookosöljy ja kaakaovoi. Oliiviöljyyn tutustuin myös, sekä uusvanhoina "tulokkaina" siemeniin, pähkinöihin ja avokadoon. Oon huomannut rasvan erinomaisen nälänpoissapitokyvyn (on se sana!), vaikka vielä pitää välillä muistutellakin itseään sen lisäämisestä annoksiin.
 |
| Five AM-kahvin valmistusta. :P |
- Hiilihydraattien vähentäminen: en enää tarvitse jokaiseen lämpimään ruokaan erillistä hiilarin lähdettä. Ennen se meni niin, että proteiini, kasvikset ja peruna/bataatti/riisi/kvinoa/pasta tms., mutta nyt voin ihan helposti jättää tuon hiilarin pois. Jatkossa tuun varmastikin syömään korkeamman kulutuksen päivinä "ylimääräisen" hiilarin, mutta uskon määrien vähentyvän. Kun lisää runsaasti kasviksia ja rasvaa annokseen, nälkä kyllä pysyy loitolla. :)
 |
| Savutofua, ravintohiivahiutaleita, siemeniä, kurkkua, tomaattia ja salaattisekoitusta. :P |
- Leipä. Tää sai ihan oman ranskalaisen viivan, koska koen oivalluksen niin merkittäväksi. Valmennuksessa vedettiin melko tiukasti ensimmäiset kaksi viikkoa: maidotonta, sokeritonta ja viljatonta ruokavaliota. Siinähän sitten loppui tän tytön iltapalavoileipäkasat. :') Leipä on liian helppo "ateria"vaihtoehto - ei kestä kauaa sutaista muutamat palat, ja saahan siitä myös jotensakin täyttävän annoksen. Nälän loitolla pitämiseen leipä ei tosin sellaisenaan sovi. Tykkään edelleen leivästä, ja aion syödä sitä jatkossakin, mutta tosiaan ne kokonaiset leipäateriat on nyt historiaa. Haluaisinkin ajatella leipää enemmänkin sellaisena luksustuotteena, jota voin käyttää toisinaan palan aterian yhteydessä tai erityistilanteissa. :) Ei joka päivä, kuten ennen.
- Kotitreenit. Nää on olleet huippuja! Kotona olin harrastanut aiemminkin, mutta kehonpainotreeni oli mulle aivan vieras asia. Se oli kiinnostellut aiemminkin, mutta en ollut uskaltanut kokeilla. :'D Lyhyet, mutta sitäkin tehokkaammat treenit on olleet erittäin käteviä. Vaikka puntteja vielä rakastankin, kehonpainoharjoitukset tulee jäämään salitreenin rinnalle. Monipuolisuus kunniaan. :)
 |
| Tärähtänyt mutta tyytyväinen treenari. |
- Into: vihdoinkin ja pitkästä aikaa mulla on virtaa. Energia, motivaatio ja halu päästä eteenpäin ovat palanneet. Tää on niin suuri juttu, etten melkein kestä. :') Haluan suunnitella, oppia lisää, imeä tietoa ja muiden ihmisten positiivista energiaa itseeni. Haluan kehittyä. Ja tää ulottuu paaaaljon pidemmälle kuin pelkkään ruokavalioon ja treenaamiseen. Varsinkin tällä viimeisellä haasteviikolla oon kokenut aikamoisen hurjia oivalluksia, ja alkanut tehdä töitä omien unelmieni eteen. Ei ihan pieniä juttuja. :) En sano, ettenkö olisi saanut tätä uutta energiaa ennemmin tai myöhemmin ihan itsekseni, mutta nyt on niin, että kiitos siitä kuuluu huikealle LIFW-seikkailulle. Ja mikä parasta, tää ei lopu tähän, vaan matka jatkuu! :)
Oivalluksista, edistyksestä ja hyvästä fiiliksestä huolimatta viiteen viikkoon mahtui myös epätoivoa ja -varmuutta. Koska meille ei valmennuksessa annettu käteen kaikkia avaimia, vaan saatiin/jouduttiin käyttää omaa päätämme, ensimmäiset pari-kolme viikkoa oli mulle lievää tuskien taivalta. :D Tuskailin niin treenien kuin ruokavalion kanssa. Tuntui hankalalta sovittaa melkein-vegaanista syömistä voi-, liha- ja kananmunapitoiseen ruokavalioon. Kunnes tuli se ahaa-elämys, että mun pitää vaan kokeilemalla löytää se oma tie. Rasvoja saa muualtakin kuin eläinkunnan tuotteista, eikä mun tarvitse tehdä mitään kompromisseja myöskään proteiinien suhteen. Jos se ei tunnu hyvältä, älä tee sitä. :) Enkä mä tehnyt. Liikuntapuoli lähti mulla hitaammin käyntiin, enkä viiden viikon aikana saanut lähimainkaan kaikkia eri treenejä kokeiltua. Mieluummin toisaalta opettelen muutaman uuden treenin liikkeet kunnolla ja kehityn niissä, kun otan heti kaikki treenit mukaan enkä ehdi sisäistämään niitä. Onhan tässä aikaa ottaa kuvioihin ne loputkin treenit. :P
 |
| Oho, söin ravintolassa jälkkäriä. Chico'sin (vegaaniset) mustikkapannarit. Om. Nom. |
Vaikka teinkin määrällisesti vähemmän treenejä kuin mitä kuvittelin haasteen alussa tekeväni, en oo ollenkaan pettynyt! Tämä on uutta, koska monesti oma suunnitelmista laistaminen on masentanut ja heti on tuntunut jotensakin epäonnistuneelta ja löysältä. Oon oppinut pitkäjänteisyyttä ja rauhallisuutta. Sellaista kokonaisuuden hallintaa: mitä sitten jos jollekin viikolle tulee vain yksi liikuntakerta, jos ruokavalio pysyy kuitenkin suht siistinä ja heti seuraavalla viikolla liikkuu vähän enemmän?
Sama juttu syömisten kanssa. En ihan täysin noudattanut haasteen guidelineja - pidin välillä omia herkkupäiviä ja -hetkiä, ja muutaman kerran söin kiellettyä leipää ja perunaa. Mutta putki ei niin sanotusti jäänyt päälle, vaan noiden kertojen jälkeen jatkoin terveellisemmällä linjalla. Kai sitä voisi kutsua tasapainoksi. :D Ja se morkkis! Ei tietoakaan. :) Tai kenties haasteen alkupuolella pikkuisen, mutta mitä pidemmälle mentiin, sitä rennommaksi mun mieli muuttui. En sano, että sokerikoukku on täysin selätetty, tai ettei ylilyöntejä herkuttelun kanssa enää ikinä tule, mutta isoja askeleita on otettu eteenpäin näissä(kin) asioissa.
Last but not least, LIFW on antanut mulle ehkä parhaimman "lahjan" ikinä: kirkkaamman mielen ja varmuuden siitä, että kaikki tulee menemään hyvin. :) En siis tarkoita tällä sitä, että mikään elämän mutka ei ikinä voi koskettaa mua, vaan että omalla asenteella voin valita suhtautumistavan niihin mutkiin. Kaikesta pääsee yli, kunhan vaan työstää asiat itsensä kanssa eikä jätä niitä roikkumaan. Vaikka ne olisi kuinka ikäviä juttuja. Omat epämiellyttävät puolet, aiemmat epäonnistumiset ja muut negatiiviset jutut pitää olla valmis kohtaamaan rehellisesti, jotta voisi kehittyä ihmisenä. Sikäli jos haluaa kehittyä. Jos ei halua, ei siinä mitään. :'D
 |
| Mä tein sen!! |
Ja unelmiaan täytyy jahdata. Tehdä niin pirun kovasti töitä niiden eteen, niin ettei sulla kerta kaikkiaan ole muuta vaihtoehtoa kuin saavuttaa ne. Ensimmäinen askel on tietysti se, että keksii ne omat unelmansa (mun unelmistahan voi lukea täältä, ellette ole jo). Mitä ikinä ne onkaan, ne on ulottuvillasi. Kunhan vain vähän venytät, nappaat kiinni, etkä päästä irti. :)
Ensi viikolla onkin aika höpötellä (kuvien kera) LIFW:in tuomista näkyvistä tuloksista. Voi myös olla, että mulle tulee kirjoittelufiilis muutenkin. Saa nähdä. :)
Ihanaa sunnuntaita! Palaillaan. :)
- Jenni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti