tiistai 29. heinäkuuta 2014

Niskasta kiinni nyt

Moi!

Nyt on aika. Nimittäin oikeasti ryhtyä toimenpiteisiin. Tyytymättömyys omaan löysyyteen (niin henkiseen kuin fyysiseenkin) kasvaa koko ajan, joten asialle on tehtävä jotain. Mesoan aina siitä, että miksi ihmiset valittavat asioista, jotka he itse voivat muuttaa... Enkä aio olla yksi näistä aikaansaamattomista tyypeistä!

Suunnitelmia!

Laiskuus ja aikaansaamattomuus on olleet epämiellyttäviä piirteitä, joista en todellakaan oo tykännyt itsessäni viime aikoina. Olin kuitenkin aika reippaasti lähtenyt pudottamaan painoa vuonna 2012, onnistunut siinä ja omaksunut paljon uusia, terveellisiä elämäntapoja. Siksi on ollut vaikeaa hyväksyä tämä vaihe, mikä mulla on nyt kestänyt lähes viisi kuukautta. Mutta elämäähän se vain on, ja kuten sanottu, oon kyllä nauttinut siitä. :)

Vaihe on silti vain vaihe, ja nyt on aika tänkin tytön ryhdistäytyä ja kammeta itsensä pikku hiljaa alkuvuoden mittoihin ja elämäntyyliin. Muutama kilo pois, herkuttelu maltilliseksi ja LIIKUNTAA. Viimeinen kohta on hyvästä syystä isolla kirjoitettu - se on tärkein. Liikunnasta saa vaan niin paljon energiaa ja hyvää oloa. Plus tietty se muokkaa kehoa, jonka rakentaminen on mulla vielä pahasti kesken. Älkää käsittäkö väärin - tottakai oon helvetin (sori voimasanasta!) tyytyväinen siihen, mitä oon jo saavuttanut, enkä missään nimessä inhoa itseäni. Osaan olla itselleni armollinen - enhän muuten olisi voinut levähtääkään tähän nykyiseen kuntooni. :D Nautin kevyemmästä olemuksestani, koska tottahan toki 58 kiloa on vähemmän kuin 85 kiloa, joten siinä perspektiivissä hiljattain kertyneet nelisen kiloa tuntuvat tosi mitättömiltä. Ja vaikka sanonkin olevani vielä "keskeneräinen", en ole tyytymätön. Mut tekee tyytyväiseksi niin kuljettu matka kuin myös tulevat haasteet, muutokset ja suunnitelmat. Tykkään siitä, kun saa ja haluaa asettaa itselleen tavoitteita ja haastaa itsensä yhä uudelleen ja uudelleen. Uskon, että matka kohti unelmavartaloa on vähintään yhtä palkitsevaa ja kivaa, kun määränpään lopullinen saavuttaminen. Ja sitten kun oon unelmavartalossani, on hyvin todennäköistä että keksin itselleni uusia tavoitteita ja haasteita. Kyllähän sitä unelmaakin täytyy jollain tavalla ylläpitää. ;)

Anyway, mistä mun piti kirjoittaa tänään, on uusi asenteeni. Mähän teen, enkä vain yritä! Aiemmin oon todennut kirjallisten suunnitelmien toimivan mulle parhaiten, joten kipaisin viime sunnuntaina kaupasta ittelleni vihkon ja paketin puuvärejä. Kolmikulmaisia, ergonomisesti muotoiltuja kyniä. :D Oon vakaasti sitä mieltä, että musta valkoisella auttaa mut pääsemään tästä suosta ylös. Ehkä myös asiasta julkksiesti kirjoittaminen, vaikka ei mun blogillani niin kauheasti lukijoita olekaan.

Yksinkertainen vihko ja värit korostamiseen. :)

Aivot tarvitsivat polttoainetta raskaaseen suunnittelutyöhön. Viinirypäleitä, leipäjuustoa ja kuplivaa makuvettä.

Vihkoon aion merkata tavoitteita, suunnitelmia ja tuloksia. Se on kaavailtu loppuvuodeksi 2014 ja jaoteltu viikoittain. Eli joka viikolle ja myös kuukaudelle asetan muutaman tavoitteen, ja joka viikko kirjoittelen ylös liikunnat ja herkuttelut. Ainakin, en vielä supertarkkaan tiedä mitä kaikkea vihkossa tulee olemaan. Kaloreita aion laskea toisinaan, ja nekin merkkaan vihkoon. Aion skriivata joka viikon kohdalle myös plussia ja miinuksia kyseiseltä viikolta. Näin pysyn paremmin kärryillä missä mennään ja missä mahdollisesti on parannettavaa. :)

Alkaneelle viikolle oon laittanut yksinkertaiset tavoitteet: ei mitään herkkuja ennen perjantai-iltaa ja liikuntaa vähintään kolme kertaa. Tuo liikuntatavoite pysyy jatkossakin, lukuunottamatta ensi viikkoa, jolloin oon osan viikosta ulkomailla. Eilen laskin päivän syödyt kalorit, jotta saisin jotain osviittaa siitä, paljonko energiaa kertyy sellaisena päivänä, kun en herkuttele. Nautin viisi ateriaa, joista tuli 2107 kcal, eli ihan passeli määrä työpäivälle. Suuhun katosi tattaripuuroa lisukkeilla, ruisleipää, ohrarieskaa, leipäjuustoa, viinirypäleitä, vadelmia ja ateriankorvikejuoma. Noin yksinkertaisesti lueteltuna. Syömisessä on vielä parannettavaa, mutta runko on mielestäni ihan kohdillaan. Enemmän kasviksia ja tosiaan se herkuttelu aisoihin, niin eiköhän kilot ala sulaa. :)

Oon aika huikealla fiiliksellä tällä hetkellä - jotenkin ihan uudenlainen tarmo ja motivaatio omaa hyvinvointia kohtaan. Toivokaamme sen pysyvän! :)

Nyt tää lähtis kauppaan (enemmänkin haluais kirjoitella, mutta gotta gooooooooo...) ja sen jälkeen valmistautumaan neljänneksi viimeiseen työpäivään ennen lomaa. :) Palaillaan!

- Jenni

2 kommenttia:

  1. Lokakuussa, kun meitillä on aikaa niin sitten toteutetaan se PiYo treeni hei ;) Maltan tuskin odottaa, että päästään treenaamaan yhdessä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jooo todellakin! :) Mut saa ihan kaikkeen liikuntaan mukaan!

      Poista